Uusi työkaveri on ilkeä

Selvä pätemisen tarve. Riittää kyllä että on yksikin ikävä ihminen niin se pilaa koko työilmapiirin. Kerro asiasta esimiehelle. Jos ei suhtaudu vakavasti niin sitten yhteys työsuojeluvaltuutettuun tai muihin asiaa hoitaviin korkeimpiin tahoihin. Sinun tekemäsi työt määrää pomo eikä mikään "pikku pomo". Ota myös selville että mitkä työt kuuluu sinun työtehtäviksesi ja noudatat vain niitä. Siihen sinulla on oikeus eikä sinun tarvitse totella tuota pikku pomoa. Älä ole kuulevinasikaan hänen käskytyksiään tai vastaa ystävällisesti että esimies on se joka sinulle työt määrää. Tuskin potkuja saat siitä hyvästä että olet työkaverisi käskyttämisistä kieltäytynyt. Hän on työsuhteessa saman arvoinen sinun kanssasi eikä yhtään parempi, vaikka luulot olisi kuinka suuret. Vaikka olisit kuinka tyhmäkin niin silti sinulla on oikeus tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja oikeus työrauhaan. Olisi ikävää jos työttömäksi joudut vain yhden inhottavan pirulaisen takia mutta se on mahdollista pistää ruotuun jos vain itse teet asialle jotakin. Opettele sanomaan ei ja opettele puolustamaan itseäsi. Tiedän että jos asioita ei heti kohta selvitetä niin alkaa ärsyttämään liikaa ja patoutumat ja epäoikeudenmukainen kohtelu vaivaa vielä kymmenien vuosien päästäkin. Onneksi sitä nyt on jo vanhempi ja viisaampi ja tietää miten toimia. Toivon todella että oikeus kohdallasi voittaa ja että tuo pikku pomo jättäisi sinut rauhaan. Hänen suurin unelmansa on varmaan esimiehen ammatti ja voit ystävällisesti ehdottaa hänelle että esimieheksi kouluttaudutaan ensin ja sitten voi alkaa komennella toisiakin kun on koulutuksen jälkeen työllistynyt. Tsemppiä itsepuolustautumiseen.:)

On aivan selvää kiusan tekoa myös tuollainen ja että opetetaan kahvin keittoakin muka. On selvä tarkoituskin saada toinen voimaan huonosti. Saa sairaita kiksejä siitä ja kuvittelee oman statuksensa nousevan vaikka niin ei oikeasti tapahdu muualla kuin hänen sairaassa mielessään. Siksi hän tarvii kokoajan muita ihmisiä ja huonommaksi katsomiaan että sais sen tunteen olla itse jotakin. Tuollainen on juuri narsismia parhaimmillaan. Laita stoppi asialle. Nauhota tai kamerakännykkävideokuvaa vaikka kaikki kommunikoinnit hänen kanssaan niin on ainakin todisteita kiusaamisesta.

Se, että osaa pitää puoliansa näitä pätemisen tarpeen omaavia ihmisiä vastaan, on tärkeä taito osata. Itse olen ollut työelämässä 7 vuotta ja vasta viimeisen kahden vuoden aikana olen oppinut pitämään puoliani.

Minulla oli ihan sama tilanne kuin sinulla. Olin ollut työpaikassa jo pidemmän aikaa työpaikassa, ja sitten tuli tyyppi, jolla oli valtava tarve päteä väärällä tavalla. On juuri väärä tapa alkaa mollaamaan tai mitätöimään toista ihmistä. Tämän ihmisen kanssa taistellessa olen oppinut pitämään puolian ja opetellut työelämän kannalta tärkeää taitoa. Voit esittää asian tälle tyypille esim. näin: "Minusta tuntuu, että sinä haluat pomotella muita ihmisiä, mikä on minusta väärin. Haluan, että lopetat heti tuollaisen alentavan käyttäytymisen minua kohtaan. Keskity omiin töihisi. Onko tämä asia sinulle nyt selvä?". Kahden vuoden aikana olen noin viisi kertaa joutunut huomauttamaan kyseiselle henkilölle hänen käytöksestään.

Meillä tuo sama tyyppi on pomotellut muitakin ihmisiä. Se näköjään onnistuu hyvinkin kauan, kun työpaikalla on väärällä tavalla kilttiä porukkaa, joka antaa pomotella itseänsä. Tällaiset henkilöt haluavat nostaa omaa asemaansa yhteisössä mollaamalla ja löytämällä virheitä muista. Näitä ihmisiä varmaan löytyy useimmilta työpaikoilta, joten niistä ei pääse eroon. On tärkeää oppia sanomaan vastaan tällaisille henkilöille. Kun ihminen on kiltti, hän voi oikeasti ruveta etsimään syitä itsestää tällaisen röyhkeän henkilön edessä.

