Hyväksyisittekö tämän kohtelun?

Vai ylireagoinko? Minulla on eräs ystävä, jolla on tapana perua lähes joka toinen tapaaminen, joskus ajoissa joskus juuri ennen. Syy voi olla mikä vaan. Olen kyllä hänelle tästä sanonut monet kerrat, mutta kaikki muuttuu vain hetkeksi. Kivaa on aina kun tavataan, mutta en usko että hän arvostaa minua tarpeeksi. Mullakin on elämä eikä ole kiva varata aikaa hälle ja olla sitten yksin. Muutenkin puhuu pääosin itsestään ja kun kerron omia huolia, ei myöhemmin tahdo muistaa. Eli jos olisin tärkeä, kuuntelisi kaiketi aidosti eikö?

Mulla on muitakin ystäviä ja aion nyt ottaa pienen pesäeron häneen. Loukkaannunko turhasta?
3192
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Et mielestäni. Ystävyytenne ei ole tasapuolista vaan yksipuolista, siksi en tiedä onko se edes ystävyyttä. Ei mielestäni. Jos on muitakin ystäviä, mksi jatkaa tuollaista tapailua.

Äänestä

Joo... Et ylireagoi... Mulla on melko samantapainen ja aloin ärryä siihen hänen kohteluunsa, ku tuntuu ettei hän arvosta minua tarpeeksi aidosti noin muuten... Joten aloin etääntyä ja elää muuta elämää ja vain todetakseni tämän, ettei häntä ole kiinnostanut "olemassaoloani" kun ei ottanut yhteyttä eikä edes ihmetellyt väliemme hiljaisuutta, ku ottaa huomioon miten joskus aiemmin päivittäinen yhteydenotto on mennyt tällaiseen pisteeseen.... En halua enää mielipahaani itselleni, joten siksi mun ei ole pakko pitää yhteyttä väkisin jos toinen ei arvosta minua ollenkaan....

Äänestä
  • Onpa "mukava" kuulla etten ole ylireagoinut. Olen vaan niin karvaasti joutunut toteamaan että tuo ystävä ei oikeasti arvosta minua vaan useimmiten kaikki muu ajaa ns. Ohi. :( Itse olen tukenut ja yrittänyt keksiä kaikkea yhteistä mukavaa vaan huomatakseni että hän saattaa tehdä ehdottamiani asioita muiden kanssa. Kai olisi pitänyt tajuta jo kauan sitten...mutta enää en jaksa. Onneksi on muita, oikeita ystäviä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tertit kirjoitti:

Vai ylireagoinko? Minulla on eräs ystävä, jolla on tapana perua lähes joka toinen tapaaminen, joskus ajoissa joskus juuri ennen. Syy voi olla mikä vaan. Olen kyllä hänelle tästä sanonut monet kerrat, mutta kaikki muuttuu vain hetkeksi. Kivaa on aina kun tavataan, mutta en usko että hän arvostaa minua tarpeeksi. Mullakin on elämä eikä ole kiva varata aikaa hälle ja olla sitten yksin. Muutenkin puhuu pääosin itsestään ja kun kerron omia huolia, ei myöhemmin tahdo muistaa. Eli jos olisin tärkeä, kuuntelisi kaiketi aidosti eikö?

Mulla on muitakin ystäviä ja aion nyt ottaa pienen pesäeron häneen. Loukkaannunko turhasta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu