Miten puolison uskottomuus muutti sinua?

Jepulis jee

Entistä minua ei ole enää olemassa. Ei ole sitä innostuvaa, optimistista, hulluttelevaa ja sinisilmäistä minua joka ei koskaan epäillyt miehensä sanoja. Ei ole sitä naista, jonka sanavarastoon uskottomuus ja pettäminen ei edes kuulunut. Nyt on vain epäluuloinen, luottamukseen kykenemätön pessimisti, joka yrittää räpistellä takaisin normaalielämään. Ikinä ei tule enää minun elämääni suhdetta, jossa luottaisin toiseen ihmiseen. Ikinä meidän avioliitto ei ole enää sama luottamussuhde kahden ihmisen välillä kuin mitä se oli ennen. Mieskin on sanonut, että suhde ei ollut koskaan sen arvoinen, mitä se teki minulle. Mies näkee tekojensa seuraukset joka päivä minun kasvoissani, jotka ei hymyile enää samalla tavalla kuin ennen, ja sanoo katuvansa sitä enemmän kuin mitään koskaan. Mutta joskus vaan on liian myöhäistä ja vahinko on jo tapahtunut.

Mutta tämä on nyt minun elämääni. Jouduin hautaamaan luottamukseen perustuneen avioliittoni ja oman itseni. Mies joutui hautaamaan rehellisen ja suoraselkäisen maineensa ystävien ja sukulaisten edessä.

184

8200

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • olipakerranminä

      Kuvailit kaiken aika hyvin. Minä annoin anteeksi ja opin jopa luottamaan uudelleen parissa vuodessa kunnes kaikki alkoi alusta. Minusta tuli kylmä ja olen sitä edelleen vuosienkin jälkeen.

    • niinpäniin

      sama täällä. Kun on luottamuus mennyt niin sitä on vaikea saada uudestaan. Luulen että kokemuksnei teki minusta kyynisen, epäileväisen, oikukkaankin.

    • onnenairu

      Siten että ajauduin samaan paskaan, kännäämiseen ja pettämiseen. Nyt elän perheellisen elämää ja pakko on ollut tehdä täyskäännös elämässä. Enää en halua samaa tyhjää elämää. En petä, en jaksa elää sen itsehalveksunnan kanssa enää koskaan mitä pettäminen tuo. Löysin siis kypsemmät keinot kanavoida omaa pahaa oloa. Olen eri ihminen, aikuisempi, kypsempi,seesteisempi,onnellisempi. Itse erosin exästä.

    • miehen julmuus

      Samat fiilikset. Mutta tulin huijatuksi "kakkoseksi", se selvisi joskus - asioiden oikea tila. Monta, niin monta kertaa joutui sitäkin ennen antamaan anteeksi ja pyytämään anteeksi siitä mitä ei ole tehnyt. Mies häipyi lopulta ja jäi syyttämään erostaan.
      Sellainen ravistelee maailmankuvaa ja hajottaa ihmistä. Itseään hakee. Siihen päälle voisi laskea vielä menneisyyden (paljon saanut kestää), yksinelämisen ja talousasiat. Elämässä toki on hyviä asioita. Luulin miehen olevan sinkku ja taustalta paljastui lopulta ihan kaikkea muuta. Lisäksi mies satutti hieman fyysisesti ja enemmän henkisesti, tympeä sekä kylmä. Tuntui kun olisi aina tuntenut, siksi kuvitteli että on jotain "samaa", hänen mielestään ei ollut koskaan mitään yhteistä. Monia vuosia on kulunut prosessiin. Olisi kiva jos olisi edes joku muu seurana (luotettava tyyppi), mutta ei ole löytynyt sellaista. En halua kuitenkaan mitään riesaa / negatiivista tyyppiä, vaan positiivista ihmistä jolla on jotain annettavaa henkisesti kuten itselläni. Tuntuu että monet miehet hyväksikäyttävät nuoria kokemattomia naisia seksiin. Tuntuu että teinistä kolmekymppiseen moni on vaarassa. Nainen voi hakea seurustelua, ja mies ei sitten olekaan tosissaan vaan käyttää hyväksi. Narsismia ja monia naisia. Kehen voi luottaa jos monta miestä on ollut epäluotettavia. Minua on enää vaikeaa huijata.

      Minulla on omaa rauhaa. Ja tulevaisuutta kuitenkin. Löysin tai en uutta seuraa. Tekemistä riittää kun keksii suuntia mitä haluaa. Hajonneenakin tämä onnistuu. :)

      • voisin lisätä

        Minun olisi pitänyt nähdä, mutta rakastuneena on sokea. Halusi niin luottaa ja uskoa hyvää. Enää on jäljellä realismi.

    • kaikki hajalla

      Tunnen aivan samoin. Vaimoni ihastumisesta työkaveriinsa on noin vuosi, mutta vieläkään en tiedä haluanko jatkaa vai erota. Lasten vuoksi olemme jatkoajalla.

      Vaimoni sanoo, ettei suhdetta ole eikä hän ole enää ihastunut. Mutta mistä tiedän puhuuko hän totta? Hän nimittäin vielä kiinni jäätyään yritti peitellä tapahtunutta.
      Hän haluaisi jatkaa, mutta vaatii, että asiasta ei saa lainkaan puhua. Minun pitäisi vain niellä koko paska tuskaa näyttämättä ja alkaa taas luottamaan häneen. Hänellä on jonkin verran koulutusmatkoja joihin tämä petturikaveri osallistuu.

      Ajattelen, että vaimoni voisi jotenkin ajan myötä osoittautua ihmiseksi, jonka kanssa voisi elää, mutta nyt ei siltä tunnu. Mitä mieltä olette, onko vuosi riittävän pitkä vai jo liian pitkä aika antaa itselle ja toiselle aikaa selvittää, voiko tästä jatkaa?

      En usko, että parisuhteemme voi koskaan olla sama kuin se oli (tai luulin olevan). Voinko tyytyä vähempään, vai onko parasta erota ja uskoa, että ”se oikea” oli vielä löytymättä, mutta löytyy?

      • huokaus1

        Ihastuminen on eri asia kuin suhde. Hän ei ole ollut sängyssä eikä yrittänyt iskeä ketään, jos käsitin oikein. Ihastuksia tulee ja menee, voisin sanoa itsekin että olen ihastunut kadulla ohi menevään komeaan mieheen (vaikka joka päivä, niitähän menee). Ongelma tuntuu olevan enemmän sinulla? Menkää pariterapiaan. Ehkä siellä selviää asian oikea laita sinullekin, onko kärpänen paisunut härkäseksi vai onko oikea härkä. Jos epäilet suhdetta kysy itse työpaikalta jonkun välikäden kautta.
        Voitko luottaa ylipäätään kehenkään? Vai onko tunne että toinen on epäluotettava. Miksi. Oliko ihastus vakava vai vähemmän vakava. Missä arvoasteikolla se ihastus oli, entä missä sinä olet, kai hän siihen osaa sanoa. Mitä hän haluaa nyt. Mitä hän halusi silloin.

      • E vaan jaksa
        huokaus1 kirjoitti:

        Ihastuminen on eri asia kuin suhde. Hän ei ole ollut sängyssä eikä yrittänyt iskeä ketään, jos käsitin oikein. Ihastuksia tulee ja menee, voisin sanoa itsekin että olen ihastunut kadulla ohi menevään komeaan mieheen (vaikka joka päivä, niitähän menee). Ongelma tuntuu olevan enemmän sinulla? Menkää pariterapiaan. Ehkä siellä selviää asian oikea laita sinullekin, onko kärpänen paisunut härkäseksi vai onko oikea härkä. Jos epäilet suhdetta kysy itse työpaikalta jonkun välikäden kautta.
        Voitko luottaa ylipäätään kehenkään? Vai onko tunne että toinen on epäluotettava. Miksi. Oliko ihastus vakava vai vähemmän vakava. Missä arvoasteikolla se ihastus oli, entä missä sinä olet, kai hän siihen osaa sanoa. Mitä hän haluaa nyt. Mitä hän halusi silloin.

        "Jos epäilet suhdetta kysy itse työpaikalta jonkun välikäden kautta."

        Niin teinkin ja sitä kautta sainkin tietää että suhde jatkui.Vaimoni suuttui aivan silmittömästi kun "kyttään" häntä. Sanoin, että kun luottamus on monien valheiden jälkeen mennyt, niin minulla on oikeus ottaa selvää asioista. Se on ainoa tapa saada tietää milloin hän puhuu totta ja milloin ei. Tässä tapauksessa kävi ilmi, että valheet vain jatkuivat.

        Hän sanoo, ettei seksiä ole harrastettu, mutta velä pari kuukautta kiinnijäämisensä jälkeen sain tietää, että hän haluaisi maata tämän ihastuksensa kanssa, kuulema vain saadakseen tietää miltä se tuntuisi.

        Valheita on liian monta, kun mielestäni olisi pitänyt ottaa katuva asenne eikä jatkaa flirttailua ja sen peittelyä.

        Olen päätymässä eroon vaikka en tiedä kuinka voisi luopua lapsistani. En kuitenkaan voi enkä halua elää naisen kanssa johon en voi luottaa.

      • Goodbye darling
        E vaan jaksa kirjoitti:

        "Jos epäilet suhdetta kysy itse työpaikalta jonkun välikäden kautta."

        Niin teinkin ja sitä kautta sainkin tietää että suhde jatkui.Vaimoni suuttui aivan silmittömästi kun "kyttään" häntä. Sanoin, että kun luottamus on monien valheiden jälkeen mennyt, niin minulla on oikeus ottaa selvää asioista. Se on ainoa tapa saada tietää milloin hän puhuu totta ja milloin ei. Tässä tapauksessa kävi ilmi, että valheet vain jatkuivat.

        Hän sanoo, ettei seksiä ole harrastettu, mutta velä pari kuukautta kiinnijäämisensä jälkeen sain tietää, että hän haluaisi maata tämän ihastuksensa kanssa, kuulema vain saadakseen tietää miltä se tuntuisi.

        Valheita on liian monta, kun mielestäni olisi pitänyt ottaa katuva asenne eikä jatkaa flirttailua ja sen peittelyä.

        Olen päätymässä eroon vaikka en tiedä kuinka voisi luopua lapsistani. En kuitenkaan voi enkä halua elää naisen kanssa johon en voi luottaa.

        Jos se pettävä osapuoli syyttää kyttäämisestä, niin aihetta siihen kyttäämiseen myös on. Minunkin mieheni valitti minun kyttäämisestäni, koska suhde jatkui edelleen.

      • Kohta onnellinen miea?

        Anna vaimollesi toinen mahdollisuus osoittaa olevansa valmis panostamaan sinuun ja unohtaa työkaverinsa! Kun annat mahdollisuuden hänelle niin koita itse myös luottaa häneen. Jos saat luottamuksen vähitellen takaisin muutut itsekkin onnellisemmaksi ja vaimosi tuntee tämän. Jos vaimosi arvostaa suhdettanne hän näyttää sen saamalla luottamuksen takaisin ja jos hän ei ota sitä vakavasti niin mielestäni hän ei ole sinun arvoinen!

    • Pohja meni

      Voin allekirjoittaa kaiken ap:n kirjoittaman. Samaa sanoo minunkin mieheni, sanoi terapiassakin, että eniten kaipaa minun nauruani, jota ei enää koskaan entisenlaisena tule.

      Tämä on myös meidän elämäämme nyt. Ei entistä iloista minua, ei entistä rehtiä tosimiestä. Ei entistä avioliittoa. Miehelle tämä tuntuu olevan vaikeampaa tajuta kuin minulle. Hän odottaa vain koska kaikki palaa ennalleen, minä tiedän jo ettei koskaan.

      • Ei muutu

        Eroa heti!

      • ei liian rakas

        Miksi olet vielä siinä? Kerää siipesi tyttö ja istu luolassasi niin kauan, että tajuat oman elämäsi arvon.

        Kävele sitten rakentamaan se!

      • hakattu maria

        Aika teatraalista sanoa, ettei vois nauraa kuten aina, vaikka sun mies ei oiskaan se oikea. Pitääkö suhteen loppumista puida jossain terapiassa?
        Älä hukkaa miehen takia elämääsi. Se on sun!

    • Opi arvostamaan

      Lopettakaa jo tuon eroon kehottaminen, jokainen tehköön päätöksensä omien ajatustensa mukaan, sillä ette voi tietää kukaan kenenkään kirjoittajan ihan todellista tilaa, pieniä lapsia, ym muita asioita, jotka täytyy ottaa huomioon.

      Joskus voi jonkun ihastumisen antaa anteeksi, sillä noilla koulutus ym matkoilla aina tätä tapahtuu.
      Jo ihminen on kotona kuitenkin ja tekee ja osallistuu ja keskustelee, anna vapautta. Taitaa useimmiten kantaa hedlmää, sillä se vapaus kun aika usein näyttää, että ei ole osannutkaan arvostaa jo olevaa ja olisi jonkinlainen paluutie, senjälkeen löydät paljon uskollisemman puolison.

      Mutta rentut ja räyhääjät, hyväksikäyttäjät pitää uskaltaa laittaa mäkeen. En kuuntelisi jatkuvaa naljailua tai moitimista, joka on aiheetonta, mutta eiheellinen pitää ymmärtää ja muuttaa itseäänkin.

      Loppupeleissä tuon seksin osuus jää kyllä ihan varmasti pieneen osaan, kyllä elämän arvojen kohdallaan ollessa se yhteinen elämä arjessa on kuitenkin se paras osa.

      • selittelyä

        Kyllähän jokainen tekee eroamisesta ihan omat päätökset. Mutta onko sun mielestäsi hyvä, että pienet lapset kasvaa parisuhteessa, jossa on pettämistä. Mitä ne siitä oppii? Senkö, että pettää saa kunhan ei jää kiinni tai ei ainakaan eroa. Että toisen puoliskon pitää kestää ihan mitä vaan kun on lapsia? Tuollaisissa tilanteissa lapset ei opi muuta kuin ihmettelemään, mikä pitää kahta vanhempaa onnettomassa liitossa. Aikuisena sitten miettivät, että olikohan omat vanhemmat ihan pimeitä.

        Mun mielestä seksittömät liitot ei vaan toimi. Ehkä sun mielestä toimii, mutta kannattaa miettiä, miksi miehesi loppupeleissä pettää. Jotkut pettää siksi, ettei kotona saa heitä miellyttävää seksiä. Miksi? Mikä siinä on vaikeaa aikuisella ihmisellä kokeilla jotain erilaista seksin saralla, jotain mitä toinen haluaa kokeilla?

        Jotkut pettää ihan vaan huvikseen. Niin ne ainakin sanoo. Vierasta tekee mieli, vaikka puolisoa rakastavatkin. Jotkut myös rakastaa sitä kakkostaan oman puolison lisäksi. Onko siinä sun mielestäsi mitään väärää? Kyllä ihminen voi rakastaa kahta ihmistä yhtä aikaa. Mä ainakin voin.

        Sinänsä hyvä ohje, että anna anteeksi ihastumiset. Entäs kun niitä on jatkuvasti? Entäs kun ne ihastumiset johtaa sänkyyn saakka. Monestiko siinä tapauksessa annat anteeksi? Sata vai miljoona kertaa? Varmasti aina, kun väkisinhän sun puoliso vieraaseen sänkyyn eksyy. Tai pelkästään ihastumisen vuoksi.

        Etkö sä arvosta yhtään itseäsi?

      • Ei yksinkertaista
        selittelyä kirjoitti:

        Kyllähän jokainen tekee eroamisesta ihan omat päätökset. Mutta onko sun mielestäsi hyvä, että pienet lapset kasvaa parisuhteessa, jossa on pettämistä. Mitä ne siitä oppii? Senkö, että pettää saa kunhan ei jää kiinni tai ei ainakaan eroa. Että toisen puoliskon pitää kestää ihan mitä vaan kun on lapsia? Tuollaisissa tilanteissa lapset ei opi muuta kuin ihmettelemään, mikä pitää kahta vanhempaa onnettomassa liitossa. Aikuisena sitten miettivät, että olikohan omat vanhemmat ihan pimeitä.

        Mun mielestä seksittömät liitot ei vaan toimi. Ehkä sun mielestä toimii, mutta kannattaa miettiä, miksi miehesi loppupeleissä pettää. Jotkut pettää siksi, ettei kotona saa heitä miellyttävää seksiä. Miksi? Mikä siinä on vaikeaa aikuisella ihmisellä kokeilla jotain erilaista seksin saralla, jotain mitä toinen haluaa kokeilla?

        Jotkut pettää ihan vaan huvikseen. Niin ne ainakin sanoo. Vierasta tekee mieli, vaikka puolisoa rakastavatkin. Jotkut myös rakastaa sitä kakkostaan oman puolison lisäksi. Onko siinä sun mielestäsi mitään väärää? Kyllä ihminen voi rakastaa kahta ihmistä yhtä aikaa. Mä ainakin voin.

        Sinänsä hyvä ohje, että anna anteeksi ihastumiset. Entäs kun niitä on jatkuvasti? Entäs kun ne ihastumiset johtaa sänkyyn saakka. Monestiko siinä tapauksessa annat anteeksi? Sata vai miljoona kertaa? Varmasti aina, kun väkisinhän sun puoliso vieraaseen sänkyyn eksyy. Tai pelkästään ihastumisen vuoksi.

        Etkö sä arvosta yhtään itseäsi?

        Mutta onko sun mielestäsi hyvä, että pienet lapset kasvaa parisuhteessa, jossa on pettämistä. Mitä ne siitä oppii? Senkö, että pettää saa kunhan ei jää kiinni tai ei ainakaan eroa. Että toisen puoliskon pitää kestää ihan mitä vaan kun on lapsia? Tuollaisissa tilanteissa lapset ei opi muuta kuin ihmettelemään, mikä pitää kahta vanhempaa onnettomassa liitossa. Aikuisena sitten miettivät, että olikohan omat vanhemmat ihan pimeitä.

        Tämä lause saa minut ajattelemaan toisin, onko hyvä että pienet lapset laitetaan tämän vuoksi elämään uusperheessä, jossa heitä ei raksta enää edes oma äiti tai isä, kun aika menee tuon uusikon kanssa makaamiseen ja lässyttämiseen, näillä lapsilla ei ole edes kotia enää kunnollista missään, sinne on tullut vieraat ihmiset, jotka eivät heistä välitä ja vievät lisäksi tuon oman äidin ja isänkin huomin pois lapsilta.
        Lapset eivät enää saa juuri mitään, mitä entisessä kodissa oli mahdollista, erohan vie myös taloudellisen tilanteen alamäkeen useimmiten.

        Jos on ihan pakko erota, jääkää sitten sinkuiksi ainakin niin kauan kun lapsenne yksin pystyvät elämään, älkää sotkeko heidän elämäänsä noilla seksisuhteillanne, jotka niin usein heti roudaatte sinne omaan kotiinne. Ja yleensä näilläkin on elettyä elämää takana ja lapsia, jotka sitten käyvät viikonlopun vierailuilla, empä itse haluaisi ainakaan itsllesi moista elämää.

    • esperanza841

      Mies rakastui työtoveriinsa ja jätti minut. Siitä alkoi kriisi, jossa tunteet ja ajatukset ovat vetäneet aikamoista rodeaota pääkopassa. Nyt vuoden jälkeen voisin tehdä seuraavanlaisen yhteenvedon:

      Päällimmäisenä juttuna on luottamuksen menettäminen. Tiedän, että ihastumisia tulee kaikille. Se, että antaa asioiden mennä pidemmälle, on jo valinta. Olen nyt vähemmän sinisilmäinen ja ehkä vielä hieman kyyninenkin. Tiedän nyt, että toinen voi lähteä milloin vaan pois, joten omaa elämää ei saa rakentaa liiaksi toisen varaan. Miten tämä tulee näkymään seuraavassa suhteessa? Se on vielä arvoitus.

      Se, että tulee jätetyksi toisen vuoksi, on ihan järkyttävä isku itsetunnolle. Miten riittämättömäksi ja huonoksi sitä itsensä tuntee. Ero laukaisi masennuksen, joka ei ole vieläkään täysin väistynyt. Tiedän kyllä, että ihmiset muuttuvat ja että näitä eroja nyt vain tapahtuu, mutta tunnetasolla se hylkääminen satuttaa ihan älyttömästi.

      Toisaalta löysin itsestäsi voimaa ja itsearvostusta. Tiedän nyt, ettei kukaan voi murtaa minua. Minä selvisin ja tulen selviämään kaikesta muustakin, mitä elämä tuo eteensä. Kriisissä myös näkee läheisten merkityksen: miten pyytteettömästi he ovat jaksaneet tukea ja kuunnella tunteja, kun olen purkanut pahaaoloani. Tapahtunut myös herätti minut jollakin tavalla. Suhteessa oli jo selkeä kaava tulevaisuudelle ja yhtä-äkkiä kaikki pyyhitäänkin pois. Oma elämä täytyy suunnitella uudestaan erilaiseksi ja siinä on joutunut miettimään myös sitä, mitä todella tahtoo ja millainen on.

