miten suhtautuisit jos löytäsit sen 100% IHANNENAISESI, tuntisit että tässä on nyt Se Oikea.
Ja sitten selviäisi, että naisella on ollut rintasyöpä ja toinen rinta poistettu kokonaan?
Muuten olisi terve ja 5-vuotiskontrollissa terveeksi julistettu?
Tai jos nainen,vaimosi - avopuolisisosi - todella takas tyttöystävä sairastuisi rintasyöpään ja edessä olisi tod. näk. rinnanpoisto?
Eikä nyt sotketa tähän mitään voishan-sitä-mennä-korjausleikkaukseen jne jne.
Siis kelpaisiko nainen edelleen vai menisikö tylysti vaihtoon?
Ja sitten selviäisi, että naisella on ollut rintasyöpä ja toinen rinta poistettu kokonaan?
Muuten olisi terve ja 5-vuotiskontrollissa terveeksi julistettu?
Tai jos nainen,vaimosi - avopuolisisosi - todella takas tyttöystävä sairastuisi rintasyöpään ja edessä olisi tod. näk. rinnanpoisto?
Eikä nyt sotketa tähän mitään voishan-sitä-mennä-korjausleikkaukseen jne jne.
Siis kelpaisiko nainen edelleen vai menisikö tylysti vaihtoon?
Vastaukset 20
Vanhimmat
ONKO KINKKU JO PÖYDÄSSÄ???????????
Tyhmiä kysymyksiä.
Ei kelpaisi. Muija vaihtoon.
Hyvää joulua.
Kyllä naisel pitää olla tissit. ei tissitön kelpaa mulle ainakaan.
Kinkkusyöpä olis katastrofi.
Hyvää Joulua!
Hassu kysymys. Ensinnäkään minä en luulisi löytäneeni ihannenaistani ennen kuin tuntisin sen jo kunnolla. Siinä vaiheessa se olisi taatusti jo kertonut moisesta ja olisinhan minä sen alasti nähnyt.
Enemmän minä olisin huolissani naisen omasta suhtautumisesta asiaan kuin omastani. Se voisi olla naiselle traumaattinen kokemus enkä minä halua olla kenenkään psykologi parisuhteessa. Rinnan puuttuminen on siihen verrattuna pikkujuttu.
Eiks toi ole toisaalta vähän omituista... Ettei saisi olla mennyttä, kipeää ainkaaan eikä ainakaan mitään, missä jutuisi tukemaan?!
Että ihmiset aina olettaa että jos jollain on kipeitä tai traumaattisia kokemuksia, niin joutuu olemaan psykologi, eli suomennettuna, miehet etenkään ei tunnu kestävän sitä ollenkaan että toista ihmistä pitäisi tukea jossain. Pitäisi joskus suhtautua empaattisesti, tajuta että ihmisellä ON mennyt ja elämä ja se ei siitä puf-vaan-katoa. Ehei, sinä et halua olla psykologi? Hei, vitut, sinä et halua olla mitään muuta kun saava osapuoli: haluat että jos naisella on vaikeuksia, hän hoitaa ne itse "ei painolastia saa tuoda suhteeseen" ja todennäköisesti odotat kuitenkin itse tukea. Kuten noin 100% muistakin miehistä. Ja voi mitä tukea, kannustusta, hoivaa, lämpöä, seksiä, palveluksia, pehmeyttä, kotia, rakkautta, eheältä ja täydelliseltä naiselta, jota ei tarvitse koskaan tukea. Ainakaan missään vakavassa, kun se talvirenkaiden vaihtokin on jo aika raskasta.
Jos mies "tukee", se on puheen väliin puolihuolimaton "joo", tai seksin tarjoamista.
Miehet tuntuu aina pelkäävän tota "psykologiksi joutumista" vaikka itse odottavat kyllä tukea ja kannustamista, eikä suurimmasta osasta heistä itsestään ole juuri mihinkään tukeen eikä apuun. Jos he tönöttäisivät edes paikallaan, karkuu juoksematta, se olisi jo enemmän kuin suurin osa tekee. Miehet, teistä ei suurimmaksi osaksi ole paskaakaan tukemaan mitään muuta kun omaa penistänne että en usko että yksikään realistinen nainen olettaisi teidän kykenevän minkään valtakunnan henkiseen parantamiseen :D
Niin, syöpä tosiaan voisi olla traumaattinen kokemus, ja jos sinulta joskus leikataan syöpä kiveksistä tai peniksestä, muistahan ettet raahaa traumojasi sitten suhteeseen ainakaan. Kukaan nainen ei halua olla psykologisi. Ja muista se myös eturauhassyövän kohdalla, jos toivut. Sehän on vissiin miehillä yleisempi kun naisilla rintasyöpä ja seurauksena tosiaan voi olla, sanotaanko, pienet sukuelin ongelmat. Muista silloin se, ettet vaan tee kenestäkään "psykologiasi"...
