Hei, mitä tehdä tässä tilanteessa.
Olen ollut vaimoni kanssa 20 vuotta, ajauduimme naimisiin, hän oli ensimmäinen tyttöystäväni. Opiskelimme pääkaupunkiseudulla valmistuminen ammattiin saimme lapset. Toisen lapsen syntymän jälkeen vaimoni halusi olla lähellä juuriaan päätti muuttaa pienelle paikkakunnalle 600 km päähän Halsingistä. Vaimoni sai hyvän kunnallisen viran sekä oli lähellä sukulaisiaan. Itse olen yksityisellä puolella ja matkustan paljon työni puolesta sekä tienaat huomattavasti enemmän kuin vaimoni. en tule koskaan löytämään koulutustaso vastaavaa työpaikkaa vaimoni kotiseudulta.
Rakensin perheelleni talon ja käytännössä rahoitan heidän elämänsä. Lapset ovat onnellisia , he ovat integroituneet hyvin uuteen elinympäristönsä. Itse matkustan joka
Perjantai ilta katsomaan perhettäni ja lähden sunnuintai iltana takaisin. Tätä on kestänyt jo 5 vuotta. Pari vuotta sitten sain huippu työtarjouksen ulkomailta, perhe kieltäytyi muutamasta perässä.
Nyt olen lähestynyt sinkkua työkaveriiani ja olemme molemmat rakastuneita, en ole fyysisesti pettänyt, mutta koska olemme molemmat yksinäisiä meistä on tullut parhaat kaverit. Vietän viikolla kaiken vapaa-aikani hänen kansaan. Olen 37 ja hän 35. Rakastan vaimoani ja perhettäni mutta olen rakastunut tähän naiseen. Mitä tehdä.
Olen ollut vaimoni kanssa 20 vuotta, ajauduimme naimisiin, hän oli ensimmäinen tyttöystäväni. Opiskelimme pääkaupunkiseudulla valmistuminen ammattiin saimme lapset. Toisen lapsen syntymän jälkeen vaimoni halusi olla lähellä juuriaan päätti muuttaa pienelle paikkakunnalle 600 km päähän Halsingistä. Vaimoni sai hyvän kunnallisen viran sekä oli lähellä sukulaisiaan. Itse olen yksityisellä puolella ja matkustan paljon työni puolesta sekä tienaat huomattavasti enemmän kuin vaimoni. en tule koskaan löytämään koulutustaso vastaavaa työpaikkaa vaimoni kotiseudulta.
Rakensin perheelleni talon ja käytännössä rahoitan heidän elämänsä. Lapset ovat onnellisia , he ovat integroituneet hyvin uuteen elinympäristönsä. Itse matkustan joka
Perjantai ilta katsomaan perhettäni ja lähden sunnuintai iltana takaisin. Tätä on kestänyt jo 5 vuotta. Pari vuotta sitten sain huippu työtarjouksen ulkomailta, perhe kieltäytyi muutamasta perässä.
Nyt olen lähestynyt sinkkua työkaveriiani ja olemme molemmat rakastuneita, en ole fyysisesti pettänyt, mutta koska olemme molemmat yksinäisiä meistä on tullut parhaat kaverit. Vietän viikolla kaiken vapaa-aikani hänen kansaan. Olen 37 ja hän 35. Rakastan vaimoani ja perhettäni mutta olen rakastunut tähän naiseen. Mitä tehdä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Teet kuten muutkin tollot. Tuhoat perheesi raunioiksi, itketät vaimoa ja lapsia, setvit asumuseroja ja raastavia riitoja. Vaihtoehtoisesti et ota vastuuta mistään, kieltäydyt keskusteluista vaimosi kanssa, syytät vaimoasi kaikesta - kuten olet jo perustellut tuossa alussa ja painelet kakkosen matkaan.
Toteat lopuksi kuin kaikki rikki ja sinä itse hajalla, et paska reissu, mut tulipahan tehtyä.
