Sotakamreeri tuhosi 7 vihollispanssaria: ”Itsenäisyys saavutettu taistellen”. Hän sai tuhoojamerkit kymmenien vuosien perästä kun hänen kertomuksiin ei aiemmin uskottu. Tähän oli eräänä syynä juuri sen upseerin kaatiminen, jonka olisi pitänyt Reiskan "pahat teot" kirjata ylös ja talteen. Lue linkistä koko pitkä juttu.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/55642-reino-lehvasaho-tuhosi-7-vihollispanssaria-itsenaisyys-saavutettu-taistellen
Kolmessa sodassa eturintamassa taistelleelle Reino Lehväslaiholle sota oli työtä muiden töiden joukossa. Hän ei paennut sotaa ja muistojaan rauhan tultuakaan, päinvastoin: sotasankari on sittemmin kunnostautunut kirjoittamalla 45 sotakirjaa.
90-vuotias sotakamreeri kirjoittaa yhä ”seikkailuistaan”, vaikka muistelutovereita ei enää juuri ole.
Lopussa oleviin kommentteihin vastaus: Selvisi se ja palautettiin Saksaan!
http://www.uusisuomi.fi/comment/532566#comment-532566
"Restored and repainted in an awful made-up "Finnish" camoflage-scheme.
Displayed at the Panzermuseum Munster, Hans-Krüger-Straße 33, 29633 Munster in Germany."
http://www.panzermuseum-munster.de/
Vieritä reilusti alas sitä 1. kuvaketta eli The Sturmgeschütz in
Finnish service -listaa
http://www.andreaslarka.net/sturmi.html
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/55642-reino-lehvasaho-tuhosi-7-vihollispanssaria-itsenaisyys-saavutettu-taistellen
Kolmessa sodassa eturintamassa taistelleelle Reino Lehväslaiholle sota oli työtä muiden töiden joukossa. Hän ei paennut sotaa ja muistojaan rauhan tultuakaan, päinvastoin: sotasankari on sittemmin kunnostautunut kirjoittamalla 45 sotakirjaa.
90-vuotias sotakamreeri kirjoittaa yhä ”seikkailuistaan”, vaikka muistelutovereita ei enää juuri ole.
Lopussa oleviin kommentteihin vastaus: Selvisi se ja palautettiin Saksaan!
http://www.uusisuomi.fi/comment/532566#comment-532566
"Restored and repainted in an awful made-up "Finnish" camoflage-scheme.
Displayed at the Panzermuseum Munster, Hans-Krüger-Straße 33, 29633 Munster in Germany."
http://www.panzermuseum-munster.de/
Vieritä reilusti alas sitä 1. kuvaketta eli The Sturmgeschütz in
Finnish service -listaa
http://www.andreaslarka.net/sturmi.html
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minua miellytti tuossa haastattelussa se kun Lehväslaiho kertoi kuinka ryssän panssareita tuhottiin niin että palavia ukkoja lenteli panssarivaunun luukuista ulos.
Oikein kunnon tekstiä. Mahtaa suomalaisia sodan jälkeen syntyneitä kommunisteja ja muita luikkuja kyrpiä.
Suomalaisten kannalta on sekä henkisesti että poliittisesti tuhoisaa, että heitä opetetaan samaistamaan Suomen itsenäisyys ja venäläisten tappaminen, ikään kuin asiassa ei olisi kyse muusta.
Olkiukkojasi! Ei suomalaisia opeteta samaistamaan Suomen itsenäisyyttä ja venäläisten tappamista. Poikkeuksena tietysti venäläisten itsensä järjestämät opetukset.
Eihän siinä muusta ollutkaan kyse. Liian vähiin se vain jäi...
Idästä ei tunnetusti tule mitään muuta hyvää kuin aurinko!
Suomalaisille voi olla henkisesti helpompaa sotia venäläisten kanssa kuin joidenkin muiden kanssa. Helpotusta tuo venäläisten itsensä tuhatvuotisesti osoittama käytös. Ei siinä mikään idänpolitiikan liturgia auta, eikä poliitikkojen nätit pusut, kun kansa tietää ja tuntee todellisuuden.