Penis ei ehkä seiso enää, ja miehisyys kaipaa tukea, mutta pliis, älä hae sitä parisuhteesta, kun se on oma ongelmasi.
Eikö?
No sinähän varsinainen itkuiita olet. Taisi kalikka kalahtaa.
Kunhan vain olen huomannut, että parisuhde on ihan tarpeeksi vaativa taito- ja tahtolaji ilman menneisyydentaakkojakin. Kyllä niitä ongelmia ilmenee sen suhteen kuluessakin. Kuten vaikkapa se syöpä.
TUSKIN KENENKÄÄN IHANNENAISELTA PUUTTUU TOINEN TISSI ELI KYSEESSÄ EI OLISI IHANNENAINEN!
Tänne vastaa ihmisiä joilla ei ole tunneälyä, järkeä tai kokemusta rakastavasta ihmissuhteesta. Älä näiden jutuista välitä.
Kelpaisi.
Kyllä
Kiitos
Jättäisin naisen ja menisin kaivelemaan sitä poistettua tissiä sairaalan roskiksista, mennäkseni naimisiin sen kanssa.
Jos vaimolle noin kävisi, niin tukisin tietysti. Kaikki meistä voi sairastua.
Tuohon toiseen kysymykseen on mahdoton vastata, koska en ole koskaan kokenut niin nopeaa ihastumista, ettenkö tietäisi esim. jonkun rinnan puuttumista.
kyl se olis mahdollist jos se naine ei muute luulis et tää säälist roikkuis tai jotai.
Kyllä heitä on, vaikkei välttämättä tällä palstalla.
Tänään kuulin kutsuvieraana olleelta vanhemmalta mieheltä elämästään, jonka aikana olit joutunut taistelemaan kolmea syöpää vastaan. Ensin aviovaimonsa ja sitten kihlattunsa parisuhteessa.
Lisäksi tunnen miehen, joka yritti kaikkensa pelastaakseen uuden kihlattunsa, entiseen sukuuni kuuluvan naisen. Haimasyöpää vastaan taistelua antoi toivottomalle tapauksella n. kuusi lisävuotta.
En tiedä kuinka miehet pärjäsivät pykologeina, mutta molemmat miehet olivat kovin katkeria ja itsetuhoisia menetyksiensä jälkeen. Hoitojen aikana ja vielä kuoleman jälkeenkin oli haettu oikeutta ja haluttu varmistaa, että kaikki mahdolinen tehtiin.
Ei miesten reagoinnista voi olla varma etukäteen. Kukaan ei tilaa sairautta vain testatakseen miestään...
pykologeina ... *tirsk* :D
Monasti haimasyöpä vie vuoden sisällä uhrinsa. Kuusi vuotta on pitkä aika.
Naapurini ja enoni menehtyivät haimasyöpään. Lisäksi enolla oli ekstrana maksasyöpä, mikä saattoi olla haimasyövän etäpesäke
Fumtsin tässä vielä lisää. Tuskin kukaan suostuu vastaamaan ilmoitukseen, jossa nainen ilmoittaa: tissipuolinainen etsii seuraa ja sen semmoista. Ehkä sen jälkeen on parempi lähestyä mihiä tekemisen kautta ja antaa tutustua itseensä ihmisenä. Yleensä ihminen merkitsee enemmän, kuin mikään tissi tai raaja.
Jos oikein tarkkoja ollaan, silloin ihannenaisella on myös ollut rintasyöpä. Toisekseen ei rintasyöpä maailmoja kaada vaikka antaakin monelle uuden suunnan ja arvon elämälle.
Yksi tuttu ja mukava nainen poti rintasyövän, oli lääkäreiden mukaan saaneet kaikki pois. Ikävä yllätys oli, kun uusiutui ärhäkkäänä ja huomasivat liian myöhään.
Jälkiseurantaa voisivat siis parantaa.