      Jos joku toiseen ihastunut lukee tätä, niin minun neuvoni/pyyntöni on, ettet toimi liian hätiköidysti. Ihastuminen/rakastuminen on voimakas tunne ja parempi olisikin, ettei varattuna päästäisi tilannetta siihen pisteeseen. Jos näin kuitenkin käy, niin kannattaa todella miettiä omaa tilannettaan ja vanhaa suhdetta rauhassa. Se uusi henkilö saa sinut tuntemaan voimakkaasti, mutta hyppäämällä suoraan uuteen suhteeseen menetät myös paljon hyvää (jos suhde on ollut siis perus"terve" ja onnellinen). Onko kyseessä todella se uusi ihminen vai oletko itse jossakin elämän risteyksessä tai muutospaikassa? Kukaan ei voi tehdä sinua täysin onnelliseksi, vaan onni tulee omasta sisimmästä. Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä, se on selvää. Mutta jos olet ollut onnellinen, niin mieti rauhassa. Vanha suhde kannattaa saattaa kunnolle päätökseen. Hyppäämällä uuteen saatat vain ohittaa ongelmat, jolloin ne uusiutuvat myöhemmin.

      No, näillä palstoilla ollaan montaa eri mieltä, mutta näin minä ajattelen.

      • kiitos!

        esperanza841 puhuu todella viisaita!

      • näin on

        olen miettinyt paljon sitä miten ihmiset, aivan tavalliset ns ei-pettäjä kandidaatitkin, ajautuvat ulkopuolisiin suhteisiin. Avain asia on juuri tuo valinta mennä pidemmälle, jotenkin tuntuu että ihmiset eivät syystä tai toisesta pysty tuolla a.o hetkellä näkemään omaa nenäänsä pidemmälle. SItten lumipallo jo vyöryääkin alas ja ollaan valheiden ja petosten verkossa josta pois pääsy tuntuu mahdottomalta kunnes rysähtää kunnolla. Silloin sen toisen tietämättömän maailma romahtaa. Eletyt kuukaudet ja vuodet saavat sekunnissa aivan toisen merkityksen tai oikeastaan menettävät merkityksensä koska koko homma olikin valheella kuorrutettu.
        Itsellä kävi näin eli sekunnissa murtui koko elämä, onneksi vain lyhyt jakso siitä. Siinäkin katastrofin hetkellä pystyin kuitenkin punnitsemaan asioiden painoja: lapset, perhe, >15v avioliitto jne ja puristin itsestäni tahdon jatkaa. Jouduin myös katsomaan rehellisesti itseäni peilistä, vikaa löytyi sieltäkin päästä. Tosiasia on että jos koto-suhteessa on asiat kunnossa niin se edes auttaa sen valinnan tekemistä "kotiinpäin" tiukassakin paikassa. Jos näin ei tapahdu on toinen jo aika narsistinen pettäjä tyyppi.
        Anteeksi anto ja luottamuksen rakentaminen jatkuu ja on demonit ottavat valtaansa joka toinen päivä, se on elämää ja ehkä helpottuu ajan mittaan.
        No, koko luottamusta en enää rakenna pelkkien sanojen varaan vaan tarkkailu on päällä muillakin keinoilla. Se tuntuu pahalta mutta en halua herätä siihen "toiseen kertaan" enää yhtä yllättäen vaan pidän nyt itselläni sen valttikortin taskussa.

      • Anonyymi

        Juuri näin itsekin ajattelen. Uusi suhde ei koskaan tule korjaamaan niitä ongelmia joita esimerkiksi huono itsetunto ja puhumattomuus aiheuttaa parisuhteelle! Ongelmaa vie vaan eteenpäin seuraavaan suhteeseen ja joskus se totuus on kuitenkin kohdattava, halusi sitä sitten tai ei! Parisuhde on aina kahden ihmisen kompromissi, eikä kukaan voi siinä lähteä vaatimaan että kaikki tehdään niin kuin itse haluaa…

    • syvällä

      luottamus meni ihmisiin (petoksen toinen oapuoli oli ystäväni) en ole enää yltiöoptimisti porukan ilopilleri, sinisilmäinen hölmö jota viilataan linssiin 100-0.

      minusta on tullut jopa vainoharhainen, mielikuvitukseni maalaa piruja sinnekkin missä niitä ei järjellä ajateltuna voi olla.

      olen surumielinen ja itkuinen, jos hetken on parempi olla, joku typerä lause tai kuva (tms) saa itkun purkautumaan hetkessä.

      olen menettänyt naiseuteni ja hukannut seksuaalisuuteni. itsetunnosta ei ole jäljellä edes rippeitä.

      en kykene olemaan samanlainen äiti kuin ennen, olen poissaoleva ja itseeni käpertynyt.

      minusta on tullut huono ystävä, en vain jaksa kuunnella jotain valitusta siitä kuinka mies ei vie sukkia pyykkiin (vaikka itse olin ennen samanlainen).

      olen epäluuloinen, epävarma, rikkinäinen ihmisen kuori, kun ennen olin iloinen, tarmokas, puhelias...

      ennen olin aidosti sitä mitä ulospäin näytin, nyt naamallani komeilee tekohymy ja yritän väkinäisesti keskustella pakon edessä ihmisten kanssa.

      ennen olin seurallinen, nykyään vetäydyn enkä halua tavata edes lähimpiä ja rakkaimpia ihmisiä.

      minusta on tullut kyyninen

      ennen tiesin mitä halusin, nyt en osaa edes kaupassa tehdä ruokaostoksia, en vain tiedä mitä ostaisin, saati että osaisin tehdä päätöksen parisuhteen päättämisestä.

      jotenkin pään sisälle mahtuu vain tämä yksi ja ainoa aihe, jos hetken onkin vähän helpompi olla, kummittelee tämä kuitenkin koko ajan takaraivossa

      ja se joka aiheutti tämän pahan minulle, yrittää vetää minut tästä suosta ylös, huonolla menestyksellä. reilu vuosi on mennyt eikä olo helpota.

      • jgfxvjfwkh

        "Syvällä" aivan samat tuntemukset täällä mutta aikaa vähemmän kulunut asian paljastumisesta. Mul aika rankka petos takana :(

      • Jos ei helpota, eroa

        Jos ei helpota, jos pettäjä edelleen valehtelee, jätä luuseri, joka aiheuttaa sinulle jatkuvaa mielipahaa. Silloin on mahdollista saada elämäänsä uusia, rehellisiä ja kunnollisia ihmisiä. Lopulta ymmärtää, että turha tuhlata oma lyhytt elämäänsä, ei edes käyttää muutamaa tuntiaan sellaisten huonojen ihmisten kanssa, joiden tekoihin ja sanoihin ei koskaan voi luottaa.

      • saman kokenut
        jgfxvjfwkh kirjoitti:

        "Syvällä" aivan samat tuntemukset täällä mutta aikaa vähemmän kulunut asian paljastumisesta. Mul aika rankka petos takana :(

        Sama täällä. Samoja tuntemuksia kuin "Syvällä". Mutta uskon että ajan oloon helpottaa. Vuoden aikana on jo helpottanut.
        Paha juttu kun luotto meni joihinkin ystäviin, kun he katsoivat petosta läpi sormien ja taisivat jopa valehdellakin.
        Minä olen saanut kuitenkin uusia ystäviä ja tuttavia. Eräs ihminen sanoi että sellaiset ihmiset, jotka saavat pahaa oloa aikaan kannattaa jättää taakseen. Hyvä neuvo.
        Aina se ei kuitenkaan ole helppoa. Ja vaikka uskottomuus johti eroon ja minun ei tarvitse olla tekemisissä exän kanssa, kummasti pulpahtelee ihmisten keskuudessa uusia juttuja koskien petosta. Se rasittaa.
        Mutta ei luovuteta! Joku päivä voi olla vielä onnellinen.

    • syvällä

      pettäjä ei ole enää valehdellut, ja teotkin on itse tunnustanut ja mistäkö tiedän ettei valehtele, en tiedäkkään ja koko ajan epäilen,

      mies on kuitenkin aivan toisenlainen kuin ennen, kertoo itse avoimesti tunteistaan ja ajatuksistaan eikä enää edes halua kulkea "omia menojaan".

      jos lähden, onko minun helpompi joskus elämässä luottaa johonkuhun uuteen tuttavuuteen (jos edes koskaan uskaltaisi tutustua kehenkään) vai onko helpompi rakentaa se luottamus tähän selvästi katuvaan tuttuun ja "turvalliseen". kyllä minä olen päättänyt tämän yhden mahdollisuuden antaa, mutta jos sen pilaa en tiedä mitä siitä seuraa (meidän parisuhde ei ainakaan enää jatku).

      sääli sinänsä että piti tapahtua jotain näin kamalaa, ennen kuin mieheni oppi arvostamaan minua. että hän oppi luottamaan minuun (kyllä meillä on aina ollut luottamuspula toisinpäin) ja uskaltautui avautumaan minulle... minulla on nyt mies jonka aina halusin, mies joka ottaa minut huomioon, kysyy minun mielipiteitäni, keskustelee ja kuuntelee, auttaa arjen askareissa ja kantaa vastuunsa myös lapsista toisin kuin ennen. mutta minä en kykene siitä nauttimaan.

      mieheni on omassa ensimmäisessä suhteessaan tullut pahasti petetyksi, syyt mieheni pettämisiin (kolme kertaa) ovat oleet mieheni pään sisällä, vika ei ole minussa (ei silti estä minua niitä itsestäni kaivamaan) mieheni käy terapiassa (minä myös) ja kovasti yrittää päätänsä selvittää.


      itseäni on lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty ja mieheni oli ensimmäinen mies johon uskalsin luottaa, ja se oli virhe. en varmasti koskaan virhettäni toista. en jotenkin jaksa uskoa että luottaisin enää ikinä yhtään kehenkään.

      • minkula1

        Mulla on ihan sama, mun mies oli ensimmäinen ihminen johon oikeasti luotin ja jonka kanssa uskalsin laittaa piikkini alas. Siksi kai petos oli niin hirvittävä.

        T: AP

      • toivoa on
        minkula1 kirjoitti:

        Mulla on ihan sama, mun mies oli ensimmäinen ihminen johon oikeasti luotin ja jonka kanssa uskalsin laittaa piikkini alas. Siksi kai petos oli niin hirvittävä.

        T: AP

        Sitä se just on: että se kaikkein läheisin ja tärkein pettää luottamuksen. Ei tahdo mahtua päähän se asia.

    • syvällä

      toisaalta on huono omatunto kun ei enää osaa olla entisenlainen, ja näen kuinka lähimmäiseni sitä minulta odottavat, mutta en minä enää ennalleni palaa, enkä minä tahallani ole tällainen, enkä missään nimessä haluaisi olla, mieheni minusta tällaisen muokkasi teoillaan

      näen myös kuinka mieheni kärsii, näen että häntä sattuu nähdä minut tällaisena. tiesi varmasti tekojensa satuttavan mutta on itsekkin sanonut ettei ymmärtänyt kuinka syvästi, mutta on asia iskenyt hänellä takaraivoon kun seurasi vierestä kuukausien syömättömyyttä ja vuosi meni nukkumatta (max. yö unet olivat 3 tuntia) nyt on nukkuminen jo helpottanut. kun asioita on läpikäyty ja olen itsekkin avautunut hänelle enemmän on hän usein puhjennut itkuun ja toivonut että saisi tehdyn tekemättömäksi.

      ymmärrän mieheni syyt, ja kyllä minä näin hänen olevan hukassa itsensä kanssa, mutta en osannut asiaan puuttua kun hän vain sulkeutui kuoreensa. mutta se ei tarkoita että kykenen välttämättä koskaan antamaan anteeksi.

      ja kyllä tuntuu että petoksesta tekee hirvittävämmän juuri se, että mieheni tiesi menneisyyteni ja silti teki päätöksen satuttaa minua lisää, vaikka alkuun varsinkin halusi minua niin kovasti kaikelta pahalta suojella...se on jännä miten mieli muuttuu

    • 1510

      Kovasti tääläl esitetään syytöksiä kuinka pettäjä on suunnilleen tuhonnut koko toisen ihmisen. Samaan aikaan jatketaan pettäjän kanssa. Älytöntä! Ainoa järkevä teko jos arvostaa itseään on toimia siten ettei anna toista tilaisuutta kohdella itseään kaltoin ts. eroaminen.

      • Tuhosi, on totta

        1510, et ymmärrä mistä on kyse.
        Uskottomuus käynnistää petetyssä pitkäaikaisen, vaikean mielen sairastilan Guuglaa sanoilla psyykkinen trauma, niin saat lisää ymmärrystä, mistä on kyse.

        Parannuttuamme, emme vieraile enää tällä palstalla, emme ainakaan usein.

      • tuhoajalle
        Tuhosi, on totta kirjoitti:

        1510, et ymmärrä mistä on kyse.
        Uskottomuus käynnistää petetyssä pitkäaikaisen, vaikean mielen sairastilan Guuglaa sanoilla psyykkinen trauma, niin saat lisää ymmärrystä, mistä on kyse.

        Parannuttuamme, emme vieraile enää tällä palstalla, emme ainakaan usein.

        Tuhosi, on totta ja 1510.
        Jotkut ei parane koskaan. On aikoja jolloin mene ihan hyvin mutta sitten jostakin syystä nousee sama pahaolo ja murhe esiin ja joutuu työstämään sitä uudestaan.
        Se ei tarkoita että roikkuu entisessä puolisossaan vaan on niin traumasoitunut että näkee, luulee, pelkää itseään kohdeltavan aina huonosti.
        Tunnetta on vaikea selittää toisille, varsinkaan niille jotka eivät ole kokeneet samaa.

      • ------
        Tuhosi, on totta kirjoitti:

        1510, et ymmärrä mistä on kyse.
        Uskottomuus käynnistää petetyssä pitkäaikaisen, vaikean mielen sairastilan Guuglaa sanoilla psyykkinen trauma, niin saat lisää ymmärrystä, mistä on kyse.

        Parannuttuamme, emme vieraile enää tällä palstalla, emme ainakaan usein.

        Kyllä se on petetyn oma mieli, joka käynnistää trauman. Ei uskottomuus.

      • Tietämätöntä
        ------ kirjoitti:

        Kyllä se on petetyn oma mieli, joka käynnistää trauman. Ei uskottomuus.

        Voi yksinkertaisuus, pitääkö kirjoittaa nokkelia omia 'totuuksia' sairaudesta, josta ei tiedä mitään?

        Psyyykkisen trauman käynnistää traumatisoiva tapahtuma, jolla yksilön koko ajatusmaailmaa ja elämää järkytetään, petettyjen kohdalla se tapahtuma on puolison uskottomuuden paljastuminen.

        Guuglaa hei vähän, tai lue täältä lisää:
        http://www.traumaterapiakeskus.com/18

      • .........
        Tietämätöntä kirjoitti:

        Voi yksinkertaisuus, pitääkö kirjoittaa nokkelia omia 'totuuksia' sairaudesta, josta ei tiedä mitään?

        Psyyykkisen trauman käynnistää traumatisoiva tapahtuma, jolla yksilön koko ajatusmaailmaa ja elämää järkytetään, petettyjen kohdalla se tapahtuma on puolison uskottomuuden paljastuminen.

        Guuglaa hei vähän, tai lue täältä lisää:
        http://www.traumaterapiakeskus.com/18

        Trauma on nimenomaan yksilön ajatusmaailmassa, ei missään muualla. Läheskään kaikki eivät traumatisoidu puolison uskottomuudesta eikä mistään pahemmastakaan. Normaalisti ihminen pystyy kohtaamaan vaikeudet ja selvittämään ne.

        Sensijaan riippuvuudesta kärsivät ihmiset useinmiten eivät pysty kohtaamaan puolison uskottomuutta eikä oikein muutakaan puolison taholta. Menetyksen (=riippuvuuden) pelko on niin voimakas.

      • Tarkennus
        ......... kirjoitti:

        Trauma on nimenomaan yksilön ajatusmaailmassa, ei missään muualla. Läheskään kaikki eivät traumatisoidu puolison uskottomuudesta eikä mistään pahemmastakaan. Normaalisti ihminen pystyy kohtaamaan vaikeudet ja selvittämään ne.

        Sensijaan riippuvuudesta kärsivät ihmiset useinmiten eivät pysty kohtaamaan puolison uskottomuutta eikä oikein muutakaan puolison taholta. Menetyksen (=riippuvuuden) pelko on niin voimakas.

        Traumatisoiva tapahtuma, joka käynnistää trauman ei ole ajatusmaailman, vaan oikean maailman järkyttävä tapahtuma, joka tulee yllätyksenä ihmisen elämään. Surutapahtuma, epäoikeudenmukainen tms mieltä syvältä järkyttävä tapahtuma. Toinen järkyttyy vaikka kuolemasta, joku toinen taas ottaa sen mielenrauhalla vastan. Tietenkään kaikki eivät traumatisoidu kaikesta. Älä syyllistä heitä joille vaikea elämänkokemus aiheuttaa trauman, se on julmaa. Voit joskus itse kuulua samaan joukkoon, tai joku läheisesi.

      • mietis nyt vähän
        ......... kirjoitti:

        Trauma on nimenomaan yksilön ajatusmaailmassa, ei missään muualla. Läheskään kaikki eivät traumatisoidu puolison uskottomuudesta eikä mistään pahemmastakaan. Normaalisti ihminen pystyy kohtaamaan vaikeudet ja selvittämään ne.

        Sensijaan riippuvuudesta kärsivät ihmiset useinmiten eivät pysty kohtaamaan puolison uskottomuutta eikä oikein muutakaan puolison taholta. Menetyksen (=riippuvuuden) pelko on niin voimakas.

        Just joo - olet ihan oikeassa. Kun joku lyö puukon rintaasi, niin se kipu on todellakin ihan sinun omassa rinnassasi. Sitten sinun vain pitää hoittaa sitä kipua. Puukon rintaan lyönyt ei voi siinä autta. Hän voi jatkaa omaa elämäänsä hyvillä mielin, vai mitä?

      • Pettäjän ahdistus
        mietis nyt vähän kirjoitti:

        Just joo - olet ihan oikeassa. Kun joku lyö puukon rintaasi, niin se kipu on todellakin ihan sinun omassa rinnassasi. Sitten sinun vain pitää hoittaa sitä kipua. Puukon rintaan lyönyt ei voi siinä autta. Hän voi jatkaa omaa elämäänsä hyvillä mielin, vai mitä?

        Pettäjästä siis puhut puukottajana? Jos ihminen ei aivan narsisti ole, niin lopulta hän saa suurimman rangaistuksen itse itseltään. Harva joka tietoisesti, häikäilemättä valehtelee ja tekee petoksen on aidosti onnellinen. Hänen sielussaan asuu ahdistus, pelko ja rauhattomuus, jotka alitajunnasta tekevät työtään, vaikka tietoinen mieli torjuisi.

      • Jhk5
        Pettäjän ahdistus kirjoitti:

        Pettäjästä siis puhut puukottajana? Jos ihminen ei aivan narsisti ole, niin lopulta hän saa suurimman rangaistuksen itse itseltään. Harva joka tietoisesti, häikäilemättä valehtelee ja tekee petoksen on aidosti onnellinen. Hänen sielussaan asuu ahdistus, pelko ja rauhattomuus, jotka alitajunnasta tekevät työtään, vaikka tietoinen mieli torjuisi.

        Ja sinähän varmaan ymmärrät, että aiemmissa tapauksissa ei verrattu vain ja ainoastaan pettämiseen, vaan myös siihen, että pettämisestäkin voi saada psyykkisen trauman, kuten puukottamisesta, insestistä, perheväkivallasta jne. äärettömän loukkaavista ja pahoista asioista elämässä?? Toivottavasti et koskaan joudu mitään pahaa elämässäsi kokemaan, niin voit jatkaa nuo narsistin-/vaaleanpunaistenlasiesi läpi tuijottelua.

    • Ymmärrän tunteesi

      Veit sanat suustani. Juuri näin minäkin ajattelen. Vaikka puoliso sanoo, että kaikki on ohi, en sitä usko (ja tuskin on oikeesti tottakaan). Yritän antaa anteeksi, mutta aina palaan samaan ja kyselen vaikka minkälaisia yksityiskohtia heidän suhteestaan. Tavallaan miehestä onkin tullut marttyyri, joka nyt joutuu kestämään ikävää puolisoaan. Erota ei kannata, siis taloudellisesti, enää näin vanhana, kuin minä olen, mutta eri asuntoja olemme harkinneet. Ei ole iloa minunkaan päivissä, haudon vain koko ajan samaa, tuota puolison yli vuoden kestänyttä suhdetta. Ei hän sitä edes kadu, katuu vaan sitä, että jäi kiinni. Tietysti pelkää, että kerron asiasta avoimesti sukulaisille. Hänen sukunsa on kovinkin korkeamoraalista porukkaa, olisi kiva nähdä, mitä tuumaisivat, jos paljastaisin koko jutun

      • -------

        Marttyyriä sinäkin esität. Muuten eroasit ja ottaisit vastuun itseäsi ja onnestasi. Vetoaminen taloudellisiin syihin on täyttä potaskaa. Ota se vastuu, eroa tai älä marise ja valita.

