Pieni galluppi työttömille

Joskus vuonna 2000 ollut ihan palkkatyössä. Välissä 3v kotihoidontuella,tukityöllistettynä,kouluttautunut uuteen ammattiin,sairaspäivärahalla ja kuntoutustuella. Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä.

Noin oli joskus 80-luvulla. Ajat ovat muuttuneet ja nykyään miltei joka alalta on työttömänä hyvinkin osaavaa väkeä.

Päivitä näkemyksesi, papparainen.

Jätin oman yritykseni maaliskuussa ja muutin Suomeen tajuamatta, ettei täältä saakaan töitä, eikä täällä voi aloittaa yritystä normaalisti pikkuhiljaa, koska olisi täysin tuloton yrityksen kasvaessa, mikä voisi viedä vuosia.

Yritän nyt työllistyä kirjailijana. Mitenkähän omakustantaminen toimisi Suomessa verotuksen puolesta? Parempi tietysti, jos löytäisi ison kustantajan, jotta voi keskittyä seuraaviin kirjoihin.

Aikaisemmin, ulkomaille muutettuani, olin työnhakijana kolmisen vuotta, ennen kuin tajusin, että kielitaitoni itse asiassa oli riittävä. Sen jälkeen tulin toimeen osa-aikatöillä, lyhyillä työsuhteilla ja sitten omalla työllä - kunnes tulin Suomeen. Tällä kertaa ei ole itsetunto-ongelmia, on vain enemmän työnhakijoita kuin palkkatyöpaikkoja.

Valmistuin 2006 insinööriksi... siitä lähtien vain kursseja, yksi palkkatukipaikka ja paaaaaaaljooon työelämävalmennuksia.

2003 vuodesta lähtien en ole ollut työtön kuin 4 kk ja nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä, koska IT/ICT-alalla on työtä liikaa jos myy liian halvalla tai ilmaiseksi ja tulee sitten burnout ja 300 pv sairasloma, jonka jälkeen homma jatkuu työkyvyttömyyseläkkeenä. Tammikuussa 2013 aloitan ATK-hommissa 713 € / kk palkalla eläke asumistuki.

Minä jäin työttömäksi jo 90-luvun laman seurauksena ja sillä tiellä vieläkin ollaan. Kursseja, kotihoidontukea, muutama lyhyt työ, työelämänvalmennusta yms yms eli viimeksi sain oikeaa palkkaa 1990, ja en varmasti ole ainoa joka tuolloin jäi työttömäksi ja on yhä edelleen työtön niinkuin minä. Kyllä tässä on jo aikaa laitettu ns pillit pussiin ja odotettu eläkkeelle pääsyä.....se vaan ei tänäpäivänä enää olekkaan niin helppoa kun ennen...vanhan pitää vaan kuukaudesta toiseen kulkea työkkärissä korttiin virtaa hakemassa, sitähän se on ei mitään muuta.

Vionna 1994 loppu työt, eikä sen jälkeen enää ole löytynyt.

Olen kai ollut melko kauna työtön kun oikeat työt loppu joskus 2000-luvun lopulla. Sen jälkeen vaan orjatöitä ollut. Olen kyllä etsinyt välillä jotain mutta ei tärpänny. Aika turhaa touhua..

Heinäkuussa 2012 loppui viimeisin palkkatyö, provikkaliksaistahan se tosin oli, mut pakkkaa se on sekin. Nyt seuraava paikka hakusalla, haastatteluja pukkaa, saapa nähä tärppääkö mikään... kunhan nyt edes ruuan ja asumisen sais maksettua, olis sekin jo jotain.

2004 syksyllä viimeisin työpätkä. Samana syksynä täytin 30, ja päätin että minun työt on nyt tehty. Muutama työhönosoitus tuli seuraavan vuoden aikana, en tullut mihinkään valituksi, ja työkkärikin lopetti spammaamisen. Nykyään kahdesti vuodessa käyn pikauusimassa työnhaun.

