Korujen tarinat

oman mielikuvan jokainen korustaan luo, sen antaja ja tunteet, tilanteet missä korua on käyttänyt tekevät sen mielikuvan. monet kalliit korut, jotka oon lahjaksi saanut, pysyvät paketeissaan, niistä puuttuu se tunne. maanisena jaksona sain eksältä lahjaksi rahallisesti halvan riipuksen, ja se on roikkunut kaulassa vuosia, ollut mun kanssa pohjalla ja huipulla, ilossa ja surussa. pahimpina hetkinä riisun riipuksen, koska en tahdo siihen tarttuvan negatiivista energiaa.

ite tykkään lukea noita kalevalakorujen tarinoita, onhan osa niistä jotenkin historiallisia. esim kivennavan sormus merkitsee paljon ihmiselle, joka on sodan aikana jättänyt kotinsa sinne, vaikka muut eivät tarinasta paljoa välitä. ne runot on osa pakkausta ja unohtuu melkein heti, enkä rumaa korua ostaisi vaikka sen tarina olisi miten kaunis.

Tarinat ovat läppää jolla myydään massatuotettuja koruja muka uniikkeina. Jos itse haluaa jonkun korun tarinalla niin se on helppo teettää monessakin kultasepän pajassa. Eikä se edes ole merkittävästi kalliimpaa jos osaa lähettää kysymyksiä sähköpostitse ja hinta-arvioita.

Itse teetän noin kerran vuodessa jonkun korun vähintään. Vaimolle tai itselle.