Moi,
Haluaisin kipeästi tukea tai järkevää vastauksia tähän.
Eli tutustuin poikaystäväni kanssa toukokuussa 2011. Silloin minä asuin toisessa kaupungissa. Muutin hänen takia lähemmäksi. Jätin opiskelun ja lähiystävät ja kaikkee ja muutin pikku kaupunkii missä ei ole mitään. Ei kavereita,ei perhettä ei töitä eikä opiskelua tarjolla. Hyväksyin sen koska rakastan poikaystäväni kamalasti ja hänen takia uhraudun mihin vaan..
suhteemme kesti 3kk hyvin ja matkustimme yhdessä. Hän halusi viedä minua juuri romanttiselle saarelle koska rakasti minua kamalasti. Reissumme jälkeen..matkalla autossa hän sanoi meidän suhde tarvitsee aikaa...ja uskoo eron hyvä päätöksen...
Itkin kamalasti ja kysyin miks näin ykskaks? Hän sanoi,siitä asti kun alkoi seurustella minun kanssa meillä on käynyt pahaonni...kuten matkalaukut jää toisee koneseen tai myöhästyimme koneesta tai tulin raskaaksi mutta se olikin kaksoisraskaus ja sain keskenmeno loman aikana...hän sanoo että minä olen tuonut pahaonnea hänen elämään eikä ymmärrä sitä miten ja kuinka?
Kuitenki hän halusi oma aikaa...väliimme on ollut aika huono...
Lopetti kutsumasta minua muruksi ja kullaksi...ei ota yhteyttä minuun jolmen itse soita...välillä sanoo sinä ahdistelet minua...
Olen itkenyt erosta jo 4kk ja 5kk tulee kohta täyteen.
Mitä minä teen tässä pikku kaupungissa yksin. Koko ajan kotona en melkein syö mitään ja tässä lähipäivinä olen melkein pyörtynyt. Ihan tosi voin todella huonosti. En ole koskaan näin pahasti rakastunut.. Niin hänki sanoi minulle...
Rakastan tätä miestä koska hän on oikesti erillainen ja herttainen. Hän epäili alussa että petän häntä vaikka en petä eikä ole löytänyt mitään epäilyttävää.. En ede juttele miehille vaikka he iskevät silmää ja välillä kummasti miehet rohkenee pyytää facebook ja puhelinnumeroni. Minulla on mahdollisuuksia pettää jos haluan,mutten ikinä tee. Rakastan ja arvostan tätä miestä. Jos jonain päivänä hän sokeutuu ja tarvitsee silmiäni antaisin. Tekisin mitä vain. Tähän asti en ole luovuttanut. Mut kärsimykseni tappaa minua pikkuhiljaa.
Olen eristäytynyt ja yksinäinen... :'(
en tiedä mitä teen. Välillä hän tulee käymään viikossa kerran tai ei sitäkään. Kun hän on täällä hän halaa minua ja haluaa viereeni eikä päästä irti...kun hän vsin lähtee ovesta ulos mies muuttuu totaalisesti :'(
Kuolemakaan ei ole näin pahaa mitä minulle on sattunut.
Onko joku keino millä saisin miehen takaisin kuin alussa oltiin...haluan hänet takaisin.
Jos olisin miljonääri niin ostaisin häneltä rakkauden vaikka se olisi feikki :'(
En osaa sanoin kuvitella tätä tilannetta.
Fiksut ihmiset antakaa neuvoa.
Miehestä en vain voi luopua hän on minun elämä.
Ja muuten hän ei ole ensimmäinen rakkauteni..olen ollut suhteessa 3 ja itse jätin heitä. Mutta tuo mies on täydellinen ja ritari josta unelmoinut...
Haluaisin kipeästi tukea tai järkevää vastauksia tähän.
Eli tutustuin poikaystäväni kanssa toukokuussa 2011. Silloin minä asuin toisessa kaupungissa. Muutin hänen takia lähemmäksi. Jätin opiskelun ja lähiystävät ja kaikkee ja muutin pikku kaupunkii missä ei ole mitään. Ei kavereita,ei perhettä ei töitä eikä opiskelua tarjolla. Hyväksyin sen koska rakastan poikaystäväni kamalasti ja hänen takia uhraudun mihin vaan..
suhteemme kesti 3kk hyvin ja matkustimme yhdessä. Hän halusi viedä minua juuri romanttiselle saarelle koska rakasti minua kamalasti. Reissumme jälkeen..matkalla autossa hän sanoi meidän suhde tarvitsee aikaa...ja uskoo eron hyvä päätöksen...
