Kysely itsemurhista, Vastaa!

itsemurha oNNHYVÄASIA

Itsemurha on kauhein asia itselleen uhrille. Täsyin luonnon ja elämänvastaista. Joka noin lähtee on täysin vailla elämisen tarkoitusta ja on joutunut totaalisen pimeyteen ja umpikujaan.
Ei siinä ole mitään mieltä.

Itsemurha on suhteellinen käsite.


Riippuu kahdesta eri tekijästä;tekotavasta ja motiivista.


On olemassa eräs suhteellisen kivuton tapa kuolla, jonka rakastava taivaanisä on säätänyt. Se on aina ollut olemassa, mutta en aio tässä mennä siihen sen enempää. Sanotaanko, että se on AINA ollut olemassa! Ihmiset eivät vain ole nähneet sitä. Se on heidän ympärillään KOKOAJAN!


Koskien itsemurhan etiikkaa;Raamatussa Jeesus ei mainitse itsemurhaa erikseen synniksi. Ratkaisevaa on itsemurhan motiivi. Haluammeko sillä SATUTTAA toista ihmistä? Jumala tuomitsee ihmisen sen perusteella miten tuo ihminen ELI elämänsä! Näin sanoo Jeesus isossa kirjassa. Tuomio on myös sen mukainen! Tekotapa on täysin toisijainen tekijä. Jumala tuntee empatiaa, sääliä ja surua itsemurhaajia kohtaan. Hän on todella RAKASTAVA taivaanisä! Näin Jeesus kuvaa hänet tarinassaan tuhlaajapojan kotiinpaluusta.


Jumala voi kuitenkin olla vihainen, JOS itsemurhaaja jättää jälkeensä surevat vaimon ja lapset. Tuolloin hän saattaa joutua käymään läpi tyhjyyden pimeydessä kaiken surun jota aiheutti perheenjäsenilleen teollaan. Tämä on ns "oikeudenmukainen rangaistus" Taivaanisä EI erottele keskenään niitä, jotka tappoivat itsensä fyysisen sairauden(esim syöpä)ja psyykkisen sairauden takia. Jumalalle henkinen sairaus(esim vakava masennus)on ihan yhtä paha asia kuin fyysinen sairaus. Jumala on HENKI, joten hänelle hengen sairaus on ihan yhtä paha asia kuin ruumiin sairaus. Jeesus Raamatussa varoittaa nimen omaan HENKISESTÄ murhasta eli KIUSAAMISESTA!


"Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen."

Matt..5:21-24

Itsemurha on oikein. Minusta se on ihmisen oma asia, jos elämä ei tunnu mielekkäältä ja hyvälta niin miksi väkisin sinnitellä.
Syitä itsemurhaan: kivulias hankala parantumaton sairaus jossa lääkkeistä huolimatta olo on hankala ja kivulas ja toimintakyky heikko. Esim
krooniset syövät. Parkinsonin tauti. Ms-tauti, vaikeat hermosäryt joihin lääkkeet ei tehoa, kuurosokeus eli kun olemassaolo tuntuu pelkälta hirveälta taakalta. Henkiset syyt mm vaikea masennus. Minusta myös omaisten on turha syyllistää itseään koska se on oma asia. Siihen ei vaan saa sotkea muita esim Ei junan tai rekan eteen. Ei kotona koska joku loytää. Eli ei sellaista tapaa tai paikkaa missä joku muu voi järkyttyä. Minusta itsemurhan teko on oikein jos kertakaikkiaan elämä ei tunnu mielekkäältä.
Minusta tuntuu oudolta miksi muut puuttuu toisten tekemisiin mm uskovaiset, jotku sanovat että elämä on lahja mitä tekee esim neliraajahalvauspotilas sellaisella lahjalla tai loppuvaiheen parkinsonpotilas joka makaa jäykistyneenä samaan asentoon liikuntakyvyttömänä ja puhekyvyttömänä jäykkyyden aiheuttamien hirveiden kipujen piinaamana vuositolkulla. Minun mielesta vakavasti ja kivuliaasti sairaille pitäisi heti kun sairaus etenee ja lääkkeet ei vaikuta antaa pillereitä jolla päättää päivånsä kun tilanne ja olo sietämätön
Eläinten asiat paremmin kun lemmikin kärsimys krooninen eläinlääkäri armahtaa sairaan eläimen! Kunpa ihmisilläkin olisi mahdollisuus tähän.

Minusta itsemurha on yksityisasia, joten jokainen saa päättää kohdallaan suhtautumistavan siihen.

Itse voisin ajatella itsemurhaa ainakin vakavan ja parantumattoman sairauden vuoksi. Satunnaisten elämään kuuluvien ongelmien ja vastusten takia en omalla kohdallani itsemurhaa hyväksyisi.

Kun joku aikuinen päätyy itsemurhaan, uskoisin sen olevan hänelle helpotus ja perusteellisesti mietitty ratkaisu. Ensin pitäisi kuitenkin kokeilla kaikki muut keinot ongelmien selvittämiseksi.