Niin en ole pettänyt vaimoani. En ottanut työpaikkaa vastaan ulkomailla olen edelleen PK seudulla, perheestä on tullut pikkupaikkakuntalaisia heille Stadi on mahdottomuus, vaikka olen asunut täällä suuren osan elämääni. Voin sanoa että on tosi raskasta mun elämä, henkisesti.
Niin. Itse olen myös 35v naimaton, lapseton nainen joka on syvästi ystävystynyt 38v miehen kanssa jolla on kaksi lasta ja avoliitto. Olemme molemmat yksinäisiä ja tulleet henkisesti läheisiksi kahden viime vuoden aikana. Mies yrittää erota mutta lasten takia ottaa koville. Meillä ei ole fyysistä suhdetta koska en siihen suostu tässä tilanteessa. Mutta kun katson miehen tuskaa en tiedä pystyykö hän eroamaan. Todella vaikea tilanne, neuvona voin vain sanoa että älä aloita uutta suhdetta ennen kuin olet selvittänyt vanhan jos siihen päädyt. Ero on pitkä ja raskas prosessi joka täytyy käydä läpi yksin. Itse olen joutunut jatkuvasti ottamaan etäisyyttä tähän mieheen koska näen ettei hän ole valmis vaikka kuvittelee niin. Ero ei välttämättä myöskään ole maailmanloppu vaan voi johtaa uuteen parempaan elämään .. mutta se vie aikaa, on raskasta ja syyt on punnittava tarkoin
No aina se kakkossuhteisiin kietoutuminen on. Jos menet panemaan, niin fysiologia sitoo sinut vielä varmemmin kiinni toiseen naiseen. Sen takia kakkossuhteissa olevat naiset painottaa niin paljon seksiä, koska tietämättään/tietoisesti he pyrkivät miehen sitoutumiseen uudessa suhteessa.
Seksi taas lisää miehen kärsimyksiä, koska seksi saa menemään pään sekaisin, vaikka lähtökohtaisesti se ei ole todellakaan sen kummempaa kuin muidenkaan kanssa, mutta ihastuminen tekee siitä nautittavampaa. Järjen käyttö himmenee ja teet sellaisia tekoja. joita et jälkiviisaana et tekisi.
Tämä voi kuulostaa huonolta ehdotukselta, mutta jos turvautuisit väliaikaisesti maksullisiin, sillä heidän kanssaan henkisestä koukuttumisesta ei ole varaa - tai se on vähemmän mahdollista. Saisit itsellesi sillä tavoin lisäaikaa harkintaan. Päätöksesi tuntuu olevan enää hiuslangan varassa, vaikka harkitseva mies oltekin. Anteeksi edellinen töykeyteni.
Niin. Kaikkihan ne edellisen kaltaisia kaunokaisia. Ei sinkkuina elävillä naisilla ole aavistusta, miten paljon monivuotinen suhde pitää sisällään kaikkea sieluun piirtynyttä, vaikka sitä on vaikea muistaa.
"Hän ei ole valmis, vaikka kuvittelee niin". Hienosti kuitenkin ymmärretty. Mies haluaisi upota lämpimään syliin ja unohtaa vaan kaiken. Miehen mieli ei halua askarrella arkipäiväisen kanssa silloin kun rakastellaan.
Toinen nainen taas tahtoo heti alkuun sitoutumista ja eroamista entisestä. Mies tekee aloitteen, mutta nainen päättää hyväksyykö. Jotkut naiset eivät ihastuinekaan halua aloittaa kakkosina, sillä heillä on omat arvonsa.
"setvit asumuseroja ja raastavia riitoja"
Ap:llähän on NYT setvittävänä asumuserosta johtuva kriisi, joka raastaa häntä. Vaimo ja lapset ovat kaukana, mutta ihan tyytyväisiä. Ap ei. Enkä yhtään ihmettele.
Syyllistä ei ole tarkoituksenmukaista etsiä koskaan, vaan ratkaista ongelma. Ellei ap saa vaimoaan muuttamaan etelään takaisin, niin ero on tämän ongelman ainoa ratkaisu. Voisihan ap tietysti säätää rakastamansa työkaverinsa kanssa ja jatkaa liittoa, mutta pidemmän päälle tuo ratkaisu ei toimi.