      • Ei voi tietää vielä
        ------- kirjoitti:

        Marttyyriä sinäkin esität. Muuten eroasit ja ottaisit vastuun itseäsi ja onnestasi. Vetoaminen taloudellisiin syihin on täyttä potaskaa. Ota se vastuu, eroa tai älä marise ja valita.

        Vastuun voi ottaa myös avioliittoa jatkamalla, jos puoliso aidosti katuu ja muuttuu. Onko näin, vai onko ero ainoa ratkaisu, selviää vasta ajan kuluessa. Viisas odottaa ja katsoo, ja päättää miten haluaa elämäänsä jatkaa vasta sitten, kun on saanut vastauksen avioliiton todellisista mahdollisuuksista. Ulkopuolinen ei osaa antaa oikeita neuvoja, sillä emme tunne kumpaakaan puolisoista emmekä tiedä, onko pettävän katumus aitoa, jos vaimojaan ei vielä ole saanut selville.

    • syvällä

      minun miehelläni ei ole ollut suhdetta, kolme eri naista, kolme eri iltaa, kolme eri känniä.

      kyllä varmasti pitäisikin lähteä, mutta kun ei minusta ole siihen, olen liian heikko, ei ole uskallusta, jos en omalle miehelleni kelvannut miten kenellekkään koskaan, yksinjäämisen pelko, pelko miten pärjää yksin lasten kanssa taloudellisesti, pelko repiä lapset tutusta ja turvallisesta jne. näitä pelkoja riittää... ja kuitenkin se rakkauskin sitä petollista puolisoa kohtaan, hän on ainoa jota olen koskaan rakastanut, ja tuskin tulen ketään rakastamaankaan

      • syvällä, sinulle

        Se, että olet tunnistanut omat pelkosi, on hieno asia! Se on oikeaa rohkeutta.

        Sellainen ihminen, joka piilottaa omat pelkonsa itseltään alitajuntaansa, ei kohtaa niitä tietoisessa ajattelussa eikä tunnnusta niitä itselleen, voi elää loputtomassa ahdistuksessa, hän on todellinen pelkuri, joka toimii ja käyttäytyy pelkästään oman pelkonsa johdatuksen mukaan.

        Mutta hän, joka tunnustaa itselleen sen mitä pelkää, on matkalla kohti parempaa. Vain tunnustamalla itselleen sen mitä pelkää, tarkoittaa, että pelkonsa voi vielä joskus voittaakin tai ainakin sen, että pelko ei voi enää johtaa omia tekemisiä ilman ymmärrystä.

    • surullinen todella

      Tuon kaiken saman vooi kokea myös petetyksi ja hyväksi käytetyksi tullut kakkonen, jolle mies puhuu erosta ja rakkaudestaan,mutta ei kuitenkaan eroa vaan roikuttaa löysässä hirressä.

      En osaa enää innostua mistään, olen menettänyt elämäniloni,en haluaisi tavata ketään, käperryn itseeni, itken jatkuvasti, tunnen elämän olevan tavattoman epäoikeudenmukaista enkä usko koskaan enää pystyväni luottamaan toiseen niin paljon, että toisin herkkyyteni esiin. Se teki haavoittuvaksi ja mies käytti sitä hyväkseen.

      • Blaah ja blaah

        Mitäköhän sinä sitten odotit, kun aloit ukkomiehelle tavaraasi jakamaan? Että sinä olisit niin ihana, että se mies sinun takiasi vaimosi jättäisi? Että se mies rakastaisi sinua niin paljon, ettei mikään muu merkitse mitään. Etkö koskaan ole kuullut valehtelevista ukkomiehistä? Tyhmyydestä sakotetaan ja olet saanut mitä ansaitsetkin.

    • kauheatunne

      Olisin ampunut jos minulla olisi olut ase.Onneksi ei ollut. Ei joutunut kukaan lautoihin eikä myöskään rautoihin.

    • 83746

      Kiukun, surun, katkeruuden ja ahdistuksen jälkeen olen taas oma itseni, ihminen on sopeutuvainen.Ihmissuhteita yleensä tulee ja menee elämän aikana, niistä kannattaa ottaa opikseen ja koittaa olla toistamatta samoja virheitä mitä on tullut tehtyä.
      Jokainen tekee elämässään valintoja ja erehdyksiä,kukaan ei ole täydellinen.

    • että sillä lailla

      Itsetuntoni romahti, olen kiukkuinen vittumainen akka joka ei kiusallakaan sorru enää miehen pompoteltavaksi. Miehet voi painua hevon kuuseen. Pettäviä lurjuksia kaikki ja kaikki käräytän jos vain huomaan heidän pettävän. Siksi minulla on monella saitilla vale profiili ja kun ukkomies siellä vonkaa pillua, niin aina käry käy.

      • Plussaa sulle!

        Hyvä hyvä! Minä taidan alkaa matkimaan feikkiprofiili-ideaasi.

      • Tästä tulee kivaa
        Plussaa sulle! kirjoitti:

        Hyvä hyvä! Minä taidan alkaa matkimaan feikkiprofiili-ideaasi.

        2 on tällä hetkellä niin love et hih, toinen Mikkelistä ja yks Lappeenrannasta.

    • 4+7

      Minusta on tullut pelokas ja ahdistunut. Välillä kuvittelen että kaikki ihmiset tietävät tästä ja halveksivat minua kun jatkan pettäneen kanssa.
      Toisen vakuutelut siitä että se tapahtui vain kerran ei tunnu uskottavalta. Olen kuin sen sananlaskun verkonpaikkaaja - Etsin ja etsin vaikka en halua löytää.
      Eli tutkiskelen hänen tarinaansa tietojeni valossa ja pelkään kauhulla, että hän ei vieläkään kertonut koko totuutta.
      Tarinan rumat yksityiskohdat käyvät mielessäni. Sattuman oikusta hänellä olisi ollut mahdollisuus jättää se teko tekemättä, mutta houkutus oli liian suuri. Oliko hän niin ihastunut, oliko se (nuori) nainen niin ihana ja kaunis minuun verrattuna?Jos oli niin miten se on voinut jäädä vain yhteen kertaan?
      Miksi hänellä oli puhelinnumero puhelimessaan kauan tapahtuneen jälkeen? Miksi hän ei tunnustanut, vaikka epäilin ja pyysin kertomaan? Olisiko hän koskaan kertonut, ellei olisi jäänyt kiinni? Entä mitä seuraamuksia tästä saattaa olla terveyden kannalta, se on vielä auki.
      Lukemattomia kysymyksiä mielessäni.
      Sitten lisäksi se pahaolo joka hänelläkin nyt on. Sekin lisää tuskaani kun rakastamani ihminen kärsii. Kärsiikö hän tekojensa vaikutusta meihin vai ikävöikö toista?
      Asiat ovat vielä tuoreina haavoina edessäni. En tiedä milloin toivun. Pelko ei tunnu hellittävän.

      • 4+7:lle

        Viisaat eivät halveksi sinua, vaikka jatkaisit pettäneen kanssa, päinvastoin, he arvostavat sinua jos osaat olla noin paljon anteeksiantava. Ja tyhmien mielipiteistä ei kannata välittää. Kyse on lopppujen lopuksi vain siitä, että arvostat itse itseäsi. Et voi elää onnellisena, jos et valitse sitä vaihtoehtoa, jossa itsekunnioituksesi säilyy. Kukaan ei osaa puolestasi vastata, tarkoittaako se sinun kohdallasi eroamista vai anteeksiantoa, sielusi vastaa sinulle itse, kun annat itsellesi aikaa.

        Petetyllä on satoja kysymyksiä, joihin pettäjä ei vastaa, ei ainakaan ensimmäisinä kuukausina käryn jälkeen, jolloin hän itse on ristiriidassa ajatustensa ja tunteidensa kanssa. Toivon kärsivällisyyttä odottaa. Jos vastauksia ei koskaan tule, jos et voi elää epätietoisuudessa, silloin sydämesi ohjaa sinut kyllä myöhemmin eroamaan.

      • surullinen emo

        Kuin minun elämästä sana tarkasti. Minun piti hakeutua terapiaan. Sen verran rankka juttu jonka seuraukset jatkuu loppuelämän. Yksin tästä en selviä :(

    • 23659

      Jokainen meistä tekee päätökset itse oman elämänsä suhteen. Minun miehelläni oli salasuhde joka paljastui 1,5 vuotta sitten , josta epäluuloisuuteni ja uskoni avioliittomme alkoi. Mies lupasi lopettaa suhteen miten kävi nyt selvisi luotettavan lähteen kautta, että suhde on jatkunut ja minua on turhaan syytelty kun olen moista edes epäillyt. Nyt en enää jaksa hautoa kostoa, iloisuus on kasvoiltani jo ajat sitten kadonnut seksi ei iinosta ja mieheni sanoo suhteen varmasti olevan ohi mutta miksi en jaksa moiseen enää uskoa. sanoo nyt vasta ymmärtävänsä tekonsa ja inttää miksi en halua seksiä, miksi pitäisi. ei enää minun kanssani. nyt olen tapeeksi vahva erotakseni. meidän suhde ei ole enää pelastettavissa. En kehoita ketään eroamaan vaan pohtimaan asioita siltä kannalta mikä on itselle parasta. Mitä itse haluaa elämältä. Tällaisessa tilanteessa pitää ottaa aikalisä ja pohtia asioita päivä kerrallaan.

      • 23659

        jatkan vielä viestiäni. se, että mieheni kärsii kun tietää minun eroavan hänestä on mielestäni ihan oikein. Hän on koko homman alulle laittanut hänestä tämä on lähtöisin. Ei meidän petettyjen tarvitse surra pettäjien puolesta ja luoda myötä tuntua heidän tekoihin vaan meidän pitää keskittyä itseemme ja itsemme hoitamiseen. Oma mielenterveytemme ja jaksamisemme on meille se nro 1. jos pettäjä todellakin kärsisi pitäisi hänen se näyttää meille petetyille ja tukea meitä, koska kaikki tämä pahaolomme johtuu heistä.

      • törkeästi petetty
        23659 kirjoitti:

        jatkan vielä viestiäni. se, että mieheni kärsii kun tietää minun eroavan hänestä on mielestäni ihan oikein. Hän on koko homman alulle laittanut hänestä tämä on lähtöisin. Ei meidän petettyjen tarvitse surra pettäjien puolesta ja luoda myötä tuntua heidän tekoihin vaan meidän pitää keskittyä itseemme ja itsemme hoitamiseen. Oma mielenterveytemme ja jaksamisemme on meille se nro 1. jos pettäjä todellakin kärsisi pitäisi hänen se näyttää meille petetyille ja tukea meitä, koska kaikki tämä pahaolomme johtuu heistä.

        Niisk, niisk, niin samat tunnelmat kuin 23659:llä ja 4 7:lla.

      • Timon väärä nainen
        23659 kirjoitti:

        jatkan vielä viestiäni. se, että mieheni kärsii kun tietää minun eroavan hänestä on mielestäni ihan oikein. Hän on koko homman alulle laittanut hänestä tämä on lähtöisin. Ei meidän petettyjen tarvitse surra pettäjien puolesta ja luoda myötä tuntua heidän tekoihin vaan meidän pitää keskittyä itseemme ja itsemme hoitamiseen. Oma mielenterveytemme ja jaksamisemme on meille se nro 1. jos pettäjä todellakin kärsisi pitäisi hänen se näyttää meille petetyille ja tukea meitä, koska kaikki tämä pahaolomme johtuu heistä.

        Tuntuu pahalle teistä vaimoista, ihan oikeasti. Olin hetken kakkonen ja sitten tuli lisää kakkosia ja kolmosia jne. Minä luovutin. Mies jatkaa pettämistään, mutta vaimolle minä en pysty kertomaan mikä hänen rakas miehensä oikeen on. Diapamilla ja unilääkkeillä nukun, päivät on hirveätä taistelua, kerronko vaimolle vai en, kai se helpottaisi, kun vain pystyisin. Miten ihmeessä terve järkinen nainen voi sortua vaimoansa pettävään mieheen ja vielä luulla rakastavansa häntä.Mies oli fiksu, hyvä käytöksinen, vietimme aikaa hoteleissa (hänen liitonkurssi ja työ matkoilla) koskaan hän ei kertonut olevansa edes naimisissa, kunnes uusi kakkonen ilmoitti olemassa olostaan, puhelimitse miehen puhelimesta. Voiko vaimo ymmärtää jos kerron koko tarinan. Tuskin, minuthan siitä tuomitaan. Elämä jatkuu....... Anteeksi että olin kakkonen, mutta en tiennyt.

      • Kerro vaimolle
        Timon väärä nainen kirjoitti:

        Tuntuu pahalle teistä vaimoista, ihan oikeasti. Olin hetken kakkonen ja sitten tuli lisää kakkosia ja kolmosia jne. Minä luovutin. Mies jatkaa pettämistään, mutta vaimolle minä en pysty kertomaan mikä hänen rakas miehensä oikeen on. Diapamilla ja unilääkkeillä nukun, päivät on hirveätä taistelua, kerronko vaimolle vai en, kai se helpottaisi, kun vain pystyisin. Miten ihmeessä terve järkinen nainen voi sortua vaimoansa pettävään mieheen ja vielä luulla rakastavansa häntä.Mies oli fiksu, hyvä käytöksinen, vietimme aikaa hoteleissa (hänen liitonkurssi ja työ matkoilla) koskaan hän ei kertonut olevansa edes naimisissa, kunnes uusi kakkonen ilmoitti olemassa olostaan, puhelimitse miehen puhelimesta. Voiko vaimo ymmärtää jos kerron koko tarinan. Tuskin, minuthan siitä tuomitaan. Elämä jatkuu....... Anteeksi että olin kakkonen, mutta en tiennyt.

        Kerro vaimolle. Sinulla on sydän paikallaan, ehkä vai huomaa sen, ehkä ei, mutta sydäntäsi kuunnellen, tiedät että kertominen on oikea teko, reagoi vaimo miten vaan. Jaksamista.

      • Pohdi rauhassa

        Vuosien valehteleminen on suuri vääryys sinua kohtaan! Mies ei kunnioita eikä arvosta sinua, lienee totuus, jos hän noin pitkään syyttää yksin sinua, peitellen ja piilotaen näin omat itsekkäät tekonsa. Jos valehtelun syy on, hän ei haluaisi loukata sinua, silloin hän olisi kyvytön tuntemaan empatiaa,hänellä ei olisi sydäntä ymmärtää, mikä toista loukkaa ja mikä ei.

        Pohdi ja ota aikalisä, on oikea suunta. Uskalla katso mikä totuus on, pohdi millainen miehesi luonne todella on. Pohdi, rakastaako hän, osaako hän edes rakastaa, miten hän kohtelee sinua. Rakastava puoliso ei kohtelisi rakastettuaan vuosikausia huonosti.

        Jos miehellä ei ole kunnioitusta, arvostusta eikä luottamusta sinua kohtaan,silloin hän ei ansaitse sinua.

      • sairastunut
        Timon väärä nainen kirjoitti:

        Tuntuu pahalle teistä vaimoista, ihan oikeasti. Olin hetken kakkonen ja sitten tuli lisää kakkosia ja kolmosia jne. Minä luovutin. Mies jatkaa pettämistään, mutta vaimolle minä en pysty kertomaan mikä hänen rakas miehensä oikeen on. Diapamilla ja unilääkkeillä nukun, päivät on hirveätä taistelua, kerronko vaimolle vai en, kai se helpottaisi, kun vain pystyisin. Miten ihmeessä terve järkinen nainen voi sortua vaimoansa pettävään mieheen ja vielä luulla rakastavansa häntä.Mies oli fiksu, hyvä käytöksinen, vietimme aikaa hoteleissa (hänen liitonkurssi ja työ matkoilla) koskaan hän ei kertonut olevansa edes naimisissa, kunnes uusi kakkonen ilmoitti olemassa olostaan, puhelimitse miehen puhelimesta. Voiko vaimo ymmärtää jos kerron koko tarinan. Tuskin, minuthan siitä tuomitaan. Elämä jatkuu....... Anteeksi että olin kakkonen, mutta en tiennyt.

        Kerro, voit säästää ihmishenkiä.

    • eiainakäyniin

      Minusta se teki juopon, en pysty nukkumaan jos en ota paukkua tai kolmea.
      Niinä iltoina kun muistan että on synttärit, hääpäivä, tapaamisen vuosipäivä, ihan mikä päivä tahansa mikä muistuttaa meidän yhteisiä juttuja olen kännissä, kuten nytki kun on miehen lähtemisen 5v päivä ollut eilen.
      Niitä muistoja ei pysty hautaamaan, ikää on jo sen verran ettei kapakat kiinnosta ja mies lähti nuoremman matkaan.
      Lapset omillaan ja olen vain tämmöinen läski akka kuten olen kuullut viimeiset 10v olevani.
      Miehellä on kivaa, sai naisen joka on aina ollut varattujen kanssa, minulle riitti kahden vuoden selän takana pelaaminen.

      • Voimia sinulle

        Tein päätöksen, että en ota tuskaani alkoholia, kestän sen selvinpäin, vaikka kuinka tekisi mieli. Rakasta itseäsi, nainen, hoida itseäsi. Korvaa viina kovalla iltajumpalla. Voimia!

    • Tuskan tarkoitus

      Sielu tuska ei ole turhaa eikä tarpeetonta. Se on ihmissielun puolustuskeino, jonka avulla suojelemme itse itseämme. Se on olemassa minämme säilyttämiseksi. Vain ne, joilla on sydän paikallaan, osaavat tuntea tuskaa, surua ja vihaa, kun kohtaavat epäoikeudenmukaisuutta itseään kohtaan. Tuska on tervettä itsekunnioitusta, sielun huuto joka kertoo meille, että emme enää saa satuttaa itseämme lisää.

      Kuten murtunut jalkaluu aikaansaa kovaa kipua. Kipu on olemassa ja muistuttaa alati itsestään, emme enää astu murtuneella jalalla lisää, vaan suojelemme sitä siihen asti, kunnes luu on parantunut.

      Samoin mielen tuska, suru ja viha ovat kipua. Ne huolehtivat siitä, että emme satuta sieluamme enää lisää, vaan suojelemme sitä, kunnes olemme päässeeet eroon asioista, joka satuttavat meitä, kunnes olemme parantuneet mielen sisäisestä sairaudesta.

      Älä piilota vaan tunne avoimesti tuskaa, kuuntele tuskaa, omaa sieluasi ja toimi sen mukaan. Suojele itse itseäsi , oman tuskasi äänen ohjaamana.

      Voimaa kanssasisarille! Kärsimykset vaikuttavat loputtomilta, mutta uusi onni saapuu vielä varmasti. Kuten loputtomalta tuntuvan sateen jälkeen, vielä joskus aurinko varmasti näyttäytyy.

      • Marsupilami

        Entäs sitten, kun et enää tunne tuskaa? Kun olet ottanut iskuja niin paljon, ettei isku sinne tai tänne tunnu missään? Kun et enää tunne tuskaa, surua tai vihaa? Silloin, kun kärsimys on loppu eikä millään ole enää mitään väliä - näyttäytyykö aurinko vielä silloinkin?

      • ------
        Marsupilami kirjoitti:

        Entäs sitten, kun et enää tunne tuskaa? Kun olet ottanut iskuja niin paljon, ettei isku sinne tai tänne tunnu missään? Kun et enää tunne tuskaa, surua tai vihaa? Silloin, kun kärsimys on loppu eikä millään ole enää mitään väliä - näyttäytyykö aurinko vielä silloinkin?

        Kun ei mikään tunnu enää missään, se on merkki välinpitämättömyydestä. Välinpitämättömyys on puolestaan on merkki, että pitäisi erota. Muuten aurinko ei paista enää koskaan. Tunteet turtuu lopullisesti. Olet ollut liian kauan stressaavassa suhteessa. Tulee masennus. Välinpitämättömyys syö loputkin iloenenergian joka sinussa on jäljellä.

      • Masennus osa petetyn sai
        ------ kirjoitti:

        Kun ei mikään tunnu enää missään, se on merkki välinpitämättömyydestä. Välinpitämättömyys on puolestaan on merkki, että pitäisi erota. Muuten aurinko ei paista enää koskaan. Tunteet turtuu lopullisesti. Olet ollut liian kauan stressaavassa suhteessa. Tulee masennus. Välinpitämättömyys syö loputkin iloenenergian joka sinussa on jäljellä.

        Taas väärin. Kun mikään ei tunnu missään,on se merkki masennuksesta, johon petetty myös ajautuvat.

      • todellisuus
        Masennus osa petetyn sai kirjoitti:

        Taas väärin. Kun mikään ei tunnu missään,on se merkki masennuksesta, johon petetty myös ajautuvat.

        Masennus syntyy siitä, ettei osaa kuunnella ja käsitellä omaa tuskaa.

      • todellisuus
        Marsupilami kirjoitti:

        Entäs sitten, kun et enää tunne tuskaa? Kun olet ottanut iskuja niin paljon, ettei isku sinne tai tänne tunnu missään? Kun et enää tunne tuskaa, surua tai vihaa? Silloin, kun kärsimys on loppu eikä millään ole enää mitään väliä - näyttäytyykö aurinko vielä silloinkin?

        Marsupilami. Voit löytää itsesi ja auringon, mutta tarvitset siihen varmasti asiantuntijan apua. Itsesuojeluvaistosi ei toimi, jos olet ottanut iskuja liikaa eikä mikään tunnu enää missään.

      • Masennus-lääkäriin
        todellisuus kirjoitti:

        Masennus syntyy siitä, ettei osaa kuunnella ja käsitellä omaa tuskaa.

        Masennus on sairaudentila, jota ei tarvitse hävetä. Lääketiede ja psykologia ovat kehittyneet tämän sairauden hoitamisessa ja parantamisessa huimasti. Mene lääkäriin puhumaan masennuksestasi, saat varmasti apua, pyydä lähete psykologin vastaanotolle. Iloisia uutisia. Olen ymmärtänyt, että masennus, joka johtuu ulkoisesta tapahtumasta, kuten uskottomuus on, paranee helpommin kuin masennus, joka johtuu sisäisestä ahdistuksesta ilman ulkoista syytä.

      • Hieno asia, usko pois
        Marsupilami kirjoitti:

        Entäs sitten, kun et enää tunne tuskaa? Kun olet ottanut iskuja niin paljon, ettei isku sinne tai tänne tunnu missään? Kun et enää tunne tuskaa, surua tai vihaa? Silloin, kun kärsimys on loppu eikä millään ole enää mitään väliä - näyttäytyykö aurinko vielä silloinkin?

        Marsupilami, tilanne voi näyttää toivottomalta. Mutta se ei ole. Kärsimyksen poistuminen voi olla askel kohti mielenrauhaa. Se on omien henkisten kykyjen kasvamista.

        Vain vahvimmat ja viisaimmat meistä osaavat säilyttää mielenrauhansa vaikeimmissakin olosuhteissa. Sodassa he ovat ihaillummat, rohkeimmat sankarit. Katso elokuva Gladiaattorit. Kuinka oikeita iskuja vastaanottava gladiaattori ei pelkää fyysistä kipua vaan taistelee pelottomasti.

        Samoin sielu, joka ei enää tunne vihaa, surua tai tuskaa on kasvamassa rohkeaksi, vahvan ihmisen mieleksi. Kun toisen ihmisen petos tai väärät teot eivät enää järkytä mielenrauhaasi, olet matkalla kohti sankaruutta, oman elämäsi sankaruutta.

        Henkiseen kasvuun voi kulua aikaa, mutta tulee päivä jolloin huomaat että teet oikeita asioita, oikeita ratkaisuja vahvan ihmisen tavoin. Ne joiden tekoja ja päätöksiä viha tai suru ohjaavat, ovat pelkureita. Mutta he, jotka ovat ylitsepäässeet noista tunteista tai osaavat hallita niitä, ovat suuria ihmisiä. He eivät ole muiden ihmisten johdateltavissa.

        Lue ja katso sankaritarinoita, vaikka miehisiä sotasankarielokuvia. Huomaat sankareissa yhden yhteisen piirteen. He eivät vihassaan suutu. He eivät surussaan jää sängynpohjalle, kuin ehkä lyhyeksi elämän hetkeksi. He kasvavat sen tuskan yli, jota toisen mitä suurin petos heille aiheutti. Ja tuskan jälkeen, he toimivat oikeudenmukaisella tavalla.

        Anna vain itsellesi aikaa, kultaseni.

      • mun mielipide
        Hieno asia, usko pois kirjoitti:

        Marsupilami, tilanne voi näyttää toivottomalta. Mutta se ei ole. Kärsimyksen poistuminen voi olla askel kohti mielenrauhaa. Se on omien henkisten kykyjen kasvamista.

        Vain vahvimmat ja viisaimmat meistä osaavat säilyttää mielenrauhansa vaikeimmissakin olosuhteissa. Sodassa he ovat ihaillummat, rohkeimmat sankarit. Katso elokuva Gladiaattorit. Kuinka oikeita iskuja vastaanottava gladiaattori ei pelkää fyysistä kipua vaan taistelee pelottomasti.

        Samoin sielu, joka ei enää tunne vihaa, surua tai tuskaa on kasvamassa rohkeaksi, vahvan ihmisen mieleksi. Kun toisen ihmisen petos tai väärät teot eivät enää järkytä mielenrauhaasi, olet matkalla kohti sankaruutta, oman elämäsi sankaruutta.

        Henkiseen kasvuun voi kulua aikaa, mutta tulee päivä jolloin huomaat että teet oikeita asioita, oikeita ratkaisuja vahvan ihmisen tavoin. Ne joiden tekoja ja päätöksiä viha tai suru ohjaavat, ovat pelkureita. Mutta he, jotka ovat ylitsepäässeet noista tunteista tai osaavat hallita niitä, ovat suuria ihmisiä. He eivät ole muiden ihmisten johdateltavissa.

        Lue ja katso sankaritarinoita, vaikka miehisiä sotasankarielokuvia. Huomaat sankareissa yhden yhteisen piirteen. He eivät vihassaan suutu. He eivät surussaan jää sängynpohjalle, kuin ehkä lyhyeksi elämän hetkeksi. He kasvavat sen tuskan yli, jota toisen mitä suurin petos heille aiheutti. Ja tuskan jälkeen, he toimivat oikeudenmukaisella tavalla.

        Anna vain itsellesi aikaa, kultaseni.

        Minun korvaani tuo kuulostaa kyynistymiseltä, tunnekuolemalta, itsensä kovettamiselta tai kovettumiselta. En ikinä toivoisi tulevani tuollaiseksi.

      • Paha poissa, ei hyvä
        mun mielipide kirjoitti:

        Minun korvaani tuo kuulostaa kyynistymiseltä, tunnekuolemalta, itsensä kovettamiselta tai kovettumiselta. En ikinä toivoisi tulevani tuollaiseksi.

        Pahojen tunteidensa hallitseminen ei ole pois hyvien tunteiden tuntemisesta. Parhaat mielenrauhan osaajat tuntevat syvää yhteyttä kanssaihmisiin, ihmisrakkautta ja myötätuntoa. Heillä on myös kyky rakastaa, kyky rakastaa oikein, ilman vihaa, satuttamisenhalua, he elävät rakkaimpansa parhaaksi. Vaatii filosofista opiskelua ja tutustumista suurmiehiin ja naisiin, kuten äiti Teresa tai Paavali raamatusta, jotta alkaa ymmärtämään, mistä voi olla kyse.

      • kysyn vaan

        "Voimaa kanssasisarille!"

        Miksi ei kanssaveljille?

        Onko niin, että naisilla on lupa pettää?

      • Kirjoittaja vastaa
        kysyn vaan kirjoitti:

        "Voimaa kanssasisarille!"

        Miksi ei kanssaveljille?

        Onko niin, että naisilla on lupa pettää?

        Kun kirjoitin tuon, vaikutti että aiemmat kirjoittajat olivat naisia. Pyydän, älkää teehkö johtopäätöksiä, joilla ei ole yhteyttä tekstiini. Luonnollisesti, tunteet, tuska ovat ihmisen ominaisuus, eivät sukupuoliriippuvainen ominaisuus. Voimaa ja paljon vahvuutta toivotan teillekin, petetyt miehet!

    • syvällä

      tuskan tarkoitus... viisaita sanoja

    • -------------

      Vastaus aloituksen: aloin hyväksymään väkivallan käyttämisen uskottomia kohtaan.

      Se on aivan oikein niille.

      • --------

        Ei ole vaan erityisen väärin. Olet sairas, hakeudu hoitoon.

        Vaikka tuntisi miten paljon vihaa ja raivoa, se ei estä ketään kohtelemasta kunnioittaen toisia. Kysymys on osaamisesta.

      • dfg 456
        -------- kirjoitti:

        Ei ole vaan erityisen väärin. Olet sairas, hakeudu hoitoon.

        Vaikka tuntisi miten paljon vihaa ja raivoa, se ei estä ketään kohtelemasta kunnioittaen toisia. Kysymys on osaamisesta.

        Pelottaako että tulee vielä joku päivä retkien takia turpaan vai mistä moinen lässytys?

      • xz8zx
        dfg 456 kirjoitti:

        Pelottaako että tulee vielä joku päivä retkien takia turpaan vai mistä moinen lässytys?

        Kyllä, mutta jonkun muun retkien! Erehdykset ovat enemmän kuin arkipäivää näissä asioissa. Siksi toiseksi, kannattaako mennä linnaan? Vuosi tai pari, niin asiat menettävät merkitystään siinä mielessä, että moisen takia ikinä itseään olisi vahingoittanut eniten.

        En oikein tiedä, mihin sitä raivoa pitäisi purkaa, jonka ikävä tapaus tuo. Ei niitä kuuntelijoita oikein tahdo löytyä siinä tilanteessa. Ehkä kirjoittelu helpottaa. Jonkun pitäisi kyllä kuunnella.

        Itseäni on raivostutettu tahallaan pettämisellä. Tuo tilanne on kuitenkin muutamassa vuodessa muuttanut merkitystään. Nyt käsitän, mistä oli kysymys, palapelin palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Senaikainen kumppani ei todellakaan ollut sen arvoinen, että olisi kannattanut itseään liata.

        Moni kunnon mies joutuu laskemaan entisen vaimonsa jalustalta, jonne on hänet nostanut. Jos teillä on lapsia, sinun täytyy ajatella lapsia ennen kaikkea. Oma sijasi lasten elämässä ja lapsilla sinun elämässäsi on tärkeintä. Ei suinkaan jonkun itsellesi vieraan miehen musta silmä.

        Tulet taatusti huomaamaan tehneesi viisaan valinnan, kun valitsit oman kunniasi ja lastesi edun. Ja pidit itsesi poissa rikolliselta polulta. Mitä hyvää luulet saavasi lyömisestä?

        No, kuunnella jonkun sinua täytyy. Itseäni on kuunnellut muutaman muun ihmisen lisäksi myös pettänyt kumppani, ja ennenkaikkea, minä olen kuunnellut häntä. Se, että olen kuunnellut häntä, on ollut kaikkein antoisinta juuri minulle itselleni. Muut saivat olla aivan mitä mieltä halusivat, minulle oli tärkeintä se, että itse selviydyin eteenpäin ehjänä ihmisenä.

        Näin olen voinut täysin voimin ja jopa kasvaneen itsetunnon kanssa jatkaa elämääni entistä täydemmin.

    • todellisuus

      "Jouduin hautaamaan luottamukseen perustuneen avioliittoni ja oman itseni. "

      Olet tähän asti elänyt elämää miehesi kautta. Silloin puolison uskottomuus kolahtaa pahiten ja tuntee kadottaneensa itsensä. Se mitä sinun pitäisi tehdä, on löytää itsesi. Kuka oikeastaan olet, mitä haluat? Kykenetkö jatkamaan liittoa miehesi kanssa? Jos jatkat niin miten?

      "Ikinä meidän avioliitto ei ole enää sama luottamussuhde kahden ihmisen välillä kuin mitä se oli ennen"

      Kannattaisiko miettiä eroa?

      • niin pitää ollakin

        "Olet tähän asti elänyt elämää miehesi kautta."

        Niinhän sen kuuluukin mennä. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, yksilöä, jotka voisivat toki elää yksikin. Sitten he voisivat elää myös kämppiksinä saamatta toisiltaan muuta kuin jaetun vuokran.

        Mutta parisuhde eroaa yksin tai kämppiksenä elämisestä juuri siinä, että he antavat ja saavat toisiltaan enemmän sisältöä ja tarkoitusta elämään kuin yksin eläen. Siksi parisuhteessa nimenomaan eletään myös toisen kautta. Se on juuri se juttu. Mikä muukaan? Tästä syystä siinä tarvitaan myös sitoutumista ja luottamusta, joten molempien pitää myös olla luottamuksen arvoisia.

        Sellainen ajatus, että parisuhteessa eletään kuin olisi yksin on jo sellaisenaan absurdi ja kestämätön.

      • olga*
        niin pitää ollakin kirjoitti:

        "Olet tähän asti elänyt elämää miehesi kautta."

        Niinhän sen kuuluukin mennä. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, yksilöä, jotka voisivat toki elää yksikin. Sitten he voisivat elää myös kämppiksinä saamatta toisiltaan muuta kuin jaetun vuokran.

        Mutta parisuhde eroaa yksin tai kämppiksenä elämisestä juuri siinä, että he antavat ja saavat toisiltaan enemmän sisältöä ja tarkoitusta elämään kuin yksin eläen. Siksi parisuhteessa nimenomaan eletään myös toisen kautta. Se on juuri se juttu. Mikä muukaan? Tästä syystä siinä tarvitaan myös sitoutumista ja luottamusta, joten molempien pitää myös olla luottamuksen arvoisia.

        Sellainen ajatus, että parisuhteessa eletään kuin olisi yksin on jo sellaisenaan absurdi ja kestämätön.

        "parisuhteessa nimenomaan eletään myös toisen kautta."

        Turvallisesti sitoutuneessa parisuhteessa on kaksi yksilöä, erillistä minää. Turvallisesti sitoutunut hyväksyy puolisonsa sellaisena kuin tämä on.

        Tietysti on olemassa koko liuta erilaisia erilaisia suhteita ja niiden kiintymysmalleja. Merkillepantavaa on kuitenkin, että täällä puhutaan hyvin usein omasta ihanteesta, siitä millainen kumppanin tulee olla ja miten hänen pitäisi elää. Se puolestaan harvoin on sitä millainen kumppani todellisuudessa on ja miten hän todellisuudessa elää.

        "Sellainen ajatus, että parisuhteessa eletään kuin olisi yksin on jo sellaisenaan absurdi ja kestämätön."

        Lienet regressiivisesti sitoutunut? (ks. suhdesoppa.fi)

        "Regressiivisesti sitoutunut toivoo suhdetta, joka vaatii syvää keskinäistä riippuvuutta ja yksimielisyyttä. Hän vastustaa toisen erilaisuutta, luovuutta ja tarvetta yksin oloon, sillä hän kokee ne uhkaksi omalle olemassaololleen. Hänen sisällään vallitsee ristiriita itsessä olevan lapsen ja aikuisen välillä."

    • ...

      Se muutti minua niin, että en koskaan enää halua miestäni.

    • VainSylissä?

      Kyllä se satutti ja teki minusta niin epävarman, että mustasukkaisuuskin meni ihan mahdottomaksi.

      Kulti on näemmä parantanut tapansa (kännissä se "vaan heräs" nakuna miesten vierestä), mutta tietty usko on mennyt: en osaa luottaa.

    • Selviytymin

      Kuinka kauan naisella yleensä kestää toipua, kun saa tietää miehen uskottomuudesta?

      • Ei voi tietää kauank

        Voi vieda vuosia. Pettäjillä menee aikaa muutokseen, kuukausia, ennen kuin he todella ymmärtävät omien tekojensa seuraukset perheessään ja avioliitossaan, ennenkuin ja he tunnustavat virheensä itselleen ja sitten puolisolleen.

        Kärsivällinen puoliso voi odottaa pettäjän muutosta, jos sietää. Mutta jos ajankaan myötä pettäjä ei muutu, jos hän valehtelee, hänen sanaansa ei voi luottaa ja jatkaa väärää käytöstään, silloin petetyn toipuminen on lähes mahdotonta, jos tuo henkilön vaikuttaa hänen elämässään.

        Kukaan ei voi kertoa sinulle, miten pitkän ajan tarvitset. Kuuntele omaa sydäntäsi, jos oman sietokykysi raja tulee ylitetyksi, ennen kuin osaa pettäjä katua, silloin on eron aika. Omassa vihassaan on vaikea nähdä ja arvostaa pettäjän positiivisia edistysaskeleita, kirjoita niistä, kuten myös huonosta käytöksestään, päiväkirjaa. Jälkikäteen sitä lukemalla voi saada objektiivisen kuvan missä mennään.

      • Aikaparantaaoikeesti

        Neljäs vuosi menossa, enkä ole vielä toipunut.
        Nyt kuitenkin jo tuntuu, että toipuminen on mahdollista.
        Päivä päivältä helpottaa, klisee, mutta niin totta.

      • hyväksy
        Ei voi tietää kauank kirjoitti:

        Voi vieda vuosia. Pettäjillä menee aikaa muutokseen, kuukausia, ennen kuin he todella ymmärtävät omien tekojensa seuraukset perheessään ja avioliitossaan, ennenkuin ja he tunnustavat virheensä itselleen ja sitten puolisolleen.

        Kärsivällinen puoliso voi odottaa pettäjän muutosta, jos sietää. Mutta jos ajankaan myötä pettäjä ei muutu, jos hän valehtelee, hänen sanaansa ei voi luottaa ja jatkaa väärää käytöstään, silloin petetyn toipuminen on lähes mahdotonta, jos tuo henkilön vaikuttaa hänen elämässään.

        Kukaan ei voi kertoa sinulle, miten pitkän ajan tarvitset. Kuuntele omaa sydäntäsi, jos oman sietokykysi raja tulee ylitetyksi, ennen kuin osaa pettäjä katua, silloin on eron aika. Omassa vihassaan on vaikea nähdä ja arvostaa pettäjän positiivisia edistysaskeleita, kirjoita niistä, kuten myös huonosta käytöksestään, päiväkirjaa. Jälkikäteen sitä lukemalla voi saada objektiivisen kuvan missä mennään.

        Harvoin petturi muuttuu. Petetty ei voi tietää, jatkaako petturi entistä käytöstään, sillä petturi tulee varovaisemmaksi. Petturi ei käsitä, että mitä hänen kuuluisi katua. Hänelle pettäminen on elämän tapa, miksi siitä pitäisi kärsiä huonoa omaatuntoa. Jos jää elämään petturin kanssa, on ainut tapa itse muuttaa itseään, ja hyväksyä petturin pettämiset. Jos perustaa elämänsä sen varaan, että toinen muuttuu, niin uusi todella iso pettymys on edessä. Vain itse voi muuttua, mutta toinen on hyväksyttävä juuri sellaisena kuin hän on.

      • niin ja?

        Entä kuinka kauan miehellä yleensä kestää toipua, kun saa tietää vaimon uskottomuudesta?

      • aikaparantaa
        Aikaparantaaoikeesti kirjoitti:

        Neljäs vuosi menossa, enkä ole vielä toipunut.
        Nyt kuitenkin jo tuntuu, että toipuminen on mahdollista.
        Päivä päivältä helpottaa, klisee, mutta niin totta.

        Erostiko, tai kuvitteletko miehesi muuttuneen? Jos toipuminen perustuu toiveeseen miehen muuttumisesta, niin olet heikoilla jäillä.

      • xz8zx
        hyväksy kirjoitti:

        Harvoin petturi muuttuu. Petetty ei voi tietää, jatkaako petturi entistä käytöstään, sillä petturi tulee varovaisemmaksi. Petturi ei käsitä, että mitä hänen kuuluisi katua. Hänelle pettäminen on elämän tapa, miksi siitä pitäisi kärsiä huonoa omaatuntoa. Jos jää elämään petturin kanssa, on ainut tapa itse muuttaa itseään, ja hyväksyä petturin pettämiset. Jos perustaa elämänsä sen varaan, että toinen muuttuu, niin uusi todella iso pettymys on edessä. Vain itse voi muuttua, mutta toinen on hyväksyttävä juuri sellaisena kuin hän on.

        Kuitenkin aika, minkä ehkä odottaa kumppanin parannusta, voi koitua omaksi eduksi, kun näkee itse mistä on kysymys. Jos kumppani on pelkkä petturi, alkaa asioiden tila näkyä petetylle. Silloin tietää, että ei tee väärin, kun lähtee lopullisesti suhteesta. Kun on nähnyt toisen todelliset kasvot.

    • en vaan jaksanu enää

      minua se muutti niin, että lasten takia jatkoin, mutta jätin heti kun lapset lähti maailmalle, epä silti oli taas uusi suhde hänellä menossa ja muutosta oli turha jäädä odottamaan...

    • sillä lailla17

      annoin anteeksi, opin, kasvoin, olen onnellinen että tulin petetyksi.

      • .....

