Olen naimisissa länsi- afrikkalaisen muslimimiehen kanssa. Naimisiin mentäessä hankimme sormukset. Minä pidän sormustani aina, mutta mieheni ei. Kun huomautan asiasta ja sanon, että Suomessa on loukkaavaa puolisoa kohtaan unohtaa sormus hyllylle tai lompakkoon, saan vastaukseksi, että hänelle riittää, että hän itse tietää olevansa naimisissa. Kuin teillä toisilla?
vihkisormus
jaajaa1
342400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ihan selvä asia mies halua pitää sormusta haluaa viestittää kaikille että on vapaa mies!!
Ja tämä sitten aivan totta :) Sorry..
Onko näin, että muslimit pitävät sormusta niin kuin me kristityt? Siis jos kysyjän aviomies ei välitä aina käyttää sormustaa, ehkä todella unohtaa sen, meinaa se sitä, että hän todella haluaa viestittää ulkopuolisille olevansa sinkku.
pohjalla ollaan, jos sormuksen käyttö tai käyttämättäjättäminen määrittää uskollisuuden. Minun puolisoni käyttää sormusta vain 'tärkeissä' tilaisuuksissa, mutta ei arjessa. Eikä meillä ikinä ole mitään vääntöä mokomasta asiasta ollut.
Islamin tradition mukaan kulta (ja silkki) ovat naisia varten, eikä miesten tulisi niitä käyttää. Tätä eivät tosin monet noudata, sillä paljon näkee esim näyttäviä sinettisormuksia myös miespuolisilla. Meilläkin mies on saanut sellaisen isoäidiltään opintonsa päättäessään, mutta ei hän käytä sitäkään. Kuin ei myöskään kultaisia kaula- tai ranneketjujakaan.
Sama vihkisormuksen käyttämättömyys näkyy myös hänen miespuolisilla sukulaisillaan. Muutama käyttää sinettisormusta, mutta vihkisormusta en ole nähnyt päivittäisessä käytössä kenelläkään. Osa naisistakin laittaa sormukset vain juhlatilaisuuksiin.
Meillä sama, sormukset silloin kun on juhlat. Emme siis kumpikaan käytä sormuksia arjessa. Oltu jo monta vuotta aviossa, eli ei se uskollisuus taida olla sormuksista kiinni. Kun juhlat, niin silloin minulla sormuksia, kaulaketjuja, rannaketjuja ja korvikset. Mies laittaa sormuksen ja kaulassa roikkuu kultaketju aina, vaikkei nyt ole sellainen älyttömän paksu.
Turha täältä varmaan on kysyä uskollisuudesta.
Aloittajan kannalta se pointti on, että häntä miehen sormuksen käyttämättömyys häiritsee. Minusta on kummallista, ettei mies pysty sen vertaa ottamaan vaimonsa tunteita huomioon, että pitäisi sormusta, jos se kerran on vaimolleen tärkeää. Eikö teistä? Jos on vaimoa kohtaan noin tympeä, niin herää kysymys, kuinka sitoutunut hän tuohon liittoon on ylipäätään. Ja sitä kautta päästäänkin sitten myös niiden mahdollisten pettämisasioiden äärelle...
käytöstä joltain pikkupimulta. Kertoo ensisijaisesti hänen omista epävarmuuksistaan. Kas kun ei vaadi puolisoaan kantamaan 'Olen naimissa'-kylttiä vielä sormuksen lisäksi!
oltu naimisissa jo pidempään. Mies ei tosiaan ole koskaan sormustaan jokapäiväisesti käyttänyt. Minä taas käytän jatkuvasti. Enkä tosiaan siksi että julistaisin olevani varattu, vaan siksi että olen sormus-friikki. Ei siihen mitään ulkoisia merkkejä tarvitse, kun sydän on varattu, niin ei suhteeseen mahdu ketään ulkopuolista.
Sormuksen pitäminen on yhä aika vahva perinne, samoin kuin esim. kirkkohäät tms. Kyse on vahvasta kulttuurisesta meemistä. Hyvin monet pitävät näitä asioita tärkeinä, ja osoitat vain oman vähäisyytesi leimaamalla sen pikkumaiseksi ja epävarmuudesta kertovaksi käyttäytymiseksi. "Olen naimisissa" -kyltti ei ole kovin yleinen tapa kertoa yhteisölle omasta statuksestaan parisuhdemarkkinoilla. Sellaista meemiä ei itse asiassa ole olemassa.
muslimimiehet käyttävät sormusta ollessaan oikeasti avioliitossa...näin se vaan on
Jaa, mihin perustat väittämäsi? Olemme toista kymmentä vuotta ollut naimisissa ja kohta jopa isovanhempiakin mutta koskaan mieheni ei ole sormusta sormeen laitranut. Sinun määritelmien mukaan emme ole oikeasti naimissa, kerro toki lisää mitä me olemme ja emme ole??