Kiltteys on ilmeisesti kirous. Ei ainakaan rikkaus ja voimavara. Sen olen itsekin lähes joka työpaikalla saanut kokea, että aina löytyy yks ellei useampikin kiusaaja, joka halveksii, mitätöi, vähättelee, komentelee tai ainakin jotakin noista.

Viimeisin paikka missä olin kaksi viikkoa ennen joulua työharjoittelussa, sain taas muistutuksen siitä miltä kiusaaminen tuntuu.

Työskentelin keittiössä puhdistusapulaisena ja työparina minulla oli 60-vuotias seniorirouva jolle työ oli varmasti maailman tärkein asia. Varmasti oikein elämää suurempi ja vakavampi kuin todellisuudessa kenellekkään pitäisi. Yhtenäkin aamuna tuli jo lähes tuntia ennen työpaikalle.

Hän toimi minulla tiskissä työaparina ja sain kyllä heti huomautuksen jos olin väärin päin kääntänyt lautaskorin tai jos tarjotinkori olikin jäänyt epähuomiossa kääntämättä. Saman päivän aikana kun minun piti käydä tiskin puhtaasta päästä hakemassa jotain, otin sen väärästä kärrystä kun en vielä tuntenut talon tapoja, järjestelyjä ja tavaroita. En voinut tietää että kärry lähtikin tuosta vain liikkeelle kun siinä ei ollut jarruja päällä. Siitäkös seniori suivaantui lopullisesti ja tuumasi että" Nyt meni jo ihan härskiksi tämä homma". Ja valotti kuinka tässä työssä pitää olla kokoajan tarkkana ja huolellinen. Sanoin nätisti että parhaani olen yrittänyt. Kokoajan olin tehnyt työtä. Oma-aloitteisesti ja pääpomolta kysynyt mitä voin nyt tehdä, jos itsellä ei ajatus juossut työn osalta. Työt sain aina ajallaan tehtyä ja mitään suurta virhettä en tehnyt. Loppusylkäisyksi tämä seniori vielä näpäytti kuinka "Turkalla" (joka myös silloisen kurssini toinen harjoittelija) sujuu niin jouhevasti puhtaassa päässä työskentely. Vaan sehän on selvää että äijiä ollaan heti kehumassa jo siitä että ovat herrasmiesmäisesti vaivautuneet naisten töihin.

Tämän seniorin lähettyvillä oli todella ahdistavaa työskennellä, kun vaikka työt voi tehdä toisellakin tavalla, niin hän tiesi aina paremmin että miten ne tulee tehdä ja pelkäsin kokoajan että meneeköhän tämä nyt oikein, eli hänen mieltymysten mukaan.

Kun pidimme välipalaveria kurssin opettajan ja henkilökunnan kanssa, jossa sai hyvää palautetta ainakin itse emännältä ja siinä tilanteessa jopa senioriltakin ja ihan yhteisymmärryksessä tuumasimme että aina on kaikilla parantamisen varaa, niin hän tärkeänä työhönsä vihkiytyneenä tuumasi että " Eihän se ole kuin vaan tarttua siihen työhön!". Olen ulkonäöltäni tyhmemmän ja penikamman näköinen yli kolmikymppiseksi ja niinpä tämä seniori ilmeisesti piti minua aivan eilisen teeren poikasena, eikä aina tainnut muistaa että olin jo ammatiltanikin suurtalouskokki ja työkokemustakin on paljon ja varsinkin tiskaamisesta. Kautta rantain kyllä aina välillä muistutin siitä, kertoen jotain joidenkin työpaikkojeni tiskaus-tavoista, mutta ilmeiseti hän saituntea itsensä tärkeäksi, kun hänen piti aina saada tietää paremmin ja piirtää yksinkertaisia asioitakin kuin viisi vuotiaalle.

