sanoja kun puhun avioerosta? Sanoo vaan että älä v******e. En erityisemmin ole uhkaillut häntä erolla, mutta olen sanonut, että olen ottanut selvää asioista kuten elatusmaksun suuruuksista, asumistuesta, jota saisin niin kauan kun saan asiani kuntoon yms.
Miksi mies ei ota tosissaan
Äiti
61182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miekkonen ei usko, että kykenet eroon ja saa raivarin/menee shokkiin/masentuu kun sitten teet sen.
En tiedä miksi mutta tekstistäsi tuli jotenkin mieleen, että miehesi ei taida olla niitä kaikkein kilteimpiä aviomiehiä ja taitaa välillä hiukan ojentaakkin sinua kovalla kädellä ja sinä taas olet enempi mukautuvainen, kyllä rakas, tyyppi.
ja väkivaltaa meillä ei esiinny, vaikka uhkaava on jos otan puheeksi avioeron.
Jos miehesi ajattelee, että tuo on sun tapa saada huomiota. Et kai ole kertonut, että aiot erota ja että olet tosissasi ja siitä keskustellaan nyt. Mitä miehesi pitäisi vastasi, ai jaa olet vai, mitä se merkitsee. Sano miehellesi suoraan, että haluat avioeron tai jätä vihjailut sikseen.
lämpimiksesi! Kuinka monesti olet asiasta puhunut? Viestistäsi sai sen käsityksen, että usein. Mies ei ota tosissaan koskaan kun puhut avioerosta.
Et itsekään halua eroa. Toivot vaan, että mies muuttuisi helläksi ja rakastavaksi pelätessään sinun hylkäävän hänet. Jos haluat eron, ota se. Sanot vaan, että nyt erotaan. Jos sanoo siihen, että älä vittuile, ala toimia ja lopeta puhuminen.
Jos yrität asialliseen sävyyn keskustella asiasta, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jälkeä jättämättä. Pitää huutaa ja raivota ennenkuin mies tajuaa, että olet tosissasi.
Itse kerroin aikanaan avomiehelleni, että ylenpalttinen viinan kanssa läträäminen saa luvan loppua tai lähden. En huutanut, sanoin vain että näin on. Kolmannen pitkäksi venähtäneen ryyppyreissun (ja siis kahden varoituksen) jälkeen sitten sanoin, että nyt tuli mitta täyteen, hankin oman asunnon ja lähden.
Ja ennenkuin kukaan ehtii alkaa nimittelemään niuhoksi, voin kertoa, että väliin mahtui kyllä paljonkin menoja kavereiden kanssa niin, että niistä ilmoitettiin etukäteen (ei siis mitään luvan kysymisiä, ihan vaan ilmoitus, että voi mennä pitkään).
Siitähän se sitten hätä tuli. Kaikkein unohtumattomin kommentti oli "ethän sä edes huutanut". Miksi ihmeessä pitää menettää malttinsa ennenkuin toinen tajuaa ottaa tosissaan? Kyllä olisi miehen neljässä vuodessa pitänyt oppia, että en ole räjähtelevää tyyppiä, mutta kun jotain sanon, myös tarkoitan sitä.
Eikös tästä jo taannoin puhuttu miten moni mies kokee vaimonsa, niinkuin moni vaimo tajuaakin ainakin alitajuisesti. Miehet suhtautuvat kuin omaan äitiinsä: vaimon nalkutus on suoraa jatkumoa sille nalkutukselle jolla äiti lapsuudenkodissa yritti saada asioita menemään läpi. Äitiäkään ei tarvinnut uskoa ennen kuin hän rääkyi naama punaisena kitapurje lepattaen. Kaiken asiallisemman ja vähemmän primitiivisen ilmaisun saattoi jättää huomioimatta. Kaikki äiditkään ei välttämättä olisi halunneet kirkua ja räyhätä raivon partaalla, mutta jos ei ole muuten saanut edes sitäkään vähää liikettä aikasiksi mitä rähjäämällä. Samaa kehää kierretään omassa parisuhteessa ellei ymmärrys kasva viimeistään oman perheellistymisen myötä.