Eikö todellakaan mistään päin Suomea löytyisi nuorta uskovaa naista, joka haluaisi olla tyttöystäväni, vain ja ainoastaan minun? Toki kriteerini ovat hiukan kummalliset monien mielestä sillä esimerkiksi en halua hankkia lapsia tulevaisuudessa, joten tämähän karsii jo yksistään suuren osan uskovistakin naisista pois. Haluaisin myös, että naisella olisi jonkin verran ulkonäköä. Tämä on ehkä turhankin tärkeä asia sillä toistaiseksi kukaan ei ole minusta vielä erityisen hyvää sanaa sanonut (ehkä muutamat teinitytöt, sillä itsekin näytän välillä hieman ikäistäni nuoremmalta). Hyvin tärkeä asia minulle on se, ettei nainen ainakaan polta tupakkaa. Ehtoollisella saat toki nauttia viiniä ja vaikka ravintolassakin ottaa ruuan kanssa, itse toki olen täysin kieltäytynyt maistamasta sitä ainetta. Ja nyt tosielämässä etsiminen ei valitettavasti onnistu sillä seurakunnan nuortenilloissa joissa käyn on vain minua paljon vanhempia naisia jotka tuskin ovat kiinnostuneita vakavemmasta seurustelusta.
Olen 20 vuotta täyttänyt yliopisto-opiskelija, asun Kuopiossa. Koskaan en ole seurustellut ja vasta hiljattain ole alkanut avaamaan sosiaalista maailmaani tapaamalla treffipalstalta muutamia tyttöjä sekä käymällä kirkon nuortenilloissa. Mutta kuten sanottua, eipä ole ihastumisia tapahtunut. Etsin ehkä hieman liiankin epätoivoisesti mutta koen naisen löytymisen olevan eräs niitä suurimpia unelmiani ja muutenkin asioita mitä maallinen elämä voi tarjota. Olen romanttinen ja haluaisin tehdä naisen kanssa kaikkea ihanaa kuten kävellä käsikädessä ympäri kaupunkia, istuskella niityllä lämpimänä kesäiltana ja käydä kuutamokävelyillä... Tai sitten käpertyä yhteen katsomaan hyvää elokuvaa :) Ihan mitä vaan! Haluan nauttia hänen kanssaan elämän pienistä ja suuremmistakin asioista, olla hänelle aina hyvä ja tehdä hänet onnelliseksi.
Löytyisikö tämä neitoseni täältä?
Olen 20 vuotta täyttänyt yliopisto-opiskelija, asun Kuopiossa. Koskaan en ole seurustellut ja vasta hiljattain ole alkanut avaamaan sosiaalista maailmaani tapaamalla treffipalstalta muutamia tyttöjä sekä käymällä kirkon nuortenilloissa. Mutta kuten sanottua, eipä ole ihastumisia tapahtunut. Etsin ehkä hieman liiankin epätoivoisesti mutta koen naisen löytymisen olevan eräs niitä suurimpia unelmiani ja muutenkin asioita mitä maallinen elämä voi tarjota. Olen romanttinen ja haluaisin tehdä naisen kanssa kaikkea ihanaa kuten kävellä käsikädessä ympäri kaupunkia, istuskella niityllä lämpimänä kesäiltana ja käydä kuutamokävelyillä... Tai sitten käpertyä yhteen katsomaan hyvää elokuvaa :) Ihan mitä vaan! Haluan nauttia hänen kanssaan elämän pienistä ja suuremmistakin asioista, olla hänelle aina hyvä ja tehdä hänet onnelliseksi.
Löytyisikö tämä neitoseni täältä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toi lapsettomuuden vaatimus on niin iso juttu, että sanoisin ettet helposti löydä Nuorta naista, joka siihen suostuisi. Uskaltaisitko rakastua vähän sua vanhempaan naiseen? Sellaiseen jolla jo on lapsia tai joka kenties tietää, ettei voi saada tai on lapsettomuuden kanssa sinut? Nuori nainen haluaa perheen mitä luultavimmin. Miksi muuten itse et halua?