Työssä olisi ollut mahdollisuus jatkaa vuoden palkkatuella, jossa yhtenä päivänä viikossa olisi ollut koulupäivä. Itse emäntä jaksoi kehua ja arvostaa ahkeruuttani, työn tulostani jaoma-aloitteisuuttani ja moneen otteeseen hyvän tahtoisesti tuumasi että "Kaisahan" kyllä jatkaa". Kahta he eivät olisi tarvinneetkaan. Mutta ahdistuin siitä että seniorin takia minulla ei ollut mitään työrauhaa enkä halunnut/jaksanut alistua taas huonompiosaisen rooliin. Sanoin kurssin opettajalle että jatkan vain karenssin uhalla ja kerroin kyllä siellä sattuneista sanomisista. Kiltisti olin ottanut mitään noteeraamatta kaiken paskan niskaani, ajatellen et menkööt yhet 2 viikkoa elämästäni vaikka minkälaisia paskiaisia sietäessä. Luovutin siis ihan suosiolla tälle jouhevasti työskentelevälle "Turkalle" paikkani että luulisi seniorinkin tykkäävän, kun hänelle lahjan annoin enkä itse tullut sinne enää niitä elämää suurempia lautaskoreja ja tarjotinkoreja väärin päin kääntämään. Olisikin tullut pitkät päivät työskennellessä, seniori niskan takana hiillostamassa.

Hyvinvointi ja mielenterveys aina tärkeämpää kuin mikään työ, jossa on inhottavat oltavat. Olinpa sitten yhteiskunnan mielestä laiska tai sairas kun tuolla tavalla kieltäydyin tarjotusta työmahdollisuudesta. Karenssia en saanut, vaan lähettivät kotiin mol.fin sivuja tsiikailemaan, jos sieltä löytyis muuta työtä tai sopivaa koulutusta. En odotakaan ymmärrystä keskiverto-oravanpyörä-ihmisiltä, jotka saavat rutiinimaiseti ja rauhassa hoitaa päivän työnsä, tietämättä mitä sana kiusaaminen edes tarkoittaa. Vain ja ainoastaan toiset kiusaamista kokeneet voivat tämänkin ymmärtää ja toiset ahdistuneisuushäiriöiset, joihin itsekin diagnosoidusti kuulun.

Sen vielä sanon että kuten terapeuttinikin on joskus opettanut että kaikkihan me teemme joskus virheitä työpaikallamme ja jopa epäonnistummekin joskus työssämme, mutta meillä on ihan lupakin välillä epäonnistua kun aina ei voi olla hyvä päivä. Mutta nuorten ja "nuorten" tekemiin virheisiin, niihin pieniin ja mitättömiinkin virheisiin vain tunnutaan takertuvan liikaa ja niistä tehdään isompia kuin ne ovatkaan. MIKSI??? Minunkaan kohdalla ei tuossa työssä ollut kuin yhden päivän osalta muutaman kerran epähuomiossa korien väärin päin asettelu ja mitään ei mennyt rikki eikä ehtinyt tapahtua mitään peruuttamatonta. Eikä myöskään seniori olisi joutunut maksumieheksi jos jotain olisikin mennyt rikki.

Vanhat eläke ikää hipovat ovat viimesinä työvuosina äkäsiä,marmattavia,omakehu haisee tyyppejä.Ahneita vaihtamaan kanssasi työvuoroja.Juoksevat minkä kintuista lähtee.

Työpaikkakiusaamisessa on sellainen ajatus- ja hommankulku, että kyseenalaistetaan MIELENTERVEYS ja sitten aletaan puuhastelemaan ihmeellisiä kuntoutustutkimuksia, että saadaan MIELENTERVEYSTOIMISTOON ja siten saadaan HULLUNLEIMA otsaan.Sen jälkeen alkaa syrjintä ja eristäminen. Eläkkeelle ja virka mieluisalle.

Kaiken kaikkiaan asian kuvio on se, että UHRI SAADAAN tuhottua tavalla tai toisella. Kiusaaminen aina kiristyy raaemmaksi päivä päivältä. Itse joudin tähän, mutta pomo ei saanut minua halpaan. Varmaan pistää vihaksi, kun UHRI karkasi hampaista. Tällaista on hoitoalalla. Jos olette hoitoalle hakijoita miettikää kahdesti kannattako sellaiseen ketunpesään hakea. Siellä pyrogratia ja herarkia suosii kiusaamista ja eritoten valtava kateus.Ensi en tajunnut mitään talon kireydestä, mutta pikkuhiljaa alkoi kuvio selvitä, silmiinpistävä eristäminen työryhmästä.

Siinä vaiheessa ARASTELIN TYÖTÄNI en uskaltanut omia mielipiteitäni tuoda esille lainkaan, kun ne ois tyrmätty kuitenkin jopa oloon tilanteeseen saattamalla.

Tässä vaiheessa alettin soittelemaan työterveyteen, että olen työkyvytön. Juonittelua!!! Onko kellään vertaiskokemusta??? Kirjoita tänne.

Kuulostaa huonolta :(