Mulla on ollu kesän ajan seksisuhde. Mies on aivan ihana,kaikin tavoin. Hänen kanssaan on muutenkin mukavaa ja nautin oikeasti hänen seurastaan. Mutta samalla toivon salaa hiljaa itsekseen, että suhde muuttuisi vakavammaksi. Olen aikaa myöten ihastunut häneen,aina vain enemmän ja enemmän. Nyt ei olla vähään aikaan nähty ja ikävä kouraisee ikävästi rinnasta.. AJattelen häntä jokapäivä, enemmän ja enemmän. Melkein itken ikävästä.
Ja samalla yritän itselleni takoa päähäni järkeä, että ei hän minua halua tämän vakavammin.
Tämä on yhtä tuskaa. En ole tuntenut ketään kohtaan tälläista, pelkkä hänen nimensä kuuleminen saa sydämeni takomaan ja se että näen hänet jossain vilauksella saa minun ajatukseni sekoamaan.
Saisimpa hänet.. Hän tekisi elämästäni täydellisen.
olisipa jossakin toivomuskaivo..
Ja samalla yritän itselleni takoa päähäni järkeä, että ei hän minua halua tämän vakavammin.
Tämä on yhtä tuskaa. En ole tuntenut ketään kohtaan tälläista, pelkkä hänen nimensä kuuleminen saa sydämeni takomaan ja se että näen hänet jossain vilauksella saa minun ajatukseni sekoamaan.
Saisimpa hänet.. Hän tekisi elämästäni täydellisen.
olisipa jossakin toivomuskaivo..
Vastaukset 3
Vanhimmat
niitä kaivoja on, mut en tiedä toimiiko ne?!
Tiedän tuon tunteen täysin. Tällä hetkellä elän samassa tilanteessa jo toista kertaa. Ensimmäisen suhteen jälkeen vannoin etten ryhtyisi vastaavaan enään koskaan, mutta tässä sitä taas ollaan. Olen koittanut tehdä suhteesta lopun sillä tämä satuttaa minua koko ajan vain enemmän. Mutta en myöskään mahda sille mitään että joka kerta hänen soittaessaan riennän hänen luokseen.
...kesä on kohta ohi ja aidan takana oleva nurmikko alkaa kellastumaan... kesä kollit, kesä kollit...