Mitä olette tehneet jotta pääsisitte erilleen ukkomiehestä? Onko kenelläkään ollut laastaria? Auttoiko se yhtään?
Miten lopulta kävi?
Miten lopulta kävi?
Kakkonen, oletko yrittänyt päästä ukkomiehestä erilleen?
tuomittu3
13154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pääsin ukkomiehestä uuden suhteen avulla. Yksin eivät voimani riittäneet irtautumiseen.
Kiva sinulle. Oletko onnellinen uudessa suhteessa?
Uusi vapaa mies ei ole halukas sitoutumaan, siksi suhteemme palaa säästöliekillä. Tuskin tämä suhde kauaa jatkuu.
Sen olen huomannut ennenkin että vapaat miehet pakoilevat vakavampaa seurustelua ja kaikkea sitoutumista. Naisena minä ja uskoisin, että monet muutkin naiset, kaipaavat vakiintuneempaa seurustelua, jos ollaan ihastuneita ja on mukavaa yhdessä juttelu ja halailukin :)
Siksi ukkomies saa helposti pauloihinsa vapaan naisen, kun vapaat miehet ovat tuollaisia vapautensa suojelijoita.
Minun ukkomieheni on viestitellyt muutaman kerran, muttei häiriöksi asti. Jotenkin tulee sääli häntä, kun hän nyt etsii uutta kakkosnaista eikä meinaa millään löytää. Sitten kirjoittelee minulle ja kertoilee kaipaavansa kiihkeitä hetkiämme tavattomasti. Lämpimiä tunteita minulla vieläkin on häntä kohtaan. Alussahan meillä oli todella ihanaa, mutta sitten tuli sellainen tunne, että se liian paljon meni seksin puolelle, kun ei voinut yhdessä liikkua kaupungilla eikä ystävien seurassa. Tavatakin voitiin vain silloin, kun hänelle sopi. Ei silloin, kun häntä kaipasin ja ikävöin viereeni.
Mutta todella hyvät muistot on hänestä - nimimerkistäni huolimatta :D
Tutustumisen arvoinen ihminen.
Sä suollat aika ristiriitaista tekstiä. Sanot, ettei vapaat miehet halua vakampaa seurustelua. Eihän ukkomiehetkään halua eikä pysty vapaasti seurustelemaan. Mä uskon, että saat suhteesta vapaaseen mieheen paljon enemmän kuin ukkomiehen kanssa vehtaamisesta. Ukkomiestä ei voi tavata julkisesti, vapaata voi. Ukkomiehen tapaamiset menee miehen ehdoilla, vapaan kanssa voitte sopia ajoista yms.
Eikö aikuiselle naiselle riitä, että on joku, jonka kanssa vapaasti liikkua, harrastaa seksiä, olla ystävä. Pitääkö heti saman katon alle muuttaa ja sitoutua vakavasti?
@kyssäreitä:
"Sä suollat aika ristiriitaista tekstiä."
Vaissoo, että "suollan". Suolestako suolletaan,,,,
Ei tuo ilmaisu erityisemmin innosta "suoltamaan" vastausta :D
Minä pääsin eroon monen vuoden salasuhteesta. Pikkuhiljaa se alkoi syömään liikaa voimavaroja minusta, ja nyt nyt voin sanoa että ihana rauha on itsessäni ja itselläni.
Ukkomieshän ei olisi halunnut millään päästää irti, mutta tein selväksi että kiitos ei enään!
Olen varma, että hän tulee vielä tavoittelemaan minua, mutta jos ajattelen näin jälkeenpäin kaikkea, niin ei tule enään onnistumaan. Kauan kesti ennenkuin silmäni aukesi, mutta kun ne aukesi, niin sitten alkoi tapahtumaan.
Ja nyt voin sanoa, olen paljon enemmän arvoinen kuin tuo varatun miehen.
Tiedän myös olevani enemmän arvoinen kuin satunnaiset tapaamiset miehen ehdoilla ja salassa kaikelta muulta maailmalta. Ansaitsen enemmän kuin lukemattomat yksinäiset illat ja yöt, miehen eläessä perheenisän elämää ja viettäessä yönsä vaimonsa vieressä.
Olen vuoden yrittänyt rimpuilla suhteesta irti, mutta toistaiseksi olen liian lujalla tunnesiteellä hänessä kiinni ja hän onnistuu puhumaan minut pyörryksiin. Minulle ei ole turhia lupauksia eroamisesta, eikä yhteisestä elämästä minun kanssani annettu, mutta mies haluaa kuitenkin jatkaa tätä suhdetta kanssani.
Suhde vie minulta voimavaroja. Tai ei itse suhde, vaan oma mustasukkaisuuteni ja katkeruuteni. Silmäni ovat jo apposen auki ja näen kyllä koko tilanteen järjettömyyden.