Kun luen sinun kirjoitustasi, tulee ensimmäisenä mieleen, että olet kyllä varmaan antanut monessa kohtaa paljon periksi, muttaminen ja kulkeminen vielä tuollaista työmatkaa. Onkohan vaimo koskaan ajatellut että sinä ehkä kärsit tästä asumisesta maalla. Aika hankalalta kuulostaa ja vielä tullut tuo rakastuminen toiseen :). Varmasti rakastat lapsiasikin yli kaiken. Mutta muista että tämä on sinun elämäsi ja ennenkaikkea omat ratkaisut tehtävä katsoen loppuelämään . Tämä neljänkympin ikäkin on sellainen, että työtarjouksista ei kannata enää paljon kieltäytyä. Niitä ei välttämättä enää tule.
"Tullut rakastuminen toiseen ja ""ymmärtävä hymy"", Kyllä teitä korviin kuiskivia seireenejä löytyy.
Kuinka teistä yksikään voisi ymmärtää, "mikä helvetti repeää taivaassa", kun uskottomuus paljastuu.
Huomaatko miten vahvistat vaimon syyllistämistä ja tarjoat myötätuntoa. Ja että mies kärsii. Ja että Sinun elämäsi, vaikka todellisuudessa teko koskettaa laajaa joukko ihmisiä. Se on heidän yhteinen elämänsä, joka tuhotuu, jolloin rakentaminen on aloitettava alusta. Ilman suurta kärsikystä, ei uusi alku onnistu heiltä keneltäkään. Vihanpitoa jatkuu vuosikausia. Nämä joulutkin. Joko olet valmis miettimään miten sitä säädät entisestä erillään, itseäsi rikkomatta ja muita säästäen? Eikä joulut ole ainoita. Ihmiselämään kuuluu monta rituaalimuotoista etappia, jotka kuljettavat meitä elämässä eteenpäin.
Rakastatko vaimoasi niin paljon, että haluat tulevaisuuden hänen sekä lastesi kanssa? Mikäli kyllä, niin lopetat "ystävyyden" tuon toisen naisen kanssa. Mikäli nykyinen tilanne, jossa asutte erillään ei toimi niin sanot vaimollesi, että on tehtävä ratkaisuja, jossa asutte yhdessä. Onko muu perheesi tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen? Jos se ei riitä sinulle eikä vaimosi halua muuttaa luoksesi (kyse on halusta, ei siitä, että olisi mahdotonta, jos oikeasti haluaa perheen yhteen) niin miksi olette yhdessä? Silloin hoida entinen suhteesi päätökseen, sovi miten lasten huoltajuus toteutetaan ja jatka elämääsi. Mutta joko tai niin juttele vaimosi kanssa.
Kerro kerro kristallipallo. Tuleman pitää uusi ja helppo elämä:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4802
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11148908
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3981
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3675
Minun mielestäni kukaan ei näe ongelmaa. Tämähän on kestänyt jo 5 -vuotta.
Kun lähden sunnuntaina tai maanantaina , nuorin kysyy montako yötä, Että isi tulee kotiin? Vaimon kanssa emme tee mitään tai en halua tehdä koska jos olen 5 päivää viikossa poissa halua olla koko perheen kanssa, enkä halua lähteä ulos lauantai iltana, haluan olla perheen kanssa edes yhden päivän viikossa. Vaimon sukulaiset aina kysyy, milloin muutan ja yritän kertoa, että minulla ei ole työ mahdollisuuksia.
Lapset ja vaimo ovat noin kiinni elämässä, että heidän repiminen pois turvallisesta ympäristöstä tuntuu pahalta ja he vastustavien sitä.
Olen ollut erittäin yksinäinen, ensimmäinen vuosi meni iltaisin eronneiden tai sinkku työkavereiden kansaa teatterissa tai kämpin baarissa istuessa.
Ystäväni jälkeen olemme fokuspituneet urheiluun ja ulkoiluun ja hänellä on ollut positiivinen influessi minuun ja henkiseen hyvinvointiin.
Mun mielestä sinä et näe seuraksia. Luuletko, että olet ainutkertaisessa tilanteessa. Paras neuvo onkin, et kertoisit vaimollesi ihastuneesi toiseen ja harkitsevasi eroa. Et ole tehnyt vielä mitään, joten voisit kohtuullisen järkevästi keskustella vielä vaimosi kanssa. Erittäin hyvä olisi, jos voisitte mennä pariterapiaan välittömästi sen jälkeen, jos olette päättäneet jatkaa yhdessä ja samalla paikkakunnalla. Voihan jopa olla niinkin, että vaimosi haluaa erota ja hoitaa asioita yhteisuumin kanssasi. Mutta jos näi ei todellakaan ole, herää vaimosi siihen surulliseen todellisuuteen, et parisuhteen parantamiseksi tulee tehdä jotakin ratkaisevaa, tai se on mennyttä. Molemmissa tapauksissa voi edetä rehdisti ja puhtain paperein. Älä aloita seksisuhdetta ennen kuin asiat on selvitetty.
Eroa ja anna vaimollesikin mahdollisuus elää täyttä elämää. Ei hän sinusta välitä koskei ole valmis muuttamaan. Olen itse naimisissa ja vaimo. Vastaavanlaisessa tilanteessa toivoisin, että mieheni ottaisi eron ja lähtisi lopullisesti, en luultavasti olisi kaivannut häntä muutoinkaan. Teillä (ja meillä) on omat elämämme ja ero ei luultavasti muuta juurikaan mitään, tekee vain pelin reilummaksi.
"vaimoni halusi olla lähellä juuriaan päätti muuttaa pienelle paikkakunnalle 600 km päähän Halsingistä"
Vaimosi yksin päätti. Miten siinä niin kävi?
Tuttavapariskunta on hieman samanlaisessa tilanteessa. Mies töissä 500km:n päässä perheestään, viikonloput kotona (tosin tämä oli yhteinen päätös 5v sitten). Nyt viiden vuoden jälkeen vaimo on ihan kypsä tilanteeseen. Sanoi miehelle, että ero tulee, ellei mies siirry töihin lähemmäksi perhettään. Mies on pian siirtymässä.
Hankala tilanne sinulla. Mun mies oli lasten ollessa pieniä viikot 250 km:n päässä töissä. Minä lasten kanssa tutussa ympäristössä elin aivan omaa elämääni viikot. Totuin tilanteeseen niin hyvin, että kun mies tuli kotiin, niin mua inhotti. Meille muodostui arkirutiinit kolmestaan ja sitten mies tuli ja sotki läsnäolollaan kaiken. Niin musta tuntui,
Lopulta viikonloput meni riidellessä. Päätimme, että muutamme koko perhe asumaan miehen työpaikkakunnalle. Alku oli hankalaa kun mulla ei ollut ketään tuttuja. Sain kuitenkin työpaikan ja sieltä pari hyvää ystävää. Lapset sopeutui helposti uuteen kouluun ja päiväkotiin, saivat kavereita.
Meidän parisuhde ei kuitenkaan palautunut entiselleen. Vuosia meni riidellessä ja yrittäessä. Mies pakeni kotioloja töihin. Työkaverit oli tärkeämpiä kuin perhe. En mä itselleni seuraa tarvinnut, mutta lapset olisivat tarvinneet isää, joka olisi ollut läsnä heidän elämässään. Ero tuli erinäisten vaiheiden kautta, mm. pettämistä oli kuviossa mukana.
Sun elämäsi on varmasti raskasta. Mutta niin on vaimosikin elämä tavallaan. Mä sinuna ehdottaisin perheen yhteenmuuttoa. Jos vaimosi ei halua, niin se on hänen murheensa. Sä olet kaikkesi yrittänyt. Hyvin ymmärrän, että työkaverista on tullut tärkeä ihminen elämääsi. Miksi et voisi aloittaa oikeaa parisuhdetta hänen kanssaan? Sekin on yksi mahdollisuus.