Olen lapsesta asti ajatellut, että itsekidutus on välttämätöntä ja sisällytin tuon ajattelun ammatinvalintaankin eli paljon työtä ja vähän palkkaa tai ei palkkaa ollenkaan.
Sittemmin olen alkanut luopumaan tuosta ajattelusta, mikä ei ole terveyttä, sosiaalista pääomaa tai mitään muutakaan edesauttava muutos.
Enää en auta pulassa olevia ihmisiä, kuten aiemmin ja tuo on ainut hyvä päätös itsekidutuksesta luopumiseen liittyen, sillä auttaminen edesauttoi vain taloudellista hyväksikäyttöäni. Entiset autettuni ovat tänäpäivänä arvostetussa asemassa, kun taas itse olen asemani menettänyt.
Onko muita (ex-)itsensäkiduttajia?
Sittemmin olen alkanut luopumaan tuosta ajattelusta, mikä ei ole terveyttä, sosiaalista pääomaa tai mitään muutakaan edesauttava muutos.
Enää en auta pulassa olevia ihmisiä, kuten aiemmin ja tuo on ainut hyvä päätös itsekidutuksesta luopumiseen liittyen, sillä auttaminen edesauttoi vain taloudellista hyväksikäyttöäni. Entiset autettuni ovat tänäpäivänä arvostetussa asemassa, kun taas itse olen asemani menettänyt.
Onko muita (ex-)itsensäkiduttajia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luulen, että TheOne voisi ainakin ymmärtää aloituksen idean. Kysyisinkin, miten välttyä vanhemmiten tulemasta laiskaksi ja miten pysyä itsekidutuksen tiellä?
Minä en ole koskaan ollut ylipainoinen lukuunottamatta nyt viimeisiä vuosia. Mihin kadotin sen itsekidutus-langan?
Nämä ovat edelleen ja aina olleet ei: viina, huumeet, tupakka, seksi. Näiden suhteen ei ole ongelmaa.
Ongelma on liiallinen paikallaan pysyminen, ruokavalio(ttomuus) ja päämäärän puuttuminen.