ahdistusta ja mustasukkaisuutta

karp1 kirjoitti:

niin, minulla on yksi ainoa kaveri. ollaan lapsuuden kavereita ja hän on mun paraskaveri ja tositärkeä ihmisenä. mutta olen kauhean mustasukkainen, jos hän viettää aikaa enemmän muitten kanssa kuin minun. toivoisin että hän pitäisi minuakin parhaana kaverina, jolla voisi kertoa kaikki huolet ja ilot. mutta hän on avautunut kunnolla vain kun oli ollut juomassa muitten kanssa illalla(sen jälkeen kun oltiin kahden) ja ensimmäisen kerra näin hänen itkevän.. kertoi että elämä on yhtä helvettiä. noh, seuraavana päivänä laitoin viestiä, että puhuttasko kunnolla, että kuuntelisin ja auttaisin jos jotenkin voisin.. mutta mitään vastausta ei kuulunut. miten saisin tietää, olenko se paraskaveri hänelle? asia ahdistaa kauheesti.. pelkään menettäväni hänet jatkuvasti muille. ja joo, kuulostaa sairaalloiselta, mutta itken usein hänen peräänsä! kaveri on harvasanainen yleensä, joten tunteelliset keskustelut jäävät aina, muusta kyllä puhutaan ja paljon. mutta mitä asialle voi tehdä, kun ei tollasta viittis kysyäkkään suoraan? osaatteko auttaa, onko kohtalon tovereita :/

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä