Treffikumppanin ensitapaaminen

Ei onneksi ole ollut kuin parit surkeat treffit ja nekin on jotenkuten tullut rämmittyä lävitse. Mikään ei latista fiiliksiä kuitenkaan yhtä tehokkaasti kuin että voi lukea heti alkuun toisen kasvoilta ei ikimaailmassa. Vain käytöstavat ovat saaneet jäämään, mutta niin hyvä näyttelijä en sentään ole etteikö keskustelu olisi jäykkää ja muodollista. Kuin ison firman työhaastattelussa olisi.

En lähde rinta rottingilla matkaan. Katson mitä vastaan tulee, eikä sellaista
voi hel-vetti sentään tunnetta, ole minun kohdalla tähän mennessä tullut, enkä ole
huomannut, että mieskään olis halunnut juosta karkuun ja lujaa.

Koska tiedän millaista arpapeliä tämä on, niin olen varautunut molemminpuolisiin
pettymyksiin.

Treffeille menen aina positiivisin fiiliksin. Pari kertaa on käynyt niin, että fiilikset ovat kyllä latistuneet heti kumppanin kohdattua. Se kuva millä hän on netissä ollut, ei ole todellakaan vastannut treffeille tullutta naista. Treffit on kyllä hoidettu loppuun saakka. Myös toisinpäin on käynyt, eli vastaan on kävellyt huomattavasti upeampi nainen, mitä kuva on antanut ymmärtää.

Valmiiksi negatiivisin mielin ei kannata mennä ketään tapaamaan. Positiivisin mielin, mutta kuitenkin realistisin odotuksin. Sehän on kahden kauppa ja molempien on tahdottava samaa, jos mielii jatkaa.

Minä kai menisin positiivisella asenteella tutustumaan ihmiseen ja juttelemaan, en välttämättä kovin isoin odotuksin romanttisessa mielessä koska tiedän miten vaikeaa on juuri "se oikea" kohdata mutta avoimena sillekin. Väitän että näin asennoitumalla on hauskaa jokatapauksessa, ei aika käy pitkäksi rupatellessa eikä tarvitse kummankaan "pingottaa" liikaa. Sinunkin tapauksessasi väitän että olisit viihtynyt ihan erilailla jos olisi ollut vastapelurina.

Valitettavasti tunnistan oman treffailutyylini alkuperäisen kirjoittajan tekstistä. Periaatteessa menen positiivisella mielellä treffeille, mutta paradoksaalisesti olen luultavasti sitä surkeampaa treffiseuraa, mitä kiinnostuneempi olen vastapuolesta. Ujona ihmisenä hermostumiseni ilmenee etäisenä käytöksenä, jonka vastapuoli lukee kiinnostuksen puutteena tai jopa vihamielisyytenä, menee lukkoon, ja homma sitten ruokkii itseään pilaten treffit.

Nykyään menen treffeille sillä fiiliksellä että minua kiinnostaa tutustua siihen toiseen ihmiseen. Mutta en lataa mitään odotuksia suuntaan tai toiseen. Kantapään kautta opittua että mikään ei vedä korvienväliä niin lukkoon kuin se että asiat ei menekkään niin kuin on kuvitellut. Koska harva kuitenkaan onnistuu netin kautta antamaan itestään täysin oikean kuvan. Kirjoitetussa tekstissä kun ei kerran näy äänenpainot tai ilmeet millä asiat sanotaan. Joten on helppo ymmärtää asioita väärin tai erilaisella tunteella mitä ne on tarkoitettu. Eli saapuu paikalle omana itsenään ja katsoo miten asiat alkaa etenemään. Ja ite en treffeille lähde jos toinen ihminen ei minua kiinnosta. Ei siis tarvitse asettaa oletusarvoksi että tuon naisen vie vihille ja eläkkeelläkin vielä yhdessä kinataan mitä telkkarista katotaan. Mutta ite ainakin tykkäisin kyttyrää jos toinen ilmestyis paikalle asenteella: "sä et kiinnosta mua lainkaan, mut kun ei ollu muutakaan tekemistä." Oletan siis että jos treffeille mennään, ni se toinen on kiinnostunut tapaamaan minut, ei vain pääsemään pois kotoa ja olemaan jonkun seurassa.

Ja jos tietää että jännittää tilannetta tai on luonnostaan ujo, ni se kannattaa ehdottomasti kertoa. Ettei toinen mahdollisesti tulkitse sitä sitten väärin, kuten kolmas karhu yllä kertoo. Koska kun molemmat ovat treffeille suostuneet lähtemään, niin silloin jonkunlainen kiinnostuskin on olemassa. Sehän useasti on ensimmäinen kompastuskivi, että tuntematonta ihmistä ei uskalleta alunperinkään lähestyä kun pelätään torjutuksi tulemista. Netissä ei tarvitse vetää sylillistä tequilaa että uskaltaa juttusille. Joten kun treffit on sovittu niin se pahin on jo ohitse.

Sille ei tietenkään sit voi mitään jos toinen ei kuitenkaan herätä sen kummempaa kiinnostusta livenä. Tai jos se treffikumppani osoittautuu ihan toisenlaiseksi kuin netissä oli kuvitellut. Mutta sitähän ei sitten voi tietää ennen kuin treffit on käyty. Uusien ihmisten tapaaminen on kuitenkin mukavaa. Liian vakavasti sitä ei kannata ottaa eikä heti kuvitella taivaan avautuvan tai sen putovan niskaan. Jos hyvin käy, niin ensimmäisten treffien jälkeen tulee toisetkin. Ja pahimmassa tapauksessa parin tunnin kiirastulesta saa monet naurut myöhemmin. :)