Nuorten itsemurhia en hyväksy. Heillä elämä on vasta alussa ja se voi hyvinkin muuttua huomattavasti paremmaksi ajan myötä. Vaikka olisi koulukiusaamista, syrjimistä, yksinäisyyttä ja muita ongelmia, ne yleensä häviävät aikuisuuden myötä.

"Mitä mieltä olette itsemurhista?"

Jokaisen oma päätös eikä kuulu minulle.

"Onko itsemurhan teko oikein vai väärin?"

Itsemurhaaja sen kaiketi itse päättää. Kuka minä olen sanelemaan kenellekään mitä he omalla elämällään tekevät?

"Itsemurha, satuttaako se vain läheisiä, vai päästääkö sen tekijän pois tuskista?"

Varmaankin ikävää läheisistä, mutta jos henkilö päättää ottaa itseltään henken pois, niin kaiketi tekevät sen hyvästä syystä jonka itse tietävät.

"Pitääkö itsemurha hyväksyä? Esim. jos sinulle hyvin läheinen ihminen tekisi itsemurhan, syyttäisitkö häntä ja olisit vihainen, vai tuntisitko sääliä/sympatiaa ja ymmärtäisit häntä?"

En mitään noista, mutta näen asian olevan kyseisen henkilön oma päätös jonka syyt eivät minulle kuulu.

"Entä, kun syytä ei tiedetä, ei viestiä, ei päälle päin näkyviä ongelmia..?"

Ihan sama minulle kun kerran henkilö näki tarpeen tehdä itsemurhan.

"Mikä saa mielestäsi ihmisen tekemään itsemurhan? Mitä itsemurhan tekeminen kertoo sen tekijästä?"

Syitä on varmaankin erillaisia, mutta tekijästä se ei kerro muuta kuin sen, että henkilö on nähnyt tarpeelliseksi päättää päivänsä.

Pitääkö hyväksyä? Tottakai pitää. Jotkut ihmiset ovat olemassa, mutta eivät varsinaisesti kykene *elämään* masennuksen tms. takia.
Ei täällä muita varten eletä, joskus elämä vaan on sellaista että on umpikujassa eikä ongelmistaan selviä. Aurinko ei tosiaankaan aina lopulta paista risukasaan, kuten sanotaan, ei todellakaan.
Kuolema ja itsemurha on helpotus joissakin tapauksissa, eikä se syyllistämällä miksikään muutu jälkeenpäin.
Sellainen ihminen, joka sanoo että itsemurha on "itsekästä" tai raukkamaista, on täysin ymmärtämätön ihminen.
Tottakai se kirpaisee lähimmäisiä, mutta sellaista se elämä on.
Ja täytyy muistaa että harvoin sellaiseen ryhdytään ihan "huvikseen" tosta vaan.
Kyllä sellainen ihminen kärsii, on umpikujassa ja hänellä on suoranainen oikeus siihen. Siis elämänsä päättämiseen.
Eihän meiltä kysytä sitäkään, haluammeko me syntyä tänne.

J
os on sairaus joka vie tuskalliseen loppuun niin hyväksyn itsemurhan. Esim jos jollain läheisellä olisi esim syöpä. Ms-tauti. Parkinson jne ja hän päätyisi itsemurhaan en olisi vihainen enkä tuntisi syyllisyyttä. Eikä se satuttaisi. Olisin vihainen taudille!
Alkuhämmennyksen mentyä ohi tuntisin helpotusta koska tuskalliset pitkäkestoiset sairaudet ovat tuskallisia myös omaisille.
Minun mielestä itsemurha ei vaadi muiden hyväksymistä. Jos tuntee vakaasti että elämä ei kertakaikkiaan tunnu mielekkäältä niin omapa on asia jos elämästään luopuu.
Jokainen huolehtikoon omasta elämästään.
Minun mielestä sellaiset omaiset jotka vastustaa kivuliaasti ja parantumattomasti sairaan itsemurhaa ovat itsekkäitä he eivät halua luopua läheisestään vaikka luopumisen tuska on ei-fyysistä ja ohimenevää sensijaan kun sairaan tuska ja olotila on pelkkää piinaa, tällainen on itsekkyyden huippu.
Nuorten itsemurhia en hyväksy koska kehittyminen aikuiseksi myös henkisellä tasolla kestää n 25v asti.
Minusta itsemurha on oikein kun perusteet löytyy_ vakava sairaus. Vakaa halu kuolla. Vaikeat aistipuutokset esim kuurosokeus. Vaikea liikuntakyvyttömyys. Parkinsonin loppuvaihe. Yms. Neliraajahalvaus jne
PS Sairastan itsekkin vakavaa tautia joka vie tuskalliseen loppuun ja kun tilanne ja olotila menee yli sietokyvyn poistun näyttämöltä. Kerroin tästä ystävälleni ja hän kannatti tätä sanoen että teenpä minkä ratkaisun tahansa se on oikein se on minun ratkaisu.