Epäseksikkäintä ikinä on toisessa roikkuminen, tiedän. Kuitenkin tunnemyrskyissä olen syyllistynyt tähän, eli pitänyt kiinni kynsin ja hampain exästä. Eron jälkeen ollaan oltu tekemisissä ja välillä ollaan jopa herkistelty ja pussailtu ja yövytty yhdessä. Ok, exälläkin on tunteita vielä, on sen myöntänytkin. On myös sanonut, että suurin ongelma on kohtaukset, joita saan suutuspäissä. Olen tietoinen, etten pystynyt todellakaan aina hillitsemään itseäni. Myös eron jälkeen puhuessamme olen vaatinut häneltä tivaamalla vastauksia, vaikka olen nähnyt hänen ahdistuvan.
Itse haluan miehen takaisin ja olen pyrkinyt siihen aivan väärin keinoin ja ajanut miestä vain pois. Tein itselleni lupauksen, etten ota häneen enää yhteyttä enkä lähesty häntä, jos sattumalta tapaamme. Mies on sanonut minun olevan muuten täydellinen, muttei kestä lapsellisia kiukkukohtauksia. Olen pohtinut käytöstä ja sen syitä. Kaikki johtuu epävarmuudesta. Voiko mies ikinä antaa minulle anteeksi? Voiko hiljaiselon jälkeen hänkin havahtua ikävään? Saanko ikinä osoitettua, että pystyn muutokseen ja haluan sitä enemmön kuin mitään.
Itse haluan miehen takaisin ja olen pyrkinyt siihen aivan väärin keinoin ja ajanut miestä vain pois. Tein itselleni lupauksen, etten ota häneen enää yhteyttä enkä lähesty häntä, jos sattumalta tapaamme. Mies on sanonut minun olevan muuten täydellinen, muttei kestä lapsellisia kiukkukohtauksia. Olen pohtinut käytöstä ja sen syitä. Kaikki johtuu epävarmuudesta. Voiko mies ikinä antaa minulle anteeksi? Voiko hiljaiselon jälkeen hänkin havahtua ikävään? Saanko ikinä osoitettua, että pystyn muutokseen ja haluan sitä enemmön kuin mitään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.