eli kumpi ensin muna vai kana??

Jos jompi kumpi puuttuu suhteesta niin ei silloinkaan ole hyvä. Seksi ja kommunikaatio suhteessa ovat molemmat asioita jotka kuuluvat siihen olennaisesti.

Molemmat varmaan. Meinaan kommunikointihan on paras tapa parantaa myös seksielämää, mutta jos ihminen nyt uskaltaa olla yhtään rehellinen, ei se pelkkä pälinä kauas kanna. Ainakaan minun mielestäni, ja kyllä olen nainen. Naiset ehkä useammin vaan pajattavat eivätkä tajua ettei se ainainen jauhaminen aina auta, mullakin on kavereita, jotka valittaa, kitisee, pyytelee, ja sitä rataa. Oma antaminen on kuitenkin vähäistä, siis en tarkoita pimppiä vaan tarkoitan että he puhuvat ja miehen pitää kuunnella. Miehen pitäisi toteuttaa milloin mitäkin heidän keksimäänsä syvällistä suhdetta, mutta miehen toinen puolisko, se mitä mies pitää tärkeänä, ei voi olla tärkeää... Esimerkkinä...
Nainen haluaa tietää mikä on miehelle tärkeää, ja miten hän kokee läheisyyden. Kun mies sitten vihdoin alkaa puhumaan ja puhuukin rehellisesti ja aidosti, kertoen että kaipaa seksiä ja kokee seksin läheisyydeksi, nainen vetää herneen nenään.
Ensin he kysyvät miten suhdetta saisi lähemmäksi ja rakkauden takaisin ja kun mies kertoo että hän haluaa seksiä, nainen loukkaantuu kun vastaus ei ole sitä mitä hän halusi kuulla. Jos määrittelee vain oman tapansa olla ja kommunikoida paremmaksi, ei voi koskaan kuulla toista. Kaikki ei halua ilmaista tunteitaan puheella, jotkut ilmaisee ne teoilla.
Tää nyt on kökkö esimerkki, mutta kun oli puhetta puhe vs. seksi, niin aina ei voi vaan määritellä niin että just se toinen on tärkeämpi.

Naiset analysoi ja tekee hyvin pitkälle meneviä johtopäätöksiä omien suurien psykologian lahjojensa perusteella. Kuten nämä narsisti-diagnoosit, jotka hassua kyllä, tekee lähes aina naiset ja koskee miehiä... Jokaisen ex on narsisti juuh.
Mutta tarkoitan, että nainen analysoi sitä toista osapuolta. Kun hänen pitäisi analysoida itseään. Naisilla on taipumus väittää että he osaavat keskustella, vaikka he osaavat vain puhua, eivät kuunnella. He muka tuntevat sen toisenkin, mutta harvoin katsovat peiliin. He syyttävät mielellään miestä omista valinnoistaan, kun kuitenkin tässä maassa saavat ihan itse valita sen miehenkin...?

Ja seksi on joillekin naisille aina uhraus, halusivat he itse sitä miten paljon hyvänsä. He ensin itse alkavat uhrautumaan ja tekemään asioita mitä eivät halua tehdä ja sitten syyttävät miestä siitä. Sen sijaan että he itse oikeasti sitten keskustelisivat ja miettisivät keitä ovat ja mitä haluavat, he eivät kuuntele: kehoaan eikä puhetta, edes omia toiveitaan, miehestä puhumattakaan.

Miehet useammin voisivat tulla vastaan ja opetella vähän edes avautumaan tunteistaan. Mutta naisten pitäisi alkaa ymmärtää, että jos suhteessa määrittelee itsensä "tiedostavaksi" eli toisen epätietoiseksi, määrittelee jo itsensä paremmaksi. Jos hyväksyy vaan omat tapansa ja yrittää selittää oman tapansa ilmaista paremmaksi ja "suhteen toimivuuden kannalta tärkeämmäksi", ei takuulla herätä toisessa halua tulla vastaan.

Kun suhteessa on kaksi, miksi sen toisen tapa olisi tärkeämpi? Jos sinä vaikka seurustelet miehen kanssa, miksi sinun tapasi olisi suhteen toimimisen kannalta tärkeämpi, kun toimisihan se miehen tapa sille miehelle? Ei voi odottaa toiselta kompromissia niin että itse ei suostu siihen. Eikä sanoa, että tullaan puolitiehen vastaan kun itse on valmis ymmärtämään vain itseään.

Kuitenkin... Puheella luodaan intimiteettiä, totta. Kun keskustellaan ja ollaan rehellisiä, kerrotaan miltä tuntuu ja kuka minä olen, avataan toiselle tie omaan sieluun. Mutta se tehdään seksilläkin. Seksillä luodaan myös intimiteettiä, puhutaan ja kerrotaan kuka minä olen. Luodaan tietä sieluun, ja totta, seksiä voi harrastaa pinnallisesti, kuten puhettakin. Mutta parhaimmillaan, kun ollaan alasti, ollaan kaikilla tavoin alasti.
Parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta kuitenkin seksi. Sen myös usein hajottaa seksi. Ja tosiasiassa, me rakastamme ilmankin seksiä, mutta me rakastumme ja rakastamme vielä enemmän seksin kanssa.
Tai pitäisikö sanoa erotiikan? Joillekin seksi ei siis ole pelkkä yhdyntä (tai yhdyntä ollenkaan) ja sekin täytyy keskustella. Joku julkkis sanoi että avioliitto voi toimia ilman seksiä. Voikin, avioliitto on kumppanuussuhde ja sopimus. Mutta parisuhde, edes siinä liitossa, ei voi.
Pitäisi osata kuunnella muutakin kun oma kommunikointinsa. Joskus on aina keskustella ja joskus vaan voi antaa mennä.

Kuunteleminen on kaikkein vaikeinta, sekä seksissä että keskusteluissa. Nussia osaa kuka tahansa. Rakasteluun kaikki ei edes pysty. Kaikki pystyy puhumaan ketkä pystyy puhumaan. Keskusteluun se ei silti aina johda.

"kovin pitkälle enää suhde kanna jos ei puhuta tunteista"

Miten tunteista puhutaan? Voisitko antaa esimerkin tällaisesta dialoginpätkästä.

Tarkoitatko, että pitää nalkuttaa toisen ärsyttävistä ominaisuuksista? Pitääkö valittaa naisen ulkonäöstä ja luonteen heikkouksista? Silläkö sitten lohkeaa?

Tavallinen parisuhde menee niin, että mies yrittää myötäillä naisen mielenliikkeitä, jotta saisi tämän myötämieliseksi seksiin. Yksikin väärä sana, väärä kosketus, väärä ajoitus, niin tunnelma menee pilalle. Eikä tämä koske vain yhden illan suhteita vaan monen vuosikymmenen avioliittoja.