Hei herätys!!

Kyllä me täällä hereillä ollaan. Onko mieleesi koskaan juolahtanut, että kirjoittaminen voi olla joillekin ihmisille se paras (jopa ainut) keino purkaa sydäntään ja päästä läpi surusta - yli siitä ei voi mennä.

Itse olen muutama kuukausi takaperin tällä palstalla purkanut sydäntäni siitä, miten kipeä ero oli ja miten toivoisin hänen tulevan takaisin. Ero oli kipeä hänellekin ja nyt me molemmat mietitään, kannattaisko sitä vielä yrittää. Suru on laantunut ja pystyn jo elämään ihan normaalia elämää, yksin.

Jättäminen tai jätetyksi tuleminen ei ole niin yksinkertaista. Ei tuo kirjoituksesi ole lainkaan lannistava. Lähinnä se osoittaa, että kyky empatiaan ei ole päivänselvä, vaan lahja muiden joukossa.

Perään itkeminen ei lopu päivässä.
Mies, johon rakastuin, on yhä mielessäni, vaikka
hän ei ota yhteyttä ja voi olla uusia virityksiäkin. Hän halusi päästä minusta eroon, pakko hyväksyä. Kirjoittaminen on yksi tapa päästä irti. Hyvä ystävä ehdotti uuden miehen ottamista, vain ylipääsyä varten. Ei ehkä ole minun ratkaisuni. Siinä rikkoo itseään.