Mulla oli vähän sama juttu. Mies ei oikein halunnut pitää sormusta, ja lopullisesti otti sen pois, kun oli metallihommissa, eikä sen jälkeen ole sormusta pitänyt. Se loukkasi minua suuresti, mutta hänen mielestään ei ole mikään iso juttu, ei vaan tykkää pitää sormusta. Sitten sanoin, etten sitten minäkään pidä, ja otin omani pois.
Vuosikaudet ollaan yhdessä naimisissa oltu ilman sormuksia, ja näyttää, että tämä yhä jatkuu...silti syvällä sydämessäni olen loukkaantunut varmaan loppuikäni, mutta tilanne nyt on vaan tällainen...uskollisuus ei ole sormuksesta kiinni, vaikka on varmaan niitäkin, jotka haluavat näytellä olevansa vapaita...
Ei metallitöissä edes saa pitää sormusta ja kaiketi kyllästyi ottamaan/laittamaan sormuksen sormeen.
Ihme asioista tekin loukkaannutte, jostain sormuksesta? :D
Töissä tulee helposti pahoja vammoja jos sormus tarttuu johonkin.
Myös sähkön aiheuttama palovamma on sormuksien kanssa mahdollinen.
http://www.gangahospital.com/PS-RS-RingAvulsion.html
Ja toinen
http://rlbatesmd.blogspot.fi/2008/06/ring-finger-avulsion.html
jep mun sairaanhoitaja äitikään ei pidä sormusta sormessaan, kun töissä ei saa käyttää sitä.
Jos mies ei suostu pitämään, ehdotan, että sinäkään et pidä.
Minun muslimi miehelläni on jokapäiväisessä käytössä kaksi normaalia kultasormusta. Kun hän lähtee pois kotoa laittaa hän sormukset sormeensa. Kotona hän ei niitä pidä. Sormuksen pitämisessä on se hyvä puoli ettei kenellekkään jää epäselväksi kannataako miestä yrittää iskeä. Vaikka toki on niin röyhkeitä naisia olemassa ettei vaimo ja lapset menoa haittaa. Meillä se onkin vähän niinkuin vitsi että jos huomataan jonkun olevan kiinnostunut niin raavitaan otsaa vähän aikaa ettei sormus varmasti jää huomaamatta :) Minun mieheni ei kylläkään ole afrikkalainen ja olen muutenkin saanut sellaisen käsityksen ettei ulkkikset ainakaan suomessa hirveästi sormuksia harrasta.
Voi juma, mistä näitä lapsellisia naisia löytyy? Ei se sormus ole mikään tae uskollisuudesta. Mies jos haluaa pettää, niin sen se tekee aivan varmasti, oli se lapsellinen vaimo pakottanut laittamaan sormuksen sormeen tai ei.
Voihan sen sormuksen laittaa taskuunkin, kun lähtee kotoa. Ei se nyt mikään este ole sormus, älkää nyt pitäkö puolisoitanne ihan pelleinä. Eiköhän sillä puolisollakin ole vapaus käyttää tai olla käyttämättä sormusta.
Minä en esittele joka ihmiselle, että olisin naimisissa. Jos joku kysyy, niin vastaan tietenkin kyllä. Ei mun tarvi raapia otsaani esitelläkseni vihkisormusta. NAURETTAVIA JA LAPSELLISIA NAISIA :D
On mukavampaa "esitellä" sormusta kuin joutua siihen tilanteeseen että joku lähestyy ja hänet pitää torjua. Itse en henkilökohtaisesti pidä siitä jos joku mies kyttää esim istuessani kahvilassa yksin. Kun he näkevät sormuksen, kiinnostus lopahtaa hetkessä.
En väittänyt että sormus tekee kenestäkään uskollista. Totesin sen vain rajoittavan kosiskelua muiden osalta. Kaikki kun eivät siitä tykkää, usko tai älä.
Ja en tietääkseni missään vaiheessa ilmoittanut että olen miehen pakottanut sormuksia käyttämään, se on ollut hänen oma valinta.
Ei avioliitossa ja perinteissä, kuten sormuksen käyttämisessä, ole mitään naurettavaa tai lapsellista. Se mikä on naurettavaa, on se että sinun viestistä saa sellaisen kuvan kun ajattelisit miesten poistuvan kotoaan vain pettääkseen vaimojaan. Olisipa elämä kurjaa jos pitäisi jatkuvasti ajatella että kun mies sulkee kotioven perässään, sujahtaa vihkisormus vikkelästi taskuun. Harmi jos sinun miehesi on sellainen.
Eli et siis ymmärrä lukemaasi. Olenhan jo kirjoittanut, jos mies pettää niin se on sama onko sillä puolisolla sormus sormessa vai ei. Ei se uskollisuus perustu sormukseen.
Mitä tulee minun puolisooni, niin emme käytä kumpikaan sormusta. Ainoastaan kun on juhlat, niin silloin laitamme sormukset ja minä vielä muut kullat päälle.
Mulle on yksi helvetin lysti jos joku minua vahtaa kahvilassa tai missä vain. En anna positiivisia signaaleja jollekkin kyttärille, eli en tarvitse sormuksia siihenkään.
Minun viestistäni et voi saada mitään kuvaa, kun meni aivan metsään arvauksesi. Olemme olleet jo monta vuotta aviossa ja meillä on kolem lasta. Kun puolisoni lähtee ulos, niin en mieti mitään pettämisiä, koska se on aivan sairasta mustasukkaisuutta. Samoin on, kun minä menen ovesta ulos, puolisoni ei mieti onko minulla sormus sormessa vai ei. Emme siis ole mitään mustasukkaisia sormuksista huolimatta.
Mitäs sanotte siihen kun minun miehelläni ei edes ole sormusta? Siis naimisissa ollaan mutta sormusta ei hänelle ostettu. Mieheni ei vaan yksinkertaisesti pysty pitämään mitään koruja tai edes kelloa ranteessa! En ole kertaakaan saanut häntä edes kokeilemaan kello ranteeseensa. Häntä ahdistaa korut ja kellot ylikaiken!
Minua asia ei ole muuta kun huvittanut, enkä koskaan ole asiaa siltä kantilta ajatellutkaan, että joku voisi yrittää häntä iskeä kun ei ole sormusta :D
Minusta se on mukavempaa kun naiset eivät tiedä hänen olevan varattu, vaan joutuvat pähkäilemään mikä heissä oli vialla kun ukko ei kiinnostunut ;)
Säälittävän kuvanhan se antaisi ihmisestä jos kieltäytyisi isku yrityksestä vain sen takia kun ovat naimisissa. paremmalta kuulostaisi kun sanoisi, sori mä oon rakastunut, eikä sori, mulla on vaimo(lue pirttihirmu) kotona ;)
Mutta siis meillä luotto pelaa ilman soemuksiakin.
Noin sen kuuluu ollakkin, Onko sormus tai ei, ei se muuta avioliittoa mitenkään.
Pikkutytöt kun menee naimisiin, niin ollaan niin rouvia ja pakotetaan mies tekemään kaikkea sellasta mikä ei ole heille tärkeää.
Muslimi miehellä kultasormuksia?? no eipä ainakaan minun mieheni uskontonsa puolesta saa käyttää kultaa, se kuuluu naisille ja hopea miehille.
Ja sormuksesta yleensä, mieheni ei ota missään tilanteessa sormustaan pois ja minulle motkottaa kun joskus unohdan käsienpesun yhteydessa omani kylpyhuoneeseen..
ei sinua kukaan kyttää. paitsi jos käytät huivia niin sitten ehkä.
Kaikesta päätellen täällä yksi ja sama ihminen kirjoittaa kärkkäästi sormusta vastaan vain koska heillä se ei ole käytäntö.
Meillä molemmat käytämme vihkisormusta ja olemme muslimeita. Sormus on merkki siitä että olemme sitoutuneet toisiimme. Se on merkki siitä myös muille silloin kun emme liiku yhdessä ulkosalla. Jos joku muu ei käytä niin oma on asiansa, ihan turhaa näistä asiosta on kiistellä. Niin nuoret kuin vanhatkin pariskunnat käyttävät sormuksia joten lienee turhaa sanoa sitä lapselliseksi toiminnaksi.
Aloittajalle sanoisin että jos sormukset on alunperin hankittu niin ajatus kai on ollut niitä myös käyttää... Jos asia on tärkeä sinulle, tulisi hänen kunnioittaa sitä.
Niin eli täällä siis kirjoittaa kaksi eri ihmistä vaan? Puolesta ja ei puolesta. Kai täällä nyt muitakin on.
On monta varmaan jotka eivät käytä sormuksia, vaikka olisivat olleet aviossa kauan tai vähän aikaa. Ei sillä sormuksella aviossa olla, vaan aviossa ollaan sydämmessä ja rakkaudesta, välittämisestä ja huolehtimisesta.
