Olemme seurustelleet vakavasti miesystäväni kanssa kaksi vuotta. Noin puolet tästä ajasta hän on ollut kovan työpaineen alla yksityisyrittäjänä ja isosta työpanoksesta huolimatta konkurssi kolkuttaa oven takana. Olen pyrkinyt viime kuukausien aikana olemaan häntä kohtaan kannustava ja tukeva, mutta samalla kuitenkin sopivan realistinen tilanteen suhteen. Kun tilanne on sellainen että valtaosana viikonpäivistä miesystäväni herää sydämentykytykseen, uni ei maistu, aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi mietitään työasioita ja vanhemmatkin vain marmattavat ja antavat kuvainnollisesti keppiä tilanteen kurjuudesta, koen että minulla on paljon naruja tilanteen etenemisen suhteen.
Miesystäväni on jostain syystä (uskon vakaasti, että tämä on lähtöisin perheestä) sellaisessa uskossa, että heikkoutta ei saa näyttää muille. Tämä kuulemma kuormittaisi turhaan esimerkiksi minua. Uskon ymmärtäväni perimmäisen ajatuksen tämän takana, mutta mielestäni parisuhteeseen kuuluu ne kuulut ylä- ja alamäet ja se että nämä jaettaisiin yhdessä. Sain esimerkiksi vasta pari kuukautta sitten tietää, kuinka paha hänellä on todella ollut olla viime aikoina ja tämäkin tapahtui hänen hyvän ystävänsä painostuksesta.
No, parin viime kuukauden aikana on sattunut muutamia tapauksia, joiden vuoksi olen ollut viime ajat varpaisillaan. Hän on mm. töninyt minua kerran mustelmille, häipynyt erinäisistä paikoista minulle mitään sanomatta, haukkunut minua, ollut erittäin äkkipikainen liikkeissään ja kilahtanut aivan käsittämättömistä asioista voimakkaasti. Muutaman kerran hän on kilahtanut niin pahasti, että olen pelännyt hänen käyvän minuun käsiksi. Hän on suutuspäissään nukkunut pari yötä autossa ja kerran lähtenyt myös jurrissa ajamaan autolla. En haluaisi, mutta uskon kuitenkin että minuun käsiksi käyminen on vain ajan kysymys ja nuo tilanteista poislähtemiset mielestäni saattavat kuvastaa sitä, että hän itsekin tiedostaa tämän seikan. Minulle hän ei ole sitä myöntänyt. Pelkään myös että hän tekee itselleen jotain. Tämä kaikki on tullut nyt parin kuukauden sisään yhtenä pommina, ja aikaisemmin hän ei ole ollut vastaanvanlainen käytökseltään.
Sovimme yhdessä minun ehdotuksestani että varataan kriisikeskuksestahänelle keskusteluaika. Sain ajan reilun viikon päähän, ja kaikki tuntui olevan ok. Muutama päivä sitten hän kuitenkin tulistui siitä, että olin laittanut aamuherätyksen 45min aikaisemmin vastoin sanomaani. Sinä aamuna tuntui, että maailmanloppu on lähellä - agressiivista huutamista, haukkumista jonka seurauksena jäin yksin kotiin hänen lähtiessä mitään sanomatta pois kotikaupunkiinsa. Olimme useamman päivän ajan jo olleet sopineet lähtevämme yhdessä tälle toiselle paikkakunnalle. Saman päivän aikana miesystäväni käski minun laittamaan kriisikeskuksen "puoskarin" nron, jotta voisi perua tuon "lässytysajan". Outoa, kumppanini on itsekin lukenyt jossain määrin psykologiaa.
Tilanne tuntuu porras portaalta etenevän ja en tiedä mitä tehdä. Vanhemmat ovat minulle hieman etäisiä, enkä usko että selän takana puhuminen tuottaisi tulosta. Vanhemmillakin tuntuu viiravan, mies käyttäytyy vaimoa kohtaan (fyysisesti ja) henkisesti väkivailtaisesti ja pelkään että tässä on sama edessä. Mies on myös äkkipikainen ja tulistuva luonne, minun silmissäni narsistinen luonne. Vanhemmiltaan siis en usko hyviä neuvoja tilanteeseen löytyvän.
