En tiedä mistä aloittaisin?
Tapasin noin vuosi sitten hurmaavan ja ihanan miehen, jonka kanssa seurustelen tälläkin hetkellä. Toki olen esitellyt miehen ystävilleni. Osa on tavannut hänet vain muutaman kerran, osa tapaa viikottain. Aika pian ensiesittelyjen jälkeen yksi ystävättäreni lopetti yhteydenpidon. Aiemmin oltiin monta kertaa viikossa yhteydessä. Sitten alkoi välttely ja selittely ja kohta ei enää vastattu viesteihin. En ole tästä ystävästä kuullut mitään 10 kuukauteen. Joulukortin kyllä lähetin. Joskus kysyin viestillä, että onko hänellä jotain huolia tai murheita, mutta vastasi että kaikki on hyvin. sen jälkeen hilajisuus
Minä ja mies emme asu vielä yhdessä, mutta nyt asiaan saattaa tulla nopeastikin muutos, sillä saimme molemmat töitä samasta kaupungista. Itse olen ollut työttömänä ja elänyt työttömyyskorvauksilla jo jonkun aikaa, joten olen ollut todella iloinen saamastani työpaikasta. Ei, en hehkuttanut asiasta Facebookissa. Kunhan olen lähipiirille ja ystävilleni asiasta maininnut. Tarkoittaahan tämä sitä, etten enää näe näitä ystäviä, jotka tässä kaupungissa asuvat, enää niin usein, kun muutan kauemmaksi. Nyt yksi ystävättäreni on lopettanut täysin yhteydenpidon! Hältäkin kysyin, mutta vakuutteli kaiken olevan hyvin. Muutenkin aistin, että jotenkin kukaan ei ole aidosti puolestani onnellinen. Ainoastaan eräs vanha työkaveri, jota en ole nähnyt pariin vuoteen, on onnitellut ja ollut todella iloinen. Muut ovat sanoneet vain "no sepä kiva" ja kohotelleet olkiaan. EN ole odottanut mitään hypetystä, onnittelu ja pari kysymystä olisi riittänyt.
Ymmärrän toki, että joskus myös ystäävt haluavat ottaa pientä välimatkaa ja etäisyyttä. Mutta silti en voi välttyä ajattelemasta, että minulle ollaan kateellisia? Puolestani ei olla onnellisia? Minulle ei voi tapahtua mitään hyvää?
Tapasin noin vuosi sitten hurmaavan ja ihanan miehen, jonka kanssa seurustelen tälläkin hetkellä. Toki olen esitellyt miehen ystävilleni. Osa on tavannut hänet vain muutaman kerran, osa tapaa viikottain. Aika pian ensiesittelyjen jälkeen yksi ystävättäreni lopetti yhteydenpidon. Aiemmin oltiin monta kertaa viikossa yhteydessä. Sitten alkoi välttely ja selittely ja kohta ei enää vastattu viesteihin. En ole tästä ystävästä kuullut mitään 10 kuukauteen. Joulukortin kyllä lähetin. Joskus kysyin viestillä, että onko hänellä jotain huolia tai murheita, mutta vastasi että kaikki on hyvin. sen jälkeen hilajisuus
Minä ja mies emme asu vielä yhdessä, mutta nyt asiaan saattaa tulla nopeastikin muutos, sillä saimme molemmat töitä samasta kaupungista. Itse olen ollut työttömänä ja elänyt työttömyyskorvauksilla jo jonkun aikaa, joten olen ollut todella iloinen saamastani työpaikasta. Ei, en hehkuttanut asiasta Facebookissa. Kunhan olen lähipiirille ja ystävilleni asiasta maininnut. Tarkoittaahan tämä sitä, etten enää näe näitä ystäviä, jotka tässä kaupungissa asuvat, enää niin usein, kun muutan kauemmaksi. Nyt yksi ystävättäreni on lopettanut täysin yhteydenpidon! Hältäkin kysyin, mutta vakuutteli kaiken olevan hyvin. Muutenkin aistin, että jotenkin kukaan ei ole aidosti puolestani onnellinen. Ainoastaan eräs vanha työkaveri, jota en ole nähnyt pariin vuoteen, on onnitellut ja ollut todella iloinen. Muut ovat sanoneet vain "no sepä kiva" ja kohotelleet olkiaan. EN ole odottanut mitään hypetystä, onnittelu ja pari kysymystä olisi riittänyt.
Ymmärrän toki, että joskus myös ystäävt haluavat ottaa pientä välimatkaa ja etäisyyttä. Mutta silti en voi välttyä ajattelemasta, että minulle ollaan kateellisia? Puolestani ei olla onnellisia? Minulle ei voi tapahtua mitään hyvää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Juuri näin. Olit se ystävysten reppanajäsen, jota seläntakana oli kiva yhdessä nyökytellen sääliä "kyllä se Niina on niin ihana ihminen, mutta kun sillä käy aina niin paska tuuri miesten kanssa nyt vielä työtönkin on". Asetelma on keikahtanut päälaelleen. Arvatenkin nämä sinun (eks)ystävättäresi ovat naimattomia, lapsettomia sinkkuja?
Ei se kenestäkään säälittävää häviäjää tee, jos on lapseton. Tai naimaton, sekin voi olla ihan oma valinta. En kaipaa prinsessahäitä enkä mitään rääkyvää sinappikonetta elämääni, ja lähinnä huvittaa, jos joku päättää sääliä mua tällä perusteella.
Ystävät tietenkin lopettavat yhteydenpidon kun tietävät, että seurustelu vie paljon aikaa (ainakin kuuluisi viedä) eikä pysty ystäviin enää niin paljon pitämään yhteyttä. Moni ei myöskään pidä ystävistä (kuten minä) jotka asuvat kaukana ja joita tavataan vain harvoin koska monella on muutenkin niin kiireellistä, että hyvä jos ehtii muutamaa lähellä asuvaa ystävää tavata.
En usko, että kukaan nainen on toisen kumppanista kateellinen:) Nainen kuin nainen varmasti löytää mukavan miehen itselleen jos vain etsii. Tietenkin jos luulet, että on helppoa olla naisena vierailemassa ystävän luona jolla on mieskumppani ja kuka kokoajan pitelee miestään kädestä, säteilee tavallista enemmän onnellisuutta ja joka toinen sana on oman miesystävän nimi niin voit olla varma, että ei ole mukavaa. Ystävää harvemmin kiinnostaa naisen miesystävä vaan tämän ystävän asiat mutta jos kokoajan puhutaan "meiän" petteri teki sitä ja tätä niin eihän tuollaista kukaan jaksa.
Kuulostaa siltä, että kateellisia ovat. Aika harva loppujen lopuksi osaa olla aidosti iloinen toisen puolesta.
Tässä näkee todeksi sen seikan, että vääriä ystäviä on olemassa. Niitä luulee oikeiksi ystäviksi, mutteivät olekaan. Käy ilmi, kun itse joutuu vaikeuksiin, tai kokee myönteisiä elämänmuutoksia. Kummankin myötä kaikkoavat, eivät ainakaan ole tukena.
Yleensä se menee niin päin, että seurusteleva lähes lopettaa yhteydenpidon kavereihinsa. Mutta sinun tapauksessasi olet esimerkilisesti yrittänyt pitää yhteyttä! Ennenkuulumatonta, että sinkkuystävät lopettavat yhteydenpidon seurustelevaan!
Ovatko yhteydenottoyrityksesi olleet puheluita vai tekstiviestejä? Jos olet lähinnä tekstaillut, yrittäisin ehkä vielä jonkun aikaa kunnolla saada selvyyden asiaan soittelemalla perään. Jos ei puheluihin koskaan vastata, eikä takaisinpäin soiteta, voi päätellä ettei henkilö itse halua olla enää tekemisissä.
Etpä paljon mitään voi tehdä, asia ei ole sinun käsissäsi. Itse varmaan lopettaisin yhteydenotot näihin "kadonneisiin" ja katsoisin, kuuluuko heistä enää koskaan mitään. Veikkaisin että ei.
Aika usein naisen vaisto osuu oikeaan, joten jos aistit että kyse on kateudesta, uskon että olet silloin oikeassa. "Oireet" myös kuulostavat siltä.
Ja Kii999: Naiset TODELLAKIN voivat olla ystävän kumppanista kateellisia! Jotkut jopa niin kateellisia, että yrittävät viedä toisen miehen, tai aiheuttaa välirikon viettelemällä tämän!
Siis olemme tavanneet ainakin kerran viikossa. Mutta tekstiviestejä on lähetelty monena päivänä viikossa.
Ja emme yleensä edes puhu "meidän miehistä". Tai no sen verran että jos on vaikka jotain suunnitelmia, matkoja tai tällaisia, niin niistä voidaan kertoa.
On se niin julmaa kun itse ei ole yleensä edes kateellinen mistään kenellekään ja aina yrittää olla iloinen ja onnellinen toisen puolesta ja tuoda sitä ilmi. Kannustaa ja tsempata ja näin. Ja mitä siitä saa?
