Kinkkukävelyllä pistelimme pitkin rapsakkaa jäätä kietoutuneina lämpimiimme. Ilmassa kirpeili kohtalainen pakkanen ja aurinko kimalsi kultaisena peilinä pilvimaton laidalla. Se hehkui uuvahtaessaan päivään.
Näyttävän niemennokan asutti n. 11 000 vuotta sitten mesoliittisellä kaudella kalastajaperhe. Järvi on yhä kalaisa ja elossa. Itse valitsisin aivan samoin keinoin asumukselleni sijan, jos olisin samassa tilanteessa, kuin he ammoin tänne tullessaan olivat.
Aallot olivat koristelleet rannan kivet ja kasvillisuuden: jokainen, vähinenkin varpu oli ranteenpaksuisen jääkuoren sisässä. Näky oli hämmentävä. Pakkanen oli pysäyttänyt liikkeen. Pakkanen oli stilisti.
Jylhiä lohkareita. Mannerjään pirstomaa kaikki tämä rauha. Ei jälkeäkään joulusta, tai muusta paskasta. Puhdasta, kiteytynyttä täydellisyyttä tulvillaan.
Valtaa minutkin.
Näyttävän niemennokan asutti n. 11 000 vuotta sitten mesoliittisellä kaudella kalastajaperhe. Järvi on yhä kalaisa ja elossa. Itse valitsisin aivan samoin keinoin asumukselleni sijan, jos olisin samassa tilanteessa, kuin he ammoin tänne tullessaan olivat.
Aallot olivat koristelleet rannan kivet ja kasvillisuuden: jokainen, vähinenkin varpu oli ranteenpaksuisen jääkuoren sisässä. Näky oli hämmentävä. Pakkanen oli pysäyttänyt liikkeen. Pakkanen oli stilisti.
Jylhiä lohkareita. Mannerjään pirstomaa kaikki tämä rauha. Ei jälkeäkään joulusta, tai muusta paskasta. Puhdasta, kiteytynyttä täydellisyyttä tulvillaan.
Valtaa minutkin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
miljardi erilaist jouluu
Kyllä joo jotain sinne päin. Joulujen määrän tuottaman tuskan kuvaaminen on yli-inhimillinen ponnistus, mutta sen ymmärtäminen helppoa.
Itse pidän enemmän maisemista. Maisemat eivät puhu eivätkä kuvaile mitään.
(panoroivaa naurua)
Juu. Joskus hetkellisesti tavoittaa sen, mitä on ollut vuosituhansia ennen sinua. Ennen sinua, elämäänsä eläneet ja sinulle elämän antaneet ihmiset. Olet olemassa siksi - Heidän silmänsä näkivät sen kylmän auringon.
Olen tästä tietoinen. Tulee jotenkin ylevä olo kun on mistä ponnistaa.
(paikoillaan hyppelevää naurua)
Evankeliumin jatko-osa, Kelievankeliumi
Ennen ihmisten ja auringon ylösnousua kävelin äänettömän koiran kanssa jäälle ja suunnistin kohti jähmettyneeseen veteen kurottavaa kivistä sormea, joka nousi jääkannelta tuulessa kiemurrelleine petäjineen ja hoikkine koivuineen kuin elävä maa itse täynnä uhmaa ja päättäväisyyttä.
Katselin itään, kun koira juoksi päättömänä jäällä, hyppi ja loikki, peuhasi. Valo on nousemassa taivaalle. Valo oli tulossa. Kaiken vääjäämättömyys oli lohdullista, petollisen kaunista ja herkkää.
Olinpa sitten mikä tahansa luomakunnan edustaja, niin jokainen solu minussa tiesi tämän. Olen erehtymätön kuin aurinko itse. Kaikki se minä, jota maa päällään kantaa, on tämän minuuden eheitä sirpaleita. Ja näin keskitalvella, ylläni kahisivat koivujen lehdet, elämä. Kaisloilla oli kaikkeudelle asiaa. Linnut avasivat laulunsa ja tunsin olevani perillä.
(motkottavaa naurua rantapajukosta)
Suomen halki ajaminen on kuin viilto ranteeseen: Suomi on kammottavan ruma maa, jos sitä tarkastelee 6 tien loputtomalta tuntuvasta perspektiivistä käsin. Suomi ei ole tien laidalla, vaan aivan toisaalla.
Missä se Suomi sitten on? Ja mitä tällä Suomella tässä tarkoitetaan?
Ehkä Suomi ei ole oikein missään. Suomi saattaa olla jossain postikortissa ulkomailla tuntemattoman yöpöydän tai lipaston laatikossa muiden pelikorttien välissä.
Minulle Suomi on kuin tykkylunta: katkoo oksia ja katoaa kesäksi. Eli esteettis-annuaalinen performanssi. Poliittinen historiankirjoitus ei anna tälle tilaa, vaan on aikansa selittäjien mallinnus omasta arvomaailmastaan, jolla taas ei ole mitään tekemistä tykkylumen kanssa, jota pidän Suomena.
http://www.youtube.com/watch?v=PbPeKidYF20
Pullo Costaseraa jäi rinkan pohjalle.
(naurua rypälehuulilla)
Rahasta ja laadusta puheenollen, niin koko hoito (muutama päivä) tuli maksamaan minulle alun seitsemättäsataa euroa (näillä ennakkokalkuloinneilla n.720 ögöä).
Syy tähän budjettirepeämään on siinä, että erään vermeen (itävaltalaisen laatutuotteen) esittely muuttui kuin itsestään lahjaksi täysin odottamattomalle taholle.
Löfflerin pyöräilyrotsista tuli hetkessä viivan alle tappio.
Voi vitun vittu.
Mutta oppia ikä kaikki. Jouluisen antamisen lumo on nyt saavutettu ja minulla on hyvä olo sisälläni, uusi.
(naurua)
Katsokaa nyt minua!
Mun järki kieltää koko rahasumman ja vääntää sen vielä satasen kohti epärealistisuutta.
(ei voi näin paljon vituttaa miestä)
Teen itselleni uudenvuodenlupauksen, ikuisen: Täten lopetan kaikenlaisen brassailun vermetietoisuudellani. Lähetys siltä osin päättyy tähän. On uuden ajan alku.
(naurua)
Autuas hän joka näki ja koki tuon kaiken joulussa. Autuaampi hän joka sisäisesti näki ja koki vielä enemmän joulussa.
Jk. MInä näin ja koin.
Onnittelen. On varmaan hienoa olla sinä. Mäkin olen monasti miettinyt olevani joku muu kuin olen.
Hyvä parempi paras -anthem.
"On varmaan hienoa olla sinä"
Olkoonkin että Joulukin, pikkujuhla Pääsiäisen rinnalla kosketti, et varmana haluaisi olla minun housuissani.