        Hyvä asenne "sillä laill17"! Aivan paras :). Niin se vain menee, että kokemus opettaa. Harva ymmärtää tämän mahdollisuuden.

      • Mustat remmit paukku

        Harrastatko muutenkin sadomasokismia?

      • Anonyymi
        ..... kirjoitti:

        Hyvä asenne "sillä laill17"! Aivan paras :). Niin se vain menee, että kokemus opettaa. Harva ymmärtää tämän mahdollisuuden.

        Opettaa joo! Uskollisuusarvot meni uusiksi myös omalla kohdalla. Jos kerran hän, niin miksen myös minä.

    • wefsrgthfyjgukl

      Se muutti minua täydellisesti. Luottamus elämään meni kerralla. Nyt olen epäluuloinen enkä kykene solmia suhteita, koska tunnen inhoa. Menetin seksualisuuteni, joka oli sitä ennen vaihteleva nymfomaanista perustarpeiden tyydyttäjään. Menetin ydinperheeni. En voi saada enää uutta, enkä edes halua. En luota enää kanssasisarien rehtiyteen. Kuka tahansa liki tuleva nainen voi olla yrittämässä paikkaani. Miehet ovat heikkoja.

      Pelkään vanhuutta.Tuin mieheni urakehitystä. Tein töitä itsekin, hoidin lasta ja pidin kotia yllä. Niiden kaikkien päälle on syletty, jollei jopa paskottu.

    • silmään kustu

      Näinhän siinä kävi minullekin. Luotin täysin ja uskoin täysin että mieheni on uskollinen. Kunnon perheenisä, paras ystäväni. Työmatkoja ja ylitöitä on aina ollut paljon. Nyt hän tunnusti että on harrastanut ilman suojaa seksiä työkaverinsa kanssa. Tuo kortsun unohtuminen kiima- ja kännipäissään ilmeisesti kirvoitti tunnustuksen.

      On pettänyt aiemminkin kun kiristin ja kuulustelin, kuulemma yhden kerran vuosia sitten. Hevonpaskaa, todennäköisesti selkäni takana on paneskeltu vuositolkulla. Jos ei olisi lapsia, en edes harkitsisi jatkoa tälle liitolle, mutta nyt pitäis yrittää miettiä miten tässä luovisi eteenpäin. Mitään luottamusta ei ole. Vihaan ihan helvetisti! Ja tekisi mieli vetää itsenäni(kin) turpaan kun olen ollut niin sinisilmäinen idiootti. Tämä on niin tuore tapaus, että en vielä tiedä miten tämä muuttaa minua pitkällä tähtäimellä. Sen kuitenkin vannon, että en toiste luota häneen enkä kehenkään muuhunkaan yhtä typerän sokeasti.

      • Pari kysymystä

        Tunnistiko oma-aloitteisesti vai pakon edessä, sinun epäilyidesi ja vaatimuksiesi vuoksi?

        Jos olisi tapapettäjä, olisi varmaan ennenkin touhunnut ilman kortsua. Pitkään pettäneen tapapettäjän vapaaehtoinen ja oma- aloitteinen tunnustus tarkoittaisi, että on saanut taudin, jonka vuoksi oli pakko tunnustaa. Pyysikö sinua käymään testeissä? Kertoiko itse menevänsä/ jo käyneensä?

        Jos vain hairahti tämän kerran, ja sen edellisen, ei muuta, niin syyllisyydentuska voisi olla syy tunnustamiseen.

        Pyydä miehen tuomaan tulokset testistään näytille käy itsekin. Onko tautia vai ei, voi kertoa osaltaan onko tapapettäjä.

        Tosiasioiden selvittäminen siitä onko tapapettäjä vai hairahtunut, on vaikeaa, mutta yritä etsiä totuutta. Avaa oma ketju, saat mielipiteitä sinne.

    • woi!

      Tää on kyllä niin surullinen ketju.Voimia kaikille petetyille!Kakkosille ja pettureille keskisormea!!

    • 1318

      Tässä ketjussa syytetään kaikista omista häiriöistä ja vioista miestä joka petti. Kylläpä helposti ihmisen mielenterveys järkkyy! Jos minua joskus petettäisiin, jättäisin miehen, en piilottelisi lasten selän takana tekosyynä sille etten voi jättää miestä, nostaisin pään pystyyn ja eläisin elämääni katseen tulevaisuuteen suunnaten uhraamatta ajatustakaan moiselle roskaihmiselle. Täällä suurin osa sen sijaan velloo itsesäälissä katkerina miehelle ja kakkoselle ja sitkuttelee kurjassa liitossaan jossa ei ole enää mitään jäljellä. Ei voi kuin ihmetellä. Noin tekemällä varmistatte että teillä on paha olo jatkossakin, kun vellotte itsesäälissä ja katkeruudessa. Varmistatte myös että teitä petetään jatkossakin koska liittonne ei selvästikään ole toiminut eikä taatusti toimi pettämisen jälkeenkään kun ei ole jäljellä kuin katkeruus. Haloo kanssasisaret, ryhdistäytykää!

      • asedrftgyhujioå

        "Jos sinua", vaan sinua ei ole. Älä usko tuohon. Todellisuudessa petetyt ihmiset joutuvat kamppailemaan niin monen asian kanssa, ettet ymmärrä sitä. Laita kätöset ristiin ja kiitä onnestasi ylintä. Meidät muut on hyljätty, kuin hyljätyn on tunne.

      • koettu on

        Siinäpä se. Sinua ei ole petetty. Et voi tietää mitä tuskaa pettäminen aiheuttaa. On myös monenlaista pettämistä: kännipanoja, tapapettämistä, vuosia jatkuneita salasuhteita, joku mies voi karata toisen naisen matkaan. Eikä tässä ketjussa ole pahemmin syytelty. Asiat ovat vaan tapahtuneet.
        Ei ole itsesäälissä vellomista jos haluaa keskustella rankasta kokemuksesta toisten kanssa. Joku voi toipua nopeasti, mutta monesti toipuminen vie vuodesta neljään vuoteen, sanovat asiantuntijat. Jotkut ihmiset eivät kestä sitä että tuodaan esille rankkoja tuntemuksia. Terapeuttin mielestä tunteita ei pidä uskottomuus-kriisissä pidätellä, ne täytyy käydä läpi.

      • terapeutinaputarpeen
        koettu on kirjoitti:

        Siinäpä se. Sinua ei ole petetty. Et voi tietää mitä tuskaa pettäminen aiheuttaa. On myös monenlaista pettämistä: kännipanoja, tapapettämistä, vuosia jatkuneita salasuhteita, joku mies voi karata toisen naisen matkaan. Eikä tässä ketjussa ole pahemmin syytelty. Asiat ovat vaan tapahtuneet.
        Ei ole itsesäälissä vellomista jos haluaa keskustella rankasta kokemuksesta toisten kanssa. Joku voi toipua nopeasti, mutta monesti toipuminen vie vuodesta neljään vuoteen, sanovat asiantuntijat. Jotkut ihmiset eivät kestä sitä että tuodaan esille rankkoja tuntemuksia. Terapeuttin mielestä tunteita ei pidä uskottomuus-kriisissä pidätellä, ne täytyy käydä läpi.

        Vain pettämisen kokenut voi ymmärtää kaikki ne tunnot, jotka siinä joutuu läpi käymään. Alun shokkivaihe, saada sen verran joltakin tukea, ettei tee itselleen mitään. Oksettaa, pahoinvointia fyysisesti aamusta iltaan, yöt menee valvoessa, miten?, miksi? Em. tunne tuli, kun asia tuli tietoisuuteen, tuota vaihetta oli edeltänyt pitkä ja turruttava epätietoisuus siitä, että jokin asia on nyt huonosti, tiesi, että toisella on toinen, mutta miten saisi sen selville. Ja vasta, kun lopulta tulee tilanne eteen, että kiinnijäänti tapahtuu niin, että pettäjä paljastuu silmien edessä, voi asian käsittely alkaa.
        Ja millainen käsittely, niitäkin on niin monenlaisia. Omalle kohdalle sattui se, että kaikki kiellettiin, minut syyllistettiin, leimattiin vainoharhaiseksi, mielenvikaiseksi, uhkailtiin jättämisellä, jos en lopeta epäilemistä, käytiin kiinni, henkisesti pahoinpideltiin ja kaikki vain sen vuoksi, että pettäjän maine pysyi kiillotettuna. Ja en epäillyt hetkeäkään turhaan.
        Kun olin päässyt jotenkin jaloilleni ja tasapainoon henkisesti, niin alkoi tämä toisen osapuolen häiritä sairaalla tavalla ja kaikki sama tuska tuli toista kertaa vasten kasvoja.
        Sairastamenoa, onnellinen olen siitä, että säilytin mielenterveyteni näiden hullujen salarakkaiden kanssa. On niin, helppo huudella ohjeita, jätä, eroa, lähde jne. ihan kuin ihminen ja elämä olisi jokin kulutushyödyke. Se ei ole, kaikilla on tunteet.

      • Anonyymi

        Kaverilla oli tosi hyviä ohjeita ja mantra elämään kun minun vaimo jäi kiinni pettämisestä. No meni 3 vuotta ja kaverin vaimoa paneskeli jonkun kuukauden vieras kolli. Puheissa on kaverilla kova katkeruus ja mantrat on unohtunut:) eli älä tule kertomaan hienoja ohjeita jos et ole tullut kunnolla petetyksi. Jokainen tapaus on erilainen jo sen takia että me ollaan ajatuksiltaan ja taustoiltamme erilaisia. Se kolahtaa useimpiin pahasti ja joihinkin vähemmän. Älä aliarvioi kenenkään tuntemuksia.

    • syvällä

      1318... noin minäkin vannoin ennenkuin omalle kohdalle osui... olin aina isoon ääneen ihmettelemässä miten joku VOI jatkaa petturin kanssa, ja miten minä sitä ja minä tätä... totuus on tarua ihmeellisempää... ja vaikka sen petturin heti jättäisikin, jättää se silti minuuteen monenlaisia arpia ja onko se sitten petetyn oma syy, kyllä minusta petturilla on vastuunsa aiheuttamastaan pahasta ja miksi sitä ei saisi sitten julki tuoda

      • sdf sdf s

        Minä olen vannonut kanssa ihan samaa, mutta koska heitin exäni saman tien pihalle kun jäi kiinni pettämisestä, vannomisillani on varmasti keskimäräistä painoarvoa.

        Olen myös vannonut lättäväni turpaan sitä naista joka minut vielä pettää. Se on ainoa asia joka on oikeasti avoin kysymysmerkki. Ehkä lyön ehkä en, sen näkee vasta sitten jos noin onnettomasti sattuisi käymään.

    • päästä vapaaksi

      Minä luulin aina ennakkoon, että jos miehelle tulee toinen nainen, niin romahdan ja surkeana jään roikkumaan häneen. Kun sitten niin tapahtui, meni vain pari vuorokautta, ja minulle oli vuorenvarmaa, että en voi jatkaa enää miehen kanssa. Se oli peruuttamatonta. Mikään ei olisi voinut muuttaa mieltäni. Meidän suhde oli tullut pisteeseen, jossa olisi ollut järjetöntä jatkaa yhdessä. Suhteemme oli jo arkistunut vuosien varrella ja siinä oli kaikenlaista lastia kuluneilta vuosilta. Miksi olisin kahlinnut miehen sellaiseen, jossa en itsekään enää nauttinut? Edes hänellä oli näin mahdollisuus kokea uutta. Hän olisi jatkanut meidän suhdetta varmaan kuolemaan asti.

    • Gebardi

      Uskottomuus voi muuttaa myös kakkosta. Väitän olevani rakastunut kakkonen. Ei mulle ole mitään luvattu, ja alussa en halunnut mitään vaimosta tai erosta kuullakaan. Aika on tehnyt tehtävänsä, ja saanut mut rakastumaan. Ollaan me pidetty matalaa profiliia, eikä mies tietenkään halua herättää vaimon epäluuloja. Mut mulla on sellainen tunne, ettei sillä liitolla hyvin mene. Jos mies siihen jää, niin täytyy vain toivoa että liitto alkaisi taas toimimaan. Ja jos se päätyy eroon, niin ainakaan mä en ole ollut enää syynä. En mäkään aluks tienny, että se on naimisissa, vaan selvisi, kun sille syntyi lapsi. Pitäiskö olla katuvainen? En ole. Jos se ois jääny vain seksisuhteeksi ni saattais kaduttaa. Mut mä ainakin oon yrittänyt olla olematta yhteydessä. Onneks mulle on sanottu, että mun tarvii vaan muistaa, että mä oon vapaa. En mä ketään muuta silti halua.
      Ristiriitaista. Toisaalta toivon, että ne eroais. Toisaalta se todistaa olevansa kunnon mies, kun ei enää säädä mun kanssa vaan yrittää ratkaista asiat kotona. Toisaalta haluisin, että sen vaimo tietäis, mitä sen selän takana on puuhattu. Toisaalta en haluis, että kukaan joutuis kärsimään petetyksi tulemisesta. Toisaalta musta on huojentavaa pitää yhteyttä ja tietää että mullakin on merkitystä ja että se on kiinnostunut. Toisaalta sen pitäis pysyy musta kokonaan erossa ja kieltää yhteydenpito, jos korjaa kotioloja.

    • tiikeri22222

      Ei tule sitten mieleen, että jos haluat oikeasti auttaa, niin parhaiten tuet katkaisemalla kaiken viestinnän ja yhteydenpidon ko. mieheen. Voisiko sen verran kunnioittaa miehen yritystä?

      • Gebardi

        Kyllä.

    • syvällä

      hullua huudella että jokaisen petetyn tulisi jättää puolisonsa

      jokainen parisuhde on omanlaisensa, jokainen pettämistarina on erilainen (joskin paljolti samanlaisia tunteita herättävätkin) ja jokainen meistä on omanlaisensa persoona, se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

      ja se petturikin voi aidosti tekojaan katua, petturi voi oikeasti herätä huomaamaan että se mitä ei ole osannut jostain syystä arvostaa (perhe, koti, vaimo jne.) onkin juuri sitä mitä eniten haluaa, ja se vaimo jota on tullut petettyä (esim. oman identiteettikriisin seurauksena) onkin lopulta kuitenkin se kaikkein rakkain...

      mutta vaikka kuinka katuu ja yrittää korjata aiheuttamansa pahan, ei pysty tekoaan poistamaan, ja ne teot jättävät aina jälkensä petetyn minuuteen.

      vain aika voi näyttää miten parisuhteen käy, muuttuuko se kenties paremmaksi ja syvemmäksi vai päätyykö eroon, mutta minä olen tehnyt sen päätöksen että annan tälle parisuhteelle mahdollisuuden niin ei tarvitse vuosien päästä katua.

      • Päätös

        Itsellä surutyö on kestänyt monta vuotta.

        Tiedän olevani vahva henkisesti, sillä olen kokenut elämässä muutakin kuin ruusuilla tanssia ja silti selvinnyt kaikesta vahvana läpi.
        Oma henkikin on ollut hiuskarvan varassa.

        Mutta petetyksi tuleminen oli pahempaa kuin mikään fyysinen tuska mitä olen kokenut.

        Mikään ei vain haavoita syvemmältä, kuin se jos ihminen johon täysin luottaa ja joka väittää rakastavansa tosissaan, osoittautuu huijariksi, joka on koko ajan juoninut ja pettänyt selän takana.

        Siitä seuraa ensin epätoivon ja surun tunteita, sitten syvä yksinäisyys ja hyljätyksi tulemisen tunne, sitten vihaa ja katkeruutta, lopulta ehkä anteeksi anto ja monet yritykset unohtaa , mustasukkaisuus ja epäluottamus piinaavat, tai jos ei pysty anteeksi antamaan alkaa kylmeneminen kokonaan.
        Se saa aikaan halun kostaa tai halun kääntää selkä toiselle iäksi.

        Ilman anteeksi antoa on kuitenkin vaikea päästä menneestä yli, täyden vapauden saa jos jossain vaiheessa pystyy antamaan anteeksi vaikkei se tarkoita että tekoa koskaan tulisi hyväksyä.

        Itse jäin vielä pettäjän kanssa suhteeseen mutta sillä päätöksellä, että kerta vielä niin sen jälkeen en enää katso miestä päivääkään.

      • päätös myös
        Päätös kirjoitti:

        Itsellä surutyö on kestänyt monta vuotta.

        Tiedän olevani vahva henkisesti, sillä olen kokenut elämässä muutakin kuin ruusuilla tanssia ja silti selvinnyt kaikesta vahvana läpi.
        Oma henkikin on ollut hiuskarvan varassa.

        Mutta petetyksi tuleminen oli pahempaa kuin mikään fyysinen tuska mitä olen kokenut.

        Mikään ei vain haavoita syvemmältä, kuin se jos ihminen johon täysin luottaa ja joka väittää rakastavansa tosissaan, osoittautuu huijariksi, joka on koko ajan juoninut ja pettänyt selän takana.

        Siitä seuraa ensin epätoivon ja surun tunteita, sitten syvä yksinäisyys ja hyljätyksi tulemisen tunne, sitten vihaa ja katkeruutta, lopulta ehkä anteeksi anto ja monet yritykset unohtaa , mustasukkaisuus ja epäluottamus piinaavat, tai jos ei pysty anteeksi antamaan alkaa kylmeneminen kokonaan.
        Se saa aikaan halun kostaa tai halun kääntää selkä toiselle iäksi.

        Ilman anteeksi antoa on kuitenkin vaikea päästä menneestä yli, täyden vapauden saa jos jossain vaiheessa pystyy antamaan anteeksi vaikkei se tarkoita että tekoa koskaan tulisi hyväksyä.

        Itse jäin vielä pettäjän kanssa suhteeseen mutta sillä päätöksellä, että kerta vielä niin sen jälkeen en enää katso miestä päivääkään.

        Täysin sama päätös täällä.

      • ....
        Päätös kirjoitti:

        Itsellä surutyö on kestänyt monta vuotta.

        Tiedän olevani vahva henkisesti, sillä olen kokenut elämässä muutakin kuin ruusuilla tanssia ja silti selvinnyt kaikesta vahvana läpi.
        Oma henkikin on ollut hiuskarvan varassa.

        Mutta petetyksi tuleminen oli pahempaa kuin mikään fyysinen tuska mitä olen kokenut.

        Mikään ei vain haavoita syvemmältä, kuin se jos ihminen johon täysin luottaa ja joka väittää rakastavansa tosissaan, osoittautuu huijariksi, joka on koko ajan juoninut ja pettänyt selän takana.

        Siitä seuraa ensin epätoivon ja surun tunteita, sitten syvä yksinäisyys ja hyljätyksi tulemisen tunne, sitten vihaa ja katkeruutta, lopulta ehkä anteeksi anto ja monet yritykset unohtaa , mustasukkaisuus ja epäluottamus piinaavat, tai jos ei pysty anteeksi antamaan alkaa kylmeneminen kokonaan.
        Se saa aikaan halun kostaa tai halun kääntää selkä toiselle iäksi.

        Ilman anteeksi antoa on kuitenkin vaikea päästä menneestä yli, täyden vapauden saa jos jossain vaiheessa pystyy antamaan anteeksi vaikkei se tarkoita että tekoa koskaan tulisi hyväksyä.

        Itse jäin vielä pettäjän kanssa suhteeseen mutta sillä päätöksellä, että kerta vielä niin sen jälkeen en enää katso miestä päivääkään.

        Samaten täälä. Annoin miehelle tämän yhden mahdollisuuden ja sen kanssa eletään päivä kerrallaan. Tekoa en koskaan tule hyväksymään tai kokonaan antamaan anteeksi. Mies jäi yhdestä syrjähypystä kiinni ja miehestä jo huomasin,että nyt ei ole kaikki hyvin. Käytöksen huomasin,kun oli jo pettänyt ja kovasti katui asiaa,vaikka asiaa pyöri mun mielessä ennen hänen pettämistään. Saapa nähdä mitä tulevaisuus tuo,erotaanko vai jatketaanko elämää yhdessä. Elämässäni olen paljon pahaa kokenut, mutta pettäminen rikkoi minut täysin. Tunnen itseni kuitenkin vahvaksi,kun pääsin sieltä pohjalta ylös ja pystyin tekemään jonkinlaisia päätöksiä elämäni suhteen.

      • sin8

        Itse olen tullut petetyksi monta kertaa ja toisen kertaa en jäänyt ihmettelemään vaan heitin kylmästi pihalle ja lukot vaihtoon. Kuka oikeasti lopulta kunnioittaa sinua? Sinä kunnioitat itse itseäsi ei pettäjä ainakaan.

    • reunapolku

      Noita päätöksiä riittää, eräskin vaimo sanonut noin monta monituista kertaa. Joka kerta muka on viimeinen. Taas odottaa seuraavaa kertaa.

      • So what?