Näin se monesit menee. Eiköhän tämä sama peikko olisi lähellä sinuakin jos olisit itse noiden ystävien paikalla. Tulee ikävä ja paha mieli kun jotain tärppää ja saa monta hyvää asiaa yhdellä kertaa: työpaikka, kumppani ja uudet kuviot. Myös nämä ystävät kokevat surua kun ja tavallaan menettävät sinun ystävyyttä kun en ole enää niin paljon heitä läsnä. Me olemme kaikki tavallaan inhimmillisiä. Yritä ymmärtää ja älä loukkaannu itse ystäviisi. Kylä he sitten ajallaan kypsyvät ajatukseen että sinun kuviosi ovat muuttuneet.
Keissa.
Aikuisena ihmisenä minä ainakin ymmärrän, että muutoksia tapahtuu kaikista eniten silloin kun ollaan 25-40 vuotiaita. Opiskelut on opiskeltu, hankitaan työpaikkaa, seurustelukumppanista on tullut avopuoliso ja kohta siitä varmaan tehdään aviopuoliso. Muutetaan töiden perässä ja etsitään sitä "omaa paikkaa". Lasten hankinta tulee ajankohtaiseksi ja sekös vasta muutoksia tuokin! Otetaan asuntolainaa ja ostetaan iso perheauto.
Tässä iässä ystävät eivät ole number1 vaan puoliso, yhteisen elämän rakentaminen ja elämässä pärjääminen. Muistan kyllä nuorena kun sanottiin että kun alatte seurustelemaan niin älkää unohtako niitä ystäviä. Se on ihan totta ja se neuvo kannattaa pitää mielessä, ihan jokaikisen.
Miten tuntuu, että täällä vastailee jotkut 15 vuotiaat? Ainoastaan :-P :llä oli järkeviä pointteja tekstissään.
Kumminkin itse toivoisin, että kun aletaan seurustella, niin sitä ukkoa ei raahata tyttöjen tapaamisiin, vaan kavereita tavataan vain erikseen jos eivät itse muuta toivo. Jotkut naiset tuntuvat kasvavan niin kiinni miehiinsä, että vaikuttaa siltä kuin eivät uskaltaisikaan enää olla naisten kesken. Aina on mies tai lapsi välissä. Lisäksi ikään kuin kuulostellaan miehen mielipidettä "tyttöjen jutuista" ja keskustelua luotsataan sen mukaan. Hyi.
Senkö takia pidät :-P nimimerkin kirjoituksesta, koska se myötäilee sinun kateusteoriaasi?
En vaan siksi että muut ovat "arvanneet" väärin. Puhuvat ajan puutteesta ja miehestä höpöttämisestä ja äijän raahaamisesta mukana, vaikka sitä en ole tehnyt.
Kii9999kirjoitti:
Ystävät tietenkin lopettavat yhteydenpidon kun tietävät, että seurustelu vie paljon aikaa (ainakin kuuluisi viedä) eikä pysty ystäviin enää niin paljon pitämään yhteyttä.
---- ihan yhtä paljon on pidetty yhteyttä ja nähty, kuin ennenkin
Moni ei myöskään pidä ystävistä (kuten minä) jotka asuvat kaukana ja joita tavataan vain harvoin koska monella on muutenkin niin kiireellistä, että hyvä jos ehtii muutamaa lähellä asuvaa ystävää tavata.
--- mä en valitse ystäviä sen perusteella, missä ne asuvat.
Tietenkin jos luulet, että on helppoa olla naisena vierailemassa ystävän luona jolla on mieskumppani ja kuka kokoajan pitelee miestään kädestä, säteilee tavallista enemmän onnellisuutta ja joka toinen sana on oman miesystävän nimi niin voit olla varma, että ei ole mukavaa.
--- en puhu 24/7 meistä. Kuulumiset ja muut perusjutut voin kertoa, mutta niin kertovat kyllä ystävätkin ja usein kysytään, ihan kohteliaisuudesta, että mitä teille kuuluu.
Ystävää harvemmin kiinnostaa naisen miesystävä vaan tämän ystävän asiat mutta jos kokoajan puhutaan "meiän" petteri teki sitä ja tätä niin eihän tuollaista kukaan jaksa.
--- en puhu 24/7 meistä.
Myös nämä ystävät kokevat surua kun ja tavallaan menettävät sinun ystävyyttä kun en ole enää niin paljon heitä läsnä.
---- kukaan ei ole menettänyt yhtään mitään (paitsi minä ystävän)
Kumminkin itse toivoisin, että kun aletaan seurustella, niin sitä ukkoa ei raahata tyttöjen tapaamisiin, vaan kavereita tavataan vain erikseen jos eivät itse muuta toivo.
---- edelleenkin meillä on tyttöjentapaamiset ja pariskuntaillat erikseen