Luottamuksen väitöskirja

Minä en ole mikään älykäs ihminen.

Jos ihan rehellinen olen, niin päivät pitkät pohdin, mitä ihmettä ystäväni pippeli teki naiseni pimpissä.

Se kertoo jotain älykkyyteni tasosta. Joku toinen voisi keksiä vuosien saatossa, että E=mc². Ja minä käytän luovimmat vuoteni tämän pohtimiseen.

Olenkin alkanut pohtimaan, että vaimoni ja ex-ystäväni ovat jumalia. Loivat yhdessä luonnonlait, joihin etsin kaavaa.

Painovoimateoria on ollut varmaa. Nesteisiin ja hydrauliikkaan liittyviä teorioita. Myös psykologiaa, kemiaa, höyrystymistä ja ääniaaltoja.

Kuitenkaan en saa kaavaa kasaan. Onko tästä jotain uutta julkaisua, tai tietoa kvantti- tai säieteorian tasolla?

Ajankohdiltaan Big Bang on ajoittunut eromme aikoihin, ja ilmeni kun palasimme yhteen. Silloinen vauvaikäinen lapsemme on nauttinut tästä taustasäteilystä yhdessä kanssamme jo vuoden ajan.

Pitäisikö minun alkaa tämän pohdinnan sijasta hakea Nobelin rauhanpalkintoa, vai lukea Historia-lehdestä, miten sotapäällikkö Aëtius kukisti hunnit?

Vai olisiko parempaa luettavaa matkailulehdet, tyyliin ”äkkilähdöt”, vai pehmeämpi ”Yhteinen Viinitila Ranskassa?"

Ystävällisin terveisin nimim,

”Ainakaan terapiassa ei kenenkään tarvitse juosta muiden kikseistä.”
6117
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

So? Surkea luuseri olet.

Äänestä
  • Siinäpä yksi asian ydinkohta. Löytää itsensä luuserin paikalta, jos on vuosikaudet rakentanut itsestään jollain tavalla uskottavaa imagoa yhteisössä. Tai ainakin kuvitellut niin. Totta helvetissä etenkin uroksen uskottavuus napsahtaa vaakalaudan paksuuden alas, kun puolisoksi uskottu hortoilee irrallaan, ja näyttäisi että lähimpiin kavereihinkin kuulunut ihminen haistattaa paskat. Miten siitä voi kukaan susta ajatella muuta, kuin että olet luuseri?

    Olen sitten piinannut ja keskustellut kotona, ja kävin vähän tönäisemässä petturikaveriakin fyysisesti, mutta mitä siitä on hyötyä? Ei tuo itselle parempaa oloa, eikä nosta uskottavuutta enää, eikä luottamusta kotona vaikka päällään seisoisi.

    Perinteinen tapa puhdistaa hovi, on mestata petturit ja karkoittaa prinsessa, mutta kun on tuo jaloissa puuroa huutava lapsi. Ja kun vielä nainenkin on ihan kaunis, ja muuten mukava, niin käyttäisin nimitystä "saatanan puun ja kuoren välissä viihtyjä", ennemmin kuin tarkalleen "luuseri."

    Mä hullun tavalla uskon löytäväni jonkun muun ratkaisun. Kysellyt tähän perheeseen toista naista lisäksi.

    Äänestä

Myönnä, että olet itsekin pettänyt. Jollain tavalla. Ota hirsi pois silmästäsi.

Äänestä
  • Ei ole ongelmaa myöntää, että olen pettänyt. Ei tule äiti torumaan.

    Petin ex-vaimoa oikeen urakalla, että ihmettelen miten niin kusipäinen jätkä saa edelleen olla edes hänen ystävänsä.

    En vain ihan näe mihin tällä pyritään. Miten mun historiani virheet nostaa vaimoni kuvan takaisin sille jalustalle, jossa häntä pidin, miten mun ystäväni voi koskaan katsoa mua silmiin, tai miten itse voin koskaan olla ajattelematta, että yhteisö jossa elän, tietää, että "hänet hylkäsi sekä hänen vaimonsa että ystävänsä."

    Tää on kuule paljon karumpi maailma kuin tollanen "Ei voi tuomita jos on itse tehnyt."-kevytfilosofia. Muistan kyllä kun hiekkalaatikolla sanottiin. "Ite oot." Ei se mitään korjaa.

    Eikä korjaa nytkään.