Ihmetyttää, kuinka hyvin suomalaiset pystyivät käyttämään muutamaa harvaa Sturmiansa. Neukut saivat silmilleen vähän joka välissä, vaikka neukuilla oli moninkertainen ylivoima.
Suomalaiset käyttelivät vieraan takomaa miekkaa hyvin. Niin saksalaisilta saatua kuin neuvostoliittolaisilta otettuakin. Mutta neuvostoliittolaiset eivät osanneet käyttää edes omaansa. Kannaksen taisteluita ei juuri mielletä panssaritaisteluiksi. Koska suomalaisella puolella oli tankkeja niin vähän. Neuvostoliiton historiankirtjoituksen kannalta asia on toisenlainen. Eivät kuitenkaan viitsineet toitotella, että suomalaiset tuhosivat heiltä kourallisella sekalaisia tankkeja useamman sata uudenaikaista vaunua.
Suomalaisten saavutus sturmeilla oli sitäkin merkittävämpi kun Sturmin tykki ei käänny juuri ollenkaan. Tähtäys tehdään koko vaunua kääntämällä. Neuvostoliiton päävaunu, T34, oli varustettu kääntyvällä tornilla. Eli raudan määrä korvaa taidon vasta silloin kun rautaa alkaa olla ylettömästi.
Kun ei ole kääntyvää tornia niin voidaan rakentaa matalammaksi ja otsapinta jää pienemmäksi. Eihän se ole niin yleiskäyttöinen, mutta siihen edestä osuminen on vaikeampaa.
Aatteen palo korvaa taitoa aika huonosti. Suomea vastassa olevat neukkujen vaunumiehet olivat ammattaidoiltaan vaihtelevaa tasoa. Useimmiten matalaa tasoa. Ammuttiin kyllä lompsa auki, mutta osumisen kanssa oli vähän niin ja näin. Suomalaiset saivat kalustolla kuin kalustolla hyvin osumia.
Ukrainassa oli hyvät ampumamahdollisuudet. Kun saksalaisten Panther-tankkia alkoi esiintyä niin suurissa määrissä, että venäläisiltä alkoi tulla niitä koskevia tiedusteluraportteja, keskinäisten taitojen ero tuli raporteissa useinkin näkyviin. Sanottakoon, että Pantherissa oli 75 mm tykki, joka oli jonkinlaista sukua Sturmin tykille ja Kannaksellakin käytetylle 75 mm pst-tykille. Neukuilla oli T34-kalustossa joko 75 mm tykkejä tai 85 mm. Kuten tiedetään, neukuilla ei ollut pulaa kalustosta tai ammuksista. Ammuttiin taas lompsa auki joka maalia. Mutta ei osumia. Ei apua aatteesta. Pantherin tykillä saksalaiset napsivat mukavasti osumia vielä kilometrin etäisyyksiltä. Ja jos osapuolten piti olla liikkeessä, saksalaisten taito korostui moninkertaisesti. Venäläisten osumat liikkeestä olivat lähinnä sattumia. Saksalaiset saattoivat ampua lasketusti, osuma osuman jälkeen.
Pojut ei tiedä rynnäkkötykin ja panssarivaunun eroa, mutta kovin täällä suuta repivät korkkaritiedoillaan.
Lehväslaiho on kirjoittaja, mutta viimeiset 30 kirjaa olisi voinut jäädä tekemättä. Ne 15 ensimmäistä ovat se sisältö, mitä sitten toistetaan, toistetaan ja toistetaan lopuissa. Lisäksi ne muuttuivat niin fiktiivisiksi, että muistuttivat jo Arto Paasilnnaa ja Jorma Kurvista. On partioita, jollaisia ei voinut olla. Ammukset eivät lopu 6 vuorokauden hurjissa tulituksissa ja aina saadaan se ilmasta apu viime minuutilla. Ha haaa.
