Ostin tuossa äidilleni joululahjaksi matkapuhelimen, sellaisen kivan naisellisen valkoisen ja ohuen. Hintaa oli muutama satanen, eli sellainen perus älypuhelimen hinta. Puhelimen osto olisi ollut hänellä edessä joka tapauksessa. ja päätin nyt vähistä rahoistani ostaa hänelle kerrankin jotain mieluista, kun olen luonteeltani sellainen että tykkään katsoa kun toinen ilahtuu. Noh äitini lahjan avattuaan ei oikeastaan reagoinut millään tavalla, ei sanonut negatiivista eikä positiivista ja jätti puhelimen koko illaksi sivuun. No itse pistin sen lataamaan ja sanoin että seuraavana päivänä pääsee jo käyttämään sitä. Ei taaskaan reaktiota. Muutaman päivän päästä yritin sitten kysellä että oliko lahja mieluinen kun en oikeen saanut käsitystä, niin tästä hän suuttui ja sanoi että jos häneltä aletaan vaatia jotain kiitosta niin saan pitää puhelimen aivan itse jne.. Olin tosi hämmentynyt ja samalla pettynyt, kun tuota rahaa ei kuitenkaan tällaisella parikymppisellä miehellä ole liikaa. En tosiaan olisi mitään kiitosta vaatinut, vaan vaikka jonkun kommentin että "Olipas kiva ajatus tämä" tai että "tällaista olenkin tarvinnut". Teinkö nyt sitten jotain väärin? Lisäksi voisin vielä mainita, etten saanut häneltä mitään joululahjaa.
Lahja
surullinenjoulupukki
13221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Loppukommentin perusteella äidillä oli paha mieli siitä, ettei hänellä ollut sulle vastalahjaa. Hyväkään lahja ei tunnu kivalta, jos takaraivossa jyskyttää, että ei itse ole syystä tai toisesta pystynyt antamaan mitään.
Olitteko sopineet joululahjoista jotakin? Ja vielä: lahjoja ei anneta sitä varten, että saataisiin jotain vastineeksi.
Mistä ihmeestä poika voisi arvata jotain tuollaista? Miksei äiti aikuisena (kypsempänä?????) olisi voinut kiittää kauniisti ja sitten selitää, että hänellä nyt ei tällä kertaa ole mitään lahjaa jne.
Minusta tuo äiti käyttäytyy rumasti. Ja mitä ihmettä tarkoitat loppukommentillasi? Aloittajahan nimenomaan huomautti, ettei hän mitään kiitoksia varten lahjaa ostanut, vaan ilahduttaakseen. Siinä sai sitten ikävän jääkylmän suihkun niskaansa.
Poika vaikuttaa aikuisemmalta kuin äitinsä!
Aikuiset ihmiset puhuvat, kysyvät, sanovat ... ts. ottavat selvää toistensa haluista ja tahdoista. Muistakin kuin lahjatoiveista. Aikuinen ihminen ei osta kallista lahjaa, jos ei tiedä, mitä sen saaja siitä pitää, tunteeko tarpeelliseksi, haluaako ruveta opettelemaan yms. syyt, jotka vaikuttavat siihen, miltä lahja tuntuu. Ilahduttamisen ehdoton edellytys on tietää ja tuntea lahjan saajan mieltymyksiä / -set.
Ehkä kumpikaan ei ole aikuinen. Jos äiti ei ole, miten pojalta voisi vaatia.
Todennäköisesti mamma ei osannut käyttää aparaatia -- tuskin tiesi mitä tarkoitusta varten lahja oli.....
Puhelin on senverran henkilökohtainen asia etten menisi ostamaan.
Tarjosin omaa käytettyä puhelintani kun kaveri valitti ettei hänellä ole, sanoin ensin saat lainaksi, ostin kuitenkin uuden ja ilmoitin että hän saa sen pitää. Hän ei ole vielä varma haluaako sen.
Ikäihmisillä on tärkeää helppokäyttöisyys, iso fonttikoko, isot numeronäppäimet.
Myös pin-koodit on hyvä ottaa pois käytöstä, eräs tuttu vanhus oli saanut senioripuhelimen syntymäaika pin-koodina, hän sekoitti kumpi ensin päivä, kuukausi, vuosi. Sitten piti hakea PUK-koodia.
Todennäköisesti äitisi on ajatellut muita asioita. Tiedän itse viisikymppisenä ettei tottuminen näihin älypuhelimiin ollut ihan helppoa.
Pyydä se puhelin takaisin, myy vaikka jollekin, äläkä osta enää vähistä varoistasi äidillesi tai muille mitään.
Sinä toimit kauniisti, äitisi ei !
Anna olla viimeinen lahja, jonka hänelle ostit, kun ei kerran ole edes alkeellisia käytöstapoja lastansa kohtaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11147443#comment-59085910-view
Minä ainakaan en edes haluaisi mitään äly- enkä älyttömiä puhelimia, useista eri syistä. En tarvitse enkä halua puhelimeeni nettiyhteyttä tms.
Ehkä äitisi olisi ollut iloisempi yksinkertaisemmasta viidenkympin peruspuhelimesta, jonka käyttöä ei tarvitse yritää opetella päiväkausia.
Meille aikuisille puhelin ei ole statussymboli tai persoonallisuuden jatke vaan käyttöesine.
Äitinä voin sulle sanoa että mitä vaan saan lapsiltani olen aina tyytyväinen koska he ostivat ja ajattelivat sen omalla aivoillaan mitkä minä loin ja sinun äitisi käyttäytymistä on vaikea tajuta. Uskonpa että hänellä on paha olo jonkuntakia ja katkera jostain elämässään enkä usko että se on nyt mitään mitä sinä olet tehnyt vaikka sinuun päin se tuleekin. Ostit todella hienon lahjan ja olen todella pahoillani että sait tälläisen vastaanoton, jos minä olisin saanut sen olisin heittänyt vanhan koneeni ikkunasta ulos heti, ja pelkkä ajatus että näit noin paljon vaivaa sen eteen ja paljon rahaakin maksoi tekisi minut erittäin onnelliseksi.
Ainoan ohjeen minkä voin sinulle antaa on että rauhallisesti puhut tunteistasi hänelle tai sitten jätät asian rauhaan ja ehkä ajan kanssa hän rupee tarkastelemaan sitä kännykkää. Ei kukaan muu kuin äitis voi tähän vastata mutta rumasti hän sinua kohteli.
Älä huoli siitä liikoja.
Ainainen tyytyväisyys on tyhmyyden merkki. Tai: miksi pitää näyttellä tyytyväistä, jos ei ole.
Minä-äiti toivon todella, että omien lasteni aivot ovat syntymän jälkeen kasvaneet ja kehittyneet, että he ovat oppineet paljon asioita ja ymmärtävät käyttää järkeä lahjaostoksissa(kin). Se tarkoittaa sitä, että kun äidille ostetaan lahja, ajatellaan äitiä, ei itseä eikä omia tarpeita. Ja jos äidin tarpeista ei ole tietoa, ne otetaan selville kysyen, tiedustellen, kiinnostuen ... äidistä ja äidin tarpeista. Muutenhan lahjomisessa ei ole mitään ideaa.
Aivo & kapasiteetti. Tyhmää on kiukutella kuin pikkulapsi, jos ei saa mieleistä lahjaa! Äitiäänhän tuo fiksu aloittaja juuri ajatteli, etkö sitä tajua? Taidat olla vaikea ihminen itse. Kuinka saatkin negatiivisen elämänasenteen välittymään jo muutamalla lauseella, voi perheparkaasi.
Jos ei ymmärrä, on tyhmä ja se kommentistasi hyvin paistaakin. Aloittaja ei ajatellut äitiä, jos ei kiinnostanut jutella lahjasta äidin kanssa - ensin.