Alle 3v työttömänä. Ei kyykytyksiä ollut. Pääsin töihin, mutta lähdin vetää, koska paikalta löytyi jälleen joku narsisti. Ei kiinnosta olla uhrina enää, siitä on jo tuloksena 3 burn outtia. Ei tehdä sitten töitä, jos ei narsisteja saada kuriin ja pois pilaamasta töisten työhaluja. Mielummin savustetaan semmonen ulos, joka ei alistu ja nöyristele.

Vielä 90-uvulla oli oikieita töitä ja tukityöllistämipaikkoja tyydyttävästi. Työttömyysjaksot olivat silloin paljon lyhyempiä, pisimmillään keskimäärin noin vuoden. Kävin silloin yhden ammatillisen koulutksenkin.

Tässä Filatovin aikaan luodussa nyksysteemissä, joka tuli voimaan joskus 2000-luvun alkupuolella tulee mulla yhtäjaksoista työttömyyttä tänä vuonna 9 vuotta täyteen, ei siis minkäänlaista työtä tai tukitoimenpidettä. En ole ollut koko tuota aikaa kortistossakaan kun jutut ei ole aina natsanneet, vaan puolison tulojen varassa lähinnä.

En voi ymmärtää tätä nykysysteemiä, miksi työttömyyttä ehdoin tahdoin ylläpidetään. Kaikki on niin takkuista ja vaikeaa.

2kk työttömänä.

Tein aluksi töitä muutaman päivän viikossa ja aattelin et sillee pärjään paremmin, mutta sitten kun liitto rupesi haluamaan selvityksiä työtunneista ja tilinauhoista ja kun palkka maksetaan kerran kuussa niin pitäisi aina odottaa kuukauden loppuu ennen kuin saa tilinauhan ja voi lähettää heille ja sit taas tutkitaan ja ansiosidonnaisen hakeminen viivästyy parilla viikolla ainakin jos sittenkää ovat tyytyväisiä lähetettyihin liitteisiin.

Joutui sinne lähettämään kaikkien entisten työpaikkojen tehdyt työtunnit, tilinauhat ja työsopimukset puolenvuoden ajalta ja selvityksen minkä takia olin vaihtanut työpaikkaa josta sitten yllättäen loppuikin työt. Mitä väliä silläkin on että miten se aiempi työsuhde on päättynyt jos oot tehnyt kuitenkin uudessa työpaikassa hommia puoltoista kuukautta.

Kaikki pyydetyt liitteet tietääkseni toimitettu pari viikkoa sitten ja vieläkää ei mitään rahaa ole saanut haettu rahaa maaliskuusta lähtien.

Näitäkää kaikkia liitteitä ei tietenkää pyydetyt alussa vaan vasta sitten ku maksupäivä olisi tullut niin postista tulee kirje jossa pyydetään lisää lähettämään lappuja vaikka oli luvattu että ollaa puhelimitse yhteydessä jos jotain puuttuu. Se että ei soitettu tietenkin perusteltiin sillä ku tarvitaan enemmän kuin 1 liite niin sitä ei voi puhelimessa hoitaa.

Asiasta ku kyselly ni luvataan aina palata takaisin tai sitten minuun ollaa yhteydessä jos jotain lisäselvityksiä tarvitaan.

rahaa olisin varmaa jo saanut jos en olisi erehtynyt menemään töihin muutamaksi päiväksi.

Ihan helvetin hankalaa ja hidasta.

Puolitoistavuotta nyt ollut työttömänä. Orjatöihin en suostu. Vain palkkatyö käy.

Onhan noita työttömyysvuosia kertynyt aika paljon. Välillä tehnyt vuoden mittasia pätkiä ja sitten ollut työkkärin kursseilla ja tukitöissä. Tais olla vuonna 2000-2001 kun olin oikeissa töissä viimeksi. Pisimpään olin töissä 90-luvun puolella, reilut kolme vuotta, ennen kuin jouduin pahimpaan lama-aikaan työttömäksi. Pätkätöistä ollut se hyöty, ett on tullut oltua monenlaisissa töissä eli sitä työtä olen tehnyt mitä on kohdalle tullut. Enempi säälittää ne jotka ovat tehneet samaa työtä parikymmentä vuotta putkeen ja ovat joutuneet ennen eläkeikää työttömiksi, heillä tulee olemaan pirun vaikeaa työnsaannissa näinä aikoina. Itse olen jo tottunut työttömyyteen, ennen nuorempana sitä yritti hakea koulutuksiin ja töihinkin, nyt ei enää viitsi yrittää, kun tietää ettei tule onnistumaan. Oikeisiin töihin olen jo liian vanha, ehkä sitä jossain vaiheessa johonkin tukityöpaikkaan saattaa päästä taas vuodeksi töihin. Onnea vaan niille jotka jaksavat uskoa tulevaisuuteen ja töihin pääsemiseen.