Olen nyt tietoisesti ottanut viikonlopun ajan hajurakoa kumppaniini, emme siis asu yhdessä.
Mitä mieltä olette tilanteesta, neuvoja?
Miesystäväni on jostain syystä (uskon vakaasti, että tämä on lähtöisin perheestä) sellaisessa uskossa, että heikkoutta ei saa näyttää muille. Tämä kuulemma kuormittaisi turhaan esimerkiksi minua. Uskon ymmärtäväni perimmäisen ajatuksen tämän takana, mutta mielestäni parisuhteeseen kuuluu ne kuulut ylä- ja alamäet ja se että nämä jaettaisiin yhdessä. Sain esimerkiksi vasta pari kuukautta sitten tietää, kuinka paha hänellä on todella ollut olla viime aikoina ja tämäkin tapahtui hänen hyvän ystävänsä painostuksesta.
No, parin viime kuukauden aikana on sattunut muutamia tapauksia, joiden vuoksi olen ollut viime ajat varpaisillaan. Hän on mm. töninyt minua kerran mustelmille, häipynyt erinäisistä paikoista minulle mitään sanomatta, haukkunut minua, ollut erittäin äkkipikainen liikkeissään ja kilahtanut aivan käsittämättömistä asioista voimakkaasti. Muutaman kerran hän on kilahtanut niin pahasti, että olen pelännyt hänen käyvän minuun käsiksi. Hän on suutuspäissään nukkunut pari yötä autossa ja kerran lähtenyt myös jurrissa ajamaan autolla. En haluaisi, mutta uskon kuitenkin että minuun käsiksi käyminen on vain ajan kysymys ja nuo tilanteista poislähtemiset mielestäni saattavat kuvastaa sitä, että hän itsekin tiedostaa tämän seikan. Minulle hän ei ole sitä myöntänyt. Pelkään myös että hän tekee itselleen jotain. Tämä kaikki on tullut nyt parin kuukauden sisään yhtenä pommina, ja aikaisemmin hän ei ole ollut vastaanvanlainen käytökseltään.
Sovimme yhdessä minun ehdotuksestani että varataan kriisikeskuksestahänelle keskusteluaika. Sain ajan reilun viikon päähän, ja kaikki tuntui olevan ok. Muutama päivä sitten hän kuitenkin tulistui siitä, että olin laittanut aamuherätyksen 45min aikaisemmin vastoin sanomaani. Sinä aamuna tuntui, että maailmanloppu on lähellä - agressiivista huutamista, haukkumista jonka seurauksena jäin yksin kotiin hänen lähtiessä mitään sanomatta pois kotikaupunkiinsa. Olimme useamman päivän ajan jo olleet sopineet lähtevämme yhdessä tälle toiselle paikkakunnalle. Saman päivän aikana miesystäväni käski minun laittamaan kriisikeskuksen "puoskarin" nron, jotta voisi perua tuon "lässytysajan". Outoa, kumppanini on itsekin lukenyt jossain määrin psykologiaa.
Tilanne tuntuu porras portaalta etenevän ja en tiedä mitä tehdä. Vanhemmat ovat minulle hieman etäisiä, enkä usko että selän takana puhuminen tuottaisi tulosta. Vanhemmillakin tuntuu viiravan, mies käyttäytyy vaimoa kohtaan (fyysisesti ja) henkisesti väkivailtaisesti ja pelkään että tässä on sama edessä. Mies on myös äkkipikainen ja tulistuva luonne, minun silmissäni narsistinen luonne. Vanhemmiltaan siis en usko hyviä neuvoja tilanteeseen löytyvän.
Olen nyt tietoisesti ottanut viikonlopun ajan hajurakoa kumppaniini, emme siis asu yhdessä.
Mitä mieltä olette tilanteesta, neuvoja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis seurustelet ukkomies yrittäjän kanssa jolla on vaimo ja vanhemmat siellä eri paikkakunnalla
Mies narssisti luonteena on paukuttanut ennemmin vaimoaan ja alat pelkäämään että
sinäkin tulet saamaan osuutesi ?
Lainaus;
Tilanne tuntuu porras portaalta etenevän ja en tiedä mitä tehdä. Vanhemmat ovat minulle hieman etäisiä, enkä usko että selän takana puhuminen tuottaisi tulosta. Vanhemmillakin tuntuu viiravan, mies käyttäytyy vaimoa kohtaan (fyysisesti ja) henkisesti väkivailtaisesti ja pelkään että tässä on sama edessä.
Mies on myös äkkipikainen ja tulistuva luonne, minun silmissäni narsistinen luonne.
Miksi sekaannut toisen mieheen ??
Lähde vielä kun voit! Alkaa lätty lätistä hyvin nopeasti noin kärjistyneessä tilanteessa! Miehesi ei selvästikään kestä stressiä ja jos olisi fiksu ihminen, niin eliminoisi tuon stressitekijät elämästään mahdollisimman nopeasti ihan sinun ja oman mielenterveytensäkin vuoksi! Mielestäni tässä ei ole oikein enää mitään muuta tehtävissä, kuin lähteä pois. Puhuakin tietysti voit, mutta kerta hänellä on noin kiivas luonne, niin senkin seurauksena saattaisit saada turpaasi. Itse häipyisin mahdollisimman kauas pois ja etsisin kunnollisen miehen, jonka kanssa voi elää tasapainoista elämää ilman pelkoa!
Niin siis puhun tuossa lainauksessa miesystäväni vanhemmista.
Eksyksissä puhuit myös miehen vaimosta.
ja miten käyttäytynyt hänelle . ja pelkäät olevasi seuraava koska jo
mustelma pahoinpitelyäkin on tullut.
Joo elikä olen näköjään naputtelun viimassa kirjoittanut epäselvästi. Miehen vaimolla tarkoitan miesystäväni isän vaimoa, jotka asuvat siis eri paikkakunnalla. Tuosta kun lukee, niin tosiaan voi varmaan saada muunkin käsityksen. Ja narsistisella luonteella viittaan miesystäväni isään. Tulipas sekava ulosanti.
Olet kai tietoinen, että jos kodissa on ollut narsismia, henkistä väkivaltaa yms. niin se heijastuu lapsienkin suhteisiin ja ihan tiedostamattaan alkaa toistaa vanhemmiltansa nähtyjä reaktioita juuri kriisitilanteissa. Ap suojele siis itseäsi.
8790, olen lukenut tuosta käyttäytymismallin "periytyvyydestä".. Juuri tätä ajatellen, mitä on tehtävissä, voiko tätä suuntaa muuttaa ja jos niin miten..
Huvittavinta on, että meillä oli miesystäväni kanssa juuri puhetta tästä kotoa opitun käyttäytymismallin jatkuvuudesta. Tokaisin keskustelussa, että olen pari kertaa "joutunut kuuntelemaan" lapsuudenkodissani äidin harrastavan miesystävänsä kanssa seksiä. Ei huuto-orgasmeja tai rynkytystä, vaan ihan ähinä ja puhina-asteella mentiin ja oli spontaani vahinkotilanne, oletan... tämä nyt on ihan normaalia, kun saman katon alla asutaan yms, ja se joka viikkoista ole.. Tämä tarkoittaa miesystäväni mielestä sitä, että juurikin tällainen edesauttaa harrastamaan seksiä kenen ventovieraan tahansa kanssa ja että kotona nyt olen oppinut tällaisen mauttoman tavaran jakamisen olevan normaalia. Hohhoh.
Harmillinen tilanne. Se on nykymaailmassa sillain, että työt on pakko hoitta ja elää niin hemmetin ahdistavaa ja kiireistä elämää. Varsinkin miehille töiden hoitaminen kuniallisesti ja perheen elättäminen on isoja asioita. Ei hän tahallaan loukkaa. Se on tuo tilanne, mikä muuttaa miehen käytöstä ja vaikuttaa suhteeseenne. Kai se on pikkuhiljaa mennyt siihen pisteeseen, että mies ei voi ylläpitää enää hermojaan ja kulissia. Nyt hänen on pakko purkautua, vaikka muuten työasioista puhuminen (erityisesti vaikeuksista) on vaikeaa. Kenties hän on pettynyt itseensä ja siihen ettei voi olla ns. hyvä puoliso. Sitten hän reagoi miten reagoi. Yritä vaan jaksaa ja olla oma itsesi. En ehkä puuttuisi sinuna työasioihin, jos hänkään ei sitä toivo. Ole reippaana ja ota sitä aikaa itsellesi, niin voit nauttia harrastuksistasi ja et tule niin helposti miehen loukkaamaksi ( kun tusikin hänkään sitä haluaa).
Hankala tilanne siis kummallekin. Voit myös puhua hänelle asiasta ja kertoa miltä sinusta tuntuu. Sanoa vaikka että rakastat häntä vaikka työt menisi miten menee ja että aina löytyy joku ratkaisu...(keksi jotain rohkaisevaa ja tukevaa). Me naiset kaivataan usein keskusteluja sekä halutaan auttaa, jotta olemme parantusi. Mutta miehet ei aina ymmärrä tai psyty siihen. Välillä voi olla parempi olla ajattelematta liikaa sitä miten auttaa ja mitä milloinkin pitäisi tehdä. Parempi kysyä mitä mies toivoo tässä tilnateessa sinulta.
Miehesi saattaa luottaa niin paljon rakkauteenne (ikään kuin pitää selvyytetnä), että ei ole tajunnut huomioida sinua tarpeekisi. Hän pelastaa ensin työt, koska katsoo että ne on ensimmäisenä vaakalaudalla. Älkää pilatko suhdetttanne siihen kuulumattomilla ongelmilla. Työongelmat ei oo parisuhteen ongelmia. Mutta jos ilmenee väkivaltaa tai muuta ikävää niin se ei ole oikein. Siihen on pakko puuttua ja laittaa realiteetit peliin. Huolehdi siis myös omista tarpeista, sinäkin saat vaatia asioita.
Tuo teidän etäisyys on varmaan hyvä asia. Kai mieskin tajuaa siinä vaiheessa tärkeytesi. Voittehan te sopia, että pidätte vaikka 2 krt. viikossa jonkun yheisen ajan, jolloin kummatkin on läsnä vain toisillenne. Silloin mieskin voisi rentoutua töistänsä.
Kyllä se siitä ajan kanssa!
Tää on varmasti yleinen ongelma. Burn-out, töiden ja perheen sovittaminen ja siitä aiheutuvat ongelmat.
Kiitos vastauksestasi. Työongelmia on tosiaan riittänyt koko työn alettua. Lisää lainaa, lisää lainaa ja ajatus siitä, että kyllä tämä tästä rupeaa vielä plussaa näyttämään. Nyt on käsillä viimein se tilanne, että konkreettisia ratkaisuja tulee tehdä ja se häntä tuntuu painavan ja hän purkaa sen minuun.
En vain voi ymmärtää sitä, että hän tavallaan olan kohautuksella ohittaa tilanteen vaikutukset meidän väleihimme. Itse taas olen sitä punninnut harva se päivä varmaan liiankin kanssa. Tuntuu vain, että alkaa oma jaksaminenkin olla koetuksella.
Sen sain kuitenkin sanottua, että jos minä yhtäkkiä en kelpaakaan vapaa-ajan seuraksi, niin ei minunkaan luokse ole niin vain tulemista. Eli olen lytännyt sen oletuksen että otttaisin hänet vastaan jokaisen siipirikon jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut ja homma alkaa alusta..