    Kiitos vastauksesta, mutta ei mitä hain. Mulla on ihan oikeasti tarkoitus säilyttää yksi suomalainen perhe kasassa, ja että siinä sivussa pysyy omanarvontunne, ja vieläpä jonkinlaiset kulissitkin kasassa.

    Maastamuutto häpeästä on se viimeinen. Sitä ennen olen pohtinut uutta lasta, joka sitouttaa, kokemuksesta - vaikka vastaan länkyttäjiä on aina. Ja viimeisimpänä ehdotellut toista naista meille asumaan myös.

    Tai ainakin toista tyttöystävää, kun tuntuisi sopivan. Mutta hidasta on. Mä kaipaisin keinoja tältä planeetalta.

    Mulle sellaiset ei ole vaihtoehtoja, kuin "Odotellaan nyt että luottamus kasvaa", tai että "ihmiset nyt vaan tekee virheitä". Ei, vaan oikeus ja kohtuus kohtaavat vielä, kuten itselleni on joskus käynyt, eikä mulla ole kiire. Vuoden päivät tässä vasta hiilloisteltu.

    Mun pitää kertoa tää tarina varmaan jotenkin suoremmin myöhemmin Vauva-lehteen ym. Likaiset yksityiskohdat mukaan. Mua oikeasti kiinnostaa miten ihmiset suoriutuu siitä, jos jatkettava on yhdessä, mutta sielu huutaa hyvitystä.

    Äänestä

si säteilee siis vauva ihmisenne tämän jäppisen geenejä ? Oletkos selvittänyt..


Kvanttifysiikkaa voi sitten jatkossa miettiä eteenpäin kun nämä perus geenitekniikat ensin selvität emännälle ja itsellesi.

Kyllähän hyvä marja on jaettavissa mutta joku maksukatto kai se luuserillakin on ?

Jos esittäisit jonkin moista vapaata areaa jolla sinäkin saat toteutta suurempaa ja pienempää bigbeniä niin mitähän se naisesi siihen sanoisi ?

Äänestä
  • Joo ihan isin poika.:) Ja sen jäppisen geenit värjää vähän, se on oma puolensa. Hieman hävettävä seikka, koska mussa asuu myös pieni roturealisti.

    Et noh, sanoisinko "kasvava prinsessa.":D

    Joo on luusereillakin maksukatto. Alkaa muuten luulla että kantaa muidenkin ristejä. Toi on ihan hyvä ehdotus jo, vapaampi area. Sinne päin vähän katsellut. Ettei nyt ala itse uskomaan, että päästäis itsellään ohi.

    Neverrr.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


jagrslicker kirjoitti:

Minä en ole mikään älykäs ihminen.

Jos ihan rehellinen olen, niin päivät pitkät pohdin, mitä ihmettä ystäväni pippeli teki naiseni pimpissä.

Se kertoo jotain älykkyyteni tasosta. Joku toinen voisi keksiä vuosien saatossa, että E=mc². Ja minä käytän luovimmat vuoteni tämän pohtimiseen.

Olenkin alkanut pohtimaan, että vaimoni ja ex-ystäväni ovat jumalia. Loivat yhdessä luonnonlait, joihin etsin kaavaa.

Painovoimateoria on ollut varmaa. Nesteisiin ja hydrauliikkaan liittyviä teorioita. Myös psykologiaa, kemiaa, höyrystymistä ja ääniaaltoja.

Kuitenkaan en saa kaavaa kasaan. Onko tästä jotain uutta julkaisua, tai tietoa kvantti- tai säieteorian tasolla?

Ajankohdiltaan Big Bang on ajoittunut eromme aikoihin, ja ilmeni kun palasimme yhteen. Silloinen vauvaikäinen lapsemme on nauttinut tästä taustasäteilystä yhdessä kanssamme jo vuoden ajan.

Pitäisikö minun alkaa tämän pohdinnan sijasta hakea Nobelin rauhanpalkintoa, vai lukea Historia-lehdestä, miten sotapäällikkö Aëtius kukisti hunnit?

Vai olisiko parempaa luettavaa matkailulehdet, tyyliin ”äkkilähdöt”, vai pehmeämpi ”Yhteinen Viinitila Ranskassa?"

Ystävällisin terveisin nimim,

”Ainakaan terapiassa ei kenenkään tarvitse juosta muiden kikseistä.”

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu