Olen ollut parisuhteessa 7 vuotta, tasaista "ihan hyvin menee" juttua, ei suurta ihastumista, ei suuria tunteita, itse asiassa tunteita ei pahemmin ole näytetty, niistä ei ole puhuttu. Tykkään miehestäni, mukavaa yhdessä. Naimisiin en vaan ole halunnut enkä edes ajatella lasten hankkimista, koska jotain epäröin.
Joku aika sitten yksi ystävyyssuhde miespuolisen henkilön kanssa roihahti ihastukseksi, sitä tyynnyttelimme ystävän kanssa, ja ystäviä olemme edelleen, mutta olemme jakaneet keskenämme myös seksuaalisia kokemuksia. Aika lähekkäin kuin asumme ja usein näemme. Mutta suhdetta emme halua luoda, se on vain seikkailua meille.
Sitten on ihastuskuvio erääseen mieheen, johon olen tutustunut yhteisen harrastuksen myötä. Suutelemme, halailemme, hyväilemme toisiamme ja sitä rataa. Myös hän elää parisuhteessa.
Mulla on tunteet niin pinnassa näiden juttujen kanssa, mua hävettää aivan helvetisti ja minusta tuntuu että olen maailman huonoin ihminen. Toisaalta tunnen olevani niiiin elossa. Olen sellaista kilttiä naapurin tyttömäistä tyyppiä, josta kukaan en edes minä itse voinut uskoa joutuvani tällaiseen tilanteeseen. Kaikenlaisia yrittäjiä on parisuhteen varrella ollut, siis mahdollisuuksia tarttua, mutta en ole tarttunut, joskus vähän ihastunut, mutta ei sen enempää.
Olenko huijannut itseäni parisuhteella jossa en viihdy, siis koko ajan olen vaistonnut, että tää ei oo mun juttu, mutta oon roikkunut vaan, kostautuuko se nyt sitte näin, että toimin sinne ja tänne vai mitä helvettiä tämä on.
Auttakaa joku, olen ihan hukassa itseni kanssa. Tä kuvio ei oo voinut olla heijastumatta tähän kotielämään, ja miehen kans ollaa jo puhuttu erostakin yhtenä vaihtoehtona, mut ei se tiedä mun seikkailuista yhtään mitään.
Apua, tän huonompaa ihmistä ei oo.
Joku aika sitten yksi ystävyyssuhde miespuolisen henkilön kanssa roihahti ihastukseksi, sitä tyynnyttelimme ystävän kanssa, ja ystäviä olemme edelleen, mutta olemme jakaneet keskenämme myös seksuaalisia kokemuksia. Aika lähekkäin kuin asumme ja usein näemme. Mutta suhdetta emme halua luoda, se on vain seikkailua meille.
Sitten on ihastuskuvio erääseen mieheen, johon olen tutustunut yhteisen harrastuksen myötä. Suutelemme, halailemme, hyväilemme toisiamme ja sitä rataa. Myös hän elää parisuhteessa.
Mulla on tunteet niin pinnassa näiden juttujen kanssa, mua hävettää aivan helvetisti ja minusta tuntuu että olen maailman huonoin ihminen. Toisaalta tunnen olevani niiiin elossa. Olen sellaista kilttiä naapurin tyttömäistä tyyppiä, josta kukaan en edes minä itse voinut uskoa joutuvani tällaiseen tilanteeseen. Kaikenlaisia yrittäjiä on parisuhteen varrella ollut, siis mahdollisuuksia tarttua, mutta en ole tarttunut, joskus vähän ihastunut, mutta ei sen enempää.
Olenko huijannut itseäni parisuhteella jossa en viihdy, siis koko ajan olen vaistonnut, että tää ei oo mun juttu, mutta oon roikkunut vaan, kostautuuko se nyt sitte näin, että toimin sinne ja tänne vai mitä helvettiä tämä on.
Auttakaa joku, olen ihan hukassa itseni kanssa. Tä kuvio ei oo voinut olla heijastumatta tähän kotielämään, ja miehen kans ollaa jo puhuttu erostakin yhtenä vaihtoehtona, mut ei se tiedä mun seikkailuista yhtään mitään.
Apua, tän huonompaa ihmistä ei oo.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvin vaikeaa tulee elämäsi olemaan lähimmän kahden vuoden aikana ja sinä itse kun näyttelet siinä pääroolia, niin kaikki ainekset katastroofiin ovat jo ilmassa. Et ainoastaa särje omaa sydäntäsi, vaan hyvin monen, mutta sen näet sitten aikanaan. Tantrakortit eivät valehtele ja niissä näkyy kahden vuoden aikana synkälle, mutta sen jälkeen elämä rauhoittuu ja tulet elämään ilmapiirissä, josta raha ei lopu ensimmäisenä. Silloin saat tyyneyden mielenrauhaasi.
"ihan hyvin menee" juttua, ei suurta ihastumista, ei suuria tunteita, itse asiassa tunteita ei pahemmin ole näytetty, niistä ei ole puhuttu. Tykkään miehestäni, mukavaa yhdessä. Naimisiin en vaan ole halunnut enkä edes ajatella lasten hankkimista, koska jotain epäröin.
Olenko huijannut itseäni parisuhteella jossa en viihdy, siis koko ajan olen vaistonnut, että tää ei oo mun juttu, mutta oon roikkunut vaan, kostautuuko se nyt sitte näin, että toimin sinne ja tänne vai mitä helvettiä tämä on.
Auttakaa joku, olen ihan hukassa itseni kanssa. Tä kuvio ei oo voinut olla heijastumatta tähän kotielämään, ja miehen kans ollaa jo puhuttu erostakin yhtenä vaihtoehtona, mut ei se tiedä mun seikkailuista yhtään mitään.
Mitä mietit vielä?
että mitä mietin vielä. *huokaus*
Ei teidän elämästä tule pitkässä juoksussa mitään jos tuollaisessa pisteessä olet itsesi kanssa. Mietipä että miehesi saattaa tehdä samoin. Onko teillä mitään edellytyksiä onnistua yhtään pitemmälle liitossa ? Mun arvioni on, ettei. Etenkään, jos ette puhu asioista reilusti. Tuolle tilalle on keksitty antaa nimi Erilleen kasvaminen.