Olen seurustellut vuoden verran miesystäväni kanssa. Koko tämän ajan hän on kärsinyt masennuksesta enemmän ja vähemmän. Nyt on kokeilussa uusi lääke ja kovasti toivomme, että se toisi vihdoin muutoksen parempaan. Mies on voimaton ja tuntee itsensä täysin nollaksi. Välillä hän haluaa minut pois elämästään, etten joutuisi kärsimään. Kaiken vapaa-aikansa hän haluaisi vain nukkua ja nukkua. Töissä sentään pystyy käymään.
Haluaisin neuvoja miten voisin auttaa ja tukea häntä. Olemme kaukosuhteessa ja näemme vain viikonloppuisin, joten sekin tuo omat ongelmansa, kun en voi olla "katsomassa hänen peräänsä" jatkuvasti.
Haluaisin neuvoja miten voisin auttaa ja tukea häntä. Olemme kaukosuhteessa ja näemme vain viikonloppuisin, joten sekin tuo omat ongelmansa, kun en voi olla "katsomassa hänen peräänsä" jatkuvasti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No, ei se apu ole ainakaan sitä, että "katsoo toisen perään jatkuvasti". Aikuista ihmistä ei tarvi holhota edes rakastamisen nimissä. Se masentaa vaan lisää.
Kun kehon oma mekaniikka on syystä ja toisesta sekasin, tarvitaan ulkoisia kemikaaleja avuksi. Se on lääkärin ja potilaan välinen asia.
Toivottavasti se oikea lääke on nyt löytynyt sille miehelle siellä.
Sun tehtävä on olla vaan läsnä ja edustaa ns. tasapainoista ihmistä, joka välittää eikä holhoa, ahdistu ja hylkää.
Muutto miesystäväsi luo helpottaisi hänen masennustaan, kun olisit hänen tukenaan ihan jokapäiväisessä elämässä.
Toi on vähän kaksipiippuinen juttu. Masennus voi myös "myrkyttää" puolison siinä vierellä salakavalasti. Eli masentuu/tuntee voimattomaksi itsekin. Ainakin vakavasti masentuneiden kanssa.
Toimiva lääkitys toimiva terapia on paras vaste mt-sairauksiin. Tervehtymiseen vaikuttaa myös oma asenne ja elintavat: ei päihteitä(alkoa kohtuudella), oikeanlainen ruokavalio ja riittävä liikunta.
Jaksamista teille molemmille. Tilanne on parisuhteelle kieltämättä aika haastava. Miehesi ei varmastikaan ole täysin oma itsensä, vaan masennus verhoaa häntä ja hänen ajatuksiaan. Se vaikuttaa tietenkin sinuun ja teidän suhteeseen.
Hän ei ehkä tiedä mitä hän ajattelee suhteestanne tai tulevaisuudesta, koska hänen maailmansa on muutenkin ilman suuntaviivoja ja kaikki näyttää harmaalta. Hänen on vaikea nähdä sitä mitä sinä näet tai positiivisia asioita. Tunnet selvästi rakkautta miestäsi kohtaan, joten älä luovuta. Ehkä miehesikin tajuaa sen jossain välissä.
Mielestäni sinun kannattaa ilmaista että olet tukena aina kun hän tarvitsee ja et ole hylkäämässä häntä siksi että hänellä on tällä hetkellä masennusta. Voit myös yrittää puhua hänen kanssaan masennuksesta jos hän suostuu puhumaan. Toisaalta ulkopuolinen apu voisi olla parempi, ettei masennuksesta tule parisuhteen ongelma ja sinusta terapeutti. Jos näet hänen tarvitsevan apua, niin sinulla on oikeus sanoa se hänelle. Ehkä hän ei sitä itse tajua tai uskalla tehdä. Joka tapauksessa masennuksesta kokonaan irti pääseminen on pitkäaikainen prosessi. Toiseksi hanki itsellesi tietoa ja keskusteluseuraa se auttaa silloin kun et pysty pitämään kaikkea sisälläsi ja et voi puhua miehellesi siitä kuinka vaikeaa sinulla on kuormittaaksesi häntä lisää. Masentunut voi kokea liikahuolehtimisen holhoavana, joten anna tilaa ja kysele silloin tällöin vähän kuulumisia. Tsemppaa häntä. Se että käy kävelyllä tai yrittää noudattaa säännöllistä elämänrytmiä niin nekin on jo saavutuksia. Älä vaadi liikaa ja elä hetki kerrallaan. Masentunut ei pysty suunnittelemaan tulevaa.
Masentuneen kanssa eläminen on vaikeaa. Tuskin kukaan tietää miten siinä pitäisi toimia. Mikä on oikein milloinkin. Voit ehkä kysyä sitä häneltä, että mitä hän haluaa. Välillä masentuneet loukaavat todella pahasti, he tietävät että masennus syö kumppania, mutta silti eivät kykene huomioimaan toista hänen tarvitsemalla tavalla. Älä ota sitä loukkauksena, yritä ymmärtää. Älä kuitenkaan alistu täydeksi ovimatoksi ja tee ystäviesi kanssa asioita mitä yleensä olet tehnyt miehesi kanssa (esim. ulkona käynti, jottet sinäkin erakoidu). Koita olla oma elinvoimainen itsesi, älä murehdi liika hänen ongelmia, koska se on totta että masennus voi myrkyttää toisenkin. Eikä sinusta ole silloin apua. Voi jopa olla hyvä että olette erossa arkipäivät, jolloin hän saa olla omassa rauhassa, mitä varmasti kaipaakin.
Ja tärkeintä on muistaa, että se mitä sinä tunnet on aitoa. välillä kavereilta tai vaikka täältä voi saada vääriä neuvoja. He eivät tiedä koko totuutta tai sitä mitä teidän välillä on. Tuki on kuitenkin tärkeää, varsinkin puhuminen ja tunteiden järkeistäminen silloin kun tuntuu että maailma kaatuu ja mistään ei tule mitään. Elämä masentuneen kanssa on vuoristorataa. Välillä sattuu niin pirusti kun rakastaa, haluaa auttaa ja toinen ei ymmärrä ja välillä kaikkein helpointa olisi luovuttaa, koska hän kohtelee kuin patalappua on kuin eri ihminen.
Olisi kiva kuulla lisää ajatuksiasi :)
Olen monesti miettinyt millaisia ajatuksia läheisillä on ja millaisia tarinoita heillä on kerrottavana. Miten läheiset jaksavat jne. Vaikutat hyvin ihanalta kumppanilta ja jaksavalta! Kaikkea hyvää masentuneiden kanssa eläville ja masentuneille!
hmm minusta masennus on pitkälti keksitty sairaus. esim. mieheni kotimaassa, hän ei tunne ketään jolla olisi todettu masennus tai ketä lääkittäisiin masennuksesta, vaikka hänellä on todella laaja tuttavapiiri. tietenkin ihmisiä aika ajoin surettaa tai harmittaa, mutta se on elämää. Suomessa taas aivan liian helposti diagnosoidaan masennus syyksi ja lääkitään ihmisiä, koska se on halvempaa.
talvi on rankkaa aikaa kropalle ja mielelle, mutta syömällä terveellisesti, liikkumalla, tekemällä mielekkäitä asioita ja pyrkimällä positiivisuuteen pääsee paljon pidemmällä, kuin lääkitsemällä itseään päivittäin.
Ei masennus oo keksittyy. Moni ei vaa tiedosta sitä tai uskalla myöntää, ku pelkää leimatuksi tulemista. Se o varmaa näkökulmasta ja asenteest kii et pitääkö sairautena vai ei. Se on sellainen tila ennemminki. Tottakai masennusta voi parantaa positiivisyydellä, mut sanoppa se masentuneelle.
Joissain maissa ei vaa tunneta tai tunnusteta masennuskäsitettä. Se o jotenki piilos. Suomessa kyl riittää masentuneita, se o varmaa. Eiköhä osa syy oo pimeys, elämäntavat ja kiire. Etelän maissa esim. otetaa lungimmin ja ihmiset juttelee toisillee ku o huono olla. Siel ei oo häpee myöntää et on uupunu ja saa ajois ehkä apuu.
Et en kyl lähtis sanoo masennusta keksityksi, Miks muute tääl ois nii paljo ihmisii jotka ei pääse yksi pois pimeydest? Ei voi sanoo et: hei sul on kaikki okei, älä valita. Ei se oo aina nii helppoo jos ei oon nähny mitä se on.
Et alottajalle jaksamista! Ja edellä on ihan hyvii pointteja, jatketaan mielummi auttavalla linjalla. ei kieltämällä ongelmaa.
sanoinkin, että masennus on pitkälti keksitty sairaus, ei täysin keksitty sairaus. kyllä on joitakin ihmisiä joilla on kemikaaliset tasapainot aivoissa täysin epätasapainossa, eivätkä he yrityksestä huolimatta saa tunteitaan tasapainoitettua, mutta tämä on todella pieni prosentti. suurin osa tarvitsisi juuri enemmän ihmiskontaktia, asenteen muutosta, terveellisempiä elämäntapoja jne.
Suomessa se on jotenkin ok, että ykskaks julistautuu masentuneeksi, elää sossun rahoilla yksin vuokrakämpässään eikä ota vastuuta elämästään. monessa maassa ihmisillä ei ole varaa olla masentuneita, kun yhteiskunta ei maksa itsesäälissä kierimisestä kotona. työpäivät saattavat olla jopa 12-tuntisia eli ei elämä ole helppoa sielläkään. näissä maissa itsemurhatilastot ovat usein paljon pienempiä kuin Suomessa.
väitän edelleen, että suurin osa Suomen masentunteista ihmisistä toipuisi sairaudestaan, jos he ymmärtäisivät, että omalla asenteella, elämäntavoilla ja valinnoilla on suuri vaikutus heidän mielentilaansa ja he alkaisivat kehittämään itseään parempaan suuntaan.
n. 24. hki, viestisi on uskomattoman naiivi. Et taida tuntea yhtään masentunutta ihmistä henkilökohtaisesti? Masennuksessa ei ole kyse pelkästä lyhytaikaisesta suremisesta tai harmituksesta - masennus tarkoittaa pahimmillaan sitä, että kaikki elämässä tuntuu toivottomalta ja mustalta. Aamulla ei jaksa nousta sängystä ja itsensä kokee maailman surkeimmaksi ihmiseksi - ajatuksissa kiertää se, että kaikille olisi parempi, jos kuolisi pois. Tulevaisuutta ei jaksa ajatella.
Jos aivojen serotoniinin eli välittäjäaineiden tuotanto on mennyt sekaisin, sitä ei välttämättä saa kuntoon kuin lääkkeillä. Ei sillä, että kaikkia masentuneita auttaisivat vain lääkkeet. Tuollainen syyllistäminen ja sairauden mitätöiminen kertoo ymmärtämättömyydestä. Eri kulttuureissa on omat "elämäntapasairautensa". Suomessa masentuneita on tuhansia.
AP:lle haluaisin sanoa, että pysy tukena, se on kaikkein tärkeintä. Vaikka välillä ei jaksaisi kuunnella sitä samaa itsensämollaamisvirttä, niin usko pois, miehesi paranee kyllä ja viimeistään silloin hän osaa varmasti arvostaa sitä, että olet ollut hänen tukenaan. Tärkeintä on, ettet jätä häntä yksin. Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että näännytät samalla itsesi. Kuuntele miestäsi ja hänen huoliaan, ja kun tapaatte, tehkää mukavia asioita yhdessä. Piristä ja kannusta, jotta masentunut kokee joskus onnistumisen tunteita. Voimia!
Mies tarvitsee ammattiterapeuttia! Parisuhde ei ole terveellä pohjalla, jos toinen on toisen mielenterveyskuntouttaja! Puoliso ei voi parantaa toista osapuolta, paraneminen lähtee aina itsestä.