Parisuhteeni ei toimi. En koe kuuluvani koko suhteeseen. Olen jäänyt roikkumaan siihen jostain ihmeellisestä syystä. Mies tarvitsee tukea, ei osaa olla yksin. Minä taas koen olevani yksin hänen kanssaan. Hän ei puhu eikä halua lähteä kanssani minnekään ihmisten ilmoille, jossa voisi olla hänen tuttaviaan.
Hän pettää minua minkä vain jaksaa. Ja valehtelee. En ole ollut tietävinäni, mutta nyt alkaa olla mitta täynnä. Mies on taas omilla reissuillaan, joista en saa kysellä eikä hän niistä tiedottele. Eilen tuli tekstiviesti monella kirjoitusvirheellä, pari sanaa. Ei ryyppää, sen tiedän, mutta jotain muuta salattavaa on. En saa soitella, enkä ole tavannut ketään sukulaistaan, vaikka olemme tapailleet jo useamman vuoden.
En ajatellut olla tätäkin uutta vuotta yksin. Miltäs kuulostaa..? Annanko samalla mitalla takaisin ennen lopullista kuittia... Voisi tuntua ero helpommalta.
Hän pettää minua minkä vain jaksaa. Ja valehtelee. En ole ollut tietävinäni, mutta nyt alkaa olla mitta täynnä. Mies on taas omilla reissuillaan, joista en saa kysellä eikä hän niistä tiedottele. Eilen tuli tekstiviesti monella kirjoitusvirheellä, pari sanaa. Ei ryyppää, sen tiedän, mutta jotain muuta salattavaa on. En saa soitella, enkä ole tavannut ketään sukulaistaan, vaikka olemme tapailleet jo useamman vuoden.
En ajatellut olla tätäkin uutta vuotta yksin. Miltäs kuulostaa..? Annanko samalla mitalla takaisin ennen lopullista kuittia... Voisi tuntua ero helpommalta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kannatan eroa. Eihän tuossa teidän liitossa tosiaan ole mitään, paitsi pahaa mieltä sinulle.
Sitä minäkin kannatan. En vaan ole vielä saanut itsetuntoni rippeitä kasattua. Asiasta on puhuttu monet kerrat, ja minä olen tietysti vain sairas ja vainoharhainen. Eikä mies ole halunnut erota.
Nyt oli kuitenkin kyse siitä, että haluan kostaa, haluan tuntea itseni jonkin arvoiseksi, haluan olla henkisesti vahvempi enkä pelkkä uhri kun erokriisi iskee.
Missä tilanteessa saa pettää, teidän mielestänne?
Kostaminen tarkoittaa sitä, että unohtaa itsensä ja arvonsa kokonaan. Ne ovat sinulta muutenkin kateissa. Ja vaikka kostaisit, mies tuskin sittenkään haluaa erota. On vain entistä inhottavampi ja sinä entistä sairaampi ja vainoharhaisempi ja vielä kaikkea muuta ikävää. Sekö nostattaa itsetuntoasi ja kasvattaa henkisiä valmiuksiasi?
Miksihän naiset tuhlaa aikaansa tällaisiin miehiin kuin tässäkin on. Täällä kirjoittaa monet vaimot että pitäisi erota ennen kuin pettää. Mitä pettämistä se olisi? Miksi nämä vaimot eivät itse petä? He tietää, että mies juoksee vieraissa koko ajan. Miksi vaimo nyyhkii kotona ja kiroaa pahoja kakkosia? Mikä estää petettyä naista pettämästä miestään? Jos toinen viettää salassa omia kivojaan, niin miksi petetyt naiset ei toimi samoin? Petetty nainen miettii ja arvailee yksinään sillä aikaa kun miehellä on todella kivaa toisen naisen kanssa eikä mitään tunnontuskija. Petturi ei edes käsitä, mitä hänen pitäisi katua tai mistä olla pahoillaan, sillä hänellähän on ollut kivaa koko ajan. Miksi tällaisen vaimo on uskollinen?
Minä en todellakaan syytä ainuttakaan naista jonka tuo mies saa kaadettua. Eivät ne naiset ole minulle missään vastuussa, mies on.
