Minulla on ollut hieman juttua ex-avopuolisoni kanssa, eli siis olen ainakin kuvitellut, että suhteemme olisi uudelleen lämpiämässä ja meillä on ollut oikein mukavaa yhdessä. Ainoa vika on vain, että mies kaipaa enemmän omaa aikaa, kuin minä ja sitä olenkin valmis antamaan hänelle. Mutta satuttaa vain, kun se olen aina minä, joka sopii tapaamiset ja ottaa yhteyttä. Tää mies on nyt ainakin väittänyt, että rakastaa mua ja välittää yms perus parisuhdesettiä laukonut...
Jos olemme viettäneet "liian kauan" ja "liian tiiviisti" (eli noin vuorokauden yhtämenoa) aikaa yhdessä, muuttuu mies levottomaksi ja haluaa vetäytyä omaan kämppäänsä ilman minua. Jos taas on sovittu, että tehdään yhdessä jotain siitäkin huolimatta, että hänen pitäisi päästä luolaansa, hän käytttäytyy kylmästi minua kohtaan, ei luo katsekontaktia, ei koske, ei paljoo ylimääräisiä puhu. Noh...toissapäivänä minä sitten sain tarpeekseni siitä, että minua kohdellaan hyvin vain silloin, kun hänestä siltä tuntuu ja kysyin sitten suoraan, että käyttääkö hän minua hyväksi vai miksi hän vain mököttää jos joutuu olemaan kanssani parinakin peräkkäisenä päivänä. Mies järkyttyi kysymyksestä sen verran, että häneltä meinasi itku tulla. Vastasi vaan että "vissiin mä sitten vaan käytän hyväksi, jos sinä niin ajattelet". Kysyin, että ajatteleeko hän itse niin, niin ei kuulemma. Siitä alkoikin sitten hirveä mökötys joka pilasi kaikki uudenvuoden suunnitelmammekin, kun koko illan oli niin kireä tunnelma. Kun mies sitten noin vuorokauden mökötyksen jälkeen alkoi taas puhua ja vähän ottaa kontaktia, olin jo pakahtua onnesta, että tilanne on ohi.
Kuitenkaan se ei jäänyt siihen. Mies ei enää suutele suulle, päästä lähelle tai anna koskea "liian kriittisistä" paikoista. Kuulosti vittuilulta, kun hän sanoi eilen illalla, ettei voida harrastaa seksiä, ettei vain tule syytteitä ja poliisijuttua...Nyt hän ei enää halunnut ollenkaan sopia seuraavasta tapaamisestamme, vaan totesi vain, että katsellaan, ei kuulemma uskaltanut luvata mitään.
Onkohan mies nyt vain edelleen loukkaantunut tästä minun hyväksikäyttö -kysymyksestäni vai pilasinkohan nyt kaiken meidän juttumme suhteen? Olen pyytänyt häneltä anteeksi ja sanonut etten tarkoittanut asiaa, kuhan hermostuksissani päästin sammakon...Tokeneekohan tosta enää...?
Jos olemme viettäneet "liian kauan" ja "liian tiiviisti" (eli noin vuorokauden yhtämenoa) aikaa yhdessä, muuttuu mies levottomaksi ja haluaa vetäytyä omaan kämppäänsä ilman minua. Jos taas on sovittu, että tehdään yhdessä jotain siitäkin huolimatta, että hänen pitäisi päästä luolaansa, hän käytttäytyy kylmästi minua kohtaan, ei luo katsekontaktia, ei koske, ei paljoo ylimääräisiä puhu. Noh...toissapäivänä minä sitten sain tarpeekseni siitä, että minua kohdellaan hyvin vain silloin, kun hänestä siltä tuntuu ja kysyin sitten suoraan, että käyttääkö hän minua hyväksi vai miksi hän vain mököttää jos joutuu olemaan kanssani parinakin peräkkäisenä päivänä. Mies järkyttyi kysymyksestä sen verran, että häneltä meinasi itku tulla. Vastasi vaan että "vissiin mä sitten vaan käytän hyväksi, jos sinä niin ajattelet". Kysyin, että ajatteleeko hän itse niin, niin ei kuulemma. Siitä alkoikin sitten hirveä mökötys joka pilasi kaikki uudenvuoden suunnitelmammekin, kun koko illan oli niin kireä tunnelma. Kun mies sitten noin vuorokauden mökötyksen jälkeen alkoi taas puhua ja vähän ottaa kontaktia, olin jo pakahtua onnesta, että tilanne on ohi.
