Miten taistella ikävää vastaan?

Tapasin ulkomailla asuessani "elämäni miehen", ja Suomeen ja arkeen palattuani, huomaan, että ikävä riivaa hulluna. Tiedän, että näemme noin kuukauden välein, ja seuraava tapaaminenkin on jo lyöty lukkoon. Pidämme paljon yhteyttä, mutta varsinkin yksin ollessa on todella vaikeaa, itkettää, kun on niin kova ikävä. Miten tätä ikävää vastaan voi taistella? miten te muut olette kestäneet pitkiä erossaoloaikoja ilman totaalista masennusta?
5527
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Ikävä pysyy ja se tunne ei lähde muuta kuin näkemällä mahd. usein. Jos elämänne molempien kohdalla ovat valmiit yhteenmuuttoon (jos opiskelu taikka muut seikat eivät vaikeuta yhteenmuuttamista), tehkää se ihmeessä nopeasti. Mitä kauemmin olette kaukosuhteessa, ikävään tottuu, mutta suhteen kannalta se voi olla myös merkki loppumisesta. En halua järkyttää mitenkään, yhden kaukosuhteen kokemana, voin sanoa, rakkaus ei aina riitä. Joten olkaa aktiivisia ja keskustelkaa suhteenne tilasta, miten helpottaa näkemistä ja yhdessäoloa.

Äänestä

Kiitos viestistäsi! Meillä on se onni, että keväällä meillä on mahdollista kokeilla yhdessä asumista muutaman viikon verran. Pääsemme näkemään, millaista on, kun molemmilla on todellinen arki: työt, harrastukset yms. Jos kaikki sujuu hyvin, niin täytyy varmasti suunnitella pysyvää yhteenmuuttoa. Vaikka tiedän, että tuo aika on tulossa ja hänen vierailuunsa Suomessa ei ole mitenkään mahdoton aika, huomaan, että nämä päivät ilman häntä ovat minulle supervaikeita... mutta näinhä'n sen varmaan täytyykin olla, jos kyseessä on oikea rakkaus. Toivottavasti kestämme nämä tuskan hetket...

Äänestä
  • Toivon parasta vuoksesi! Itsellä oli usein vaikeuksia saada unen päästä kiinni, kun ajatukset pyörivät vain hänessä. Yhteenmuuton kautta näette, miten elämänne sujuu yhdessä asuessa. Asuin exäni kanssa puoli vuotta yhdessä, mutta kaukosuhteen alkaessa moni asia vaikeutui, ja kaukosuhteena pystyimme jatkamaan alle vuoden verran. Mutta suhteemme ei kaatunut ns. välimatkaan, vaan kasvettiin ajan kuluessa erilleen, huomattiin olevamme ihan liian erilaisia. Vaikkakin erilaisuus eksässä kiehtoi, eri kulttuurien monimuotoisuuden vuoksi kaikkeen oli erittäin vaikeaa sopeutua. Eli älkää antako välimatkan haitata suhdettanne, näkekää mahd. usein, jotta vältätte kasvamisen erilleen ja suhteenne laantumisen.

    Itse ikävään helpottaa vain runsas muu tekeminen, eli keskittyminen työhön/opiskeluun, ja sosiaalisen elämään myös Suomessa. Onnea jatkoon!!

    Äänestä

Tapasin elämäni miehen myöskin ulkomailla. Olin kouluni 4kk työharjoittelussa. Olin seurustellut muutaman kerran aikaisemmin Suomessa käymässä olevan ulkomaalaisen kanssa mutta niillä kerroilla oli aina ollut selvää että suhde loppuu kun toinen palaa kotimaahansa. Ikävä tosin silloinkin jäi hetkeksi. Tämä oli kuitenkin ihan eri juttu. Heti oli selvää, että palaan Suomeen käymään koulun loppuun mutta heti sen jälkeen 1,5 vuoden jälkeen muuttaisin hänen kotimaahansa ja jossa hänellä koulu jatkuisi vielä hieman pidempään kuin minulla ja sitten pohtisimme sen jälkeen missä asumme sen jälkeen. Kaukosuhteessa ollessamme näimme 3-4kk välein kesä ja joululomilla. Ikävä oli hirveä. Tuo selkeä päämäärä auttoi jaksamaan mutta missään vaiheessa erossaoloa ikävä ei helpottanut edes vähää. Ihmiset jotka eivät odottaneet mitään niin kovasti kuin mitä minä laskin päiviä seuraavaan tapaamiseemme ärsyttivät minua silloin suunnattomasti kuten myös kaikki sellaiset yhdessä olevat parit jotka saivat olla yhdessä mutteivät oikeastaan välittäneet toisistaan kovasti. Vaikka harrastuksia ja opintojen päättymistöitä runsaasti ei se minulla helpottanut ikävään. Nykyään asumme Suomessa ja menimme naimisiin viime kesänä.

Äänestä

Lyhyenä vinkkinä Johnny Deppin sanoin; Jos rakastat kahda ihmistä samaan aikaan, valitse se keneen myöhemmin olet rakastunut, sillä jos todella rakastit ensimmäistä henkilöä, et olisi langennut rakastumaan toiseen!

Tiedän että sinulla voi tulla olemaan vaikeata, mutta toivottavasti tarinallasi on onnellinen loppu!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


miss my babe :/ kirjoitti:

Tapasin ulkomailla asuessani "elämäni miehen", ja Suomeen ja arkeen palattuani, huomaan, että ikävä riivaa hulluna. Tiedän, että näemme noin kuukauden välein, ja seuraava tapaaminenkin on jo lyöty lukkoon. Pidämme paljon yhteyttä, mutta varsinkin yksin ollessa on todella vaikeaa, itkettää, kun on niin kova ikävä. Miten tätä ikävää vastaan voi taistella? miten te muut olette kestäneet pitkiä erossaoloaikoja ilman totaalista masennusta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu