Miten kauan kestää, että ihminen saa kompesoitua vaikkapa helluntalaisen lapsuutensa ja nuoruutensa? Miten "maallistuminen" yleensä sujuu? Menneekö ihminen helposti toiseen äärimmäisyyteen alkaessaan nauttia uudesta elämästä?
Tunnen henkilön, joka on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa tiukkojen moraalisääntöjen mukaan, mutta nyt jo parin vuosikymmenen ajan "kuin sika pellossa". Hänen lapsensa ovat joutuneet tästä kärsimään. Heidät on kasvatettu ilman mitään rajoja ja seuraukset ovat nähtävissä. Ex-uskovaiselta alkoholia kuluu reippaasti yhä, vaikka terveysongelmiakin on. Puoliso on ottanut etäisyyttä. Röyhkeä ja ylimielinen käytös aiheuttaa ongelmia kaikkialla. Vain raha ja menestys merkitsevät. Hän itse mainostaa nauttivansa elämästä mielettömästi. Sivullisia hänen tapansa toimia sekä kohdella muita ihmisiä rasittaa ja loukkaa..
Onko tämä tavallinen uskonnon uhrin tarina vai olisiko paremminkin kyse luonnehäiriöstä, joka on aina ollut olemassa (en tuntenut henkilöä hänen uskonnollisessa vaiheessaan)?
Tunnen henkilön, joka on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa tiukkojen moraalisääntöjen mukaan, mutta nyt jo parin vuosikymmenen ajan "kuin sika pellossa". Hänen lapsensa ovat joutuneet tästä kärsimään. Heidät on kasvatettu ilman mitään rajoja ja seuraukset ovat nähtävissä. Ex-uskovaiselta alkoholia kuluu reippaasti yhä, vaikka terveysongelmiakin on. Puoliso on ottanut etäisyyttä. Röyhkeä ja ylimielinen käytös aiheuttaa ongelmia kaikkialla. Vain raha ja menestys merkitsevät. Hän itse mainostaa nauttivansa elämästä mielettömästi. Sivullisia hänen tapansa toimia sekä kohdella muita ihmisiä rasittaa ja loukkaa..
Onko tämä tavallinen uskonnon uhrin tarina vai olisiko paremminkin kyse luonnehäiriöstä, joka on aina ollut olemassa (en tuntenut henkilöä hänen uskonnollisessa vaiheessaan)?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikuttaa kylä luonnehäiriöltä. Ei kai noin järki-ihminen toimi.
No ihmismieli on monimutkainen kuitenkin samalla aika yksiselitteinen purettavaksi.
Tuntematta ihmisiä ja kuulopuheiden kautta sanoisin että tyypillistä äärimmäisyyskäyttäytymistä. Kohtuus kaikessa on oikein hyvä sanonta. Kun ihmiset ymmärtäväisivät keskitien merkityksen, ei kävis niin monia ylilyöntejä. Tämähän on vähän samantapaista kun vapaa kasvatus yleensä ja hedelmiä poimitaan nyt, nyky lasten muodossa. Muutoshan on täysin hallitsematon, raju.
Minä olen nähnyt näitä lapsuutensa kireän pipon kanssa eläneitä. Aika harva oikeasti pystyy irrottautumaan sitä putkesta. Joko käy noin kuin yllä tai sitten yritetään taisapainotella syyllisyyden ja huonommuuden kanssa. Olen nähnyt myös ihmisiä jotka vuosikymmenten jälkeen palaavat takaisin kestämättä enää sitä kamppailua.
Heistä sitten tulee taas entistä suurempia moralisoijia.
Kyllä kuulkaa sillä lapsuudella on merkitys ja sitä kautta terveen itsetunnon kasvattaminen.
On sellainen hauska psykoanalyysistä juontuva psykologian sivuhaara tai alalaji kuin transaktioanalyysi. Jotkut sen perusajatukset tuntuvat todella simppeleiltä, jopa liian kanssa. Jotkut sen jutut menevät niin yli tai ali että niitä on perehtymättömän vaikea uskoa. Mutta sen perusmekanismi selittää tuon ääripäästä toiseen heilahtamisen ilmiön hyvin.
Vanhemmat kirjoittavat lapselle tarinan. Tarina sisältää tiedon siitä, mitä tai mikä lapsi pohjimmiltaan on. Mikä häntä uhkaa jos ei pidä varaansa. Mitä hänelle kuitenkin käy sitten kun kukaan ei ole pitelemässä. Milloin hän saa antaa luvan itselleen tulla oikeasti onnelliseksi. Mikä hänen todennäköinen loppunsa tulee olemaan.
Transaktioanalyysin idea on, että ihminen etsii ympärilleen muita ihmisiä näyttelemään niitä rooleja, joihin hänet lapsena "kirottiin" tai manattiin. Kuten "jos et pidä varaasi niin pullon henki vie sinut" ja "sinä se et ole koskaan mihinkään tyytyväinen" tai "kehenkään et voi tässä elämässä luottaa". Eli on läjäpäin asioita, joita lapsi pitää automaattisesti totena siksi, että hänen kotonaan niitä pidettiin totena. Läjäpäin rooleja, joihin lapsen sanottiin joutuvan tai olevan ainoastaan kelvollinen. Hyväksikäyttäjät ja hyväksikäytetyt löytävät toisensa. Kumpikin kulkee pitkin maailmaa taskussaan lappu, jossa lukee hänen roolinsa. Kohdatessa kumpikin kaivaa lapun taskustaan. Jos ei täsmää, etsintä jatkuu. Jos täsmää, kumpikin pääsee elämään toteen kohtalonsa.
Jokainen tarina tai "kirous" sisältää erilaisia onnellisuuden ehtoja, vaatimuksia, rajoituksia ja mahdollisia loppuja. Raittiuden korostaminen opettaa lapsille, esimerkiksi, että "ihminen on pohjimmiltaan juoppo, joka pysyy erossa viinasta vain raivoisan taistelun avulla". Ihminen voi löytää tarinastaan sisäisen tien ulos. "Sitten kun olet saanut kaikki lapset kasvatettua teini-ikään, elämäsi muuttuu paljon helpommaksi." Kun taas ne, joiden tarina tai "kirous" ei sisällä mahdollisuutta onnelliseen loppuun, voivat saada onnellisen lopun vain tunnistamalla tarinansa ja työskentelemällä sen kanssa että lakkaavat uskomasta siihen ja alkavat uskoa jotain muuta.
"Sinusta ei tule onnellista jos ei sinusta tule professoria tai ainakin insinööriä."
"Sinä et tule kauaa uskossa pysymään" ja "kaikki uskosta osattomat ovat aivan kamalia lähimmäisilleen" voivat hyvin olla uskovien vanhempien lapsilleen sanomia asioita. Tietenkin lapsi uskoo. Miksi ei uskoisi? Olisi hubrista olla uskosta osaton ja hyvä lähimmäisilleen niissä olosuhteissa. Lapsi kokee kauhua mennessään "ohjelmointinsa" ulkopuolelle. Ja turvaa ja itsensä tunnistamisen iloa noudattaessaan sitä. Luopuessaan uskosta ja ollessaan kauhea isä ja puoliso hänen mielessään läsnäolevat vanhemmat ovat tyytyväisiä. Heitä ei sovi uhmata.
Lapsi ei syntyessään tiedä elämästä eikä ihmisyydestä mitään. Joten kaikki tieto siitä, mikä tekee elämästä sellaisen kuin se on tai miten se lapselle näyttäytyy, menee kuin kuumille kiville. Mistä lapsi voisi tietää, että jokin muu on totta? Tai edes aikuinen? Terveellä järjellä ei ole paljoa tekemistä sen kanssa, mitä ihminen syvästi ja vakaasti tuntee olevansa. Kaikki vastakkainen tieto ei mene edellisen, virheellisen ja vahingollisen tiedon tilalle, vaan tulee tulkittua sen kautta.
"Ihmiset yrittävät sinulle poikani sanoa vaikka mitä, mutta sinä se et koskaan kuuntele, etkä varmaan tule kuuntelemista oppimaankaan."
Varmaan riippuu henkilöstä itsestään jamysö perheestä,miten vanhemmat ovat kasvattaneet lapsiaan.Hellareissakin kun on niin monenelaista tapasuta laidasta laitaan ja luonnehäiröt asia erikseen.
kyllä se on normaalia, että käy ääripäätn läpi, mutta yleensä ihminen elämän polullaan jossain vaiheessa herää ja löytää oman keskitien, eikä jää lopullisesti mihinkään ääripäähän.