Mulla on nyt ihan tajuttoman paha olla. :( Äitini alkoi vihjailemaan viime käynnilläni asioista, joista epäilen vahvasti hänen lukeneen päiväkirjaani. Yleensä päiväkirjani on visusti piilossa, mutta pari viikkoa sitten oli sellainen tilanne, että päiväkirja on saattanut päätyä äitini käsiin.
Olen siis jo täysi-ikäinen ja asunut vuosia pois "kotoa". Olen elänyt siinä illuusiossa, että nyt minulla on viimein oma, yksityinen elämä johon ei vanhemmilla ole lupaa kajota enempää kuin mitä minä sallin. Joopa joo.
Sattuu ihan hirveästi. Päiväkirjassa on tosi raskaita asioita, jotka liittyvät perheeseemme. Nyt kaduttaa miten rehellisesti mä oon sinne kirjoittanut. Ihan sellainen olo kuin olis raiskattu henkisesti.
Olen siis jo täysi-ikäinen ja asunut vuosia pois "kotoa". Olen elänyt siinä illuusiossa, että nyt minulla on viimein oma, yksityinen elämä johon ei vanhemmilla ole lupaa kajota enempää kuin mitä minä sallin. Joopa joo.
Sattuu ihan hirveästi. Päiväkirjassa on tosi raskaita asioita, jotka liittyvät perheeseemme. Nyt kaduttaa miten rehellisesti mä oon sinne kirjoittanut. Ihan sellainen olo kuin olis raiskattu henkisesti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa ihan kysyä että onko.
Ei välttämättä ole edes koskenut sun päiväkirjaan.
Ja sitten ihan turhaan murehdit.
Mun äitini luki aina päiväkirjaani ja kirjeitäni jos vain käsiinsä sai, eli kun unohdin lukita sen laatikon missä niitä pidin. Ja sitten se vihjaili juuri tuolla tavalla, ja kun suoraan sanoin asiasta, hän sanoi ettei hän vaan tiedä mutta tuli vain mieleen... Ne vain "sattui" aina olemaan sellaisia asioita jotka olin juuri kirjoittanut päiväkirjaani. Koskaan hän ei asiaa myöntänyt, mutta teki samaa siskollenikin.
Kerran tein äidilleni jekun, kirjoitin yhdelle kirjeenvaihtokaverilleni kirjeen (jota siis ei ollut aikomustakaan lähettää), johon kirjoitin aivan puutaheinää, ja pistin se laatikkooni avoimena. Seuraavana päivänä äitini kysyi että vieläkö mulla on niitä kirjeenvaihtokavereita ja kun vastasin että on, hän sanoi "muista sitten vain aina kirjoittaa totta". :D :D
Minun kävi niin, että sekä äitini että isosiskoni luki päiväkirjojani. Harmittaa, etten lukenut siskoni päiväkirjoja, hän oli niin vannottanut minut olemaan koskematta. Minä pidin lupauksen kunniassa mutta hän ei. Eli oli silloin(kin) kovasti falski tapaus.
Kun huomasin, että äitini oli lukenut tekstejäni, rupesin kirjoittamaan englanniksi. Hänellä ei ollut kielitaitoja, joten se oli parempi suoja kuin mitkään lukot.
Me luettiin salaa ristiin isosiskon kanssa toistemme päiväkirjoja, kyylittiin ja nuuskittiin nokkelammatkin piilot.
Riitti mukavasti puheenaiheita kun sai vihjailla. Säilyttiin osaksi päiväkirjapaljastusten vuoksi mahtavan läheisinä tähän päivään saakka.
Se on kuulkaa niin, että eivät äidit lue päiväkirjoja aiheetta. Useimmiten äidin vaistoissa on herännyt epäilyksiä eikö vaan.
Minusta olisi paljon parempi jos voisitte olla äideillenne rehellisiä ja kertoa nistä painavistakin asiosita, sillä keskustelu on ainut tioe onnelliseen ja luotettavvan elämään.
Kukaan äiti ei varmasti pohjamutia myöten halua tietää aikuisen lapsensa asioita, hänen toki pitäisikin jo omin avuin pärjäillä. Mutta lapset on aina äideille lapsia ja aikuiset lapset ikäänkuin ei nyt ihan kavereita mutta eräänlaisia kumppaaneita kuitenkin ja varmasti se kaikkein varmin tuki aina.
Kun olet avoimempi ei äidin tarvitse sinun päiväkirjaasi lukea.
Itse en lukenut lapseni päiväkirjoja, nyt en tiedä olisko pitänyt, olisinko voinut sill estää lapseni nykyisen valtavan kriisin ja pahan olon.
Nyt asiaa on pienesti tihkunut, minuun koskee valtavasti, että osannut olla tukena, mutta lapseni kyllä nyt kertoi, että valahteli asioita, ja minä onneton uskoin häntä , kai hän yritti säästää minua rankoilta tiedoilta, mutta nyt tuntuu kuin henki lähtisi, niin paljon kärsin lapseni elämän vaikeuksista.
"hän yritti säästää minua rankoilta tiedoilta, mutta nyt tuntuu kuin henki lähtisi, niin paljon kärsin lapseni elämän vaikeuksista. "
Juuri tämän takia lapsesi säästi sinua koska annat itsestäsi tahallasi heikon ja hauraan vaikutelman.
Lopeta itsesi sääliminen ja pillittäminen, kasva aikuiseksi viimestään nyt-- ja tue aikuista lastasi asiallisesti ja määkimättä.
Sori mutta ärsyttää tollaset itkupillit joista ei ole mihinkään tosipaikan tullen kun ollaan muka niin mimosan herkkiä, ja p*akat.
Okei sä kärsit lapsesi vaikeuksista -- mietippä sekunti miltä lapsestasi tuntuu -- saa kantaa vielä suakin selässään .
Ehkä kiusaus on yksinkertaisesti liian suuri joillekkin, kun näkevät tilaisuuden mielnkiintoisen ihmisen päiväkirjaan kurkistamiseen.
Onhan päiväkirjan pitäjät hieman kiehtovampaa sakkia yksityisine ja intiimine ajatuksineen ja pohdintoineen kuin esimerkiksi keskiverto facebook päivittäjät.
"Olen siis jo täysi-ikäinen ja asunut vuosia pois "kotoa"." Missä äitisi päiväkirjojasi pääsee lukemaan? Etkö ottanut niitä mukaasi muuttaessasi? Vai päästätkö äitisi vapaasti käymään asunnossasi? Vai kuljetatko täysi-ikäisenä päiväkirjoja mukanasi kun käyt lapsuudenkodissasi?
Jos todella haluaa päiväkirjansa piilottaa, ei niitä äidit löydä.
Rakas päiväkirjani,
(NÄPIT IRTI MAMMA! JA HÄIVY KYYLÄÄMÄSTÄ SIITÄ JA ELÄMÄÄN OMAA ELÄMÄÄSI SENKIN VUOROVAIKUTUSTAIDOTON JA TUKAHDUTTAVAN RIPUSTAUTUVA JA HUUMORINTAJUTON LÄSKIPÄÄ!)
Tänään oli luminen ja pakkasta jotain miinus 6 astetta........