Kuitenkaan se ei jäänyt siihen. Mies ei enää suutele suulle, päästä lähelle tai anna koskea "liian kriittisistä" paikoista. Kuulosti vittuilulta, kun hän sanoi eilen illalla, ettei voida harrastaa seksiä, ettei vain tule syytteitä ja poliisijuttua...Nyt hän ei enää halunnut ollenkaan sopia seuraavasta tapaamisestamme, vaan totesi vain, että katsellaan, ei kuulemma uskaltanut luvata mitään.
Onkohan mies nyt vain edelleen loukkaantunut tästä minun hyväksikäyttö -kysymyksestäni vai pilasinkohan nyt kaiken meidän juttumme suhteen? Olen pyytänyt häneltä anteeksi ja sanonut etten tarkoittanut asiaa, kuhan hermostuksissani päästin sammakon...Tokeneekohan tosta enää...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anna toisen olla, älä roiku. Hän on sinulle enää ystävä, ei taida haluta enempää.
Mistä sinä näin päättelet? Mies halusi omaa aikaa hirmu paljon avoliittommekin aikana ja käytöksestä huomasi hänen ahdistuvan, jos kumpikaan ei vaikka poistunut ilman toista kotoa koko päivänä.
Minun mielestäni suhteemme on ollut jotain muuta kuin ystävyyttä tässä jo pitkän aikaa, niin nytkö se yhtäkkiä muuttui ystävyydeksi, kun minä tokaisin suutuspäissäni tämän hyväksikäyttö -jutun? Kun mies on kutsunutkin minua tyttöystäväkseen. Ilmeisesti olen hänen tyttöystävänsä sitten vain silloin kun hänelle sopii, kun häntä ei ahdista ja kun hän ei ole suuttunut minulle jostain?
Kyllä munkin korviin tuo kuulostaa sille, että sinä roikut ja mies ei halua sinuun tosissaan sitoutua. On tullut aika monta suhdetta itsekkin nähtyä ja mies joka haluaa vakavasti naisen kanssa seurustella ei tarvitse noin paljon ja usein omaa aikaa tai käyttäydy mainitsemallasi tavalla.. että etköhän itse osunut oikeaan sillä hyväksikäyttö ajatuksellasi.. valitettavasti.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta kuulostat nuorelle. Asia jonka joka nainen jossain vaiheessa tajuaa on, että miehistä mikään ei ole vähemmän kiinnostavaa kuin perässä juokseva ja roikkuva nainen. Oikeassa suhteessa kaikki on molemminpuolista.
Väitättekö siis, että elin valheessa koko parivuotisen avoliittomme ajan, kun miehen perusluonne on aina ollut jurnuttava, tietokoneella pelaava "nörtti", joka ei paljoo asioista keskustele? Oikeastaan hänen kanssaan on aina ollut mahdotonta keskustella/sopia mistään tulevasta tai siitä mitä tullaan tekemään esim. huomenna saati ensi juhannuksena. Hän vain haluaa elää päivän kerrallaan ja varsinkaan mistään negatiivisista tunteista hänelle ei ole voinut avautua, jos ei ole halunnut kohdata viikon mököttävää mörköä.
Joskus ennen avoliittoamme teki niinkin, että suutahti mahdottoman mitättömistä asioista ja sulkeutui viikoksi suostumatta vastaamaan viesteihin tai puheluihin. Se oli erittäin raastavaa, mutta avoliittomme aikana pääsi toki tuosta tavasta eroon.
Miksi ihmeessä roikut ihmisessä kiinni, jota kohtaan sinulla on noin negatiivinen suhtautuminen?! Ovatkohan nuo "negatiivisista tunteista" avautumisesi ollut lähinnä juuri tuota toisen syyttämistä ja toisesta vikojen etsimistä?
Anna miesparan jo olla omissa oloissaan! Vaikutat niin dominoivalta tyypiltä ettei ihmekkään, että joku on vastaamatta sinulle viikkoon!
Ettei sillä ole ketään toista??
Ettei sillä ole ketään toista??
No toki, tästähän ei voi KOSKAAN olla satavarma, mutta voisin melkein sanoa olevani 99% varma. Mies harrastaa tietokoneita ja toisinsanoen siis pelaa noin niin kuin yöt ja päivät. Ei saa koskaan epäilyttäiä tekstareita tai puheluita saati sitten vahtaa/räplää kännykkäänsä seurassani. Ja me kuitenkin olemme nyt lähiaikoina nähneet useita kertoja viikossa ja viettänyt paljon öitäkin yhdessä.
Miksi te sitten erositte..?
Tunnut olevan edelleen koukussa mieheen ja toivoisit kovasti hänenkin rakastavan sinua, eikö vaan? Noin voi päätellä siitä, miten kärkevästi vastailet niille, jotka ovat kommentoinneet kertomaasi... Onko tullut mieleesi, että asia voi oikeasti olla niin, että mies olisi menossa eteenpäin, muttei oikein tohdi sinua "ravistaa lahkeestaan"?