Onnea vaan teille muslimeille ja ei muslimeille, joille avioliitto on pelkkä sormus.
Sinunko mielestäsi aviossa ei voi olla rakkaudesta, välittämisestä ja huolehtimisesta jos käyttää sormuksia? Tarkoittaako sormuksen käyttäminen automaattisesti sitä että avioliitto on pelkkä sormus? Vai voisiko sormuksen käyttämisestä huolimatta olla sitä aitoakin rakkautta vai onko se ihan mahdotonta mielestäsi?
Minä olen ainakin kirjoittanut vain yhden viestin, eli todistettavasti ainakin 2 ihmistä sormuksia "vastaan" tai tarkemmin sanottuna minulle yksi hailee. Itse kyllä käytän sormusta joka pvä mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, miehelläni ei sormusta edes ole.
En ymmärrä miksi joku niinkin mitätön asia voi olla jollekkin niin suuri kynnyskysymys.
Teidän pääpinttymä on vaan miettiä sormusta, käyttääkö mies sitä tai ei. Tarkoitan että kai he nyt voi teitä rakastaa ilman sormusta sormessa. Tietenkin jos on epäileväisellä kannalla ja ei luota mieheensä, niin ilmeisesti stressaa sormuksesta onko miehellä sormusta.
"En ymmärrä miksi joku niinkin mitätön asia voi olla jollekkin niin suuri kynnyskysymys. "
Ei sinun sitä tarvitse ymmärtääkään. Se nyt ei kerta kaikkiaan ole tämän asian pihvi. Pointti on se, että aloittajalle sormuksen pitäminen on tärkeää, mutta mies ei siitä huolimatta siihen suostu. Se on ongelma. Voidaan kysyä myös toisin päin: miksi sormuksen pitämättömyys on miehelle niin suuri periaatekysymys, ettei hän sitä suostu tekemään, vaikka asia on vaimolle tärkeä. Ja jos sormuksettomuus on miehelle niin tärkeää, niin miksi hän on suostunut sormuksen hankintaan?
En ole naimisissa mutta kihloissa. Olen mies, pidän sormusta, avovaimo ei pidä. Loukkaahan se kieltämättä hieman. Etenkin siksi, että on ollut suhteessa ongelmia (ja avovaimo esim. pettänyt). No, tämä ei suoranaisesti liity monikulttuurisuuteen, kun ei olla varsinaisesti monikulttuurinen pari.
Jos kaikki tää johtuu siitä et on luottamuspulaa, niin ok en ymmärrä et miten mikään suhde voi toimia ilman luottamusta? Ilman luottamusta ei voi kyllä olla suhdettakaan.. Eli keskustelkaa avoimesti asioistanne. Mut en näe mitään ongelmaakaan (käyttää sormusta tai ei) jos voit varmasti luottaa siihen toiseen ja tiedät että se ei petä, ja jos pettää niin silloin pitää olla toisessa osa puolessa myös jotain vikaa, et jos se toinen osapuoli menis vieraisiin.
"ja jos pettää niin silloin pitää olla toisessa osa puolessa myös jotain vikaa, et jos se toinen osapuoli menis vieraisiin. "
Kuinka vanha olet? 14?
Mä pidän kihla- ja vihkisormuksia, koska olen niihin tottunut (samoin kuin muihinkin sormuksiini). Joissakin tilanteissa sormus on kätevä merkki siitä, että olen varattu - tosin eipä sormuskaan kaikkia pidättele. Mutta pohjimmiltaan sormus on mulle lämmin muistutus siitä, että mulla on elämässä ihminen, jota rakastan ja jolle mä olen rakas. Jotkut kuljettavat rakkaidensa kuvia lompakossa, mulle sormus on se symboli.
Vietnamilainen mieheni käyttää sormusta useimmiten, mutta esim. töissä ei käytä. En nosta haloota, jos sormus ei ole sormessa. Jotkut vietnamilaiset tykkäävät käyttää sormuksia, paksuja kultaketjuja tai onnea tuottavia riipuksia, mutta mun mieheni ei niistä niin perusta.
Yksi juttu, mitä en voi ymmärtää, on kiristys tyyliin "jos sä teet noin, sitten on mullakin oikeus". On oikeus joo, mutta usein uhkailija kärsii kuitenkin enemmän. Jos sormus on itselle tärkeä, miksi ottaa sormus pois ja toimia samalla omien näkemysten, omien arvojen vastaisesti? Siksikö vain, että toinen ei suostu tanssimaan oman pillin mukaan?