Kuinka usein näette vakipanojanne?

Hetken aikaa mietin että olenko käynyt unissani kirjoittamassa tänne omasta vakiseksisuhteesta koska edellinen viesti on kuin suoraan omasta elämästä. Minun suhteeni on kestänyt kohta vuoden ja edelleen on todella kiihkeää. Myös me harrastamme seksiä tuntikausia, pussailemme ja hyväilemme. Tämä mies on ensimmäinen joka on tuottanut minulle orgasmin yhdynnässä.Me sovimme alustavasti seuraavan kerran ja sitten palaamme vielä lähempänä asiaan emailillä tai tekstiviestillä. Koskaan ei soitella. Me näemme n. kerran viikossa. Ja kun näemme niin yleensä vietetään koko päivä yhdessä. Syödään lounasta välillä ja sitten taas rakastellaan. Alussa kävimme myös ulkona syömässä mutta ei enää.
Tämä mies on mullistanut täysin seksielämäni. Aikaisemmin mieheni ovat olleet todella itsekkäitä ja olen ollut enemmän se osapuoli joka tuottaa toiselle hyvää mutta itse jää täysin ilman.

Haha, mahtavaa, että jollakulla muullakin on yhtä hyvä vakkari ;D Ei niitä tosiaan joka päivä tule vastaan ! Täytyy toivoa, että tätä hyvää kestää mahdollisimman pitkään ja sitten jos ja kun se joskus päättyy, niin olisi tilalle joku edes lähelle yhtä hyvä :D

Ja nimenomaan just toi, että mies välittää myös naisen nautinnosta on mahtavaa. Ja yhdynnänkin aikana kattoo silmiin ja voi lukee silmistä toisen halun, ah.
Teillä on juttu kestänyt jo vähän pidempää kuin meillä. Oletteko koskaan jutelleet, että teistä tulisi muutakin? tms.

Ei meistä koskaan tule enempää. Tämä on juteltu selväksi jo silloin kun aloitettiin. Mutta aion nauttia täysin siemauksin niin kauan kuin tätä iloa kestää ja samoin kuin sinä toivon ja melkeinpä rukoilen että ehkä elämä yllättää vielä kerran ja tuo uuden saman veroisen miehen vielä elämääni.

entiedä onko tämä meidän suhde juuri nyt sitten täläinen seksii vakiopano suhde koska nähdään naisen kanssa viikoitain ja viikon aikana olaan yhdessä muutama päivä 2-3päivään kunes hänen täytyy lähteä kotiiinsa lapsiviikonlopua vietämän ja hoitamaan lapsiansa ja sitten hän yeinsä saapu taas sunnuntaina ja taas lähteekin samanviikonperjantaina viikonlopuksi kotiinsa mutta minusta tässä ei ole minkään aista järkeä haluaisin vakio suhdeta vkaampaa että ei jatkuvasti ois juoksemista ja menemistä että millon mihinkin menoa ja ei koskaan tiedä koska hän taas lähtee ja tulee pariksi päiväksi ja taas lähtee nyt esimerkiksi joulu oltiin erilään ja nyt uusivuosi viiko siihen perään vielä ei todelakaan ole mukavaa

Ai kamala! Oikein säikähdin minäkin, että milloin olen tämmöstä tänne kirjottanut!! Hahaa, aivan mahtavaa. Me nähdään satunnaisesti, saattaa mennä parikin viikkoa, eikä yleensä sovita etukäteen, vaan tilanteen ja muiden menojen niin salliessa sitten tavataan viikolla tai viikonloppuisin. Ja aina vietetään yö yhdessä, nukutaan lähekkäin ja muutenkin on just samanlaista menoa kuin fazun sinisellä ja sulla. Ah. Tykkään tästä kaveristani tosi paljon, mutta en tiedä, tuleeko tästä koskaan mitään enempää - ja haluammeko sitä edes... ei ole puhuttu asiasta vakavasti.

Mieletöntä... Hyvää jatkoa teille(kin)!!

Minulla (36v nainen ) on ollut vakipano 2,5 V. ja lokakuusta alkaen toinenkin. Erkin kanssa tavattu 2 kertaa viikossa mutta kun lokakuussa ihastuin uuteenkin panoon niin tapaan kumpaakin kerran viikossa. Erkki on kysynyt miksi ei enää kahta kertaa viikossa nähdä sanoin , että mieheni epäilee jotain. Mieheni ei epäile ainakaan vielä mutta haluan uudenkin panon kanssa viettää lyhyen hetken kerran viikossa.

Keskimäärin 1 kerta kuukaudessa. Olemme molemmat sinkkuja ja se kuuluu sääntöihin, jotka olemme keskustelemalla laatineet. Välillä ottaa päähän se, ettei useammin nähdä, mutta kun pitää mielessä edellisen yhteisen hetken ja omat kiireet, niin pärjää. Itse en pystyisi pitämään kahta juttua samaan aikaan, kun haluan antaa parastani tälle yhdelle.

Mahdatkohan ihan oikeasti tietää, onko panoseurasi sinkku? Yleensä ovat tavalla tai toisella vakiintuneita. Jos ovat normaali ihmisiä.

Tuohon en ala enää, et kävis ja lähtis saman tien, sehän on hyväksikäyttöä jos muuta odottaa kuitenkin.
Aika usein tai melkein aina varattu on vonkaamassa, ja valehtelee törkeästi olevansa vapaa.
Miksi valehtelet, ettei sinua kukaan omista jos olet avoliitossa?

Oma vakiseurani on sinkku, jolla tosin naisia riittää.. On näkyvästi esillä Hgin yritysmaailmassa ja myös yöelämässä, jossa mekin 8kk sitten tavattiin. Nähdään 1-2 kertaa vkossa. Se, kumman luona tavataan, tekee ruokaa. Ollaan yhdessä ilta, yö, aamu/aamupäivä. Yleensä 1 yö viikolla ja toinen vkonloppuna.

Olen 27v nainen. Käyn töissä. Erosin parisen vuotta sitten seurustelusuhteesta. Tämä seksisuhde sopii tähän elämäntilanteeseeni. Pelisäännöt ovat selvillä; heti jos jompikumpi tapaa jonkun vakavan tapauksen niin, että alkaa seurustella, meidän suhteemme loppuu. Pettämistä en halua itse harrastaa. Ja toisaalta peli on selvillä myös siinä, että tästä suhteesta ei mitään avioliittoa tulea. No thanks. Ikäeroakin on reilu 10 vuotta.

Parasta tässä on omien seksitaitojen kohentuminen sekä saan upeaa, "aikuista" seksiä taitavalta mieheltä...

Minulla on tuore vakipanosuhde muutamaa vuotta nuorempaan mieheen. Näemme kerran viikossa tahtiin. Jompi kumpi ottaa yhteyttä ja sitten sovitaan jotain kivaa tekemistä - ja päädytään illalla sänkyyn.

Ongelmani on, että voisin kuvitella tämän miehen kanssa suhteen, koska tulemme erinomaisesti juttuun. Seksi hänen kanssaan ei ole mitenkään järisyttävää. Intohimoisempien ja paremmin varusteltujen kanssa olen aikoinaan seurustellutkin...Tapaan häntä pikemminkin hellyyden, läheisyyden ja persoonan takia. Hän ilmeisesti sitten haluaa hellitellä minua vain saadakseen seksiä. On tää hankalaa.

Aivan liian harvoin! Nytkin tekis mieli.

Minulla on sellainen suhde panoon , että näen joka päivä mutta koskea ei saa kuin 1-2 krt/ viikko. Asun mieheni (33/37 v.)kanssa rivitalossa ja naapurissa asuu panoni. monesti aamusella kun mies lähtee töihin ja minä menen myöhemmällä niin soitan sängystä panolle , että alahan tulla olen vielä alasti viltin alla. Avaan takaoven ja sieltä panoni rientää alastoman naisen viereen. Enkä välitä vaikka panoni on 23 vuotta minua vanhempi koska hän on niin ihana rakastelemaan.
Se täytyy myöntää , että panoni on parempi rakastelemaan kuin mieheni.

Näettekö säännöllisesti aina vai onko enemmän sellaista "soitellaan, kun panettaa" -menoa, eli satunnaisesti jompikumpi ottaa yhteyttä, kun tekee mieli?
—tavataan n. säännöllisesti kerran pari viikossa kun tekee mieli

Millaista yhdessäolonne on?
—terveellistä elämän laatua, naatiskellaan

Mitä kaikkea teette yhdessä?
—naidaan pari-kolme kertaa ja saunotaan, syödään, käydään ulkona ja nukutaan.

Suurinpiirtein kerran kuussa varaamme mieheni kanssa hotellihuoneen ja siellä sitten tapaamme leikkikaverimme, ihan toimiva ja kiva järjestely, mitään ei tarvitse tehdä toiselta salassa ja ketään ei loukata, nautinto on pääosassa.

Vähän asian vierestä, mutta olen ajatellut, että miehelle vakipanon löytäminen täytyy olla suunnilleen lottovoittoon verrattava juttu. Minäkin olisin tosi ihana vakkari, sellainen kuin nuo ylempänä kuvatut, mutta eiväthän naiset tiedä sitä! Livenä en osaa tehdä itseäni tykö, ja netissä hukun satojen "seksinvonkaajien" sekaan. Markkinoinnissa vika. No nyt tuli vahingossa markkinoitua, voihan tätäkin kautta joku kiinnostua. Sorry, syyllistyin vissiin palstan väärinkäyttöön. :)

Hyi, hyi, hyi, hyi ja hyi! Koko sana: "Vakipano" saa voimaan pahoin...tai: "Soitellaan kun panettaa" Yök! Onneksi ei tarvitse alentaa tseään naisena tai yleinsä ihmisenä mihinkään tuollaiseen! Ihminen on ihminen, eikä mikään kiimanen elukka!

Onhan se tietysti vähän ruma nimitys kauniille asialle. Paneminen kuulostaa yksipuoliselta, toisen pitämiseltä objektina (panna jotakuta vs. rakastella jonkun kanssa). Mutta vakipano on tietysti huomattavasti lyhyempi ja kätevämpi ilmaus kuin vakituinen seksikumppani. Muuten en pysty käsittämään nimim. Eräs ihminen ajatusmaailmaa. Kysehän on ihmisten välisestä suhteesta, jossa toivon mukaan kumpikin antaa ja kumpikin saa. Missä kohtaa siinä pitää itseään alentaa... Ja halut ne on toki ihmiselläkin, ei vain eläimillä. Mutta tässä varmaan on kaksi toisilleen niin vierasta ajatusmaailmaa, ettei toinen voi ymmärtää toista, vaikka kuinka selittäisi.

On tämä juttu varmasti vaikea asia joidenkin ymmärtää, mutta tosiaankin rakastamme toisiamme ja nämä leikkikaverit ovat vain ja ainoastaan leikkikvereita, ei sen kummempaa.
Yhdessä olemme olleet aviopuolisoni kanssa liki 30 vuotta ja seksi kahdestaankin sujuu upeasti, mitään tällä leikillä emme yritä korvata, tämä on vain maustetta siihen kahdenkeskiseen suhteeseemme.
Mitään en kadu, tämän kautta olemme saaneet upeita samanhenkisiä ystäviä, sellaisia joiden kanssa voi keskustella mistä vain.

Elämä on liian ihanaa tuhlattavaksi liian kireän pipon sisällä.:)

Rakkauteni on rajaton:)

Vakituinen seksi-ystävyys suhde. Nähdään mahd. joka toinen viikonloppu joskus harvemmin, emme suunnittele mitään etukäteen. Viikonloppu sisältää hyvää ruokaa, juomaa, saunomista, hyvän leffan ja nautinnollista seksiä... hellyyttä ja hyvää oloa. Hyviä keskusteluita...ei sitoutumista seurustelun merkeissä. Kumpikin olemme eronneita jo 50v. En näe tässä mitään pahaa ketään ei loukata. Itselläni ei ole muita, vastapelurista en ole aivan varma, mutta ei mielestäni minulle kuulu. En usko että meistä koskaan muuta tuleekaan. Jokainen tyylillään.

Näettekö säännöllisesti aina vai onko enemmän sellaista "soitellaan, kun panettaa" -menoa, eli satunnaisesti jompikumpi ottaa yhteyttä, kun tekee mieli?

- tavataan joka päivä, parhaillaan monta kertaa päivässä, mutta seksiä harrastetaan kerran pari viikossa, kun tekee mieli. Soitellaan ja viestitellään päivittäin. Tiedämme melkein aina missä toinen on ja mitä tekee.