Itkin kamalasti ja kysyin miks näin ykskaks? Hän sanoi,siitä asti kun alkoi seurustella minun kanssa meillä on käynyt pahaonni...kuten matkalaukut jää toisee koneseen tai myöhästyimme koneesta tai tulin raskaaksi mutta se olikin kaksoisraskaus ja sain keskenmeno loman aikana...hän sanoo että minä olen tuonut pahaonnea hänen elämään eikä ymmärrä sitä miten ja kuinka?
Kuitenki hän halusi oma aikaa...väliimme on ollut aika huono...
Lopetti kutsumasta minua muruksi ja kullaksi...ei ota yhteyttä minuun jolmen itse soita...välillä sanoo sinä ahdistelet minua...
Olen itkenyt erosta jo 4kk ja 5kk tulee kohta täyteen.
Mitä minä teen tässä pikku kaupungissa yksin. Koko ajan kotona en melkein syö mitään ja tässä lähipäivinä olen melkein pyörtynyt. Ihan tosi voin todella huonosti. En ole koskaan näin pahasti rakastunut.. Niin hänki sanoi minulle...
Rakastan tätä miestä koska hän on oikesti erillainen ja herttainen. Hän epäili alussa että petän häntä vaikka en petä eikä ole löytänyt mitään epäilyttävää.. En ede juttele miehille vaikka he iskevät silmää ja välillä kummasti miehet rohkenee pyytää facebook ja puhelinnumeroni. Minulla on mahdollisuuksia pettää jos haluan,mutten ikinä tee. Rakastan ja arvostan tätä miestä. Jos jonain päivänä hän sokeutuu ja tarvitsee silmiäni antaisin. Tekisin mitä vain. Tähän asti en ole luovuttanut. Mut kärsimykseni tappaa minua pikkuhiljaa.
Olen eristäytynyt ja yksinäinen... :'(
en tiedä mitä teen. Välillä hän tulee käymään viikossa kerran tai ei sitäkään. Kun hän on täällä hän halaa minua ja haluaa viereeni eikä päästä irti...kun hän vsin lähtee ovesta ulos mies muuttuu totaalisesti :'(
Kuolemakaan ei ole näin pahaa mitä minulle on sattunut.
Onko joku keino millä saisin miehen takaisin kuin alussa oltiin...haluan hänet takaisin.
Jos olisin miljonääri niin ostaisin häneltä rakkauden vaikka se olisi feikki :'(
En osaa sanoin kuvitella tätä tilannetta.
Fiksut ihmiset antakaa neuvoa.
Miehestä en vain voi luopua hän on minun elämä.
Ja muuten hän ei ole ensimmäinen rakkauteni..olen ollut suhteessa 3 ja itse jätin heitä. Mutta tuo mies on täydellinen ja ritari josta unelmoinut...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletkohan vaan tosi lapsellinen.....
Elämää ei voi elää toisen kautta.
Täältä alkuun opastusta, googlesta lisää.. :
http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/laheisriippuvuus-tukahduttaa/
Kiitos,en ole lapsellinen jos rakastan tätä miestä. Eteenkin kun mies kohtelee minua välillä,kuin olisimme yhdessä...mut aina ihmettelen kun usein käyttäytyy kuin olemme erossa....
Tiedän,että hän palaa minulle ja kuuluumme yhteen. Mutta pelkään etten osaa enään olla kärsivällinen ja eromme tämän takia.
rakkaus ei ole lapsellista jos oikesti välittää toisesta.
ja kiitos,käyn tuossa linkissä lukaisemassa. Toivottavasti hyödyn jotain.
Kiitos linkistä,mutten ole tuollainen ollenkaan. En koskaan uhkaile häntä,että teen itselleni pahaa...välillä itse en edes ota yhteyttä moneen päivään...
minä kärsin salaa...ei hän edes tiedä että lähes päivittäin itken hänen takia...ja vanhat yhteiset laulut en voi kuunella...kyyneleet vain tulee ja tulee..