Lapsi voi kasvettuaan ja saatuaan oman elämän vapautta tehdä jotain, jonka vuoksi hän joutuu vankilaan, mielisairaalaan, jonkin pahan asian kohteeksi, lähtee väärille teille tai kuolee. En kestäisi, on jo oman elämän koettelemuksissa ollut tarpeeksi kestettävää. Mieti nyt niitä vanhempia jotka vaikkapa menettävät teini-ikäisen lapsensa mopo-onnettomuudessa. Olen joutunut itkemään kaikille noille tapauksille luettuani ne lehdestä. Tulee koko ajan sellaisia miksi näin, entä jos-kysymyksiä mieleen. Ymmärrän kyllä, maailmassa pyörii herra nimeltään paholainen aiheuttaen kaikkea pahaa ja tätähän tapahtuu joka puolella jatkuvasti. Mutta miksi sellainen riski, joka pieleen mennessään voisi tuhota kaiken? Se voisi tuhota jopa jo olemassaolevan uskoni ja johtaa minut itsenikin väärille, hyvityksen tai koston teille. Elämässäni on tapahtunut paljon vastoinkäymisiä ja jokaisen aikana uskoni on joutunut niin pahalle koetukselle, etten ole saanut siitä turvaa vaan ole suoraansanottuna hylännyt sen lähtien etsimään omaa ratkaisua, jopa hyvitystä vääryydelle jota olen kokenut. Minulla on vaikeuksia kestää tällaisia asioita, myönnän kyllä. Mutta jossain vaiheessa olen kyllä huomannut, etten jaksa tätä ja alkanut jälleen turvata Jumalaan.
Ajattelen jopa, etten kuitenkaan kestä vanhempieni tai muiden läheisteni kuolemaa. Harmi homma on se, ettemme voi kaikki lähteä täältä yhtäaikaa niin ettei kenenkään tarvitsisi ottaa surua vastaan, vaan jonkun se on kestettävä. Ja sitten, minua tosiaan inhottavat ne rääkyvät pikkukakarat tuolla ympäriinsä. Vauvat eivät herätä minussa mitään tunteita, toisin kuin jotkut eläinten lapset.
Ja kysymykseesi, en hyväksyisi naisella lapsia, ainakaan pieniä sellaisia. Lapsen pitäisi oikeastaan olla jo täysi-ikäinen sitten ja asua muualla mutta niin iäkkäisiin naisiin en voi oikeasti rakastua. Olen asettanut yläikärajan siihen 28-30 vuoden tienoille. Tosiasiahan on se, että itse kaipaan nuoruuttani jossa niin moni asia meni pieleen ja niin paljon olisin voinut kokea onnellisempiakin asioita. En siis kaipaa sitä siksi, että tahtoisin kokea nuo kaikki jutut uudelleen vaan siksi, että voisin sitä jotenkin muuttaa jos sen uudelleen eläisin...
Haluan elää naisen kanssa kahdestaan rauhassa ja hiljaisuudessa nauttien kaikesta mistä voi.
Oletko se sama jo pistää profiilinsa arvosteltavaksi harvase viikko?
Ok, kiitos hyvästä vastauksesta. Itse arvostan avoimuuttasi enkä pelästy sitä kuten joku sua kririsoi täällä. Meitä ihmisiä on niin erilaisia, että kyllä sinullekin vielä pari jostain löytyy, älä lannistu.
Asperger varmaan vähän vaikeuttaa sun etsintöjä, mutta paljon enemmän vaikeuttaa se, että miellät elämän vaikeaksi ja haavoittavaksi paikaksi olla. Se nyt on sellaista, minkäs teet. Mutta paljon on elämässä hyvääkin, kuten huomaat jos vähän mietit! :)
Kukaan nainen ei pysty olemaan niin täydellinen että olisit hänen kanssaan ikionnellinen joka hetki. Parisuhde on riskipeliä, jossa voi tulla satutetuksi. Siihen silti lähdetään kaiken sen hyvän vuoksi, mitä siitä parhaimmillaan saa ja voi itse antaa. Älä lataa sille liikaa toiveita vaan anna sen olla mitä on, kun sitten se alkaa sullakin, se seikkailu. Se ei todellakaan ole nyhjäämistä vain sylikkäin jossain lopun ikää, toivottavasti!
Muista vielä nämä: Olet tosi nuori! Sulla on aikaa kypsyä ja parannella haavojasi ennen suhdetta! Se on palvelus, jonka voit tehdä jo nyt tulevalle puolisollesi. Jumala ja uskosi auttavat pahimpien tuskien yli varmasti ja kestät ne. Eivät sun tunteiden heittelyt totuutta hajota. Nuoruus on monella meistä kivikkoinen eikä aina onnellinen, et ole sen tunteen kanssa yksin.
Mitä tuohon lapsijuttuun tulee... Voisitko ajatella niin, ettet Nyt halua lapsia, mutta että voihan se muuttua tai että antaisit asialle tilaa muhia vielä? Älä lyö asioita liian varmaksi lukkoon. Elämää on vielä paljon jäljellä. Onnea!
Aivan ensimmäinen neuvo sinulle: Älä vuodata koko elämäntarinaasi ja kaikkia ajatuksiasi kerralla naisen niskaan jos haluat hänen kanssaan seurustella. Anna tutustumiselle aikaa ja avaa itseäsi ja ajatusmaailmaasi hitaasti vähä vähältä.
Nyt vaikutat ihmiseltä joka haluaa olla avoin siihen pisteeseen saakka joka on jo vähän häiritsevää. Se ei vain valitettavasti toimi seurustelua aloitettaessa. Varsinkin jos ajatukset ovat vähän tavallisuudesta poikkeavia ja hieman neuroottisia.
Tuo siis aluksi esille niitä parhaita puoliasi. Eikä tämä tarkoita mitään teeskentelyä vaan sitä että kaikkien sielun syöverian mustuuksien avaaminen heti kättelyssä on vain yksinkertaisesti pelottavaa. Kun toisen jo tuntee paremmin, sielun syöverit ovat sitten jo ihan kiinnostavia. Mutta eivät heti aluksi.
Haluaisin muuten kuulla, missä vaiheessa näistä kirjoitusistani huomaatte minun olevan jotenkin tavallisuudesta poikkeava? Minulla on nimittäin joskus pienenä todettu aspergerin oireyhtymä joka varmaan näkyy näissä teksteissä jollain tavalla mutta itsehän en sitä pysty huomaamaan. Pidän tätäkin kaikkea aivan normaalina.
Kun aloitin nettitreffailun naisten kanssa, kerroin aina aluksi pitkässä viestissä suunnilleen koko elämäntarinani iloineen ja suruineen. Sitten ihmettelin ja olin jopa vähän vihainen kun vastauksia ei kuulunut tai sain sääliä päälleni. Olen opetellut pikkuhiljaa tätä sosiaalisuutta netin kautta, mutta nyt myös ihan oikeassa elämässä.
Sinä todellakin aivan liian aikaisin ulostat omia ideoitasi lähes ventovieraille ihmisille. Luuletko todellakin että kukaan haluaa kuulla niitä? EI!
Tavatessasi uusia ihmisiä, olivatpa he vanhoja tai nuoria, viisaita tai tyhmiä, rumia tai kauniita, uskovaisia tai ei, mitä tahaansa tai ei, - anna heille tilaisuus esitellä ensin itsensä ja ellet sinä ole aidosti heistä ensin kiinnostunut, kuinka maailmassa sinä luulet että kukaan olisi sinustakaan kiinnostunut?!
Tutustuminen kestää kauan. Alussa yleensä keskustellaan yleisistä, kaikkia kiinnostavista asioista. (yhteiskunta, sää, opinnot, muu maailma, musiikki jne jne jne). Noihin suhtautumista pala palalta kootaan kuva toisesta ihmisestä.
Sieltä pikkuhiljaa tulee esille toisen "oma minä"
Se saattaa olla tarpeeksi (itselle ) hyväksyttävä jolloin varovasti voi edetä hiukan syvällisimpiin asioihin.
Tätä asiaa kutsutaan ystävyydeksi ja sittemmin seurusteluvaiheeksi ja sydänystävä-vaiheeksi.
Sinä olet edennyt aivan päinvastaisessa järjestyksessä. Huomaatko, se on ollut todella poistyontävää.
Sinunkin maailmankuvasi muuttuu ajan kanssa. Niin sen pitää ollakin! Joten jos nyt heti hyvän päivän jälkeen ladot vankat uskomuksesi toisen kasvoille, olet itsekkin täysin väärässä. Perusarvosi ovat todella hyvät, pidä niistä kiinni, mutta etene tahdikkaammin.
Ei mistään. Naiset eivät ole söpöjä, suurimman osan kanssa on tosi vaikea tulla toimeen pitkässä juoksussa. Oletko katsonut liikaa lastenohjelmia?
Nytkö ulkonäkösi ei enää olekkaan hyvännäköinen? Ennen niin mainostit olevasi komea ja urheilullinen.