Tammikuussa oli yksi työpäivä (ja sitt byrokratiaan meni päivä, kun hain soviteltua).
Kymmenen vuoden työ päättyi vuosi sitten. Nyt teen kai pätkiä, jos niitä löydän ja harmittelen sitä paperisotaa, mutt osaan sen kyllä, kun olen toimistott.
Voisin tyytyä osa-aikatöihinkin, jos sellaisen löytäisin ja se kestäis 10v. Pelottaa tietty, jos ei enää mitään löydä, eläkeikään on vielä matkaa, samaten putkeen. Työkkäri muistaa joskus työtarjouksella, mutt ei mua niihin valita. Mitähän työkkäri keksii? tuleeko jotain "komennuksia", kertokaa, kiitos täällä Seinäjoen suunnalla?

Keväällä 2012 valmistuin ammattikoulusta, siitä lähtien ollut työttömänä. Laitan myös tähän vähän stooria työkkärikokemuksista.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana tuli niitä työtarjouksia jonkin verran, sitten lakkasi. Tähän asti ollut ihan järkeviä nuo työkkärin tädit, ei ole pakottanut mihinkään. Silloinkin, kun oli ensimmäistä kertaa passittamassa nuorten osastolta luuseriosastolle, kysyin että onko sinne pakko mennä ja sanoi että ei ole ja piti minut nuorten osastolla vielä toistaiseksi. Pieniä kompromisseja teen aina välillä etten käy hankalaksi tapaukseksi työkkärin tätien silmissä (kuten sinne luuseriosastolle siirtyminen). Ja esimerkiksi sen 500 päivän täytyttyä muokattiin vähän suunnitelmaa, niin että maksimissaan 3kk OMAN ALAN työkokeilu on ok, ja passitti työhönvalmentajalle. Työhönvalmentaja oli ihan järkevä tyyppi. Sen kanssa soitettiin kaikki alueen mahdolliset oman alan paikat läpi, mutta ei löytynyt edes työkokeilupaikkaa mistään (lomautuksia). Ensi käynnillä aikoo työkkärin täti tunkea TYP:iin, saa nähdä alkaako kyykytys vai saanko kieltäytyä siitä. Ja siis palkkatyöhön menisin mielellään (muuhunkin kuin oman alan) mutta työkokeilua yritän välttää.

Jos vuorotteluvapaasijaisuus lasketaan, niin v:sta 2007. Ilman sitä 1991 alkaen lukuunottamatta 1 päivä-1 kk pätkiä joskus -90-luvulla. Välissä on 2 v opiskelua, palkkatukitöitä useita vuosia 6 kk pätkissä.

2012 kesällä loppui työt (tuotannollis-taloudelliset syyt).

Oikeissa kovan rahan palkkatöissä joskus vuonna "isä ja lamppu". Palkkatukitöissä muistaakseni viimeksi n. 5-6 vuotta sitten. Sitä ennen sitä samaa jokusia kertoja aina 500 päivän täytyttyä. Nyt KELAA ja ei saa töitä hakemallakaan. Kielsivät jopa "orjatyöskentelyn" kun olen liikaa tehnyt sitäkin... Joten tässä istun ja masennun - kaipa se kesä tulee, että pääsee vähän "ihmisten ilmoille" polkupyörällä, Autoa ei enää ole, kun jouduin myymään rahapulassa. Senkin hankaloittaa jatkossa työnsaantia mutta minkäs teet. Ei ole minun vika, kun mitään ei saa eikä anneta. Parhaani olen koettanut.