vieläkin

vaikka orastava romanssi muuttui helvetiksi... vaikka todellisuudessa siitä ei ehkä olisi tullut mitään, kaipaan häntä. vuosia on kulunut ja sen jälkeen olen nähnyt hänet vain muutaman kerran sattumalta, ohimennen. tuntuu, että jotkut ihmiset ovat osa elämäämme, halusimme tai emme.

Pakko vähän itekin purkaa ajatuksiaan,kun nyt viimeisen kk:n aikana on taas tullu niin tyhmiä ajatuksia mieleen. Mua ei pitäny enää yhtään kiinnostaa. Ei oo moneen kuukauteen kiinnostanu ja olin jo ihan vakuuttanut itseni, et pidin siitä vain koska se muistutti jotain muuta, mut jumankekka, ku sen kanssa on vähän aikaa jutellu tulee sellanen olo, et ei helkutti.. Olis hiljaa ja menis muualle! Out of sight out of mind. Kehtaakin vielä koskea ja pitää kiinni. Ehdotella leikillään ties mitä. Kiitti hei! Oikeesti. Olis tehny nyt mieli sanoa, et älä vihjaile mitään ja älä herranjestas kosketa! Hymyilläkään ei tarvii. Ehkä mä ens kerralla sanon. Jos uskallan. Tai se ei kyl viime vkl:n jälkeen edes uskalla tulla juttelee. Hyvä, hyvä.

sun tunteet ovat vähän kuin pomppapallo! pomppaa aina takaisin, vaikak yrität heittää pois. hehe.