Rynnäkkö tykki on vieläkin oleellinen sotatyökalu skandinaavisessa maastossa verrattuna suuriin ja raskaisiin panssareihin. Se liikkuu suolla, lumisissa metsissä, tuhoaa, ampuu ja ajaa pois kostoiskusta. Se on halpa panssariin verrattuna. Se on matala, leveätelainen ja miehistöksi riittää 3-5 ukkoa. Nykyinen telaohjaus gps mahdollistaa sekunnin osassa tarkan sivusuuntauksen laukaisun ajaksi ajamista keskeyttämättä.
Yhden uuden natopanssarin hinnalla Patria tekisi 5-6 rynnäkkötykkiä 105 m putki 3-4 kpl 7,62 mm piippua ja pari automaattisia kranaatinheittoputkia.
Samalla kannalla kanssasi. Kyllä ohjelmantekijöiltäkin odottaisi jotakin kriteeriä ja ammattiylpeyttä haastatteluja tehdessään. Dementoitunut vanhus raahataan kamerojen eteen ja puristetaan.
Kustantaja kai tietää saavansa aina omansa pois kun tekijänä on Lehväslaiho. Sisältö saa olla *paskaa ja sontaa*
Kokemusta pitää kuunnella niin kauan kuin kokija on elossa. Selvä se, että Lehväslaihonkaan kaikki kirjat eivät ole yhtä tasokkaita. Meillä lännessä on kuitenkin perinne, että kokemuksia kerätään ja kerrytetään. Vähemmän harjoitetaan puhdistuksia, joissa kokemuksesta päästäisiin eroon.
Tankeista Lehväslaiho kyllä tietää kaiken oleellisen.
miten osasitkin heittää noin hyvän aatteen itsestäsi tänne pissikallo?
Eli kun ei sinulla alusta alkaenkaan ole asiaa, niin siitä surkeammaksi sitten vinoilemalla. Eli ei asiaa, kova ääni. Toveripiiriin, terve! Siellä sinulla aina kaveri (=toveri).
Huomaa: kolme hedelmää. Dialektiikka. Marx söisi ne kaikki.
Siten myös Lehväslaiho on - miten häntä nyt haukkuisi - no, jotakin kuitenkin. Porvarien kätyri, vissiin?
Eli näin on taas osoitettu.
Jälkeäkään ei jäänyt:
Tiesitkö tätä: Lehväslaiholla oli koira nimeltä Marx. Se haukkui kaikkia, mutta ei tuottanut mitään. Paitsi pökäleitä. Kun Lehvis sitten sanoi, että ei paranisi tankissa k-seskella ja p-reskellä, Marx karautti vihollisen puolelle sivariksi. Ruma mongoli sen kyllä siellä sitten söi.
Mutta jälkeäkään ei jäänyt!
Täältä löytyy vielä Reiskan työkalukin eli sama T-34 Juustilan-Portinhoikan tapahtumiin liittyen.
http://andreaslarka.net/ps231003/231003103.jpg
This very early m1941 T-34 is probably the very one used by Mr. Reino Lehväslaiho in the counter-attack at Portinhoikka in June 1944. The victory-markings painted at the gunbarrel are therefore real.
http://andreaslarka.net/ps231003/ps231003.html
The tank is in it's post-war condition. The roadwheels, idler-wheels and the tracks have been changed. During the war the roadwheels were of the solid dish type, and the idler-wheels were the typical m1941 rubber-rimmed ones. The tracks were of the pre-1942 kinds. Also the front- and aft fenders have been modified. During the war these were of the same kind as Ps.231-2 still have today.
The pictures are taken by Mr. Ari Husu at the Pohjois-Karjalan Prikaati's garrison area in Kontioranta, Joensuu, Finland.
Tarkka kuvaus Portinhoikan tapahtumista on Erkki Käkelän kirjassa Laguksen miehet, Marskin nyrkki, Panssarikilta KY, Gummerus 1992 sivuilla 352-375.
