Eromme on tähän asti mennyt ihan OK ja sen enempää sopimatta mistään kirjallisesti. Nyt kuitenkin ex:ni, ilmeisesti uuden kumppaninsa painostamana (tai kumppanin rikkaiden vanhempien?) on alkanut uhkailemaan. Meillä on lapset vielä jakamatta ja nyt on toiseksi nuorimmasta alettu riitelemään.
Alun perin oli tarkoitus että jaetaan parillinen määrä lapsia tasan, vielä niin että ne ketä haluavatkin olla kummankin kanssa saavat pitää "omansa". Nyt ex-vaimo on kuitenkin vaatimalla vaatimassa 7v ekaluokkalaista itselleen. Joo, tyttö joutuisi kyllä vaihtamaan koulua jos muuttaisi minun kanssani mutta toisaalta isosiskokin vaihtaisi joten molemmat pääsisivät samaan kouluun. Itse olisin jopa suostunut siihen että tyttö kävisi ekan luokan samassa koulussa kuin tähän asti mutta ilmeisesti tarvitsee vaihtaa kouluakin niin pian kuin vain saan uuden asunnon hommattua.
Kuulemma tuollaiselta 7 vuotiaalta ei edes kysytä kumman vanhemman kanssa haluaa vaan sossu päättää. Itse en haluaisi mitään riitelyä kun minulle lapset ovat tärkeämpiä kuin yksikään muu mutta kun toinen haluaa tai häntä painostetaan siihen.
Molemmat käymme vuorotöissä, mutta jos hätä tulee niin äitini kyllä voi katsoa lapsia yövuoron ajan. Tähän asti olen laittanut heidät nukkumaan kun olen lähtenyt ja herättänyt kun olen tullut kotiin (tarhaikäinen nuorimmainen on luonnollisesti ollut yöt tarhassa). Ongelmia ei ole ollut koska lapsemme ovat suhteellisen kilttejä ja elävät melko tunnollisesti aikataulujen mukaan. Ex käy myös vuorotöissä ja hänen uusi miehensä yötöissä joten hänkin joutuu lapset jättämään joskus keskenään. Hänen yli 80v äitinsä kun ei lapsia pysty katsomaan.
Alun perin oli tarkoitus että jaetaan parillinen määrä lapsia tasan, vielä niin että ne ketä haluavatkin olla kummankin kanssa saavat pitää "omansa". Nyt ex-vaimo on kuitenkin vaatimalla vaatimassa 7v ekaluokkalaista itselleen. Joo, tyttö joutuisi kyllä vaihtamaan koulua jos muuttaisi minun kanssani mutta toisaalta isosiskokin vaihtaisi joten molemmat pääsisivät samaan kouluun. Itse olisin jopa suostunut siihen että tyttö kävisi ekan luokan samassa koulussa kuin tähän asti mutta ilmeisesti tarvitsee vaihtaa kouluakin niin pian kuin vain saan uuden asunnon hommattua.
Kuulemma tuollaiselta 7 vuotiaalta ei edes kysytä kumman vanhemman kanssa haluaa vaan sossu päättää. Itse en haluaisi mitään riitelyä kun minulle lapset ovat tärkeämpiä kuin yksikään muu mutta kun toinen haluaa tai häntä painostetaan siihen.
Molemmat käymme vuorotöissä, mutta jos hätä tulee niin äitini kyllä voi katsoa lapsia yövuoron ajan. Tähän asti olen laittanut heidät nukkumaan kun olen lähtenyt ja herättänyt kun olen tullut kotiin (tarhaikäinen nuorimmainen on luonnollisesti ollut yöt tarhassa). Ongelmia ei ole ollut koska lapsemme ovat suhteellisen kilttejä ja elävät melko tunnollisesti aikataulujen mukaan. Ex käy myös vuorotöissä ja hänen uusi miehensä yötöissä joten hänkin joutuu lapset jättämään joskus keskenään. Hänen yli 80v äitinsä kun ei lapsia pysty katsomaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En ymmärrä alkuunkaan tätä lasten jakamista, ei ne ole kuin huonekalut , sulle jakkara mulle penkki. Ei, kyllä lastenkin tähän pitäisi saada sanottua jotain. Entäs jos jako ei toimikkaan?
Olen itsekin eronnut ja halusin viimeiseen asti pitää sisarukset yhdessä, mutta vanhin tytär oli itsepäinen ja halusi isälleen. Nyt on sitten kaksi leiriä, tämä isäntyttö ei käy meillä lainkaan, en ole 1,5 vuoteen edes jutellut hänen kanssaan. Joskus tiellä olen nähnyt ja lahjat kyllä kelpaavat. Minulla asuvat lapset käyvät sovitusti tapaamassa isäänsä ja joskus kun tilanne paha, olen jopa maksanut sinne menosta. Tietysti tämä järjestely tuntuu järkevältä, mutta onko se oikein lapsille ja kasvavatko he tunnesiteiltään toisiinsa kiinni, onkin sitten eri asia. Nämä asiat paljastuvat usein vasta aikuisina ja sitten kun vanhemmat kasvavat koiranputkea pulpahtavat pintaan. Emme tee oikein sisaruksia kohtaan jos heitä jaetaan kuin kortteja sulle mulle, emmehän pelaa "hullun kurisia perheitä" omilla lapsillamme? Itse ainakin tahtoisin nähdä omat lapseni yhdessä ja aina valmiina auttamaan toisiaan, eikä sitä vertailua ja toraa, kun toinen saa enemmän tai sai enemmän kuin toinen.
