Olen 17 pian 18 vuotias tyttö akaasta.. Olen seurustellut poikakaverink kanssa (18v) n. Puolivuotta ja siittä ajasta olemme asuneet yhdessä viisi kuukautta. Alkuaikoina suhteemme oli intiimi ja nautimme toistemme seurasta ja jännityksistä..tunutui kuin olisimme tunteneet aina..Nyt hän on ihan erilainen aivan kuin hän olisi vaivaantunut ollessaan kanssani ja hän haluaisi kuullemma lisää aikaa kvereilleen minä pelkään että meille tulee ero tai hänellä on toinen nainen ja kun yritän keskustella asiasta siitä syntyy soppa ja hänen mielestään kyselen tyhmiä ja en luota häneen vaikka asia ei niin ole. Yleensä hön haluaa harrastaa seksiä niin usein kun mahdollista mutta eilen hän oli kello 21 kuulemma niin väsynyt ettei jaksa. Tänä aamuna hän ei voinut pussailla kun huulet ovat rohtuneet.. Miltä kuulostaa ulkopuolisen korvaan tämä tilanne ja onko neuvoja kuinka jatkan eteenpäin..
apua.
marsupilami!!
6120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asukaa kumpikin omien kattojenne alla (siis pois toisen nurkista!) ja pitäkää rehellistä kaveruutta yllä niinkuin muutkin teidän ikäiset nuoret muualla maailmassa.
On täydellisen typerää heti hyvän päivän jälkeen liimata itsensä toiseen ja heti aloittaa tuttavuutta vain alapäillä seurustelemalla, kuten te olette tehneet.
Tuo haiskahtaa sairaalta ja vähän yksinkertaisten ( siis ameeba-aivoisten) touhulta.
Teiltä täysin puuttuu ystävyys, ettehän te ole sitä edes kerinneet kehittää - katsos siihen kun käytetään yläpäätä - ei alapäätä.
Teiltä puuttuu yläpäiden kautta etsitty ja toutettu seurustelu.
Vähin mitä sinä voit tehdä heti, on varmistaa että et ala lisääntyä tuon lapsen kanssa. Se olisi jo lähes rikollista.
Poika alkaa tajuamaan miten valtavan virheen on tehnyt. Avaa sinäkin silmäsi ja hae oma asunto. Käyttäytykää kuten muutkin terveet nuoret, kanssakäyntiä (ei huoraamista) muiden nuorten kanssa, tyotä, itsensä eteenpäin viemistä ja kehittämistä jne jne.
Toivottavasti tajuat osan miten elämästä voi tehdä kauniin ja kehittävän ennenkuin tyhmyydessäsi täysin tuhoat sen.
Mutku määä haluuuuuun.... on ameeba-aivojen ajattelutyyli
Rakastumisen huuman symbioosivaihe on menossa ohi. Muutitte heti yhteen niin se meni nopeammin ohi kuin yleensä. Noin käy kaikissa suhteissa. Sitä rakastuu mielikuvaan toisesta ihmisestä ja ajan kanssa realismi iskee, kun oppii oikeasti tuntemaan.
Vaikka olette pariskunta, teillä molemmilla pitää olla oma elämä ja omat kaverit myös. Jutun aiheet loppuvat aika äkkiä, jos vain kyyhötätte keskenänne. Anna pojan tavata kavereitaan ja elvytä omat ystävyyssuhteesi myös. Jos alat estää poikaa elämästä elämäänsä, ero on vain ajan kysymys. Puhukaa toisillenne tärkeistä menoista ja jutuista ja koittakaa sopia uudet päivitetyt parisuhteen säännöt.
Luota, kunnes toisin todistetaan. Mustasukkaisuus tai epäily ei auta mitään, sinulle itsellesi tulee vain paha mieli. Itse opin sen jo nuorena, että vaikka miten koittaisit olla täydellinen tyttöystävä seksin tms tiimoilta niin toista ei voi estää pettämästä, jos hän vain on luonteeltaan siihen taipuvainen. Nyt olen toisen sorttisen miehen kanssa ollut 15 vuotta ja edelleen luotan kunnes toisin todistetaan...
Mitä tuohon seksiin ja suutelemiseen tulee niin ei mieskään alkuhuuman jälkeen aina seksiä halua. Koita olla loukkaantumatta näissä tilanteissa. Jos kovasti tekee mieli ja miestä ei juuri silloin huvita, niin oma apu on paras apu... Nimimerkillä kokemusta on.
niinhän asia on..mutta tuntuu typerältä kun minulla ei ole kavereita joilla olisi aikaa minulle ja miehelläni tuntuu olevan joka viikonlopulle aina jotain keksittynä.. häntä eitnnu edes liinnostavan että silloin kun hän lähtee ryyppäämään niin minä ajan yksin mopoautolla kylmässä kunnes hän on puolenyön jälkeen valmis tulemaan kanssani kotiin..
Miksi ajelet itseksesi ja keräät kurjaa mieltä? Säälin kerjääminen ei toimi. Itse valitset ajella kylmässä itseksesi, voisit tehdä jotain fiksumpaakin. Sen sijaan, että mies tulisi reissultansa hyvillä mielin hyväntuulisen naisen luo, niin häntä odottaa jokin ihan muu. Keittelet hyvää vauhtia eroa tuolla pelillä.
Aloita uusi harrastus ja sitä kautta etsi elämääsi sisältöä ja vähitellen uusia kavereita. Vaikka olette pariskunta, teillä molemmilla pitää olla omat elämänne! Olin ikäisesti kun silloinen poikaystäväni kuoli. Sitä jäi ihan tyhjän päälle henkisesti, vaikka onneksi oli opiskelupaikka ja kavereita pitämässä elämässä kiinni. Et voi rakentaa elämääsi jonkun toisen varaan, vaikka miten olisit rakastunut. Elämä on niin arvaamatonta, että oman elämänsä perustaa (toimeentuloa, sosiaalisia suhteita jne) EI VOI RAKENTAA PUOLISON VARAAN.
Olet oikeassa..tuntuu vai ettö olen nyt ensimmäistä kertaa rakastunut.. mit mitä mielestäsi minun pitäisi tehdä epäilyilleni.. olin ennen tätä parisuhdetta kihloissa samanikäisen pojan kanssa kuin nykyiseni ja hän petti minua aina kun silmä vältti ja siksi edellisen suhteeni pettäminen varjostaa tätökin suhdetta
No, tuttu tilanne minullekin. Exäni petti myös ja minunkin oli aluksi vaikeaa luottaa nykyiseen, mutta aikuisen oikeasti mitään et voi tehdä estääksesi jotain pettämästä. Miehen valinnalla voit vaikuttaa, mutta sen olet jo tehnyt.Onko mies kertonut rakastavasi sinua? Jos mies oikeasti rakastaa sinua, pettämisen todennäköisyys on pienempi. Eli mieluummin rakastava kiltti mies, kuin joku tunnettu pleijeri. Liiallinen alkoholin käyttö on myös riski.
Jos kuitenkin miehesi kertoo sinulle menoistaan ja tulee ajoissa kotiin ihmisten kunnossa et oikein voi tehdä muuta kuin luottaa ja kääntää ajatuksesi pois niistä negatiivisista peloista. Koita tehdä kivoja asioita, ettet vaan istu kotona pelkäämässä pettämistä.