Minulla ei ole ollut aikaa eikä energiaa lähteä etsimään seksiseuraa. Oikeammin taitaisin kaivata henkistä tukea ja voi olla, että pelkistä sänkyhommista jää vain paska maku. Toisaalta, kyllähän positiivinen huomio miehiltä kohottaa itsetuntoa.
Olen tainnut odottaa, että mies saa itsensä ja asiansa kuntoon ja kaikki paranisi kuin itsestään. Ei, täysi sekopäähän tuo taitaa olla. Taitaa tosiaan olla hänelle ihan normaali tilanne.
Kyllä petturi käsittää miksi on pahoillaan ja katuu - hän on pahoillaan, kun jää kiinni! Sehän ei ole ollut tarkoitus..
Kokeilepa positiivista huomioita toisilta miehiltä ilman seksiä. SE kohottaa itsetuntoasi.
Mies saa jonkunlaisen yliotteen naiseen ja nainen siksi on uskollinen? Kakkonenkin on uskollinen sille samalla petturille kuin vaimo. Kun mies pelaa kahden naisen kanssa, se tilanne nujertaa kakkosen ja vaimon siinä vaiheessa, kun hänkin vihdoin pääsee tietoon tilanteen. Se saa molemmat sekä ykkösen että kakkosen inhoamaan itseään, kun roikkuu sellaisessa k-sipäässä. Voimat menee selviytymiseen eikä jaksa etsiä uusia suhteita, jotka kantaisivat pois tilanteesta. Miehillehän erot ovat helppoja koska heillä on aina valmiina uusi suhde. Tämä tietokin saa naisen tuntemaan itsensä voimattomaksi ja roikkumaan miehessä.
Neuvoja sinulle
1) yritä saada riittävät todisteet (erotilanteesi parhaaksi) pettämisestä
-pärjäät erossa paremmin, kun sinulla olis syy lähipiirille miksi erosit. Valehtelijat, tapapettäjät, voivat panetella ja haukkua exäänsä, jopa väittää tätä pettäjäksi erossa (mikä vosi hänellei onnistuakin, jos nyt ryntäät suinpäin menet vieraisiin) ja osituskin on sinun helpompi hoitaa, kun osoitus miehen syyllisyyydestä on
2) Hanki oma vuokrakämppä. Jos ei onnistu, jos olet naimisissa, laita heti erohakemus maistraattiin. Sen voi jättää yksin.Alkaa aluksi puolen vuoden harkinta-aika, et vielä ole eroonut. Voit myös asua yhä kotonasi harkinta-ajan aikana, jopa pettäjän kanssa yhdessä. Ota sormus pois, anna pettäjälle, kuten tapana on palauttaa sormus sille, josta eroaa.
3) Nyt, anna palaa! Mikään ei ole sen nautinnollisempaa kuin että voi sanoa pettäjälle ollleensa itse uskollinen loppuun asti, ja että aloitti oman seksielämä vasta rehellisen ihmisen tavalla, vasta kun liittoa ei enää ole ja sormuksen sai posi sormesta.
Jos sitkeys ei riitä tähän, tee mitä lystäät. Jaksamisia, kunnioita itseäsi!
Emme asu yhdessä. Eikä meillä ole yhteisiä tuttavia. Ei pitäisi olla mitään syytä miksi emme voisi erota ihan tässä ja nyt. Paitsi...
Olen tuntenut olevani edes jollain tavalla tärkeä, kun olen voinut tukea miestä ongelmissaan. Juu, säälittävää. Pitäisi kai tuntea itsensä arvokkaaksi ihan eri lähtökohdista. Ja joskus meillä on kivaa yhdessä. Mies tarvitsee minua, kunnes löytää jonkun toisen yhtä hölmön hyväksikäytettävän.