        Joku muuttaa mielensä, joku ei, entä sitten? Kenelle se kuuluu paitsi avioparille, jossa molemmilla on vapaus päättää omasta puolestaan ja muuttaa mieltään jos haluavat. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, millainen kahden ihmisen kahdenkeskinen suhde on, ei edes vaikka olisi kakkonen.

      • 678876
        So what? kirjoitti:

        Joku muuttaa mielensä, joku ei, entä sitten? Kenelle se kuuluu paitsi avioparille, jossa molemmilla on vapaus päättää omasta puolestaan ja muuttaa mieltään jos haluavat. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, millainen kahden ihmisen kahdenkeskinen suhde on, ei edes vaikka olisi kakkonen.

        "Joku muuttaa mielensä, joku ei, entä sitten? Kenelle se kuuluu paitsi avioparille, jossa molemmilla on vapaus päättää omasta puolestaan ja muuttaa mieltään jos haluavat. "

        LAPSILLE! Jos olet tehnyt lapsia, et vaan voi muuttaa mieltäsi!

    • up...

      ...

    • kaikki hyvin taas

      Ihmettelin itse kun aikoinaan selvisi vuosia kestänyt salasuhde, jo nyt ex.llä, miten siis reagoin niin voimakkaasti vaikka ei ollut ensimmäinen kerta. Hän vannoi, ettei enää tee samaa, mutta teki kuitenkin ja itse luotin täysin, meidän kotia jopa ihailtiin miten hyvin kaikki on, kunnes?, se oli kuin pohja olisi mennyt kaikelta ja menikin, sillä erosin, en vaan jaksanut enää antaa anteeksi.

      Nyt mielessäni kun erosta aikaa, annan anteeksi mutta tekoa en hyväksy et vuosia salaa eli omaa suhdettaan toiseen.

      Se oli silloin kova paikka ja onneksi selvisin, tuskin enää niin läheiseen suhteeseen enää menenkään.

    • 2+3+5+7+11+13+17...

      Kutakuinkin ja lyhyesti näin: Se määrittelee sen, mitä minä olen nykyään ihmisenä. Se on vaikuttanut liikaa ja liian kauan, kaikkeen elämässäni. Kaikki polut, piuhat ja puhallukset johtavat juurensa siitä. Näin on ainakin omassa päässäni, eikä se tee hyvää kenellekään. Se ei tee sitä minulle, eikä se tee sitä toiselle. Se ei tee sitä myöskään sille mahdolliselle kolmannelle, eikä sille varmalle neljännelle (jonka vakavasta olemassaolosta sain muuten eilen taas karun muistutuksen). Ehkä siksi olen nyt näin sekaisin? Ja voisihan tuota listaa jatkaa. Aina niin pitkälle, että en edes pysy laskuissa. Oikeasti - en pysty muistamaan todellista määrää. Eikä pysty hänkään, on sen myöntänyt. Pahin oli silti se ystävistä ystävin. Eikä sitäkään voinut jättää kertaan? Vai onko se sittenkin se ex kertaa kolme? Melko vakuuttava kombo ja järisyttävä noin mielenrauhallisesti. Ja näistä lukemattomista syistä en pysty mihinkään. Jännittää, pelottaa, tärisyttää kaikki pienet asiat. Ja oma syynihän se on, että otan kaiken omalle kontolleni ja olen tällainen nössö. Enkä mä enää tunne edes vihaa. Oon senkin suhteen jo luovuttanut. Ei enää vaan jaksa taistella vastaan, vaan etsin sitä kaikista helpointa ratkaisua kaikkeen. Varmaan se on merkki tunteiden jonkunasteisesta kuolemisesta? Toivoisin vaan puhtaasti sitä, että kaikilla olisi jatkossa helpompaa. Niin, muuttiko se jotenkin minua? Toivottavasti en ihan näin hulluksi syntynyt sentään!

    • sika

      Itseluottamukseni kärsi pahoin. Useita irtosuhteita eron jälkeen, en enää luota naisiin. Hyviä naisia olen vain käyttänyt hyväksen kun en voi ajatellakaan vakavampaa asiaa kuin muutaman kerran panoset.
      Pettäminen pilasi tunnemaailmani, nyt käyttäydyn kuin sika syyttömille ihmisille.

    • 4+14

      Opettelen anteeksiantoa.
      Kun takana on yli seitsemäntuhatta yhteistä päivää ja yötä, niin yhden yön hairahdus ei vie tätä rakkautta pois.
      Helpoksi tätä ei tee se, että hän vaikeni asiasta kauan. Eikä se että tämä toinen yrittää ottaa edelleen yhteyttä, vaikka harvoin.

    • kiusattuille

      Toiset eivät kestä tietoa puolison pettämisestä ja sairastuvat. Kaikki eivät ole yhtä vahvoja. Pettäjät ovat valmiita ottamaan tämän riskin tietoisesti ja tahallaan. Usein aina uudestaan ja uudestaan. Toivon todella että laki henkisestä väkivallasta saadaan ajan tasalle ja tämä kiusaaminen rangastavaksi teoksi.

    • kylmästä kuumaan

      Kuten sairaus, jossa katsot kuolemaa silmästä silmään ja selviydyt takaisin elämään, muuttaa suhtautumista elämän arvoihin saadessasi toisen mahdollisuuden, niin samalla tavalla puolison uskottomuus vaikuttaa. Syvällä sielussa ja sydämessä jättäen ikuisen jäljen, jonka kanssa on opittava elämään. Uskottomuuden myötä ymmärsin oman arvokkuuteni ja hyvyyteni ihmisenä. Ensin oli ymmärrettävä, että uskottomuus ei ole/ollut oma vikani, oli lopetettava itsesyyttely, vaikka syyllistettiin. Seuraavaksi oli haettava henkistä apua ja puhuttava, jo siitäkin syystä, ettei sekoa mieleltään. Nyt on nautittava jokaisesta päivästä. Olen vahvempi ja tiedän, että sisälläni on voimavarat selviytyä. Olen varma, että osaan kantaa osani, joka minulle on annettu. Sain uuden elämän, nousin tuhkasta ja lennän nyt kimaltavin siivin kohti uusia seikkailuja antaen ja saaden rakkautta heiltä, joiden kanssa haluan elää.

    • Perheenisä

      Saatuani vaimoni kiinni pettämisestä, muuttui meillä hyvin paljon.

      Kaikki mahdolliset syyt, mitkä edesauttoivat uskottomuutta katosi suhteestamme... alkoholi, huono seksielämä, kunnioituksen puute, läheisyyden puute, puuttuvat keskustelut syvemmistä asioista jne). Sain kopin omasta elämästäni tavalla, mitä kukaan ei tunnu uskovan tänäkään päivänä. Rakastelu on 45 vuotiaalle kuin 16 vuotiaan kesää... pitkään ja vähintään aina tarvittaessa... joka päivä.

      Vaimoni puolestaan sai takaisin arvostuksensa, itsetuntonsa ja hyvän seksielämän. Ne hukassa olleet rakkauskirjeet mailiin, energia kotihommissa ja ne pienet huomionosoitukset palasivat molemmille.

      Kakkosen yhteydenpidon hän pisti poikki parissa päivässä ekan avaukseni jälkeen ja siitä lähdettiin.

      Kyllä tuossa piti oikeasti ottaa koppi siitä, mitä itse ja toinen on tehnyt väärin, kelata kaikki läpi tavalla missä molempien ajatuksia kunnioitetaan. Jos tajuaa, että tilanne on "joko tai" eli joko luotat ja jatkatte tai sitten jos luotat vain 99% tai vähemmän, niin sitten kerrasta poikki. Luottamus - päätöstä ei muuten kannata odotella kahta vuotta niin kuin jotkut kirjoittavat, sillä siinä ajassa ihminen menee aivan paskaksi.

      Teko on väärin selitti kuka hyvänsä miten tahansa. Mutta, tuosta voi toipua niin paljon vahvemmaksi ihmiseksi, että en välttämättä edes haluaisi tavata entistä minääni. Petettynä kun ottaa tilanteen ihan rennosti hallintaan ja vetää kaikki osa-alueet ajatuksella itselleen 100% kuntoon, niin pettäjä ei voi muuta kuin ihmetellä lopun ikäänsä, että mitä ihmettä hän oikein ajatteli kun...

      Petetyksi tuleminen on tasa sama homma kuin tilanne, missä se ensimmäinen tosi rakkaus jättää... lisättynä iän tuoman muka-turvallisuuden rikkoontumisella, lapsilla jne. Ei sitä sen ajan tuskaa muista eikä siihen voi olla varautunut millään tapaa. Aikuisena haavoittuu vielä pahemmin kuin nuorena, sillä kaikki tuntuu jotenkin lopulliselta kun nuorena... hm, kaikki on vielä edessä.

      Vaimoni uskottomuuden myötä löysin kipeimmällä mahdollisella tavalla kaiken, mitä olin hänessä hukannnut.

      Noin meillä kävi.

      • htpabi

        Perheenisä hieno kirjoitus. Olen petetty äiti ja toivoisin kovasti että meillekkin onni suosisijatkon noin menevän. Kertoiko vaimosi sinulle kaiken tapauksesta tyhjentävästi vai kaunistellusti ettei tarvinnut jäädä märehtimään?

    • Perheenisä

      Näin uskottomuuden merkit, seurasin aikani vierestä, ehkä odotin hänen avautumistaan jota ei sitten tullut. Lopulta kuiskasin illalla korvaan "Lopeta se, mitä sinulla on meneillään... mitä ikinä se onkaan, niin lopeta se. Minä näen, aistin ja tiedän kaiken… vaikka olemme etääntyneet, niin sydämeni lukee sinua kuin avointa kirjaa". Homma loppui siihen, josta tiesin että meidän homma jatkuu ja on aika alkaa korjata ongelmia suhteessamme. Oli aivan selvää; luotan 100% sillä toinen vaihtoehto on pelkkää häviämistä. Rakastat oikeasti = luotat, luulet rakastavasi tms = et luota.

      Itselle rankin paikka oli vihan, katkeruuden ja ”jälkimustasukkaisuuden” hiipiminen puseroon...juttu mielikuvineen pyöri päässä, vitutti, koston ajatuksia... näille tunteille ylivallan antaminen ei tuo mitään hyvää kenellekkään.

      ”Mikä tämä toinen mies on meidän avioliitossamme??” Ei yhtään mikään. Olen tässä kaksin vaimoni kanssa kaksi tytärtä kotona, en kolmistaan. Kakkosesta siis viis, uskottomuus on oire jostain. Tunteikkkaana ihmisenä jolla on talous, oma fysiikka ja miksei ulkonäkökin hyvässä jamassa, olin silti kriisiyttänyt itseni ja käyttäytynyt vaimoani kohtaan kuin idiootti jo parin vuoden ajan. Vähän kuin olisi seissyt henkisen haudan pohjalla ja odottanut, että hän tulee reunalle tarjomaan auttavaa kättä. Masentunut, joka korjaa sielunsa pienuutta narsistin elkein painamalla rakkaitaan alaspäin, vähätellen, morkaten.

      Petettynä haluaa alkuun tietää aivan kaiken - se on täysin luonnollista. Minullekin kävi noin… kunnes tajusin että on tärkeää keskittyä siihen, missä vaimoni oli henkisesti (todella kaukana ongelmiemme vuoksi), miten hän oli pettämisensä kokenut (pääosin ei edes huonoa omatuntoa) ja selvittämään mitä tämä aiheuttaa minulle (vaikea tajuta, että olo on kuin kuuma puukko rinnassa). Olen luvannut itselleni (->hänelle), etten kysele kakkosesta yhtään mitään koskaan, sillä se ei tärkeämpien asioiden paranemista auta. Kun hän haluaa purkaa sydäntänsä asian suhteen, niin hän tekee sen kun aika on oikea – sitä hetkeä minä en pysty hänelle määräämään. Minua kiinnostaa vaimoni mieli ja sydän, ei joku tuntematon mies.

      Uskottomuus on lopulta käsiteltävä tasolle mistä sitä ei enään ikinä nosteta esiin myrkyttämään ketään. Eikä tuo onnistu petetyn aikataulussa… sillä pettäjäkin on sekaisin eikä varmasti pysty purkamaan tilannetta likimain ”per heti”. Häpeä, vitutus, ihastus kakkoseen, etäisyys puolisoon, seksuaalinen poissaolo ja parhaimmillaan pikkupoikamainen ”vtun ämmä,sä pilasit mun leikit” – henkinen murjotus kestää aikansa. Ota puolisosi haliin ja kuiskaa korvaan: ”kaikki on ok, olen surullinen sillä oikeasti rakastan sinua enkä osaa vihata sinua tämän vuoksi… jutellaan kun on sen aika… mutta, nyt eletään yhdessä, lähennytään ja kerrotaan pelkkiä totuuksia, kaikesta saa kertoa ja toinen kuuntelee”. Anna tilaa, mahdollisuus ja aikaa selvittää tunteet… vaikka olet itse petetty. Ole rohkeasti parasta itseäsi, muista mitä olit kun tapasitte ja katso mitä olet nyt. Tämä siksi, että et pääse omasta tunteiden haudastasi mihinkään ennen kuin saat puolisosi aukeamaan asiasta… eikä hän aukea jos arki on tiltissä, ilmassa pelkkää vihaa. Hän haluaa tuntea olonsa hyväksytyksi ja ymmärretyksi, kaikesta huolimatta.

      Mikä on kenenkin syytä uskottomuudessa – keskustelu voi tuloksetta jatkua ikuisuuksiin. Itse tajusin, että olin luonut olosuhteet henkiselle etääntymiselle, kunnioituksen puutteelle, itsetunnon laskulle ja läheisyyden kuolemiselle. Tajusin myös, etten enään rakastanut itseäni eikä sellaista tyyppiä kukaan voi rakastaa. Uskottomuus oli vaimoni tapa paeta tilanteesta, tulla hurmatuksi edes jonkun toimesta ja siten kokea itsensä halutuksi, ihailluksi… asioita mihin itse lukossa ollessani pystynyt. Se oli myös merkki hänen kyvyttömyydestä ottaa omassa suhteessamme kiinni tilanteesta, vääntää asiat vaikka rautalangasta minulle ja ratkaista asiat kypsällä tavalla. Ottaa vastuu parisuhteen terveydestä ja käynnistää ongelmien ratkaisu – jotain mitä kummankin puolison pitää tehdä aina tarpeen mukaan. Itse en siihen tuolloin pystynyt enkä koskaan päästä itseäni siihen tilaan toiste.

      Vielä kesken oleva prosessi jatkuu, vaikka perusjutut on kunnossa. Vaimoni pääsi etääntymään kauas minusta ja nyt eletään jälleenrakentamisen aikaa missä kaikki sujuu loistavasti. Ainoa mitä alitajuntaisesti pelkään on, että vaimoni jatkossa huomaa ettemme enään pääse tunnetasolla niin syvälle missä hän haluaa elää, että jäljellä on kaikki muu paitsi kuin syvä rakkaus.

      Tuolloin en voi kuin olla itselleni rehellinen ja todeta, että olin aito, luotettava, mielenkiintoinen, ajattelevainen ja itsenäinen vahva ihminen joka aidosti rakasti häntä viimeisenäkin päivänä kuin ensimmäisenä. Korjasin itseni kuntoon ja kuljin rohkeana hänen rinnallaan sydän auki kuin kirja täynnä iltasatuja aikuisille.

      • dsfgdg dfg

        Eli kaikki oli lopulta sinun syytäsi. Vaimossa ei ollut mitään vikaa.

        Niin tyypillistä anteeksiantavalle miehelle.

      • syistä
        dsfgdg dfg kirjoitti:

        Eli kaikki oli lopulta sinun syytäsi. Vaimossa ei ollut mitään vikaa.

        Niin tyypillistä anteeksiantavalle miehelle.

        Naiset pettää usein eri syystä kuin miehet. Hienoa kun mies on pystynyt antamaan anteeksi.

      • xz8zx
        dsfgdg dfg kirjoitti:

        Eli kaikki oli lopulta sinun syytäsi. Vaimossa ei ollut mitään vikaa.

        Niin tyypillistä anteeksiantavalle miehelle.



        Pistän plussat tähän, kun niitä ei kerralla saa tuonne peukaloiden viereen. Kaikkein eniten Perheenisälle, koska hän on nähnyt oman osuutensa.

        On niin harvinaista, että löytyy totuus.

        Ehkä pelkosi syvän rakkauden puuttumisesta on turha. Se on tila, jossa ei jaksa pitkään elää. Sensijaan aitous on tärkeää.

    • Perheenisä

      Ei dsg,
      kyllä uskottomuus on aina pettäjän syytä, se on hänen tekonsa, valheensa ja petoksensa.

      En siitä huolimatta ole sokea kaikelle sille hyvälle mitä meillä on jäljellä ja mahdollisuuksille korjata molempien tekemät virheet.

      Minä olen aito voittaja tässä matsissa, ajatteli täällä kuka tahansa mitä hyvänsä.

    • surusilmä

      Meillä uskottomuuden paljastumisesta on kulunut nyt vajaa kolme kuukautta. Olotilani on alakuloinen ja olen surullinen tapahtuneesta. Suhde miehellä toiseen naiseen (häntä vanhempi) kesti ajallisesti vajaan kuukauden. Tajusin suhteen puhelimen piilottelusta ja siitä, että se oli äänettömällä kotona ollessa. Suhde oli alkanut miehen ollessa maaninen; hän ei omien sanojensa mukaan pystynyt hallitsemaan itseään. Seksiä suhteessa oli kahden epäonnistuneen yhdyntäyrityksen verran. Kolmas osapuoli on minulle ja osalle lapsistamme tuttu: hän on tarjonnut ns. empatiaa perheellemme, sillä sairastuin noin kolmisen vuotta sitten. Mieheni on aina ollut lievästi maaninen/masentunut. Hän on työnarkomaani ja sairauteni pysäytti häntä vain siksi aikaa, kun olin pidemmät jaksot sairaalassa. Mieleni on edelleen hajalla, rikki. Tunteet ovat jäässä alkushokin jälkeen (jolloin tunsin enemmän surua, pettymystä ja syrjäytetyksi tulemisen tunnetta). Ehkä olen masentunut??
      En tiedä, miten jatkamme eteenpäin. Mies itse oli sairaslomalla vajaa pari kuukautta ja on nyt aloittanut varovaisessa tahdissa työnteon. Hän on osoittanut katumusta; ollut ihan rikki tapahtuneet tultua julki. Hänen käytöksensä oli ennen suhteen paljastumista vihamielistä; usein huomauttelua pikkuasioista. Syytä teolleen hän ei osaa kertoa. Ihan niinkuin joku outo voima olisi vienyt hänet mukanaan.
      Mieheni on huomioinut minua tapahtuneen jälkeen enemmän, kuin koskaan avioliitossamme (27 vuotta, 6 yhteistä lasta). Tähän astihan hän on ollut itseensä keskittynyt persoona.
      Päätöksiä avioliittomme jatkumisesta en ole/aio tehdä tässä vaiheessa. Elän päivän kerrallaan katsoen, mitä elämä tuo tullessaan. Jos paha olo kasvaa tässä suhteessa vielä...aion lähteä.

      • jgfbk

        Mikä on tuo outo voima kun minun mies sanoi et eise ainakaan rakastumista ollut. Voiko sitten sanoa ihastumiseksi...huumetta vastaavaksi johon jää koukkuun.

    • outoa on

      Samaa outoa voimaa itse ihmettelen myös, sillä selitys meillä täsmälleen tuo. EI kuulemma rakkautta...Mutta, jopa mies ei vaan kehtaa tunnustaa rakastuneensa toiseen naiseen? Toisaalta, voihan olla, että mm. tuo mania vie tajun sillä tavoin, että ihminen on erilainen ja vietävissä sen aikana. Totuutta asiasta tuskin mies kertoo tai manian ollessa kyseessä osaa kertoa...

      • outo kokemus

        Tuo mania vie tajun, että ihminen on vietävissä ja erilainen. Tuntuu tutulta, tuohon voi lisätä, että on kuin ei olisi läsnä, toisessa maailmassa, tavarat häviää, ei kuule, ei näe mitään, ajoi autoakin liian kovaa, jatkuva kiire, puhui pehmeitä, jne jne. Kun mania loppui, on aivan erilainen, tavallinen oma itsensä, jota kukaan ei ulkoapäin ohjaile.

      • ykgsgm
        outo kokemus kirjoitti:

        Tuo mania vie tajun, että ihminen on vietävissä ja erilainen. Tuntuu tutulta, tuohon voi lisätä, että on kuin ei olisi läsnä, toisessa maailmassa, tavarat häviää, ei kuule, ei näe mitään, ajoi autoakin liian kovaa, jatkuva kiire, puhui pehmeitä, jne jne. Kun mania loppui, on aivan erilainen, tavallinen oma itsensä, jota kukaan ei ulkoapäin ohjaile.

        kuullostaa kovin tutulle.... :(

    • onneton mies

      Hyviä kirjoituksia perheen isältä. Itse myös mies 40 ja perhettäkin on kertynyt. Vaimo petti erään tuttavuutensa kanssa jonka oli tavannut eräässä tilaisuudessa joitakin kuukausia aiemmin. Pari vuotta sitten asia tapahtui , vaimo ei myöntänyt silloin mitään seksiä tapahtuneen. Nyt tuli uusi takku joka oli lopulta harmiton juttu ja sitä selvitellessä myönsi että pari vuotta sitten kun vei lapsen harjoituksiin niin tapasi miehen ja harrasti autossa seksiä. Vaikka siitä on pari vuotta aikaa niin nyt silloin selvitetty asia tuntuu ja sattuu niin pirusti kun tietää totuuden. Olin päässyt asian yli ja nyt se on kuin juuri tapahtunut. Kysyin miksi ei silloin voinut myöntää asiaa mutta vastausta ei vaimo siihen tiennyt. Eroa on harkittu ja kaikki tuntuu paskalta. Vaimossa ei katumusta näe. Hän vain sanoo että on nyt mun armoillani. Juttumme muutenkin polkee paikoillaan. Yhteisiä vuosia parikymmentä takana. Toisaalta olisi halu jatkaa mutta en tiedä. Täytyy sanoa että kadehdittavan järkevästi perheenisä on asiaa osannut käsitellä. Itse en ehkä pysty vaikka haluaisinkin. Pyytämällä kun pyysin niin vaimo pahoitteli ja pyysi anteeksi mutta kun sekään ei aidolta tuntunut. Laihtuu tässä vaikka ei ylipainoa olekkaan ja nukuttua ei oikein saa. Kamala tauti.

      • Kamala tosiaan

        Onneton mies: osanottoni ja jaksamista. Samassa suossa on täälläkin tarvottu. Aiemmin "perheenisä" otti petettynä osapuolena asiat rajusti omaan piikkinsä, hänellä oli siihen varmaankin omat syynsä. Pienenä vinkkinä sanon, että pettäjän on ehdottomasti kaduttava tekoaan ja pyydettävä aidosti anteeksi. Muuten yhteiselle jatkamiselle on heikot eväät.

      • nainen-69*

        "onneton mies".
        Vaimo ei kadu. Huono merkki. VAimo sanoo olevan sinun armoilla liittonne jatko. Sekin on huono merkki. Miten vaimo voisi vastaisuudessa olla yhtään enempää sitoutunut liittoonne, jos sinä yksin päätät ottaa etkä jättää?

      • Perheenisä
        Kamala tosiaan kirjoitti:

        Onneton mies: osanottoni ja jaksamista. Samassa suossa on täälläkin tarvottu. Aiemmin "perheenisä" otti petettynä osapuolena asiat rajusti omaan piikkinsä, hänellä oli siihen varmaankin omat syynsä. Pienenä vinkkinä sanon, että pettäjän on ehdottomasti kaduttava tekoaan ja pyydettävä aidosti anteeksi. Muuten yhteiselle jatkamiselle on heikot eväät.

        Olin liki 3 vuotta pää aivan jäässä, join olutta päivittäin (ja liikaa joka päivä), istuin kotona koneella ylitöitä (jotka tuli kun ei oikein kulkenut töissä), keskustelu ja seksi nollassa, henkisesti nurkassa räksyttämässä vaimolle kaikesta, raivosin pyykeistä/tiskeistä vaikken itse tehnyt juuri mitään... kyllä tuossa oli hyvät saumat isompaankin katastrofiin.

        Rakastaa itseänne olematta narsisteja. Minä tein niin, olen entiseni ja nyt menee hyvin.

      • sdf sd f

        Laita ero vireille.

        Jos se tapahtuu kerran, se ei ehkä tapahtu toista kertaa. Jos se tapahtuu toisen kerran, niin kyllä kolmannenkin.

        Ja yleensä jos saat kiinni yhden torakan, kaappien takana on sata piilossa.

        "aimossa ei katumusta näe"

        Tämähän on selvä asia. Jos katumusta ei muuten tule, niin fyysiesti kurittamalla tulee ainakin katumus siitä että jäi kiinni.

        "Pyytämällä kun pyysin niin vaimo pahoitteli ja pyysi anteeksi mutta kun sekään ei aidolta tuntunut"

        Kokeileppa kopsauttaa ja katso mitä tapahtuu. Sitten voit sinäkin pyytää puolivillaisesti anteeksi ja oikeastaan olla pyytämättä.

        Kyllä sun tapauksssas on selvä peli. Joko ala aisankannattajaksi tai sitten eroat.

    • onneton mies

      Niin , olen miettinyt asioita ja toki jos meillä kaikki olisi ollut hyvin tälläistä ei koskaan olisi tapahtunut. Vaimo sanoi että miten hänen täytyisi katumisensa osoittaa että se olisi uskottavaa. Ettei hän voi jäädä sängynpohjalle makaamaan tai murjottamaan niin kun itsellä välillä meinaa käydä. Kun on lapset yms. Talous pitää toimia mitä tästä tulisi jos hänkin mököttäisi. Pitäisikö minun jalkojen alle vetää punaista mattoa vai mitä pitää tehdä. Sanoi myös että elämässä on harvoja asioita jotka toivoisi pystyä tekemään toisin ja pettämiseni oli suurimpia virheitä joita katuu hautaan asti. Silloin kun käry kävi, siis pari vuotta sitten niin imoitin häntäheikin vaimolle asian ja yhteydenpito häntyrin ja vaimon välillä lopahti. Tuskin muuten olisi lopahtunut. Epäilin seksisuhdetta koska viestittely ja puhelinlasku oli poikkeavan suuri mutta sen vaimo tosiaan silloin kiisti vaikka kaikenmaailman terapioissa käytiin ja siellä kehotettiin puhumaan koko totuus. Nyt kaiken näkee kun videokuvana ja oksettaa. Ehdotin taas terapiaa mutta kun vaimo sanoi selviävänsä itse asiasta eli mee sä sinne. No en nyt sitten mee yksin. Niin ja juttu kun on kuulemma vanha että mun pitää lopettaa sen ajattelu ja katsoa eteenpäin tulevaisuuteen. Tottahan tuokin mutta tämä paljastus teki siitä jutusta tuoreen, mielestäni. No oma vikani kun asiasta kyselin. Sitä sain mitä tilasin. Olisi silloin kertonut niin asia olisi mennyt yhdellä piinalla. En tiedä. Rakastan silti vaimoani ja hänkin sanoi ajattelevansa minusta samoin. Uskoa vai eikö uskoa... Luottamus kun on kadoksissa.

      • Yks huono neuvo

        Huono neuvo, mutta mene naisiin. Ota hotellihuone, jostain jossa on hyvä yökerho a la Tulisuudelma Vantaa. Muistamyös kertoa vaimolle. Ehkä se katumus alkaisi löytyä, jos muuta hyvää ei ole.

      • Perheenisä

        Mietis nyt...
        Taakse ette pääse, sillä siellä olette jo olleet.
        Sivuillekin on vaikea lähteä, sillä siellä on jo muita.

        Pääsette siis vain eteenpäin.

        Vaimosikin on sisältä silti aivan paskana tosta vanhasta jutusta, usko pois. Te joudutte selviämään tuosta hommasta yhdessä, ette kahtena erillisenä yksilönä. Parasta antaa toisen selvittää sinulle, miksi salasi ja miltä tuntui kun teki niin. Jos kerran pyytää anteeksi, niin se on anteeksipyyntö. Ei niitä anteekseja tule odottaa kahtasataa seuraavan 6 kuukauden ajaksi... se on järjetöntä.

        Tärkeintä on päästä mahdollisimman nopeasti pois "on minun armoillani", "on velkaa" jne - tilanteesta. Tavallinen, onnellinen arki käyntiin missä tuosta kuprusta on puhuttu juuri sen verran tarpeeksi, että siitä voidaan olla hiljaa.

        Jos sekoitat pääsi tuollaisella vatvomisella, menee monta asiaa päin v...tua eikä hyvä arki ala koskaan. Unohda tuon menneen jutun yksityiskohdat, ota koppi vaimostasi ja onnestasi. Aloita teini-seksisuhde häneen, hae töistä ja kadotkaa johonkin kaksin... toimii.

        Rakastatte toisianne, teitä on kaksi eikä kolme parisuhteessanne, käytte keskusteluja... hei oikeasti, asiat on hyvin. Kun pystyy kertoman kaiken mikä vaivaa ja toinen kuuntelee & ymmärtää, niin silloin terapeutti on turha.

        Et oikeasti voi kuin uskoa 1: Itseesi , 2: Vaimoosi 3: Rakkauteesi.
        Jos liitto silti menee perseelleen, voit olla tyytyväinen että se et ollut sinä joka homman kusi. Jokainen päivä joina mieltäsi tuolla vanhalla asialla ahdistelet, menee nykyisyydessä pilalle... haluatko niin?

      • perheenäiti
        Perheenisä kirjoitti:

        Mietis nyt...
        Taakse ette pääse, sillä siellä olette jo olleet.
        Sivuillekin on vaikea lähteä, sillä siellä on jo muita.

        Pääsette siis vain eteenpäin.

        Vaimosikin on sisältä silti aivan paskana tosta vanhasta jutusta, usko pois. Te joudutte selviämään tuosta hommasta yhdessä, ette kahtena erillisenä yksilönä. Parasta antaa toisen selvittää sinulle, miksi salasi ja miltä tuntui kun teki niin. Jos kerran pyytää anteeksi, niin se on anteeksipyyntö. Ei niitä anteekseja tule odottaa kahtasataa seuraavan 6 kuukauden ajaksi... se on järjetöntä.

        Tärkeintä on päästä mahdollisimman nopeasti pois "on minun armoillani", "on velkaa" jne - tilanteesta. Tavallinen, onnellinen arki käyntiin missä tuosta kuprusta on puhuttu juuri sen verran tarpeeksi, että siitä voidaan olla hiljaa.

        Jos sekoitat pääsi tuollaisella vatvomisella, menee monta asiaa päin v...tua eikä hyvä arki ala koskaan. Unohda tuon menneen jutun yksityiskohdat, ota koppi vaimostasi ja onnestasi. Aloita teini-seksisuhde häneen, hae töistä ja kadotkaa johonkin kaksin... toimii.

        Rakastatte toisianne, teitä on kaksi eikä kolme parisuhteessanne, käytte keskusteluja... hei oikeasti, asiat on hyvin. Kun pystyy kertoman kaiken mikä vaivaa ja toinen kuuntelee & ymmärtää, niin silloin terapeutti on turha.

        Et oikeasti voi kuin uskoa 1: Itseesi , 2: Vaimoosi 3: Rakkauteesi.
        Jos liitto silti menee perseelleen, voit olla tyytyväinen että se et ollut sinä joka homman kusi. Jokainen päivä joina mieltäsi tuolla vanhalla asialla ahdistelet, menee nykyisyydessä pilalle... haluatko niin?

        Erittäin hyvät ohjeet sulla perheenisä.

        Perheenäitinä noudatin noita samoja ja suosta noustiin. Viimeinen kappale on kiteytys. Ja tärkein siinä, kohdissa 1,2 ja 3. Ja jos liitto tosiaan menee perseelleen, voi olla tyytyväinen itseensä ja siihen, että teki parhaansa.

      • nyrkki-ismo

        ". Ettei hän voi jäädä sängynpohjalle makaamaan tai murjottamaan niin kun itsellä välillä meinaa käydä."

        Onneton selitys. Mistä lähtien katumus on muka tarkoitanut sitä että jäädytään?

        Miun mielestä pettäminen kertoo vain siitä, että kyseinen henkilö haluaakin oikeasti turpaan. Ei se muuten pettäisi, jos ei haluaisi nyrkistä.

    • ninja12345

      yli 7 vuoden parisuhde meni vituiksi kun toinen osapuoli petti. osasin kyllä sitä arvella vuosien mittaan, mutta en tohtinut myöntää sitä itselleni. pyrin silti parhaani mukaan porskuttamaan eteenpäin ja toivoa, että toinen osapuoli heräisi todellisuuteen ja huomaisi mitä ympärillä on. Kihloissa oltiin ja häitä suunniteltiin.

      Erottiin ja rupesin saamaan useampiakin asioita selville. Liian rankkaa mulle kestää. Erosta 6kk ja vaikea masennus psykiatri lääkkeet hengenlähtö meinas olla lähellä marras-joulukuussa. Ystävä pakotti hakemaan apua.

      päivä kerrallaan.
      En usko että koskaan pystyn luottamaan, ainakaan samalla tavalla.

    • ellenbalilla3

      Muutti niin että parisuhteet miehen kanssa on voinut unohtaa siksi että en luota.

      En halua olla mikään ihanuus joka on vain hyvällä päällä. Kun tuon tunteeni esiin saan kuulla kuinka paska olen.

      Jos ei Suomessa löydy miestä joka ymmärtää millaisen karhunpalveluksen tekee jokaiselle tulevalle vapaalle miehelle joka petettyyn ihastuu kannattais opettaa sitä uskollisuutta vaikka saunan takana. Sillein miesten kesken.

    • onneton mies

      Joo , ei tosiaan voi kun ihailla perheenisän järkeviä ajatuksia :D Vaimolle sanoin että jos vähänkin tuntuu siltä että toiset miehet kiinnostaa tai tämä kaikki uusiutuu niin ota ja lähde, minä en tälläistä uudestaan tule kestämään. Sanoi että ei koskaan hänen puolelta tule näin enää tapahtumaan. Seksielämäkin meillä alkoi sellaisella temmolla nyt että sitä on ihan itsekkin ihmeissään. Eli näin sitä yritetään selviytyä, kait se tästä ajan kanssa päivä kerrallaan.

    • Perheenisä

      No niin onneton mies,
      vertaa ensimmäistä kirjoitustasi viimeiseesi...välissä vain 2-3 päivää ja sinulla on ihan eri meininki päällä. Hyvä.

      Vaimosi on varmasti onnellinen kun huomaa, että alat elämään eteenpäin... oikeastaan yläviistoon :-)

      Kohta on parempi muuttaa nickis "onnellinen mies":ksi

    • Kohta onnellinen mies?

      Avovaimo petti minua noin 6 kk sitten. Meillä suloinen tytär. Annoin anteeksi ja avovaimo kiitettävästi, kovasti yrittää näyttää joka päivä että se mitä hän teki oli väärin ja hän katuu tekojaan.
      Ennen olin kaveripiirin iloisin tyyppi, seuraihminen, luottavainen ja positiivinen. Odotin kovasti huomista aurinkoista päivää rakkaimpien kanssa.
      Monet kaverit sanoo että eivät ole nähneet minua koskaan näin onnettomana. Minäkin sinisilmä en koskaan koskaan koskaan olisi koskaan epäillyt enkä tullut ajatelleeksi edes että avovaimoni olisi pettänyt...valitettavaa kuin onkin niin lulee olevansa yksin ongelman kanssa mutta jotenkin minusta tuntuu että en ole yksin....

    • onneton mies

      Uteliaana kysyn, miten näet että vaimosi katuu on pahoillaan yms.? Itsellä välillä menee elämä ihan ok ja sitten joku pikkujuttu kaataa taas koko kurjuuden niskaan. Sitten tietenkin vaimo ei tiedä kuinka olisi mun kanssa. Tullakko liki vaiko yrittää olla niinkuin ei olisikkaan. Enkä oikein osaa neuvoakkaan. Tuulista tämä on, välillä hyvät tuulet puhaltaa ja välillä ei. Välillä mietin että jäikö vaimo sen takia mun kanssa suhteeseen ettei vaan maine mee. Kielsi kun kysyin vaan mikä lie totuus. Vanhimpien lasten silmissä kumminkin vaimon /äidin arvostus saisi ehkä kolauksen.

    • Perheenisä

      Tänään tein sen virheen, että yritin vastoin omia ajatuksiani yllyttää vaimoni kipeiden asioiden ratkomiseen... Homma lipesi iltaisesta pahasta olosta keskusteluksi sängyssä ja tätä kautta vaimon vielä osin piilossa olevan pahan olon käsittelyyn.

      Noin ei koskaan saisi tehdä... oma paha olo vei homman toisen huomioimisen edelle ja tuloksena molemmilla paha mieli. Huomasin juuri saman kuin onneton mies, vaimo ei oikein kykene käsittelemään tuskiasi ja auttamaan helposti, sillä hänellä on oma taakkansa kannettavanaan. Hän on sekä tuskasi että onnesi lähde ja tämä tekee tilanteen hänelle hyvin hankalaksi. Opin tuon eilen; et oikein voi vaatia sitä häneltä sillä se on hänelle todella vaikeaa.

      Parempi antaa tilaa ja aikaa... elää sitä positiivista arkea kenellekkään valehtelematta.

      • sdfs ds f

        Kyllä se on niin että petturin on kestettävä jos petettyä vähän joku päivä vit***ttaa eikä jaksa aina toimia rakentavasti.

      • Tex Willer

        Pettämisestä toipuminen vie tyypillisesti 2-3 vuotta. Saman ajan kuin läheisen kuolemasta toipuminen. Ihmisen psyyke sisältää hidasteita. Siellä ei ole formularataa, jolla voisi kaasutella nopeasti maaliin. Sekin auttaa, kun tiedostaa oman psyykensä rajoitteet. Silloin ei odota hopealuotia, joka ratkaisisi nopeasti ongelmat.

        Keskustelun alkuperäiseen kysymykseen sen verran omalta osaltani, että uskottomuus kyllä kovettaa henkisesti. Kyky luottaa häviää. Keskustelun merkitys kirkastuu. Meillä kaikilla on suu ja korvat. Suu on saatava auki. Korvilla on kuunneltava.

      • Perheenisä
        sdfs ds f kirjoitti:

        Kyllä se on niin että petturin on kestettävä jos petettyä vähän joku päivä vit***ttaa eikä jaksa aina toimia rakentavasti.

        sdfs ds f, toi on totta.

        Mutta, kun oikeasti rakastaa toista, niin hänen satuttaminen sattuu myös itseen, oli ollut uskoton tai ei. Näin se vaan on.

        Tuosta tiedän, että olen voittaja tässä hommassa. Rakkaus menee piruilun edelle, hyvä voittaa.

    • Onneton mies

      Vieläkin kysyn että miten pettäjä-puolisoissanne näkyy katumus. Miten hän sen osoittaa?

      • ----

        Eikö katumus näy aina lähinnä teoin? Yrityksenä hyvittää tekoaan jotenkin? Huomionosoituksina? Vähintään sanoo katuvansa.

      • Katuuko, se riippuu
    • Perheenisä

      Jos pettäjä päättää jatkaa suhteessa pettämisen jälkeen, niin aivan varmasti katuu sillä on jo valinnallaan osoittanut, mitä elämässä haluaa.

      Mutta, ei katumusta voi puolisostaan pihdeillä ulos vetää. On itsekästä alkaa kaivelemaan sitä esiin omien tunteiden vahvistamiseksi ja epävarmuuden lievittämiseksi. Se mitä tulee, tulee ulos kun sen aika on.

      Joku kärsii näyttämättä juuri mitään paitsi sen, että haluaa jatkaa kanssasi. Toinen voi olla kovinkin näyttävä tunteidensa purkamisessa.

    • ahmat tulevat

      Katoan..vajoan.. ja lakkaan olemasta.

      Sain selville mieheni seikailut netissä ja live-elämässä viime toukokuussa. Järkytys sai kehon vapisemaan kauttaaltaan, tuntui etten saa henkeä... sanat päässä olivat 'ei ei ei ei'..

      Mies tunnusti, häpesi -pyysi anteeksi. Aikoi lopettaa ko. touhut..

      Järkytystä seurasi itku, lohduttomuus - ja ensimmäistä kertaa huomasin ajattelevani että nyt ymmärrän ihmisiä jotka viiltelee itseään.. se TUSKA on niin kauhea, ettei ajatukset ole enää realistisia...

      Aikaa on kulunut. Itkuinen olen edelleen.
      Iloton. Itsetunto nollassa.

      Vaikeinta on kohdata oma naivius, sinisilmäisyys -Miten on antanut itsensä kokonaan toisen rikottavaksi.

    • Perheenisä

      Puolisoni uskottomuus sai minut surulliseksi. Tavalla jota en kuvitellut olevan edes olemassa...

    • syvällä

      Onneton mies kysyi miten pettäjä on osoittanut katumustaan

      mieheni osoitti sen tunnustamalla (minä en edes epäillyt pettämistä tapahtuneen) pyytämällä anteeksi, ja vastaamalla minun kysymyksiini... hän myös itki, mitä en ole nähnyt hänen koskaan ennen tekevän (en edes ilon tai liikutuksen kyyneliä esim. lasten syntyessä)

      joskus kun minun on erityisen paha olla näiden pettämisten vuoksi (jokin tai joku on palauttanut asiat kipeänä mieleen päällimmäiseksi) itken tuskaani, mies sanoo "en ymmärrä mitä voisin vielä tehdä, mitä voisin sanoa, että olosi helpottaisi, jos tietäisin sen tekisin" uskon sen kyllä, että mieheni on tehnyt ja sanonut kaiken minkä osaa, enkä itsekkään keksi mitään mitä hän voisi vielä tehdä tai sanoa... jospa tämä kipu joskus hellittää

    • Onneton mies

      Ylipääsemiseen auttaa mielestäni esim jokin uusi tai uudistava harrastus. Minä päätin aloittaa taas moottoripyöräilyn ja ostaa pätkäytin ns.muskelipyörän. Odotan innolla kevään/kesän tuloa. Ajatukset ovat nyt muussa kun pettämisjutuissa. Vaimon kanssa menee hyvin vaikka ei luultavasti ihastunut prätkästä juurikaan, mutta hyväksyi toki sen ja ehkä juuri siksi kun huomasi että se on minulle jonkinlaista terapiaa.

    • Tsemppiä petetyille

      Petetyille. Eilen tuli Liviltä "Jutta ja puolen vuoden dieetit". Kevyessä ohjelmassa oli tällä kertaa erittäin hieno tarina Martzusta, miehensä kuolemalle menettäneestä naisesta. Martzu makasi masennuksessaan vuoden sohvalla, surren unettomana ja syöden miten sattuu. Martzu löysi liikunnan henkisesti parantavan voiman, ja lopulta ilon elämäänsä.

      Katso ohjelma:
      http://www.ruutu.fi/ohjelmat/jutta-ja-puolen-vuoden-superdieetit/kausi-2-jakso-8

    • Ulpukka Tuhmeliini

      Turhaan surette, uskottomuuteen pitää vastata samalla mitalla. Mieheni uskottomuuden paljastuttua minulle, annoin samalla mitalla takaisin, otin rakastajan. Mieheni uskottomuus muutti minua niin, että opin pettämään, valehtelemaan, kovettamaan sydämeni. Tajusin myös, ettei se uskottomuus nyt merkittävä asia ole, että sen takia kannattaisi avioliitto rikkoa. Uskottomuus on mukavia hetkiä toisen kanssa ja kivoja pieniä tunteita, erilaista seksiä, mutta ei niin kovin vakavaa. Perhe ja koti minulla on jo, niitä en tarvitse.

      • Opin päinvastaista

        Uskottomuus voi opettaa aivan päinvastaista. Kun ymmärtää oman kokemuksen kautta, kuinka paljon voi loukkata ja satuttaa rakasta ihmistä hänelle valehtelemalla, sydän kasvaa, myös kovaksi, mutta rehellisen kovaksi. Kokemukseni jälkeen en koskaan, en koskaan, tee samaa pahaa kenellekään toiselle ihmiselle.

    • omatunto soimas

      Minäkin löysin salaisen ystävän, kun miehellä oli jo kauan ollut salasuhde. Mutta, en enää kehdannut jatkaa mieheni kanssa vaan jätin hänet.

    • Hajallinen ihminen

      Pettämisestä puheenollen, tuossa joku kirjoitti, että kun lapset näkevät että vanhammat pettävät, niin pitää erota sen vuoksi.

      Mutta ne uudet suhteet ovatkin sitten lastenne pettämistä, kyllä ne koskevat vielä enemmän lapseen.
      Jos pitää erota, silloin pitää olla valmis elämään ilman puolisoa lasten kanssa.

      En millään ymmärrä, että sitä juostaan heti jo seuraavaan syliin, harkita-aikaa ei kunnioitea lainkaan tai mitään muutakaan.
      Hajallinen on ihminen joka vaihtaa ihmistä kuin paitaa.

    • Perheenisä

      No niin...
      Puoli vuotta mennyt ja elämä alkaa olemaan raiteillaan. Nyt tuohon alkuperäiseen kysymykseen "kuinka puolisosi uskottomuus muutti sinua" voisi jo vastata, etteipä juuri ihmeesti. Rakastan yhä vaimoani kuin ensimmäisenä päivänä ja omaan yhä samat arvoit kuin ennenkin. Aurinko siis nousee idästä ja laskee länteen.

      Olisin erittäin pettynyt itseeni, jos nyt joutuisin myöntämään "etten luota ihmisiiin" ... "olen rikki" ... "en voi enään koskaan sitä ja tätä". Ei, kyllä se nyt vaan on niin, että elämän kanssa painetaan kaasu pohjassa ja sielu avoinna kuin satukirja täynnä tarinoita aikuisille. Se on minulle ainoa oikea tapa elää.

      Kyllä. Kun asiat "on vielä tulematta itselleen" eli kesken, niin silloin tuntuu että sitä on muututtava kelvatakseen itselleen ja muille. Mutta pitää myös tajuta, että rakastamasi ihmisen epätoivo ja voimaton teko kuten uskottomuus ei voi olla jotain, mikä fundamentaalisesti muuttaa sinua itseäsi.

      Parisuhde ja kuten myös oma onni on pitkälti tahdon asia... ja usein ihmisten pitäisi keskittyä saamaan tahtonsa takaisin jotta he voivat taistella niiden asioiden edestä, joita he pitävät taistelemisen arvoisena.

    • maikki-3

      mielenkiintoinen ketju. minua petettiin ja ero tuli samantien. harmittaa mukavan yhteiselon loppuminen, mutta mies oli paskapää valehtelija. meni kuusi vuotta hukkaan sen kanssa.

      oi mikä asenne ja päättäväisyys perheenisällä. haluaisin itselleni hienon miehen joka olisi tuolla tavalla jalat maassa järjen voimalla hulluna rakastunut minuun. rakastunut tavalla että antaa suuriakin asioita anteeksi pysyen silti miehenä. ei haudo kostoa vaan seuraa sydäntään. nam, minullekin tuollainen.

    • Miehe turjake

      Minua petettiin myös ja lähdin samoin tein eikä siinä kymmentä minuuttia kauempaa kulunut kun heittelin kamppeet autoon. Talokin meni siinä samalla jonka eteen olin tehnyt paljon. Ero sattui todella paljon minuun ja tosiaan olin hakoteillä täysin puoli vuotta kunnes ryhdistäydyin ja ajattelin että ei tämä loppu ole vaan uuden alku...siittä sitten sitkeesti vain eteenpäin ja itsetuntokin alkoi olla korkealla taas. Tuona aikana exä yritti pommittaa puheluilla/viesteillä ja kävipä myös oven takana moneen kertaan. Viesteissä tietty oli just kaikkea maan ja taivaan väliltä kun en halunnut vastata. Jälkeenpäin kun muistelee niitä viestejä naurattaa lähinnä miten alasvoi joku vajota haukkuessaan köyhäksi (mitä varmasti olenkin eikä haittaa minua kun olen tyytyväinen),paska duunariksi, jne... joku voisi sanoa että miksi en vastannut mitenkään mutta miksi enään kannattaa ruveta jo kerran totaalisesti hajonnutta suhdetta hehkuttaan eloon. Olin jo kauan aikaa sitten nuorena päättänyt kun olin sinkkuna että jos joku pettää minua niin luottamusta ei saa takaisin minun kohdalla edes puhumalla saatika millään muullakaan keinolla koska minulla on periaatteet jotka pätee myös minuun ja en tasan tarkkaan petä vaikka olisi mikä. Moni onkin sanonut että olen erittäin itsepäinen mutta myös luotettava ja parisuhteessa vaadin myös itse ehdotonta luotettavuutta. Nykyään olen onnellisesti naimisissa ja todella tyytyväinen enkä kaipaa mitenkään menneitä aikoja ja tässä suhteessa myös vaimo vaatii samat asiat kuin minäkin (täytyy sanoo että vaimo on vielä jukuripäisempi kuin minä ja siittä pidän).=)

      • vahvana eteenpäin

        Olet toiminut ihanan jämäkästi. Tuollaista vahvuutta toivon itsellekin.

    • kiitos pettäjälleni

      Koko elämäni ja asenteeni elämään ja sen mielekkäisiin asioihin muuttui, kun sain tietää kumppanini pettäneen minua vuosia sitten. Suhde päättyi välittömästi. Toisaalta, olen erittäin tyytyväinen, että näin tapahtui. Silmäni avautuivat ja nyt näen paljon asioita kirkkaammin ja osaan poimia elämääni vain ne elementit, joilla on aito merkitys.

    • siltivahvana

      hip hei te katkeroituneet petetyt..

      olen ite petetty jätkä ja viettäny 1,5 suhteen myös mihin mahtuu sekä itsemurhan lavastusta, parisuhdeväkivaltaa, pettämistä.

      Eli, katsokaa sitte kans vähän millasta jätkää kiusaatte, jos laitatte paskan kiertämää, se palautuu ajan mittaan takas teille. Itelle todennäkösesti oli toi suhde opetus siitä mikä on pelin henki. Rakastua täysin seinähulluun lutkaan.. Enää en pelaa. Mutta en samalla suostu pelattavaks. Onko oikeesti missään turvassa enää siltä ettei joku katkeroitunu laastarisuhdetta hakeva ämmä tuu kusee kaiken?

      Anyways, jos kostatte pettäjille, kattokaa myös että pettäjä on pettäjä, eikä esimerkiksi oikeasti suhdetta ja rakkauttansa etsivä kunnollinen mies. En halua että tuhootte täysin viattomia sydämiä omalla katkeruudella. En ehkä ite ole ollut se viattomin sydän aikasemmin elämässä joten toi katkeraan loppuun päätynyt suhde oli todennäkösesti vaa opetus mulle. En enää lähe noihin leikkeihin mukaan. Ill quit this fucking game.

      Kyllä, eli te ketkä liikutte treffipalstoilla sitte tuhoamassa pettäjiä, kattokaa kans sitte että kyseessä oikeesti on mulkku/kusipää, eikä esimerkiksi täysin viaton reppana jolla vaan esimerkiksi vaikka ulkonäölliset seikat ei oo riittäny oman kullan löytämiseen.

    • jäinsuhteeseen

      Päällimmäisenä tunteena itsellä voittaja fiilis!

      Olin se nuori naivi tyttö, joka uskotteli itselleen, että minun mies ei kyllä pettäisi, koska rakastaa ja arvostaa minua niin paljon. Naamiouduin vahvaksi ja itsenäiseksi ihmiseksi, vaikka sisältä olin herkkä ja otin asiat helposti itseeni. Arvostelin kovaan ääneen pettettyjä, jotka ottivat pettäjän takaisin. Tosiasiassa kokoajan odotin ja pelkäsin, että mieheni pettäisi minua. Aavistin sen jo ennen kuin se tapahtui.

      Kun sain tietooni ilmiselvät todisteet, menin shokkiin. Vaikka olin odottanut sitä päivää, en kuitenkaan jollain tasolla uskonut sitä oikeasti tapahtuneeksi. Minulle. Halusin olla vahva ja haukkua miehen pystyyn ja laittaa menemään. Olisin halunnut olla se armoton nainen joka kostaa kylmän viileällä tavalla, ja näyttää ettei minua pompotella. Olisin halunnut olla soittamatta tai tekstaamatta, mutta päädyin kirjoittamaan miehelle facebookissa. Keskusteluun vierähti kaksi viikkoa. Kävimme läpi suhteemme mutkia ja pettämisen syitä. Kaipuu toisen luo ja rakkaus veti molempia takaisin, ja myönnyin hänen pyyntöönsä saada toinen tilaisuus. En voinut päästää irti.

      Alku oli hankalaa, sillä en päästänyt irti uhrin roolista. Jossain vaiheessa mies sanoi rehellisesti ja suoraan (tämä oli yksi erittäin käänteen tekevä asia koko prosessissa), ettei suhteestamme voi tulla mitään, jos en anna asiaa anteeksi ja päätä siitä irti. Loukkaannuin hirveästi, tuntui että hän vähätteli pettämisen vakavuutta. Hänen sanansa jäivät kuitenkin mieleeni. Kävin läpi jonkinlaisen itsetutkiskeluprosessin ja jossain välissä ymmärsin, että hän oli oikeassa. Emme voisi aloittaa kuin puhtaalta pöydältä, muuten molemmat vain kärsisivät. Aloin katsomaan myös peiliin ja muuttamaan jotain omia toimintatapojani, ja rupesin rakentamaan luottamusta - ITSEENI.

      Tänä päivänä pettämisestä ei ole kulunut vuottakaan, ja voin sanoa vain että WAU mä oon vahva :) Luotan mieheeni ja erityisesti itseeni enemmän kuin koskaan. En voi sanoa, ettenkö edelleenkin pelkäisi petetyksi tulemista, mutta ainakin tiedän että voin selvitä siitä. Ja olen hyvilläni siitä, että annoin miehelleni uuden mahdollisuuden. Monia kauniita asioita on tapahtunut suhteessamme sen jälkeen. Meillä on edelleenkin monia ongelmia, mutta ainakin käsittelemme niitä yksi kerrallaan, pikku hiljaa. Itselläni ongelmia on avoimuus, aitous, läheisyys... Miehellä samoja. Päivä kerrallaan :)

      Rakastan miestäni aivan valtavasti. Kerroin hänelle, että rakastan häntä niin paljon, että olen valmis luopumaan hänestä itseni ja hänen tähden, jos suhde ei jossain välissä ajautuu niin huonoon tilanteeseen. Mutta että pettää ei saa, se on pelkurin tie ulos.

    • henkistä

      Haluan kertoa omaa tarinaani näin "pettäjän" näkökulmasta miten se minua muutti...

      Fyysisesti koskaan ei tapahtunut mitään, mutta olin sitten varmaan ns. henkinen pettäjä. "Juttua" Ei kestänyt kuin noin viikon, mutta silti...

      Tapahtuneesta ei ole kulunut vasta kuin kuin joitain kuukausia ja eilen sain mieheltäni kuulla, että tässä mennään päivä kerrallaan ja hän on luvannut aikoinaan tahdon. Miten minua helpottikaan nuo sanat. Tähän asti olin ollut aivan varma, että ero tulee, koska miehelleni luottamus on aina ollut kaiken kantava pilari, koska meillä muutenkin on ollut paljon vaikeuksia ja kinaa suhteessamme.

      Itse jouduin ja joudun yhä paljon tutkiskelemaan itseäni ja huomaan jo nyt miten olen muuttunut. En todellakaan jaksa enää mistään pienistä asioista hermostua ja ajattelen muutenkin elämästä (parisuhteista) eri tavalla kuin ennen. Miehenikin on huomannut muutoksen käytöksessäni asioita kohtaan ja ehkä tämä on on ollut juuri hänelle se oivallus, että tahtoo kanssani yrittää vielä. On toki kolme ihanaa lastakin.

      Itse olen varmasti ihan yhtä rikki tapahtuneesta kuin mieheni ja tuntuu, etten oikein saa otetta elämästä vielä kiinni kun tapahtumat pyörivät päivittäin mielessäni ja mietin, miten olen ollut niin tyhmä ja itsekäs, että olen antanut tälläista tapahtia suhteelleemme. Pahimmalta tuntuu jos emme voi enää koskaan tunnetasolla saavuttaa sitä mitä meillä oli joskus. Mutta yrtiän valaa uskoa itseeni ja mieheeni, että tämä voi olla myös uusi alku meille ja entistä paremmalle suhteelle ihan niin kuin perheenisäkin kirjoitti. Arki meillä on jo nyt varmasti "mukavampaa" kuin ennen, koska ennen oli jatkuvaa riitaa. Mutta entäs muuten? Sen näyttää aika ja se pystyykö mieheni 100% luottamaan minuun.

      Mutta itseni jo tiedän, etten enää koskaan petä millään muotoa. En itse halua enää koskaan kokea sitä tunteiden, tuskan ja surun vuoristorataa mitä se on viime aikoina ollut ja tulee vielä varmaan pitkään olemaan enkä koskaan halua että mieheni joutuu samaa tuskaa käymään läpi mitä hän käy.

      Haluan vain sanoa, että on niitä pettäjiä, jotka aidosti ja vilpittömästi katuvat tekoaan ja kukaan ei voi sanoa, miksi joku petti tai teki mitä teki. Mutta meidän suhteessa oli aukko johon ulkopuolinen pääsi mutta ei pääse enää koskaan. Meillä oli vaikeaa ja se "kostautui" näin.

      Pitäkää siis hyvät ihmiset huolta suhteesta ja älkää päästäkö asioita liian pitkälle. Minä toivon, että me saisimme vielä kaiken korjattua ja entistä eheämmäkisi, mutta sen näyttää vain aika...

      • Anonyymi

        Epäilen, että ennakointi ei auta, koska vaimoille tulee tarve "itsenäistyä" lasten saamisen jälkeen ja mies on silloin vaan siinä tiellä. Mies voi ehdottaa keskusteluita tms mutta "itsenäinen nainen" ei kaipaa keskustelua tai neuvoa mieheltä. Nainen päättää itse mitä tekee. Sitten lopulta riitojen jälkeen ollaankin tilanteessa, että vaimo on mennyt pettämään. Sitten vasta voidaankin keskustella miehen kanssa parisuhteesta.

    • Anonyymi

      Paha asia. Ehkäpä aika auttaa niin että kipu laantuu.
      Se sattuu ihan helvetisti. Sanat ei riitä kertomaan miten uskottomuus sattuu.
      Se tuska, sen kun saisi jollain pois. Se ei lähde vaikka juokset 10 km lenkin ja teet päälle uupumukseen asti treeniä. Hetkeksi kappaleiksi repivä tunne lientyy tullakseen kohta uudestaan.
      Kaikki se mille oli rakentanut menneisyyden ja tukevaisuuden. Sen uskon, toivon ja rakkauden, se kaikki hajoaa hetkessä pieniksi teräviksi tikareiksi jotka viiltävät jokaista soluasi joka ikinen tunti.
      Itket suihkussa, itkket kaupassa, itket kirjastossa ja kun naapurin mummo kysyy sinultamitä kuuluy? Vastaat hyvää muttet tiedosta ääntäsi, et itseäsi, minuutesi on hukassa. Kaikki on rikki.
      Etkä ymmärrä. Ajatukset pyörivät kehää ja sinä juokset, juokset ja juokset. Tunne on kuin joku olisi kuollut.
      Ne kaikki kuoluvat niin sinä, miehesi, lapsesi, omakotitalosi, autolaina ja pottukattila liedellä. Kaikki pysähtyi. Vain valtava sisältä päin murskaava tuska repii sinua, etkä saa mitään entistä takaisin sellaisenaan kuin se hetki sitten oli. Et nuku juurikaan, syöt ja joskus et. Ja ne kuoret, kehosi pitää sisällään sen hirvittävän tunteen että elämä jatkuu kuitenkin. Kuolema olisi helpotus.

      T. Aamua iltaa lenkillä juoksija.

    • Anonyymi

      Muutti minuakin, kulunut jo 7 vuotta mutta ihminen on jälkiviisas. Jos olisin tiennyt mikä tie edessä niin olisin eronnut. En tiedä muista mutta luottamus ei tule takaisin vaikka kuinka tahtoisi. Toisaalta tiedän että lapsilla on ollut hyvä olla ehkä tämä on kannattanutkin. Isoin isku oli ehkä miten omalla kohdalla kaikki illuusiot murtuu "elämäni rakkaus jne." Se on niitä nuoren rakkauden harhakuvia. Sen voin itsestäni sanoa että on ollut aina selkäranka että en päästä ketään liian lähelle ulkopuolisten suhteen siis. En voisi koskaan tehdä noin toiselle. Toisin on puolison kanssa. No kaikki tuntuu pettävän. Kuitenkin uskon rakkauteen vieläkin ja että tosi hyvä tyyppi saattaa tulla vastaan tai että löydän vaimoni kanssa onnen. Meillä menee kuitenkin ihan hyvin , minä kriiseilen ja mietin elämäntarkoitusta nyt kaiken jälkeen. Jee keski-ikä on mahtavaa:) kaikki vanhat parit mitä tiedän on sanoneet samaa että vaikeita aikojakin on yhteiseloon mahtunut ja niin kai se menee. Ei se aina ole juhlaa mutta ole reilu toiselle se kantaa jo aika pitkälle.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies kateissa Lapualla

      Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla
      Lapua
      116
      6010

    2. Poliisi tutkii murhaa Paltamossa

      Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta
      Paltamo
      32
      4107

    3. Olenko joka hetki

      Ajatuksissasi?
      Ikävä
      82
      3362

    4. Jos me voitais puhua

      Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä
      Ihastuminen
      18
      2996

    5. Jenna meni seksilakkoon

      "Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t
      Maailman menoa
      252
      2064

    6. Joo nyt mä sen tajuan

      Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?
      Ikävä
      88
      2004

    7. Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."

      Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui
      Maailman menoa
      43
      1817

    8. Mikä sinua ja

      kaivattuasi yhdistää ?
      Ikävä
      143
      1795

    9. Olipa ihana rakas

      ❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau
      Ikävä
      8
      1696

    10. Vain yksi elämä

      Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu
      Ikävä
      88
      1569
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt