Löytyisiköhän täältä joku terapeutti, joka osaisi aukaista solmun jonka olen itselleni aiheuttanut?
En elvistele, mutta en ole ruma, en tyhmä enkä epätoivoinen.
31 vuotta, kuulema hyvännäköinen ja ainakin omasta mielestäni sosiaalinen.
Ongelmani on tämä kauhea sitoutumiskammo, minkä olen saanut muutamista aikaisemmista suhteistani.
Kolikon kääntöpuolelta vaan löytyy toinen asia, tämä tyhjä olo sisälläni, iltaisin salaa hiipivä kylmä olo sisälleni, kaipuu toimivaan suhteeseen.
Ulkonäköni ja luonteeni on tähän asti ainakin taannut sen, että seuraa halutessani olen saanut.
Mutta en enää uskalla liian monen pettymyksen jälkeen.
Viimeksi lauantaina tapasin todella ihanan tuntuisen tytön, kauniskin hän oli, antoi minulle puhelinnumeronsakin, mutta istuin tämä pieni paperinpala kädessä kauppatorilla melkein tunnin sunnuntaiaamuna ja mietin itseäni; mikä minua vaivaa ???
Tuntui hyvältä pitää tätä paperinpalaa kädessä ja tietää, että joku odottaa jossakin minun soittoani. Tämä pieni numerosarja puhelimeeni, soitto ja en välttämättä olisi enää yksin.
Mutta taas se tuli, kauhea pelko ja kauhu. Muistot entisistä suhteista, omasta surusta ja pahoivoinnista mitä olen kokenut.
Nyt tämä pieni paperinpala on jossain Kolera-altaan pohjassa...
Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun näin tein, liian monta kertaa olen hylännyt tarjouksen suhteesta, mutta miksi silti kaipaan ihmistä lähelleni, siis muutakin kuin pelkkää seksiä?
Miten saisin hukattua tästä kolikosta toisen puolen, en tiedä vaan kumman puolen haluan hukata???
En elvistele, mutta en ole ruma, en tyhmä enkä epätoivoinen.
31 vuotta, kuulema hyvännäköinen ja ainakin omasta mielestäni sosiaalinen.
Ongelmani on tämä kauhea sitoutumiskammo, minkä olen saanut muutamista aikaisemmista suhteistani.
Kolikon kääntöpuolelta vaan löytyy toinen asia, tämä tyhjä olo sisälläni, iltaisin salaa hiipivä kylmä olo sisälleni, kaipuu toimivaan suhteeseen.
Ulkonäköni ja luonteeni on tähän asti ainakin taannut sen, että seuraa halutessani olen saanut.
Mutta en enää uskalla liian monen pettymyksen jälkeen.
Viimeksi lauantaina tapasin todella ihanan tuntuisen tytön, kauniskin hän oli, antoi minulle puhelinnumeronsakin, mutta istuin tämä pieni paperinpala kädessä kauppatorilla melkein tunnin sunnuntaiaamuna ja mietin itseäni; mikä minua vaivaa ???
Tuntui hyvältä pitää tätä paperinpalaa kädessä ja tietää, että joku odottaa jossakin minun soittoani. Tämä pieni numerosarja puhelimeeni, soitto ja en välttämättä olisi enää yksin.
Mutta taas se tuli, kauhea pelko ja kauhu. Muistot entisistä suhteista, omasta surusta ja pahoivoinnista mitä olen kokenut.
Nyt tämä pieni paperinpala on jossain Kolera-altaan pohjassa...
Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun näin tein, liian monta kertaa olen hylännyt tarjouksen suhteesta, mutta miksi silti kaipaan ihmistä lähelleni, siis muutakin kuin pelkkää seksiä?
Miten saisin hukattua tästä kolikosta toisen puolen, en tiedä vaan kumman puolen haluan hukata???
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaipuusi johtuu siitä, että olet ihminen. Seksikoneena ei pitkälle pääse.
Muuta apua en osaa antaa kuin sen, että alat käsitellä sitä mitä pelkäät. Kolikon toisen puolen hukkaamisen voit unohtaa - sitä ei tapahdu.
Mulla on sama tilanne, paitsi et oon nainen. Enkä ole tähän ihanaan mieheen pitänyt yhteyttä nyt pariin viikkoon vaikka mieli kyllä tekisi, mutta pahoin pelkään että mun "mies" on jo menetetty... ja mulla sitoutumiskammo ei johdu aikaisemmista suhteista, vaan jostain jutusta mun pään sisällä joka sanoo et en tarvi ketään vaikka sydän sanoo että tarvin.
Mä oon outo tapaus. Pelkään, et takerrun liikaa tai jotain muuta vastaavaa, et se haluais omistaa mut ja sanelis omia ehtojansa miten eletään. Ehkä eniten mä kuitenkin pelkään itteeni. En tiedä oikein mitä tekis.
Ajattelin soittaa tälle mun kadotetulle kullalle viikonlopulla, jos uskallan enää. Saa nähdä. Ehkä sunkin kannattais vaan soittaa.
Sama ongelma mutta nainen, ikää 25v. ja parisuhdekokemuksiakin varsin vähän (traumoja sitäkin enemmän). Ei pysty, ei kykene, ei uskalla. En luota, en usko (lähinnä itseeni). Alkaa heti ahdistamaan kun joku kiinnostuu.
Miten tästä pääsee irti kun ei selviä syitä löydy eikä tiedä mistä alkaa solmua aukomaan?!
Tuttu tunne tuo ahdistus, ahdistaa jos huomaa että toista kiinnostaa ja ahdistaa vielä enemmän jos huomaa että on itse kiinnostunut.