Millaista yhdessäolonne on?
- mukavaa! Seksi on nautinnollista. Niin nautinnollista, että pelottaa. En pysty sitä lopettamaan, vaikka haluaisin palata pelkkään ystävyyteen. Ei onnistu ainakaan vielä. Olemme molemmat sinkkuja, mutta hän on rakastunut erääseen. Minua himoitsee vain seksuaalisesti ja tietysti hengailemme kavereina. Minä haluaisin olla vain kaveri, jotta ei pilata ystävyyttä seksillä. Mutta kun se on jo tapahtunut niin... Ja harrastamme seksiä vain ja ainoastaan selvin päin.

Mitä kaikkea teette yhdessä?
- tehdään ruokaa jomman kumman luona, käydään ulkona syömässä, käydään kaupoissa, tehdään töitä (en avaa tätä enempää, mutta emme ole työkavereita), tunnen hänen ystävät ja sukulaiset, hän tuntee osan minun perheestä, mutta ei ystäviä. Hän ei hengaa heidän kanssaan, mutta minä hengaan hänen ystävien kanssa. Ja käymme ajelemassa autolla tai moottoripyörällä, harrastamme yhdessä jotain kivaa urheilullista kun siltä tuntuu jne.

Itse olen 62 v. leski ja ystäväni 53 v. eronnut mies. Jonkin aikaa tapailtu ja meillä on ns.puhdas seksisuhde, toki pidämme toisistamme! Useinmiten viikonlopun vietämme yhdessä. Käymme yhdessä joskus:kaupassa,ravintolassa, teatterissa,elokuvissa, mut useimmiten vietämme aikaamme minun asunnossani. Mulla on kolmio, hän asuu vuokra yksiössä, joten mun luona on kodikkaampaa oleskella. Suoraan sanoen saan sitä; mistä oli puute! En ymmärrä miks mun pitäis ottaa itselleni aviomies,et saisin nauttia seksistä? Näinkin se käy mulle oikein hyvin ja miehelle myös. Olemme puhuneet asiat selviksi. En koskaan ole elätellyt mielessäni et meistä tulisi pitempi aikainen pari, nautimme toisistamme niinkauan kuin sitä kestää. Kun se on loppu, niin toivon löytäväni uuden hellän ja ymmärtäväisen ystävän rinnalleni. Oma on elämäni ja valintani, enkä sitä kadu. Jos joku tiukka pipoinen panee pahakseen,niin voi voi!

Oksettavia juttuja. En voi ymmärtää, mitä tollasten ihmisten päässä liikkuu. Käytetään toista ihmistä vaan omien tarpeiden tyydyttämiseen ja pahimmissa tapauksissa petetään puolisoa tai kumppania. Sitten vielä kehuskellaan...Aivan varmasti monella on tunteet pelissä, varsinkin naisilla, miten muuten voi jatkuvasti tapailla samaa ihmistä, kaivata, paijata, helliä, suudella, sopia seuraavasta tapaamisesta.. Ja tämän voi hetkessä sitten unohtaa; ei normaali ihminen ainakaan.

Mielenkiinnosta haluaisin tietää, että kuinka voi riittää pelkkä seksisuhde? Minulle ei missään tapauksessa riittäisi. Voisin henkisesti tosi huonosti tuollaisessa tilanteessa, mikä joillekin tuntuu olevan ihanne-ihmissuhde. Me ihmiset olemme ilmeisesti hyvin erilaisia ihmissuhdeasioissa.

Tosi tärkeää on kertoa ja keskustella avoimesti, että kumpikaan ei oleta suhteen olevan muuta kuin mitä se todellisuudessa on.

En voi mitään sille, että minussa tuollainen pelkästään seksiin tähtäävä suhde saa erittäin surullisen mielen aikaiseksi. Tulee erittäin paha olo.

Ei minulle ainakaan puhtaasti ns. pelkkä seksi riittäisi. Semmoisen ihmisen kanssa tapaamiset jäisivät pariin kertaan, jos ei ajatukset ja jutut kohtaisi missään muualla kuin lakanoiden välissä. Ei sitä pidemmän päälle jaksaisi katsoa. On PAKKO tulla juttuun jossain määrin muutenkin, koska ei se mielettömän hyvä seksi kuitenkaan kaikkea pelasta.

Itse ainakin tarvitsen seksin lisäksi keskusteluseuraa ja vähän niinkuin kuuntelevaa korvaa, johon peilata elämässään tapahtuvia asioita ja jolta saada tukea ja neuvoja tarvittaessa. Ja seksin lisäksi läheisyyttä ja hellyyttä. Yhden yön jutut ovat asia erikseen, koska niissä hellyys ja läheisyys ovat eri tasolla. Kaipaan sitä, että on tuttu ihminen, jonka kainaloon käpertyä yöksi ja joka tietää, miten koskettaa oikein. Ihminen, jonka kanssa nauretaan yhdessä maailmalle ja toisillemme. Ihminen, jolle voi kertoa lähes kaiken.
Kuitenkaan kumpikaan ei vaadi toiselta sitoutumista ja lupausta siitä,että nyt ollaan vain toisiamme varten. Molemmat saavat katsella ympärilleen, mutta silti hakeudutaan toistemme seuraan, koska viihdytään hyvin yhdessä. Se on kuitenkin vapaaehtoista ja tietyllä tavalla vapauttavaa, kun ei ole ns. virallisesti kahleissa.

Mutta jokaiselle on omanlaisensa tie. Pääasia, että on onnellinen.

Mä olen ollut enemmän ja vähemmän panosuhteessa saman miehen kanssa kohta jo 8vuotta. Sillon jos jompikumpi tai molemmat on tahollaan seurustellut, olemme tavanneet muuten vaan, ilman seksiä. Sinkkuina näemme suunnilleen kerran viikossa , sillon jutellaan, käydään kahvilla, pelleillään ja sekstaillaan. Olemme alusta asti tehneet pelisäännöt selviksi, öitä emme vietä yhdessä ja jos jommalla kummalla ilmenee tunteita, homma pistetään tauolle kunnes tunteet on viilenneet. Meidän juttu toimii hyvin, eikai muuten olisi näin kauaa kestänytkään. Ikinä meistä ei ikinä tule, parisuhde meidän kohdalla ei toimisi.

Olen päättänyt että miestä en talooni ota asumaan enää. Hankin varatun miehen jolla ei omassa suhteessaan seksiä mutta ei voi nyt erota (avopari).Varattu mies on minulle paras vaihtoehto .Hän tulee luokseni , ja voimme olla rauhassa. Saamme hyvää seksiä ja olemme toistemme sielunkumppaneita, ajatuksemme käyvät yksiin .Sinkkumiehet säntäilevät sinne, tänne .ystäväni on ja pysyy. Turha kenenkään moralisoida .Olin pitkässä avioliitossa ja uskollinen .Nyt olen vapaa ja haluan nauttia elämästäni niin kuin minulle sopii

Olen naimisissa mutta en saa mieheltäni seksiä:(.Siihen ei ole mitään erikoista syytä mutta vika on kuitenkin hänessä .Välitämme paljon toisistamme kuitenkin.Seksiä haluan ja sitä saan entiseltä exältä.Exän kanssa oltiin kovin rakastuneita aikoinaan mutta ero tuli kun hän ei halunnutkaan sitoutua.Oltiin muutaman vuoden erossharrastellaan seksiä.a ja nyt ollaankin tapailtu säännöllisen epäsäännöllisesti.Seksi miellä on ihan taivaallista,en voi muuta sanoa,saan ihan kaikkea,mitä haluan häneltä, meillä on mukavaa yhdessä, syödään,saunotaan ,lenkkeillään ja harrastellaan seksiä.Oikeasti rakastan sitä miestä niiiin paljon mutta todennäköisesti emme koskaan tule olemaan yhdessä.Ketään emme loukkaa.

onko teillä kellään LAPSIA, MITEN NUORIA KUINKA HE SUHTAUTUVAT KUN ÄIDILLÄ/ISÄLLÄ KÄY "VIERAS"

Itse en kutsu omia seksikavereitani vakipanoiksi tai hoidoksi, koska teemme niin paljon muutakin yhdessä, lopa lomareissuja ja lämmin tunnesidekin on olemassa emmekä salaile suhdetta keneltäkään. Siis mielestäni kyseessä on enemmän. Käytän mieluummin termiä friend with benefits tai eroottinen ystävyyssuhde. Tällaisia ystävyyssuhteita minulla on useita, joista kaksi hyvinkin intensiivistä. Toisaalta voisi puhua jopa polyamoriasta, mutta jotenkin se ei vaan tunnu oikealta termiltä.