VIELÄ vaan jokin pitää minut kiinni tässä suhteessa...
Täällä mesotaan, että petetty ei arvosta itseään, kun ei eroa pettäjästä. Arvostaako kakkonen itseään, kun on suhteessa ukkomieheen vuosikausia ja näkee, kuten kirjoitit koko tilanteen järjettömyyden? Yks ukkomies näyttää tuhlaavan kahden ihmisen elämän, jos rumasti ajatellaan.
Myönnän että en selvästikkään arvosta itseäni riittävästi.
Minulla on mielestäni hyvä itsetunto ja järjellä ymmärrän hyvin asioiden järjettömyyden. Järjellä ajateltuna arvostan itseäni ja tiedän, että ansaitsen jotakin muuta kuin tätä.
Mutta tunne..
Tämä mies onnistuu jotekin tunnetasolla pitämään minut otteessaan. Olen kohdannut elämässäni monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia miehiä, mutta tällä on jokin selittämätön kyky käsitellä minua.
Olen vahva nainen ja selvinnyt monesta elämän myllerryksestä.Kuitenkin hänen suhteensa tahdonvoimani on tipotiessään.
Toisaalta en koe elämäni menevän hukkaan. Ei minulla ole elämässäni kiire minnekkään.
Myös minä olin samanlaisen miehen uhri. "Selittämätön kyky käsitellä minua", saa ihoni nousemaan kananlihalle. Syy on se, että suhteen kestäessä paljastui miehen todellinen luonne, aluksi osasi tosiaan olla jotain aivan ihanaa ja vielä nytkin osaa käsitellä ja manipuloida taitavasti. Nyt elämä on yhtä kaaosta, miehelläni on narsistinen persoonallisuushäiriö ja yritän rimpuilla hänestä eroon, mutta en jostain syystä pysty.
Aluksi osteli kaikkea ihanaa ja hemmotteli, muistan ensimmäisen joulun sain vuoren lahjoja, totta kai olin ihan myyty, tässä unelmieni mies. Niin kauan kaikki oli hyvin, kun suhteen alkupuolella jaksoin kehua häntä päivittäin ja nostaa jollekin urosjalustalle, hän oli täysin riippuvainen noista kehuista ja egonsa nuoleskelusta. Sitten vaan suhde arkipäiväistyi ja pikku hiljaa, minä olin syyllinen kaikkeen, en osannut tehdä mitään tai tein väärin, en saanut mennä ja tulla, en saanut tehdä käsitöitä, en osannut kasvattaa lapsia, vaatteet, joita käytin eivät kelvanneet hänelle jne jne. Ahdistuin ja aloin pelkäämään häntä, tyrkitty on jo, mutta turpiini en ole vielä saanut. Ja siltikin lähteminen on vaikeaa ja myös minä olen vahva nainen, vahva siksi, että olen hänen kanssaan jaksanut tänne asti. Joku toinen olisi lähtenyt jo aikoja sitten.
Myllerryksiä olet kokenut? Entisten seurustelusuhteiden kanssako?
Kaikenlaista mitä myllerrystä elämä tuo. Perheenjäsenten avioeroja, oma avioero, läheisten kuolemia, näitä normaaleja suurimman osan elämään kuuluvia myllerryksiä. Myös monenlaisia seurustelusuhteita.
Työkseni "käsittelen ihmisiä", näitä narsistisia on kohdalleni sattunut paljon, enkä miellä tätä miesystävääni sellaiseksi. Hän ei yritä alistaa minua millään tavalla, päinvastoin, hän on aina vilpittömän hyväntahtoinen, mutta silti jollain mystisellä tavalla saa minut käyttäytymään pienillä asioilla haluamalaan tavalla. Olemme tunteneet kauan jo ennen suhdettamme ja hän tuntuu tuntevan minut hyvin. Kenenkään muun kanssa en ole ollut kuin sätkynukke, mutta hän osaa vedellä minua juuri oikeista naruista.
Helpottavaa kuulla, ettämeitä eroon rimpuilevia naisia on muitakin!
Yritin ja pääsin. En vaan jaksanut enää. Sinänsä helpompi minun puolelta, koska mies jaksoi yrittää pitää yhteyttä minuun, siinä kolme-viisi vuotta. Aina ilahduin kun kuulin hänestä, mutta näin paremmaksi eron meille molemmille. Etenkin hänelle. Hänellä olisi ollut tosi paljon menetettävää. Pelkäsin, että hän syyttäisi minua siitä joskus ja enkä olisi voinut tehdä sellaista hänen vaimolleen. Mies on aika hankalakin, joten vaimonsa pitää olla ihmenainen.
Kyllä on työstämisen alla,kyllä se siitä ajan kanssa.