Rakastan miesystävääni. Hän myös rakastaa minua. Jokin sisälläni kuitenkin sanoo ettei tämä onnistu. Kuitenkin yhtä aikaa näen hänessä sen miehen, jonka haluan rinnalleni. Sen ihmisen, jonka tilasin itselleni. Tapaamisemme tapahtui niin erikoisesti, etten voi muuta kuin uskoa kohtaloon. Uskon kuitenkin, että tämä oli kohtaloa.
Olen miettinyt, että johtuukohan tämä outo epäilys sisälläni niistä lukuisista epäonnistumisista, mitä olen saanut kokea rakkaudessa?
Nyt kun olen minulle räätälöidyn miehen löytänyt, en osaa uskoa siihen onneen minkä olen löytänyt?
Olen miettinyt, että johtuukohan tämä outo epäilys sisälläni niistä lukuisista epäonnistumisista, mitä olen saanut kokea rakkaudessa?
Nyt kun olen minulle räätälöidyn miehen löytänyt, en osaa uskoa siihen onneen minkä olen löytänyt?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Naisen vaisto on erehtymätön.
Niinhän se Buddhakin opetti, että vasta nirvanassa lakkaa pelkäämästä onnensa menettämistä.
Kohtaloa ei ole olemassa. Ihminen tekee itse oman elämänsä!
saanko olla utelias ja tiedustella mitentämä teidän tapaamisenne tapahtui jos se niin erikoinen on ollut
Jos se oli hänelle erikoinen, niin eihän se tarkoita, että se olisi sinullekin.
Sun edellisten suhteiden epäonnistumiset kummittelee sun mielessä. Selvitä ne ensin niin saat luottamusta nykyiseen parisuhteeseesi.
Yleensä ne pelot on isompia mielessä kuin todellisuudessa ovat, joten rohkeasti vaan työstämään niitä. Jos miehesi on ymmärtäväinen niin keskustele hänen kanssa niistä peloista mitä kohtaat, mutta älä tee miehestäsi terapeuttasi.
Kiitos paljon vastauksista! Itse olen tehnyt saman päätelmän. Olen jo koettanut työstää näitä aiheita, mutta se ei tunnu antavan periksi mielessäni.
Jos et oikeasti keksi mitään syytä niin todennäköisesti intuitiosi on ihan hanurista. Menneiden murehtiminen on tyhmien ihmisten touhuja.