Asialla oli siis Rask.Ps.K eli raskas panssarivaunukomppania. Loput revohkasta hoidettiin Sturmeilla, mutta silloin olikin jo kyseessä taiteluiden päävaihe. Kirjassa sivulta 369 alkaen sivulle 380.
Teppo komensi vaunua, Lehväslaiho ampui, Matti Virtanen ajoi ja radistina toimi panssarimies Lahti. 1. vihollisvaunu ammuttiin 1000 metrin päästä! (s.368)
Jopa Pekka Kantakosken massiivinen teos Punaiset panssarit, väittää Lehväslaihoa satuilijaksi tuon 5 tuhotun panssarin osalta, mutta koska Lehvälaiho haavoittui vähän myöhemmin noista tapahtumista ja joutui sairaalaan, niin oikaisu on jäänyt noinkin myöhäiseen.
S. 369
25.6.1944 tapahtumista Portinhoikassa, eli Se kuuluisa 1. vastahyökkäys:
"Klo 18.10 kärjen saavuttua Portinhoikkaan siellä oli jo yksi komppania JP 4:stä, joka luoteesta oli hyökännyt tienristeysmaastoon. Tien suunnan oli vihollisvaunuista puhdistanut käytännössä Rask.Ps.K:n T-34. Takana edenneet T-50 ja Postijunat hoitelivat varmistuksen. Venäläiset olivat menettäneet seitsemän T-34/85 panssaria, joista he osan olivat ehtineet polttaa. Kolme vaunuista saatiin kuntoon ja taisteluun uusin kansallisuustunnuksin vielä samana iltana. Omia vaunuja ei Ps.D tähän mennessä ollut menettänyt. Rask.Ps.K oli tehnyt veristä jälkeä Juustilan - Portinjoikan tiellä."
Lehväslaihon kirjaa Panssarisotaa 1941-1944, WSOY 1958, on täälläkin pidetty jopa satukirjana.
Miksiköhän näin? Kyseessähän lienee kuitenkin hänen omakohtaiset kokemuksensa aika vapaasti kerrottuna. Kirjoittajahan on myöskin palkittu ammattimies panssarintuhoojana!
Aiheesta lisää:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8594929#comment-47896857
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3110706/flat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9632531
Lehväslaaihon teksteissä on ammattimiehen ote. Mutta ei pidä sekoittaa viihdettä ja dokumentaatiota. On aivan eri asia (makuasia) arvostella Lehväslaihon fiktiota kuin hänen asiatekstejään.
Ammattimies. Suomen itsenäisyyden etappipaikoilla, ratkaisun hetkillä. Muutama Lehväslaiho kun napataan väärällä hetkellä pois, niin Suomen kokoisen maan itsenäisyyttä viedään.
Lehväslaihon kaltaisia Suomen sankareita ovat äärivasurit koettaneet väheksyä, nolata, pilkata ja mustamaalata koko sotienjälkeisen ajan.
Hasse Windin kohdalla oli tapaus, jossa punajuorut kertoivat Hassea nähdyn Slussenin siltojen alla deekiksellä. Väitteitä julkaistiin lehdissä ja intettiin ja hoettiin. Hasse itse oli tiiviisti Suomessa ja hyvässä kunnossa.
Mutta mitäpä punikki totuudesta välittäisi.
"Muutama Lehväslaiho kun napataan väärällä hetkellä pois, niin Suomen kokoisen maan itsenäisyyttä viedään"
Ei sota yhtä miestä kaipaa!
Kun Lehväslaiho haavoittui 25.6.1944 taistelussa, niin siitäkin huolimatta Suomen itsenäisyys säilyi...
Toki monissa tilanteissa yksittäissuoritusten merkitys saattoi olla hyvinkin suuri, mutta sodan lopputuloksen kannalta ei kuitenkaan ratkaiseva.
Tällainen alla kuvattu teko saattooi pelastaa todella paljonkin, sillä se saattooi viivästyttää vihollisen hyökkäyksen alkamista tai jopa keskeyttää sellaisen.
