Auttakaa:( ahdistavaa

Onko hän koskaan vinkannut, että voisitte vaikka harrastaa jotain lajia yhdessä? Ehkei häntä haittaa tippaakaan, vaikka et olekaan yhtä urheilullinen. Älä silloin anna sen häiritä itseäsikään.

Liikunnalliset ihmiset ovat kokemukseni mukaan yleensäkin aktiivisia ja ns. aina menossa, ja kaipaavat ehkä kumppanikseen samankaltaista seuraa. Mutta sinähän oletkin aktiivinen omissa harrastuksissasi etkä vain makaa kotona! Sinun mielenkiinnon kohteesi ovat ihan yhtä tärkeitä kuin urheilu.

Meillä taas on kaksi liikuntaa inhoavaa, ja terveellinen ruokavalio ja riittävä liikkuminen meinaavat unohtua... Olisipa edes toinen meistä reippaampi sillä saralla!

Harrasta vaikka kävelyä omaan tahtiin ja kuntosalia. Älä urheile erityisesti miehen kanssa samaan aikaan (vetää varmaan niin nopeaan tahtiin ettei pysy mukana), ellei se ole joku itsellesi kiva laji. "Kivoja" (siedettäviä) voisi olla vesihiihto tai laskettelu joskus harvoin tms. Mikä kullekin sopii. Voihan hiihtokin sopia jos sitä voi tehdä omaan tahtiin, eikä joku hikipinko kiihdytä ja huuda edellä.

Tai sitten pitää keksiä jokin muu ratkaisu asiaan. :s

Tuletteko toimeen arjessa? Voitteko keskustella asioista? Pystyttekö (etenkin sinä ilmeisesti) kunnioittamaan toistenne kiinnostuksen kohteita ja arvostamaan ihmistä? Pystykö ymmärtämään sen että hänelle tosiaan asia on samalla tavalla tärkeä kuin sinulle, ei siinä periaatteessa eroa ole.
Toimiiko seksi? Osaatteko asua yhdessä? Oletteko sitoutuneita toisiinne ja suhteeseenne (kihlauksesta päätellen pitäisi olla)? Onko hän hyvä mies? Oletko sinä hyvä kumppani hänelle? Miksi hän sietää sinun erilaisuuttasi, mitä hän sinulta saa? Mitä annettavaa sinulla on? Miksi hän olisi kanssasi ja arvostaisi sinua, rakastaisi sinua, vaikka sinä soitat klarinettia ja opiskelet italiaa? Mitä hyvää sinussa on, mitä hyvää suhteessanne on?

Miksi sinulla on tarve olla kaksonen miehesi kanssa? Sekoittuuko sinun identiteettisi toisiin ihmisiin? Sinun pitää kyllä rakentaa hieman vahvempi oman itsen tunto ja se ajatus siitä, että sinä olet oma ihmisesi. Et kenenkään toisen kopio eikä heijastus, eikä sinun rakkaitesi tarvitse heijastella sinua. Lisäksi sinun pitäisi miettiä enemmänkin sitä, mitä annettavaa sinulla on parisuhteelle ja kihlaukselle, kuin mitä siitä saat. Ihan sillä, että usein ihmiset muistaa miettiä miten erilainen se toinen on, eivätkä sitä, miten erilaisia he itse ovat. He usein muistavat miettiä, mitä saavat, harvoin mitä antavat.

Etkö osaa arvostaa ihmisiä, joilla on erilaisia asioita elämässään, - jopa intohimoisesti, kuin sinulla? Vai yrittääkö miehesi jotenkin pakottaa sinutkin urheilemaan? Etkö osaa olla kiinnostunut oman napasi ulkopuolella olevista asioista, eli etkö osaa olla kiinnostunut miehestäsi ihmisenä niin, että sinua kiinnostaa hänen harrastuksen Hänen kannaltaan? En minäkään aina toisten harrastuksia ymmärrä, mutta jos rakastan ihmistä, ymmärrän että hän rakastaa harrastustaan. Sinä vihaat liikuntaa, et siis osaa yhtää rakastaa asiaa, mikä tekee miehestäsi sen kuka hän on. Se on outoa, en tarkoita sitä, että sinun itsesi pitäisi liikkua ja urheilla ja rakastaa liikuntaa niin, vaan tarkoitan, että kun mieheni harrastaa jotain mikä tekee hänet onnelliseksi, olen onnellinen siitä asiasta, koska olen onnellinen mieheni onnellisuudesta. En harrasta samaa tai en tee työkseni samaa, mutta haluan että hän on onnellinen. En siksi, että me olisimme täysin samanlaisia vaan koska hän on hyvä ihminen ja minulle hyvä, rakastan häntä ja haluan että hän on onnellinen. Minä osaan taas tehdä sitten ihan itse omia mielenkiinnon kohteitani todeksi.

Et sinä hänen työtään hoida ja itse sinun on oma urasi tehtävä. Tietenkin siinä tapauksessa ero saattaisi olla liian suuri, jos sinä olisit täysin passiivinen ja ylipainoinen sohvalla löhöävä tupruttelija ja kaljan lipittäjä. Voisi olla ettei kovin aktiivinen ja ok elämää elävä jaksa holhota.
Yleisesti ottaen ihmisten joilla on hyvä suhde, pitäisi menettää enemmän. Ehkä he sitten tajuaisivat arvostaa oikeita asioita ja senkin mitä se rakkaus oikeasti on, - ja miten harvinaista se oikeasti on.
Ehkä teillä ei sitten ole rakkautta: ehkä sinä et oikeasti rakasta häntä ja keksit vain tekosyitä päästäksesi kihlauksesta eroon?

On luotu liikumaan ei puhaltelemaan pilliin,jos ei liiku elää lyhyen ja sairaan elämän.

Minä ja mieheni olemme kuin yö ja päivä.
Kun hän viihtyy omissa oloissaan, minä olen todella ulospäinsuuntautunut ja avoin.
Emme tykkää samanlaisista leffoista, musiikista emmekä jaa tyylitajua. Kun minä pidän muodikkaista hepeneistä, hän tykkää farkuista ja huppareista.
On meillä toki jotain yhteistäkin, toisemme

Voi se toimia, rohkeasti vaan. Ei kannata liikaa pelätä alkua.