Välillä mietin että pitää ottaa niskasta kiinni ja erota lopullisesti...ja kun yritän..heti jään koukkuun ja mietin yhteisiä aikoja tai viime tapaaminen....ja mietin et kyllä uskon joku päivä hän rakastaa minua...
Mutta koska?? Lähes 5kk odottelen....
Olisko keino sanoa jotain? Käyttäytyä jotenki että saisin häneltä enemmän huomiota?
Turhaa sanoa minulle pukeudu lyhyisiin vaatteisiin tai ole miesten kanssa tekemisissä...
Ensiksi en ole tuollainen enkä voi toiseksi mieheni on sellainen,jos näkee naista "halvan" "sutturan" näköiseksi niin ei ikinä seurustelisi hänen kanssa...
jokin keino täytyy olla? En vain tiedä... :(
Kerro miehelles että itket lähes joka päivä hänen vuokseen ja ehkä hänkin tajuaa että oikeasti rakastat ja haluat palata yhteen. Miehesi jätti sinut sen takia että toit hänen elämäänsä huonoa onnea...? Mielestäni tuo on melko erikoinen syy erota. Jokatapauksessa kyllä hän jossain välissä ymmärtää ja tajuaa ottaa sinut takaisin,mutta jos ei tajua niin unohdat vaan kyseisen miehen vaikka vaikeaa se varmasti on mutta ajan kanssa pääset hänestä yli. Älä kumminkaan jää vartomaan liian kauan hänen päätöstään vaan sano vaikka suoraan että hän joko ottaa sinut takaisin tai ei. Toivotan onnea ja tsemppiä jatkoon! :)
Kiitos. Joka kerta kun hän tulee yöksi tänne tekee mieli purkaa huoliani ja itkeä ja kertoa joko ollaan yhdessä tai ei...mutta aina kun näen hänet hymyilleen ja tulee halamaan niin en uskalla pilata illan...ja näin on jatkunut monta kk..
Muy kiitos sinulle. Täytyy oikesti yrittää jutella tästä asiasta tarkemmin ja tehdä lopullisen päätöksen..
Täytyy olla vahva vaikka kuinka sydän sattuu...
Toivon kovasti hän antaa minulle mahdollisuuden..
Kyllä hän sanoi,että tuon pahaonnea hänelle ja meillä on ollut erimielisyyksiä...
Jooh nyt on menny yli viikko enkä ole nähnyt hänet :(
Ei näin voi jatkua... :(
ennen olin pirteä iloinen ja nauran ...oli hyvämieli eteenkin kun aloin seurustelemaan.
..mutta nykyään olen surullinen masentunut yksinäinen haavoittunut...ja ahdistaa aika kamalasti...
En halua että minun elämä olisi tälläinen...
Voi luoja auta minua!
Kiitos teille tuesta ja avusta. Kunnioitan
Harmittaa kun en pysty/voi auttaa enempää... Mun mielestä sun kannattaa vaan suoraan kysyä häneltä seuraavan kerran ku näät hänet että miten asia on. Pakkohan sun on joskus saatava mielenrauha tästä asiasta. Ajattele jos hän ottaakin sut takaisin? Jos taas käy niin että hän ei ota niin vaikealta se varmasti tuntuu mutta uskon että oot vahva ihminen ja pääset hänestä yli vaikka se aluks ei siltä tunnukkaan... Sanoit että tunnet olevas yksinäinen? Eikö sulla oo ketään kelle puhua tästä asiasta? Sori ku en voi auttaa enempää... Voimia!
Musta tää tosiaan tuntuu siltä, että aloittajan poikaystävä on narsisti ja hänestä on tullut läheisriippuvainen. Narsisti yleensä toimii noin, että nostaa jalustalle ja aivan yhtäkkiä jättää kuin nallin kalliolle.
Ehkä tässä kannattaa tiedostaa se, että jos palaattekin yhteen, sama rulianssi toistuu melkeimpä takuuvarmasti.
Ehkä kannattaa vaihtaa kaupunkia sinne, missä sinulla oli elämää.
Kannattanee varoa myös, että et jatkossa törmää samanlaisiin ihmisiin.