Oletteko huomanneet, että valtavalle osalle ainakin parinkymmenen ikävuoden loppupuolen naisten deittiprofiileista yhteistä on, että he omistavat joko kissoja tai koiria ja/tai ovat kasvissyöjiä?
Näitä on varmasti paljon enemmän kuin yleisesti naisista ja saa miettimään, että miksi näin on. Itselle nuo ovat ainakin isoja elämäntyyliongelmia ja ehkä ne ovat sitä myös useimmille miehille, ja siksi nämä naiset ovat yksin.
Vaikka pidänkin eläimistä, myös kissoista ja koirista, niin mieluummin harrastan muita asioita, kuten liikuntaa, ulkoilua ja näen kavereita kuin käytän aikani ja rahani lemmikkeihin. Ei minua kiinnosta huolehtia kenenkään kakoista ja pisseistä ennen kuin sitten joskus on oikeasti niitä lapsia, eikä jotain tällaista korviketta, joka ei ikinä kasva tai kehity. Enkä myöskään halua, että meidän täytyisi aina joka ilta miettiä kuinka kauan lemmikki selviää yksin ja minne sen saisi hoitoon matkan ajaksi. Olen myös huomannut, että joillekin lemmikit näyttävät jopa olevan jonkinlainen laiha korvike puutteelliselle sosiaaliselle kanssakäymiselle heidän elämässään. Voihan sitä teoriassa sopia, että ne on sitten kumppanin vastuulla, mutta eihän tämä käytännössä toimisi ja onhan hänelläkin sitten sitä muuta elämää toivottavasti ja kaikki tämä vain vähentäisi meidän mahdollista yhteistä aikaa.
Toinen on tämä kasvissyönti, joka ei välttämättä ole iso ongelma, mutta kyllä se tekee jokapäiväisestä elämästä huomattavasti hankalampaa. Kasvissyöjiäkin on varmasti naisista paljon isompi osa kuin miehistä. Toiset ovat varmasti valmiita hyväksymään miehen monipuolisemman ruokavalion, mutta kyllä tästä silti jonkin verran kitkaa syntyy aina. Kyllä sitä olisi kotona välillä kiva syödä yhdessä ja ihan samaa ruokaa, joten miehen on todennäköisesti alettava syömään kasvisruokaa enemmän. Itse pidän (reppu)matkailusta paljon ja arveluttaa myös miten iso ongelma tällainen rajoite on reissuilla, kun ei sitä aina ole niin paljon valinnanvaraa ruoan suhteen. Syödään mitä tarjotaan tai on tarjolla.
Näihin, kun lisätään vielä se, että itse en yhtään tykkää haistella, enkä maistella tupakkaa, joten kumppanilta en tupakointia voi sietää. Sekä se, että nautin kaikenlaisesta liikunnasta ja kumppaninkin kanssa sitä olisi joskus kiva harrastaa. Niin olen tullut siihen tulokseen, että minä en ainakaan netistä löydä sopivaa seuraa.
Näitä on varmasti paljon enemmän kuin yleisesti naisista ja saa miettimään, että miksi näin on. Itselle nuo ovat ainakin isoja elämäntyyliongelmia ja ehkä ne ovat sitä myös useimmille miehille, ja siksi nämä naiset ovat yksin.
Vaikka pidänkin eläimistä, myös kissoista ja koirista, niin mieluummin harrastan muita asioita, kuten liikuntaa, ulkoilua ja näen kavereita kuin käytän aikani ja rahani lemmikkeihin. Ei minua kiinnosta huolehtia kenenkään kakoista ja pisseistä ennen kuin sitten joskus on oikeasti niitä lapsia, eikä jotain tällaista korviketta, joka ei ikinä kasva tai kehity. Enkä myöskään halua, että meidän täytyisi aina joka ilta miettiä kuinka kauan lemmikki selviää yksin ja minne sen saisi hoitoon matkan ajaksi. Olen myös huomannut, että joillekin lemmikit näyttävät jopa olevan jonkinlainen laiha korvike puutteelliselle sosiaaliselle kanssakäymiselle heidän elämässään. Voihan sitä teoriassa sopia, että ne on sitten kumppanin vastuulla, mutta eihän tämä käytännössä toimisi ja onhan hänelläkin sitten sitä muuta elämää toivottavasti ja kaikki tämä vain vähentäisi meidän mahdollista yhteistä aikaa.