Sotataivaan sankarit -kirjassa on hyvä kuvaus kuinka Rantala tuhosi Ju-88 syöksypommittajalla kaksi polttoainerekkaa 30.6.1944. Suomalaisten Ju-88:t pommitti venäläistä panssaridivisioonaa, joka oli matkalla Talista Portinhoikkaan ja suomalaisten lentokoneet havaitessaan pakeni tien kahtapuolen metsiin.
Peräti nelisenkymmentä erilaista pommikonetta oli matkalla samaan kohteeseen eri lentokentiltä. Rantalan Ju-88:ssa oli lastina 2*250 kg 2* 500 kg pommeja. Koska panssarit ehtivät tien kahtapuolen metsän suojiin, niin Rantala jatkoi tien suuntaan eteenpäin ja havaitsi isot polttoainerekat pysähtyneenä perätysten. Tulipalo oli valtava ja se näkyi kauas. Siitä on kuvauksia useissa muissakin kirjoissa, joissa se kuvataan isona mustana savupilvenä, joka kohosi korkealle.
Sotataivaan sankarit: lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 1995
Emme saa unohtaa Panttipataljoonan sankareita.
Herrat Könönen ja Pyyhtiä pidättelivät vihollisen hyökkäystä Kaukasuksen äärimmäisessä kolkassa talvella 1942 kaksistaan usean tunnin ajan, ottaen myös kaksi loikkaria vangiksi. Könönen kaatui myöhemmin Kannaksen torjuntataisteluissa, Pyyhtiä selvisi sodasta
"Ei sota yhtä miestä kaipaa!"
Umpiluisten uhoa. Kyllä sota kaipaa yhtä miestä. Moni sotahistorioitisja on joutunut toteamaan, että oikea mies oikealla paikalla on y k s i n ratkaissut taistelun. Ei sillä tavalla yksin, että olisi lyönyt yksitään vaikka divisioonan. Vaan tekemällä yksin jonkin oleellisen työn. Pitänyt vaikka siltaa hallussa. Mm. ltn Andersen muutamine pst-tykkeineen löylytti neukkutankkeja sillan kupeessa ratkaisevat hetket, jotta merkittävä määrä perääntyviä saksalaisia pääsi pelastumaan. Hän oli se kaivattu yksi mies. Carellin kirjasta Poltettu maa voi lukea tuon epsodin lyhyenä versiona.
Antti Rokan tapaisen tapauksen (jossa kp:lla ammuttiin suuri vihollisjoukko) tiedän tapahtuneen Karjalassa, kokonaan toisen nimisen soturin toimesta. Hänkin oli se kaivattu yksi mies, joka omalla paikallaan "piti sormeaan padonreiässä".
"Kun Lehväslaiho haavoittui 25.6.1944 taistelussa, niin siitäkin huolimatta Suomen itsenäisyys säilyi..."
Kyllä tuo suoritus vaikutti paljon ja sen myötä saatiin muistaakseni 6-7 ehjää T-34 vaunua suomalaisille käyttöön. Niistä osa oli T-34/85 malleja ja lisäksi vielä 2 kpl ISU-152 vaunujakin. Toinen niistä menetettiin pian mutta toista voi vieläkin katsella Parolan Panssarimuseossa. Samoin useimmat T-34 -vaunutkin on säästetty.
saatiin sotasaaliiksi kaikkiaan seitsemän T-34/85 vaunua. Niistä on useita vielä eri puolilla jäljellä mm. Panssarimuseossa ja Parolassa.
Vielä vaan korkkaritiedoilla pissipiet heittää vaktaa. Lehväslaiho voitti koko puna-armaeijan, vai kuka se olikaan?
http://andreaslarka.net/ps231002/ps231002.html
Lehväslaihon T-34 on Mikkelissä.
Tuossa ylhäällä taitaa olla oikeat tiedot. Kakkonen taisi kastua Poventsan tulvassa ja Saimaan kanavassakin. Molemmista se selvisi!
http://andreaslarka.net/ps231003/ps231003.html
Ettei kuitenkin tämä T-34 nro 3