Olen miettinyt itsemurhaa 4 vuotta, masennusta todettu, mutta apua en niinkään ole siihen saanut. Tosin enpä usko että moinen sairaus mua tähän ajaa, olen 25v tyttö ja aina ollut aika melankolinen ja yksinäinen ja tuntenut etten tähän maailmaan ole vain valmis. Tavan lähteä olen siis päättänyt jo aikaa sitten ja se tuntuu mieleiseltä tavalta lähteä, ainoa mikä on minua jarruttanut on ollut perhe! Se suru mitä en halua heille koskaan tuottaa. Mutta se tunne on nyt poissa, en heitä ajattele enää, en surua, en kaipuuta. Mieleni valtasi jotenkin aivan käsittämätön tyyneys ja toivo, mitä en koskaan ole oikeasti näin selvästi ole tuntenut. Näinköhän se menee, taidan olla valmis. Huomenna vietän siivouspäivän, on mukavampi omaisten sitten katsella ja tyhjentää asuntoa kun on siistiä. Kirjaan myös ihmiset keiden toivon tietävän, kaikki salasanani listaan että minut saadaan pian poistettua sosiaalisesta mediasta ym, itse en sitä vielä tee etten mitään epäilystä herätä! Vietin maailman parhaan joulun perheeni kanssa, se ammensi jotenkin voimaa tähän kaikkeen.
sunnuntainasenteen
sunnuntaina
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
heippa
Hyvä "sunnuntaina"
Kerrot miettineesi itsemurhaa jo kauan, ja nyt olet aikeissa toteuttaa sen.Olisiko sinun mahdollista ajatella asiaa vielä uudelleen?
Itsemurha on peruuttamaton, kuolema ei anna armoa eikä elämälle tule uutta mahdollisuutta. Kerrot olevasi ajoittain masentunut ja jotenkin liian herkkä elämälle, näin tulkitsen. Sinun on mahdollista saada apua! On olemassa lääkehoitoa ja psykoterapiaa, joiden avulla pikku hiljaa elämänhalusi vooi palautua ja kasvat vahvemmaksi.
Olet arvokas ja ihana nuori nainen. Elämäsi on suuri lahja, vaikket juuri nyt jaksa nähdä asiaa siten. Jollet jaksa ajatella itseäsi, mieti vielä omaisiasi. He eivät selviä itsemurhastasi ehkä koskaan. Vuodesta toiseen he miettivät mitä heidän olisi pitänyt tehdä, jotta niin ei olisi käynyt. He syyttävät itseään, vaikka jättäisit kirjeenkin. He surevat sinua loputtomasti. Tiedän tämän kokemuksesta. Olen varma, että he tahtoisivat auttaa sinua jos tietäisivät mitä suunnittelet. Kerro heille jo tänään tilanteestasi, pyydä apua rohkeasti. Olet ansainnut kaiken avun ja rakkauden.
Otathan myös yhteyttä lääkäriin nyt heti tai viimeistään aamulla. Voit myös soittaa Palvelevaan puhelimeen p. 01019-0071 su-to klo 18-01,pe ja la klo 18-03 tai Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen p. 010195202 arkisin klo 9-06, la klo 15-06, su klo 15-22.
Sinun on mahdollista parantua ja nauttia elämästä, haluta elää. Kun selviät tästä, sinun on ehkä mahdollista auttaa tulevaisuudessa muita saman kokeneita. Elämälläsi on tarkoitus, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan.
Lämpimin halauksin
Tuikku-pappi