Työpaikallani on eräs nainen, johon olen ihastunut. Työpaikka on suht. iso ja olemme eri osastoilla, joten en näe häntä joka päivä. Aina joskus satumme saapumaan työpaikalle tai lähtemään sieltä yhtä aikaa olemme vaihdettu muutama sana noin vuoden. Joskus näemme myös samoissa harrastuksissa. Olemme noin kolmekymppisiä.
Jouluna lähetin joulukortin hänelle. Hän kiitti siitä sähköpostilla ja joulun jälkeen, kun näin hänet, niin juteltiin muutama minuutti.
Nyt olisi varmasti aika pyytää hänet treffeille. Mutta mitä mä sanon? En halua mokata tätä. En halua olla liian päällekäyvä tai roikkua hänen perässään niin, että hän ahdistuu.
Kutsunko kahville vai elokuviin vai sanonko vain, että tuntuisi hyvältä oppia tuntemaan hänet paremmin? Vai mitä mä sanon?
Jouluna lähetin joulukortin hänelle. Hän kiitti siitä sähköpostilla ja joulun jälkeen, kun näin hänet, niin juteltiin muutama minuutti.
Nyt olisi varmasti aika pyytää hänet treffeille. Mutta mitä mä sanon? En halua mokata tätä. En halua olla liian päällekäyvä tai roikkua hänen perässään niin, että hän ahdistuu.
Kutsunko kahville vai elokuviin vai sanonko vain, että tuntuisi hyvältä oppia tuntemaan hänet paremmin? Vai mitä mä sanon?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pyydä häntä rohkeasti vaikkapa kahville!! Ihan vain se riittää kertomaan hänelle, että olet kiinnostunut :))
Kutsut kahville, mun mielestä kaikkein paras tapa on antaa oma numeronsa. Eli, kun näätte, otat paperia ja kynän ja sanot, että hei, mä annan sulle mun numeron, jos haluut vaikka lähtee kahville joskus. Sitten jos nainen haluaa, hän laittaa sulle omankin numeronsa, jos ei, asia jää siihen, eikä sun tartte sitä sen kummemmin miettiä. Näin sä teet alotteen, eli otat selvää, mutta toisaalta niin, että valinta jää naiselle eli et voi mitenkään nolata itseäsi/ahdistella/roikkua.
Ja asia että haluat tutustua tulee kyllä selväksi. Toisaalta, jos mitään ei tule, ei ole tapahtunut mitään, minkä pitäisi hankaloittaa teidän työvälejänne.
Jos nainen laittaa myös oman numeronsa (tekstaa/soittaa), niin voit ehdottaa kahveja, lenkkiä, katsomaan jotain... minne nyt oikeasti haluat seuraa ja missä voi tutustua. Ellei nainen sitten ehdota jotain. Minne vaan, urheilukisoihinkin voi viedä, tai katsomaan jotain taidenäyttelyä, mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta kannattaa valita kohde, mistä voisi itsestään irrota jotain keskustelun aihetta. Se olisi ehkä helpointa myös sulle!
Menestystä!!
Tulimme töihin yhtä aikaa tänäänkin. En pyytänyt treffeille, vaan yritin vain puhua jotain yleistä.
Mua ahdistaa se, että viime aikoina on aika usein käynyt niit, että olen sattumalta tullut töihin tai lähtenyt töistä yhtä aikaa kuin hän. Ettei hänestä vain alkaisi tuntua siltä, että ahdistan häntä. Näin hänet myös kiekko-ottelussa viime viikolla, mutta en voinut/viitsinyt mennä puhumaan tauolla, koska hän jutteli jonkun tuttavan kanssa enkä viitsinyt häiritä.
Ensi kerralla, kun näen hänet, niin kutsun kahville.
Tuntuu siltä, että mulla on vain yksi mahdollisuus, ja silloin kaiken on mentävä nappiin. Pelkään sitä, että hän sanoo ei. Ei sen takia, että se tuntuisi nololta, jos saisin pakit, vaan sen takia, että pettyisin ja tulisin surulliseksi.
En ole kovin hyvä näissä hommissa. Kaikki menee aina pieleen.
Tänään kun lähdin töistä olin juuri raaputtanut auton ikkunat, kun hän tuli autollensa. Tarjouduin auttaman häntä, mutta hän sanoi, että hän pärjää kyllä. Sanoin, että voin kyllä auttaa, mutta hän kieltäytyi.
En halunnut olla liian innokas ettei hän ajattelisi, että luulen ettei hän pärjää yksin. Joten sanoin OK ja lähdin kotiin.
Minusta tuntuu, että tein oikein ja nyt tuntuu aika hyvältä. Toivottavasti hän arvostaa sitä, että halusin auttaa.
Älä ala ottamaan liikaa paineita, sillä vaan pilaa asiat. Suhtaudu asioihin realistisesti, ensinnäkin:
- ihmiset nyt tutustuu. Heille voi puhua, jutella ja heitä saa kysyä kahville. Maailma ei synny siitä uudelleen eikä kaadu jos se ei toteudu.
Ole siis realisti, älä tee tästä omassa päässäsi pyöritellen isompaa asiaa kun se on. Se on YKSI nainen monista, sinä olet vain ihastunut häneen, mutta mitään kummempaa asiassa ei ole. Jokaikinen päivä tuhannet ihastuu, rakastuu tai pettyy.
- Ihmisille voi mennä juttelemaan kun ne on tuttuja.
Joka asiasta ei tarvitse tehdä iskunumeroa, ja moikata voi, käydä sanomassa reippaasti ja rehellisesti että terve. Et sinä ole mikään niin suuri ihminen, että hän koko ajan edes kiinnittäisi sinuun huomiota, tuntemuksesi ovat oman pääsi tuntemuksia. Lopeta ne. Anna hänen tuntea ihan itse omat tunteensa, ja kulkea polkunsa: SINÄ olet se joka on ahdistunut, omista tunteistaan. Hän, ei välttämättä ollenkaan.
- Itseensä pitää myös luottaa. Jos tuntee olevansa hyvä, on yleensä hyvä. Pakit saattaa silloinkin saada mutta asiat on oikeissa mittasuhteissa.
Miksi sinä koet ahdistelevasi häntä? Jos ihmiset juttelee, moikkaa, tervehtii... Harvoin he ahdistelevat. Samalla työpaikalla nyt usein lähdetään samaan aikaan. Käy morjestamassa tai et, tarjoa apua tai et, lähde töistä... Mutta ole luonnollinen. Lopeta tuo tilanteiden ylianalysointi ja ylikireys.
Koko ajanko sinä itse mietit, kuka milloinkin sinulle puhuu, lähtee yhtäaikaa, ajattelee sinua, sinusta, mitä, mitä... Jos teet näin, hakeudu terapiaan.
Vaikuttaako tyttö sinusta terapian tarpeiselta? Jos ei, hän ei suurimmaksi osaksi kiinnitä tuommoisiin asioihin edes huomiota.
Sinulla on maailmassa 4,5 miljardia mahdollisuutta: eli naista. Älä tee kenestäkään koskaan ainoaa onnenkorttiesi kantajaa, se on raskas ja ahdistava vastuu. Tottakai asiat voi mennä moneen suuntaan, mutta nyt kuulostat sellaiselta, joka tekee jo treffeille menosta alttarilupauksen ja teet kärpäsestä härkäsen. Suhde ei ole edes alkanut millään tasolla vielä!!!
Pettymyksiä pitää oppia hyväksymään elämässä ja pettymyksistä tosiaan tulee surulliseksi. Muita epämiellyttäviä tunteitakin on, kuten nolous, suuttumus, jännittäminen... Suru ja pettymys ovat osa elämää siinä missä nekin. Myös epämiellyttävät tunteet kuuluvat osaan elämää, ne ovat normaaleita asioita. Ei niitä tarvitse pelätä, niistä selviytyy kyllä. Mieti miten voisit sitten käsitellä niitä ja selviytyä niistä? Juttelemalla jonkunkaverin kanssa vai vaikka musaa kuuntelemalla, syömällä lohturuokaa tai ehkä vaan itkemällä päivän... Kyllä pettymyksistä selviää: me jokainen kohdataan niitä.
Kaikki ei mene aina pieleen, mutta mitä suuremmat suorituspaineet ottaa, sitä pahemmalta tuntuu ja sitä varmemmin mokaa. Älä hae tämmöisellä mitään itsesääliä "kaikki menee aina pieleen", kuule, kyllä meistä moni on aika paljon turpiinsa ottanut ja eteenpäin vaan porskutetaan. Ihan leukaa rintaa vaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Kaikki ei mene pieleen, mutta mitä harvemmin yrittää, sitä pienempi mahdollisuus on onnistustua.
Yhdestä naisesta ei maailma vaan koskaan ole kiinni, vaikka olisi ihastunut. Ihastuminen on vain mielikuvitusta, muista se. Todellisuudessa silloin ei vielä tunne toista. Kohdetta voi vaihtaa... ja joskus ihastuu ihmiseen vasta kun sen tuntee.
Joskus ihastuminen on vain yksipuolista, ja se riski sinun on otettava jos aiot häntä ulos pyytää. Mutta se on vain elämää. Kannattaisi sitten vaan etsiä uutta treffikaveria, ja hei, treffeillä saa käydä ihan huvikseenkin, ei sen aina tarvitse johtaa mihinkään tai olla vakavaa: kokemus tuo varmuutta.
Ota rennommin, silloin yleensä onnistuukin vähän paremmin... Kaikki. Muista, ei se maailma siihen kaadu!
Hyvä jos se on niin, että se olen vain minä, joka pelkään että teen väärin. Olen ujo ja epävarma. Mutta suurin ongelma on se, että mulla on huonoja kokemuksista yhdestä naisesta.
Lähdin sillä mentaliteetilla, että saa jutella, saa olla mukava ja kiltti ja yrittää auttaa. Mutta en saanut kunnolla yhteyttä häneen. Kun yritin kysyä, mikä oli vialla sain vain epämääräisiä vastauksia. Minä luulin, että mun täytyy olla vielä ystävällisempi, mutta sekään ei auttanut. Lopulta hän kertoi, että olin liian utelias ja päällekäyvä.
Yritin sanoa hänelle, että mun mielestä on hyvä, että on kiltti ja että välittää. Mutta se ei auttanut. Rupesin uskomaan, että vika oli minussa.
Siksi nytkin pelkään että myös tämä nainen ajattelee samalla tavalla.
apuja, ollos hyvä antoi hyvän ehdotuksen. Tarjoa omaa numeroasi hänelle ja jätä hänen päätettäväkseen haluaako hän olla työn ulkopuolella yhteydessä.
Kirjoituksistasi välittyy mielikuva aika ujosta ihmisestä, joten kahville meno ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Jos et osaa kohdata häntä luontevasti jossain kiekko-ottelussa niin kuinkahan osaisit istua vastakkain kahvikupillisen äärellä?
Mutta raapusta nimesi ja numerosi siistille paperilapulle tai anna hänelle käyntikorttisi ja pyydä ottamaan yhteyttä, jos hän haluaisi tavata.
Ei todellakaan ole hyvä idea antaa numeroa ja jättää kaikkea naisen varaan. En ainakaan usko että kovinkaan moni alkaisi soittelemaan/tekstaamaan puolituntemattoman ihmisen perään joka sattuu olemaan samassa talossa töissä.
Tällä hetkellä vaikuttaa että ihastus varmaankin yksipuolista mutta ei poissulje sitä etteikö nainen voisi kiinnostua AP:sta kunhan saa tilaisuuden tutustua.
Nyt pitäisi vaan saada nainen kahville/viinille/teatteriin, jossa näkee toimiiko kemiat.
Alkuun kannattaisi ehdottaa jotain mahdollisimman rentoa, eli tosiaan kahville tai lasilliselle esim. joku perjantai töiden jälkeen. Eli ei mitään paineita kehiin tässä vaiheessa.
Kyllä olen itsekin sitä mieltä, että on parempi sanoa suoraam , jotta saa suoran vastauksen, kyllä tai ei.
Kahvi, leffa tai jääkiekko ovat mun vaihtoehdot. Niistä kahvi on paras, koska silloin pystyy puhumaan.
Kyllä olen tavannut hänet otteluissa ennenkin ja mennyt puhumaan hänen kanssaan silloin, vaikken viitsinyt häiritä viime viikolla. Mutta otteluissa ei pysty puhumaan, kun on kova meteli ja pitää antaa hänelle mahdollisuus seurata peliä.
Voisko tutustumista harkita siellä lätkämatsin lomassa, erätauolla tarjoat kahvit tms. ja vähän jutustelua. Sitten olisi ehkä helpompi ehdottaa tapaamista töissä kun on vähän "pohjaa" ?