Kaikki tuo vaan syö minut sisältä. Henkisesti olen ihan rikki. Ihan rehellisesti, minusta olisi nautinnollisempaa kertoa pettäjälle, että minullakin on ollut miellyttäviä suhteita muiden miesten kanssa. Rehellisyys ennen kaikkea ;-)
Pitäisi jaksaa töissä. Saan varmasti pian potkut, kun en jaksa keskittyä työtehtäviini ja teen jatkuvasti virheitä. Mies aiheuttaa minulle unettomuutta ja masennusta.
Eroprosessi on käynnistynyt mielessäni. Tietenkin tiedän että minun on erottava jo ihan oman mielenterveyteni vuoksi, mutta mikään tuollainen ei tapahdu ihan nappia painamalla.
Kun ette edes asu yhdessä, niin se hommahan on piece of cake, siis ero.
Sen sijaan sinun pitää työskennellä itsesi kanssa. Olet aivan ilmiselvästi hoitajan ja pelastajan roolissa suhteessasi. Mistä se johtuu? Miten pääset roolista eroon?
Mikä elämässäsi on tärkeää/tärkeintä? Mistä pidät, mitä arvostat?
Sinulla on ilmiselvästi stressiä ja olet kadottanut itsesi. Usko tai älä, se johtuu vain sinusta ja valinnoistasi. Menepä huomenna kirjastoon lainaamaan elämänhallintaoppaita, lue ja sisäistä ne. Huomaat kuinka palikat päässäsi alkavat mennä kohdalleen. Kannattaisi poiketa myös lääkärin pakeilla puhumassa elämäntilanteestasi, masennuksesta ja univaikeuksista. Kaikista tulee "hulluja" unenpuutteen vuoksi.
Auta vain ihmisiä, jotka arvostavat apuasi. Energiasyöppöä auttamalla mahdollistat oman pahan olosi.
Näinhän se on. Pahaa oloanihan minä täällä vain kirjoittelen.
Olen noita kaikenmaailman oppaita ja muuta alan kirjallisuutta lukenut ihan työnikin puolesta, niitä löytyy omasta hyllystäkin metrin verran. Se vaan on niin, että on niin paljon helpompi neuvoa muita kuin toimia itse omien ohjeidensa mukaan. Sitä jotenkin uppoaa niin siihen tilanteeseensa, että ei saa enää jalkojaan irti siitä mudan imusta. Ulkopuolelta ne tilanteet näyttävät aivan erilaisilta, kun ei ole sitä henkilökohtaista kosketusta. Psykologikin voi masentua, vaikka tietää kaikki mahdolliset keinot estää ja parantaa sitä vaivaa.
Minulla on tottakai stressiä, mutta se ei ole pahasta. Masennus sen sijaan on. Stressi on aika pitkäänkin positiivista, se ajaa eteenpäin.
Sain hyvän neuvon, joka minun olisi toki itsekin pitänyt huomata - eli ei itsetunnon kohotukseen sitä seksiä tarvita, riittää että joku viihtyy seurassa.
Uskoton olisin ollut varmasti jo aikaa sitten, jos olisi tullut joku sopiva vastaan. Ei se ole ollut mistään tahtojen taistelusta kyse, tai siis halusta olla uskollinen.
Ei minkään tärkeän ihmissuhteen katkaisu ole "peace of cake". Sillä tärkeä ihmissuhde parisuhde on, vaikka olisi kuinka huono.
Varasin tänään ajan lääkärille, jonot lähemmäs 3 viikkoa, jee... Jos ei tilanne helpota yhtään, käyn yksityisellä.
Olen läheisriippuvainen. Läheisriippuvainen on pohjimmiltaan itsekäs. Ja surkean rikki sisältä. Lähipiiristäni löytyy monta energiasyöppöä, joita muut eivät jaksa. En taida jaksaa minäkään, mutta käypi sääliksi.. Ja tunnen oloni tarpeelliseksi.
Kiitos tosi paljon teille kun vastasitte. Olin edes hetken olemassa. Ja sain valittaa ;-)
Koitan kuitenkin lähteä tänään ihmisten ilmoille, kun ei pariin vuoteen ole kukaan käynyt oven takanakaan itseään tyrkyttämässä. ;-). Sen verran kun jaksaisin vaikkei edes huvita, mutta kotiin makaamaan jääminen ei tee hyvää.
Hyvä, että olet tiedostanut olevasi läheisriippuvainen. Jokaisen meistä pitäisi olla terveellä tavalla itsekäs. Läheisriippuvuus on juuri päinvastaista, lr on sairaalla tavalla itsekäs, koska ei ajattele omia tarpeitaan, ei puolusta omia rajojaan. Antaa virtaa, mutta ei saa sitä mistään. Nyt potkaisen sinua pyllylle virtuaalisesti... Kukaan muu ei ajattele sinua ja sinun parastasi kuin sinä itse! Kukaan ei toimita sinulle energiaa, muiden säälimisestä et sitä saa, vaan menetät loputkin. Ei ihme, että masentaa. Kuvauksesi miehestäsi on myös sellainen, että hänkin vain masentaa sinua.
Koska vuosikin vaihtui, tee lupaus: "tänä vuonna harjoittelen tervettä narsismia. Huolehdin itsestäni ja siitä mitä MINÄ tarvitsen" Viis veisaat siitä mitä muut tarvitsevat sinulta :).
Todellakin olet jäänyt roikkumaan mieheen. Sori vaan, mutta se on oma vika. Ainoa järkevä teko olisi, ettet enää tapaa miestä. Aika vaihtaa miestä parempaan.
Uskottomuus ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan. Erittäin usein se synnyttää helvetillisiä ongelmia.
Puhu, puhu ja puhu miehesi kanssa. Menkää terapeutuille. Lukekaa kirjoja, Ottakaa vastuu tilastanne ja elämästänne. Te voitte saada elämänne kuntoon tai sitten eroatte sivistyneesti. Uskottomuus on luusereiden hommaa.
Kiitos viestistäsi.
Miestä ei saa terapetille, en ole sen arvoinen että sellaiseen viitisi rahaa laittaa. Eikä sitä saa puhumaan. Ainoastaan silloin puhuu, kun sanon että tämä oli nyt tässä, en jaksa enää. Mutta en jaksa enää sitäkään. Jos yritän keskustella, suuttuu ihan heti.
Tuosta ei voi erota sivistyneesti. Mies luikertaa aina takaisin, osaa olla sellainen mitä minä tarvitsen. Vaikka narsismi on muotia ja tuostakin niitä piirteitä löytyy, niin en silti tuota sellaiseksi sanoisi. On vain itsekäs ja röyhkeä kusipää, jota ei hävetä mikään.
Uskottomuus voi ihan oikeasti olla ratkaisu ongelmaan. Joskus ero voi olla helpompi, kun on jo joku valmiina. Itsekästä tottakai, mutta sellaisia me ihmiset olemme. Voi hyvin olla, että mies pelkää tulevansa jätetyksi ja petaa siksi itselleen varmaa paikkaa hänkin. Periaatteessa olen pettämistä vastaan. Asiat pitäisi pystyä selvittämään jne. Mutta harvemmin se todellisuus on noin suoraviivaisen helppoa.
Jos sulla olisi rahaa ja muutenkin mahdollisuus, niin voisit lähteä vaikka parin viikon ulkomaanmatkalle etkä pitää sieltä yhteyttä keneenkään. Muutenkin voisit pitää viestintätaukoa, jos et halua katkaista yhteyttä vaikeaan ihmiseen kokonaan. Jos hänellä on toisia naisia, niin heidät hän varmaan pystyy myös manipuloimaan itselleen kuunteluseuraksi. Keskity sinä itseesi ja valoisamman tulevaisuuden suunnitteluun askel askeleelta.
Miehillä on aina valmiina joku siltä varalta, jos ero tulee. Sinun suhteesi on sellainen, että siinä on viisasta alkaa etsiskellä uusia kykyjä. Ole kuin mies. Toimi lässytyksen sijaan. Jos rahaa on, niin tee etelän matka. Ilman sitä petturia. Parin kuukauden päästä on lämmintä jo Espanjassa, Turkissa, Kreikassa jne.
Pari asiaa kiinnittää huomiota. Tunnut ap ajattelevan, että pitää erota välttämättä lopullisesti, sivistyneesti ja "voiton puolella". Kukapa ei haluaisi niin! Mutta vain harvoin se menee niin siististi. Ihannekuva erosta on se, että itse jotenkin pääsisi kuivin jaloin ja itsetunto parantuneena eteenpäin.
Mutta eroaminen on kovaa työtä, vihaakin. Jokainen eroaa omalla tavallaan. Ehkä sulle toinen suhde auttaisi eroamaan edellisestä tai ihastuminen, koska se lääkitsee itsetuntoa. Ei ole oikeaa tapaa erota.
Ainakin yksi tapa on vielä sanomatta. Pyrkii matkimaan miesystävän käytöstä eli ei paljon ilmoittele itsestään, etsii muuta tekemistä ja seuraa aktiivisesti. Virallisesti eroamatta olemalla välttyy takaisintulodraamoilta, jotka ovat hyvin rasittavia.
Sitäpaitsi, jos mies kerran pettää sinua ja käyttäytyy kuten kerrot, teillä ei oikeastaan edes ole suhdetta. Te vain tapailette. Entäpä jos ajattelisit sinäkin niin. Olet hänen kanssaan, kunnes löydät jotakin parempaa.
Monesti tilanne lukittuu siihen, kun ihminen ajattelee joko tai. Eroan tai kaikki jatkuu. En pysty jatkamaan, en pysty eroamaankaan - syytän itseäni. Kysymys mihin kaikkeen tätä miestä oikein tarvitset, kuinka kauan häntä tarvitset, on ehkä ratkaistava. Eikö sun kannattaisi mennä terapiaan pohtimaan tätä. Varsinkin kun olet itse alalla, tiedät varmaan parhaat tahot. Suo se itsellesi.
"...Olen jäänyt roikkumaan siihen jostain ihmeellisestä syystä. ...."
No selvitä nyt ihan ensin että mikä sen ihmeellinen syy on!
Ei se sillä selviä, että suunnittelet pettämistä.
Uskottomuus ei ole oikea ratkaisu mihinkään ongelmaan.
Hm. Onpas tuokin. Mitä jos miettisit miksi roikut tuossa miehessä? Kannattaako? Onko järkeä käyttää energiaa uskottomuuden suunnitteluun?
Mielestäni uskoton voi olla mistä syystä tahansa, muttei nykyisen parisuhteen "kuittauksen" vuoksi. Kosto ei välttämättä edes tehoa ja se on väärin omaa itseäkin kohtaan! Ehkä mies ajattelee sinusta samoin kuin sinä kirjoitit hänestä "nainen tarvitsee tukea, ei osaa olla yksin".
Mies antoi kuulua itsestään. Viikon kotimaanreissu on ohi. Vaivautui soittamaan, mutta ei mennyt ihan putkeen. Kun en ymmärtänyt, miksi ei ollut ehtinyt viikkoon soittamaan lomaltaan. Olenpas ymmärtämätön ja kamala kyttääjä, ja vainoharhainen. Mun kanssa on aina tämmöistä, ei jaksa... ;-)
Se suhde oli sit siinä. Täytyy kirjoittaa itselle lista, miksi tähän tilanteeseen päädyin. Etten vaan vahingossakaan enää sorru samaan liemeen.
Ei ole kovin ylevä olo, mutta tästä on suunta enää ylös päin. Ehkä joskus löydän edes sen yhden ihmisen joka osaa arvostaa mua ihmisenä, ei pelkkänä hyödykkeenä. Siihen saakka viihdyn hyvin yksinkin.
Kiitos teille kannustuksesta.
Hienoa että löysit rohkeutta laittaa poikki noin kuluttava suhde. Varmaan pikkuhiljaa alat huomaamaan miten paljon helpompaa elämäsi on ilman tuota miestä. Ala ensin arvostaa itseästi ihmisenä ja tee itseäasi kohtaan hyviä tekoja. Keskity omaan hyvinvointiisi ja uuteen elämääsi ilman energiasyöppöä. Varmasti jonain päivänä löydät arvoisesi kumppanin. Onnea matkaan!