Pakko kai vaan ruveta ottamaan riskejä, tuskin tämä pahemmaksi muuttuu jos vielä turpaansa saisikin :)
Tai sitten täytyy vaan oppia elämään tämän ahdistuksen kanssa...
Ei se sinua ole varastamassa. Mieti mitä elämästä haluat. Samat on toiveet. Saada elämään takaisin aiemmin olleita ja menetettyjä asioita. Pakoilemalla pidät elämän myös itsestäsi erossa ja jäljellä on katumus mahdollisesta erehdyksestä joka vie teiltä molemmilta saumat saada onnea elämäänne. Ei se kaverisi varmaan soita. Uskotaan me miehet vähemmälläkin. Vaikka rajusti ottaisikin aivoon.
Ps Tuskin kuitenkaan se sama kaveri. Kohtalontoveri vain.
Kuten Murmeli sanoi, kolikon toinen puoli ei häviä, sitä ei tapahdu. Ehdotukseni on, että opettelet elämään
kolikon molempien puolien kanssa.
Käytännössä seuraavan kerran kohdatessasi kiinnostavan tuntuisen tytön soita hänelle ja sovi tapaaminen. Tapaile
häntä muutaman kerran ja jos hän tapaamisten jälkeenkin tuntuu kiinnostavalta ja haluat syventää suhdetta häneen
kerro hänelle rehellisesti tilanteestasi: takanasi on muutama suhde mitkä eivät ”menneet putkeen”, seurauksena
siitä kärsit jonkin asteisesta sitoutumiskammosta.
Kerro hänelle myös että olet kiinnostunut hänestä ja haluaisit tavata häntä jatkossakin. Suinpäin suhteeseen
ryntäämiseen, jossa olette heti alusta asti kuin paita ja peppu, et kuitenkaan pysty (lue: edetään hitaasti)
Jos hän ei ymmärrä tilannettasi, unohda hänet (on luultavimmin pintaliitäjä.)
Mitä paremmin opit tuntemaan tytön sitä paremmin opit luottamaan häneen ja uskoisin, että luottamuksen kasvun
myötä myös menneisyyden huonojen suhteiden haamut nujertuvat.
Kannattaa myös miettiä mitkä asiat edellisissä suhteissa saivat pahanolontunteen aikaan ja miettiä miten kyseistä
asiaa/ kyseisiä asioita pystyy välttämään nykyisessä suhteessa ja puhua asiasta avoimesti suhteen toisen osapuolen
kanssa.
Elämässä ei saa mitään, ellei ole valmis ottamaan riskiä - vain panosten suuruudet vaihtelevat.
Jos et kerran ole ruma, tyhmä tai epätoivonen, eikä naisistakaan ole pulaa, niin mä en näe mitään varsinaista ongelmaa. Jos Sulla on huonoja muistoja entisistä suhteista, niin ainakin olet jo jotain oppinut. Eli pyri välttämään edellisten suhteitteis karikkoja ja yritä seuraavalla kerralla kunnolla ilman itsesääliä ja turhaa synkistelyä.
Mainittakoon vielä että itse en ole saanut kyseistä paperinpalaa koskaan keneltäkään. En ole myöskään seurustellut, enkä muutenkaan ollut kiinnostunut kenestäkään, mutta itsesääliin en ole koskaan sortunut, koska siitä ei ole mitään hyötyä.
Mutta pointti on se että jos niitä OIKEITA ongelmia ei elämässä ole, niin sitten niitä keksitään tyhjästä vaikka väkisin. Eli ihminen tarvitsee ongelmia tunteakseen olevansa ihminen...
Oho, näin monta "terapeuttia" jo nyt :)
Kiitos vinkeistä, luottamuksen puutetta toiseen ihmiseen tämä kai loppujen lopuksi on.
Jostain pitäisi nyt saada itsetunto ja rohkeus takaisin ja ottaa vaan riskejä.
Mitään en aio edellenkään etsiä tai hakea, mutta jos vastaan tulee tuommoinenkin kuin viime viikonlopun tyttö oli, otan itseäni niskasta kiinni. Tämä tyhjyys alkaa olemaan raastavaa...
On vain niin helppoa ollut iskeä / olla iskettävänä ja sen jälkeen vain turvallisesti kadota, tarvitsematta pelätä kipua sydämessä.
Tyhjä kylmä olo sydämessä vain on, tuon typerän muurin sisällä minkä olen onnistunut rakentamaan.
Ps. mielelläni tuolle viime vkl tytölle soittaisin, mutta taitaapa tuo puh. numero kellua jo Tallinan edustalla...
Ehkä sun vain pitäisi unohtaa se seurustelu vähäksi aikaa.Kuten ehkä seksi.Tää voi kuulostaa ehkä siltä 40 päivää ja 40yötä(tai jotain)leffalta...mutta ehkä sun ois nytkin vain hyvä soittaa sille tyvärelle ja tutustua siihen ihan vain ihmisenä.Ja muihinkin naisiin.Taidat vain lyödä itsellesi paineita ton seurustelu ja vakiintumis asian suhteen.Tutustu ja ota rennosti.
On se elämä jo liian helppoa täällä Pohjolan paratiisissa. Pitäis olla tarkoitus elämälle kuin silloin ennen vanhaan kun Jortsu oli nuori pojankloppi: selvitä hengissä taas päivä, niin ei ahistais kaikki asiat...
Mutta eikös nykyään ne sykolokit ja pilsupurkit bruukaa helppimään...