Toinen on tämä kasvissyönti, joka ei välttämättä ole iso ongelma, mutta kyllä se tekee jokapäiväisestä elämästä huomattavasti hankalampaa. Kasvissyöjiäkin on varmasti naisista paljon isompi osa kuin miehistä. Toiset ovat varmasti valmiita hyväksymään miehen monipuolisemman ruokavalion, mutta kyllä tästä silti jonkin verran kitkaa syntyy aina. Kyllä sitä olisi kotona välillä kiva syödä yhdessä ja ihan samaa ruokaa, joten miehen on todennäköisesti alettava syömään kasvisruokaa enemmän. Itse pidän (reppu)matkailusta paljon ja arveluttaa myös miten iso ongelma tällainen rajoite on reissuilla, kun ei sitä aina ole niin paljon valinnanvaraa ruoan suhteen. Syödään mitä tarjotaan tai on tarjolla.
Näihin, kun lisätään vielä se, että itse en yhtään tykkää haistella, enkä maistella tupakkaa, joten kumppanilta en tupakointia voi sietää. Sekä se, että nautin kaikenlaisesta liikunnasta ja kumppaninkin kanssa sitä olisi joskus kiva harrastaa. Niin olen tullut siihen tulokseen, että minä en ainakaan netistä löydä sopivaa seuraa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
en lemmikkiäni ikimaailmassa vaihtaisi. :)
En minä seuraasi hakenutkaan, eikä tässä ollut kyse, että vaatisin ketään luopumaan rakkaista lemmikeistään. Kyllä minä ymmärrän, että niihin kiintyy ja niistä tulee tärkeä osa elämää, mutta ongelma on ehkä se, että niistä tulee se tärkein osa elämää, ja se, että jos haaveena on joskus löytää kumppani vastakkaisesta sukupuolesta, niin elämää ei ehkä tulisi rakentaa lemmikin ympärille ja ehdoilla.
Ennen kaikkea siis olisi hyvä tiedostaa tällaisten älämäntyylivalintojen vaikutus. Elämässä ehkä joskus oli kumppanin mentävä aukko ennen lemmikkejä, mutta nyt on järjestänyt elmänsä siten, että sitä ei ehkä enää ole.
Mulla on pari kissaa, eikä se ole koskaan ollut ongelma parisuhteen kannalta. Ei miehillä ole ollut ongelmaa niitä hyväksyä. Pitää vain etsiä eläinrakasta seuraa.
Ne, jotka taas eivät eläimistä välitä, niin rajaavat lemmikinomistajat omien hakujensa ulkopuolelle. Tosin tässä taitaa APn kohdalla olla kyse siitä, että häntä harmittaa monen kiinnostavan naisen rajautuvan hänen hakunsa ulkopuolelle ja hän toivoisi etteivät naiset hankkisi lemmikkejä, jotta hänellä olisi enemmän valinnanvaraa. Aika itsekästä touhua.
Noin minäkin aloitusviestin tulkitsin.
Enkä ikinä ole kuullut saati huomannut, että kasvissyönti voisi olla jollekin ongelma. Exäni oli perinteinen lihaa syövä valkoihoinen heteromies eikä meillä silti tullut ongelmia erilaisesta ruokavaliosta, kokattiinkin yhdessä mutta hän paistoi siihen lisäksi pihvin tai kalaa.
Matkoilla ainoa paikka, jossa olen osunut ravintolaan jossa ei ollut minkäänlaista kasvisvaihtoehtoa, oli muuan kylä etelä-Ranskassa. Ja ihan varmasti sielläkin olisi saanut pelkkiä kasviksia, jos olisi pyytänyt, mutta siihen aikaan söin vielä toisinaan kalaa joten otin sitä.
Mutta kyllähän mistä tahansa asiasta saa ongelman, jos haluaa. Tosin siitä olen yhtä mieltä, että ei kannata seurustella kissallisen/koirallisen ihmisen kanssa jos se lemmikki tosiaan tuntuu rasitteelta.
Ehkä keskeisin pointti oli:
"Näitä on varmasti paljon enemmän kuin yleisesti naisista ja saa miettimään, että miksi näin on."
Itse olen asunut koiran kanssa, mutta tosiaankin elämä on hankalampaa siten ja voi harrastaa paljon vähemmän muita asioita. Ehkä se määritelmälläsi sitten tarkoittaa, että en ole eläinrakas.
En tarkoittanut toivoa, että naiset eivät hankkisi lemmikkejä, mutta näemmä lemmikittömiä naisia on suhteellisen vähän deittiprofiileissa. Joko he eivät siis etsi kumppania netistä tai ovat useimmat sen jo löytäneet.
Miten se koira tai kissa ESTÄÄ HARASTAMISEN ? Matkustamisen ehkä estää, mutta aina on ystäviä tms, jonne karvaisen kaverin saa hoitoon reissun ajaksi.
Aika outo selitys sille ettei natsaa naismarkkinoilla.. Ap:n aloitus.
"mutta aina on ystäviä tms, jonne karvaisen kaverin saa hoitoon reissun ajaksi."
Ei ole.
Lemmikittömiä naisia on ylipäätänsä aika vähän :o Tai kun nyt aloin miettimään kaveripiiriäni, niin kyllä suurimmalla osalla on koira tai kissa ...
Ja tosiaan eivät munkaan koirat ole parisuhdetta koskaan rajoittaneet, tuntuu välillä että miehet on jopa enemmän olleet ihastuneita mun koiriin kun muhun itseeni -_-
Itselläni nyt on koiria lähinnä sen vuoksi että on paha harrastaa koiralajeja (agility, toko yms.) ilman koiraa .... Sama kun harrastaisi ralliautoilua ilman autoa. Mutta monella naisella on varmaan lemmikkejä jonkun naisellisen hoivavietin takia, kai naisilla pitää aina olla jotakin mitä hoivata. Lapsena ne ovat ne nuket ja barbit yms, vähän vanhempana lemmikit, ja lopulta lapset... Toki näin ei ole kaikkien naisten kohdalla, en sitä sano, mutta varmaan osasyynä voisi olla tämä ? Ja tosiaan kyllähän lemmikkit tuovat paljon sisältöä yksinäisen ihmisen elämään :)
Mitä kasvissyönnistä ja koirista, ne voivat olla plussaa monen miehenkin mielestä, mutta harrastuksena teatteri, tanssi ja lähes pakkomielle matkusteluun! Nämä ovat pahin mielenkiinnon tappaja ja kaikkein yleisimpiä harrastuksia naisilla.
Minä olen taas tehnyt sen havainnon, että nettitreffeissä näyttää olevan monia miehiä, joille nainen lemmikki on jokin elämää suurempi ongelma. Missään muualla en ole aiemmin sellaisiin miehiin törmännyt. Onko siis niin että nettipalstoilla keikkuu miehiä, jotka eivät pidä siitä, että he eivät saa kaikkea huomiota naiseltaan (lemmikki saa oikeutetusti osansa huolenpidosta ja rakkaudesta) eli ovat varmaan muutenkin hirveän omistushaluisia ja todennäköisesti myös liian mustasukkaisia. Monta aloitusta on miehet tehneet kys. asiasta. Vai onko kaikkien aloitusten takana vain sama yksi eläimistä pitämätön mies? Jokatapauksessa sellaiset miehet ovat turn off!
Tuo aloittajan lemmikkiasia itseäkin ihmetyttää. Miksi elämä sidotaan johonkin lemmikkiin? Elukat on kyllä kivoja, mutta on voisi varsinkaan koiraa kuvitella hankkivani oikein suhteenkaan kautta ja sitovani itseäni siihen. Kissa sentään pärjää tarvittaessa muutaman päivänkin yksin, kun vain on ruokaa, vettä ja hiekkalaatikko.
Toinen on tuo tupakointi. Uudistuksen myötä näkee nyt paremmin kuinka useasti profiilin takana oleva ihminen polttaa, mutta ihmetyttää suuresti, että lähes jokaisellanaispuolisella on tupakoinnissa jotain muuta kuin savuton. Onko se tupakka oikeasti niin hyvää? Ei minusta ainakaan. Savuliha leivällä on kyllä hyvää, mutta ei muuten :)
Kasvissyönti ei mielestäni ole mikään ongelma. Olen seurustellut aikanaan muuutaman vuoden kasvissyöjän kanssa, eikä se mikään ongelma ollut. Melkein jopa päin vastoin. Siinähän oppi itsekin tekemään uusia ruokia.