Lasten jakaminen on kauheinta mitä kuulen, eikö lapsille ole jo riittävn tuskallista teidän eronne, saatikka vielä että erotatte heidät toisistaankin. On vanhemmilta oikein itsekkyyden huippu edes ajatella näin järjettömiä.
Lapsillenne jäisi ainakin yhteys toisiinsa, mutta eri perheissä kasvamalla se yhteys väkisinkin ennenpitkää väljähtyy ja toinen lapsenne joutuvat täysin eriarvoiseen asemaan.
Hyvänen aika! Ethän sä nyt ihan tosissasi ole? Eihän kukaan äiti tai isä halua lapsiaan jakaa. Todella outo tuo teidän alkuperäinen suunnitelmannekin. Meillä kaksi lasta ja vuoroviikoin isällään ja minulla. Hyvin toimii. Ei lapsia yksinkertaisesti voi eikä saa erottaa toisistaan.
Mä sinuna vaatisin ehkä yksinhuoltajuutta kaikkiin lapsiin.
Vuoroviikkosysteemi tai muuten laajat tapaamiset kuulostaa järkevämmältä kuin lasten jakaminen. Lapselle tuee väistämättä tunne ettei toinen vanhempi pidä hänestä yhtä paljon kuin lähilapsistaan. Äläkää nyt tuollaista tehkö lapsillenne.
Meillä toimii aivan älyttömän hyvin vko / vko. Joka toinen viikko panostan lapsiin ja joka toinen viikko itseeni.
Noh, meillä on siis kuusi lasta ja osa on sanonut että haluaa jäädä isän ja osa haluaa jäädä äidin kanssa. Jakaminen on ehkä vähän huono termi, mutta siis tarkoitan lähinnä sitä missä lapset ovat kirjoilla. Varmasti molempien luona tulevat juurikin työasioiden vuoksi asumaan yhtä paljon.
Miten muuten yhteishuoltajuus toimii lähinnä rahanjaon kannalta. Siis jaetaanko lapsilisät automaattisesti tasan vai pitääkö rahoja siirrellä ihmiseltä toiselle ja Kela maksaa vain yhdelle? (Niin paljoa meillä ei rahaa siis ole että lapset saisivat omat lapsilisänsä - ennenkuin joku niin kommentoi). Onko lapsilla kuitenkin oltava joku tietty osoite vaikka yhteishuoltajuus olisikin?
Tietysti pitää olla lapsilla tietty osoite. Yhteishuoltajuudessa se, jonka luona lapsi on kirjoilla, on lähihuoltaja. Molempien luona ei voi olla kirjoilla. Lähihuoltajalle maksetaan lapsilisä yksinhuoltajakorotuksineen. Etähuoltaja on myös velvollinen maksamaan lähihuoltajalle elatustukea, jos lähihuoltaja niin vaatii.
Tottakai voitte kikkailla kuka lapsista asuu kummankin luona. Mutta siitä pitää sopia lastenvalvojan luona kirjallisesti. Edelleenkään en näe mitään järkeä lasten jakamisessa. Luuletko, etteivät ikävöi toisiaan, kun ovat erossa toisistaan? Ero on aina lapsille rankka paikka ja voin kuvitella mitä se on, kun sisaruksetkin erotetaan toisistaan. Mä luulen, että sun vaimollasi on taka-ajatuksena tuo, että saa lapsilisän korotuksineen, kun haluaa yhden lapsista luokseen virallisesti.
Älkää jakako lapsi, ajatelkaa vain ja ainoastaan heidän parastaan. Kyllä vähemmälläkin rahalla selviää.
Ei kai lapset näitä asioista päätä vaan aikuiset... Lapset haluaa välillä asua isänsä kanssa ja välillä äidin, mitä olen kuullut...
Omat lapset jäi erossa mulle ja käyvät joka toinen vkl isällään, ei edes mietitty jotain jakamista...
Tiedän yhden tapauksen, jossa aviopari erotessaan jakoi lapsensa. Pieni poika meni isälle, pieni tyttö äidille. Lapset tuntuivat olevan jonkinlainen kiistakapula, kuin jaettavaa omaisuutta. Lapsille ei järjestetty säännöllisiä tapaamisia tms., vaan he asuvat ja elävät jatkuvasti toisistaan erillään.
Kolkko järjestely, sisarukset menettivät toisensa ja sen henkisen tuen ja turvan mitä sisarusten välillä parhaimmillaan voi olla, aikuisenakin. Tyttö on nyt yksin joutunut seuraamaan äitinsä lyhytaikaisia seurustelu- ja avosuhteita.