Elikkä kukaan ei neuvonut mitään kun kyselin otsikolla "mitä nyt seuraa". Minä tässä ihmettelen tulevaisuutta. Erityisesti sitä, miten me voimme osoittaa, että avioliittomme on oikea eikä mikään lumeliitto. Pitääkö minun asua miehen kotimaassa ja miten kauan? Minä en tiedä miten se taloudellisesti mahdollistuu. Olettko ottaneet lainaa elääksenne miesten kotimaassa? Miehelläni ei ole siellä elatuskykyä kun hän tulee köyhistä oloista. Pomoni sanoi, että minun ammattikuntani työt ovat hyvin suojattuja ja sen takia minun on vaikea löytää töitä Euroopan ulkopuolelta. Entäpä isompi lapseni jonka elämä ja ystävät ja isä on Suomessa? Hänen sydämensä särkyisi, jos joutuisin pitemmäksi aikaa jonnekin kehitysmaahan ja eroon hänestä. Niin särkyisi minunkin sydämeni.
Vai riittääkö että matkustelen miehen kotimaahan? Sekin on kallista kun en silloin voi tehdä töitä ja lentoliput näyttävät maksavan aikuiselle ja lapselle edes takaisin aina yli 1000 euroa. Lentomatkakin on todella rasittava lapsille.
Avioliiton purkamiseen en suostu. Mieheni myös lupasi, että ei tule purkamaan avioliittoa eikä ottamaan toista naista, vaikka eroon joutuisimme.
Tarvitsen toivoa...miten voimme elää yhdessä? Keinoja?
Vai riittääkö että matkustelen miehen kotimaahan? Sekin on kallista kun en silloin voi tehdä töitä ja lentoliput näyttävät maksavan aikuiselle ja lapselle edes takaisin aina yli 1000 euroa. Lentomatkakin on todella rasittava lapsille.
Avioliiton purkamiseen en suostu. Mieheni myös lupasi, että ei tule purkamaan avioliittoa eikä ottamaan toista naista, vaikka eroon joutuisimme.
Tarvitsen toivoa...miten voimme elää yhdessä? Keinoja?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Juokse kauaksi liitosta niin kauan kuin vielä suinkin voit. Sinunkaltaisiasi romantiikan kerjäläisiä (sinisilmäisiä keski-ikäisiä suominaisia) on höynäytetty maailman sivu. Luulet rakkaudeksi. Miehellä tärkein syy järkiliittoonne on elintason parantaminen, kansalaisuus ja suomalainen passi. Puhuu pään pyörälle, koska se kannattaa. Kun tavoite saavutettu, tuotetaan uusi vaimo lähtömaasta, muun suvun lisäksi, sossun elätettäväksi. Miksi ihmeessä ylipäätään sitoisit itsesi tyhjätaskuun elätettävään. Älä nyt ainakaan raskaaksi hankkiudu, sen jälkeen muslimimies viimeistään paljastaa todellisen luonteensa, ja keskiaikaiset naiskäsityksensä. Sen jälkeen on romantiikka kaukana. Kulttuurierot on ylitse pääsemättömiä. Ahdistaako pohjoismainen tasa-arvoinen elämä, kun haluat sotkea elämäsi ja sitoa itsesi takapajuisuuteen ja köyhyyteen...?
En minä mihinkään ole juoksemassa. Minä haluaisin enempi neuvoa siitä, mitä migri vaatii avioliiton oikeaksi osoittamiseksi eli pitääkö minun alkaa miettimään järjestelyjä miehen kotimaassa asuakseni? Vai riittääkö jonkinlainen muu yhteydenpito, mikäli hänet käännytetään? Kyllä minä hänen kotimaassaan ihan hyvin voisin asua, mutta heikkojen työmahdollisuuksieni takia elämä siellä tulisi olemaan haastavaa kun minulla on täällä laskutkin maksettavana ja sen takia rahaakin pitäisi saada jostain...
Avioliittoa en pura, eikä myöskään mieheni.
Huom: Exäni oli maasta joka on köyhä ja takapajuinen MUTTA asuisin todellakin siellä mielummin kuin Suomessa.Ei raha ja hyvinvointi ole avain onneen.Kato nyt ite täällä meitä.miten me eletään täällä...Hylätyt lapset,päihteet,tapot,murhat ja pahoinpitelyt,se määrä...JOO,IHANAA ELÄÄ HYVINVOINTIVALTIOSSA...Voi olla hyönäyttäjä MUTTA älä ...vetissä ala kehumaan tätä kansaa...Mehän ollaan hirveitä ihmisiä,mieti vähä miten me eletään täällä.
Niin hyvin ja vauraasti eletään että miehesikin tänne patojen ääreen loppuiäksi elätettäväksi pyrkii. Voi sinua haaveilijaa.
Että hyvinvointi ei ole avain onneen. Mielenkiintoisesti laitettu. Pahoinvointiko sitten on? Se nyt on ainakin tullut selväksi, että me suomalaiset olemme hirveitä ihimisiä ja meidän pitäisi tappaa itsemme kiduttamalla juuri sen vuoksi. Ei siis ole lottovoitto syntyä Suomeen, vaan synti. Vakavasti ottaen: minun on yhtä lailla vaikea ymmärtää tätä yleistävää inhoa kanssasuomalaisia kohtaan kuin yleistävää inhoa ulkomaalaisia kohtaan. Samaa aivomätää ne edustavat molemmat.
Voisit vielä (nimim. HALOO....) selventää sen verran, että inhoatko noin kiihkeästi myös itseäsi?
Sinun on ennen kaikkea otettava huomioon lastesi etu ja sitten omasi. Et kai tosissasi suunnittele irtisanoutuvasi työstäsi, ottavasi lainaa ja matkustavasi pennittömän miehen kotimaahan ja vieväsi vielä lapsesikin sinne sydän särkyneenä? Mitä lapsesi isä ajattelee suunnitelmistasi? Kai hän vaatii lapsen huoltajuuden itselleen, jos tuollainen uhka on olemassa?
Ihminen ei saa kaikkea mitä haluaa. Siksi asiat on asetettava tärkeysjärjestykseen ja yritettävä saada ne tärkeimmät, kuten lasten hyvinvointi.
Miehiä ja naisia saa aina uusia, mutta lapsilla on vain yhdet vanhemmat.
"MIehiä ja naisia saa aina uusia". Ei rakkaita perheenjäseniä noin vain vaihdella ja heistä kylmäsydämisesti luovuta. En käsittämälläkään käsitä kyynisyyttä, jota tuot tuossa vastauksessasi esiin. Kristillinen kirkkokin sanoo: "Sitä minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako".
Älä sinä huolehdi lapseni isästä, kyllä hän osaa huolehtia omista vaateistaan.
Ensinnäkään en kanna huolta lapsesi isästä, vaan lapsestasi. Hienoa, jos hän pystyy huolehtimaan lapsestaan, ei kaikista miehistä ole siihen, eikä naisistakaan.
Jos pidät vastaustasi kyynisenä, niin voin vain todeta, että elämä on todella kyynistä. Eikö muuten sinullakin ole jo omakohtaista kokemusta siitä, että miehiä saa aina uusia, mutta lapsella on vain yhdet vanhemmat?
Ei. Hyviä miehiä ei saa aina uusia. Hyvät miehet ovat harvassa. Me ihmiset teemme tästä elämästä kyynistä, koska suhtaudumme siihen kyynisesti. Minä en aio koskaan muuttua ja kyynistyä. Minä uskon rakkauteen ja hyvyyteen, uskollisuuteen ja kaikkiin muihin kristillisiin hyveisiin. Itse asiassa kristittynä on minun velvollisuuteni jopa kilvoitella ja taistella kaikenlaista kyynisyyttä ja välinpitämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta vastaan.
En minäkään aivan pakana ole, mutta pidän silti lasten hyvinvointia ensi sijalla.
Jos hyvät miehet ovat harvassa, kuten kerrot, eikö olisi kristillisempää jättää ne harvat toisille ja itse kilvoitella ja taistella sen huonommankin miehen rinnalla? Entä kuka päättää, kuka ihminen on hyvä, kuka huono? Onko naisen velvollisuus jättää huono mies, jos parempi tulee kohdalle? On mielestäsi suvaitsevaista luokitella ihmiset hyviin ja huonoihin? Ja muista lapsesi kohdalla sanasi: "Ei rakkaita perheenjäseniä noin vain vaihdella ja heistä kylmäsydämisesti luovuta."
Onko sinun mielestäsi järjenkäyttö ja erilaisten riskien punnitseminen kyynisyyttä? Sanoisin, että jos lapsen vanhempi ei suostu käyttämään järkeään ja punnitsemaan "kyynisesti" riskejä, hän asettaa silloin lapsensa vaaraan. Onko se synti? Ei rakkauteen ja hyvyyteen kannata sokeasti uskoa. Se on edesvastuutonta ja typerää.
Mutta tuo seikka kannattaa tiedostaa jo heti alkuvaiheessa esim. silloin kun matkustaa Thaimaahan.
siis mistä maasta mies on?auttaa pikkasen hahmoittamaan tilannetta. Oletteko olleet lumeliittoepäiltyinä jo kuuluisteluissa?? jos kuulustelut ovat lentäneet perseelleen niin sitten hallinto-oikeuteen.
Siis jos siitä kuulustelusta ei pääse läpi niin ette oikeasti tunne toisianne! peruskysymyksiä mitä puolisot kuuluisi tietää toisistaan jos ovat kiinnostuneita ja rakastuneita toisiinsa!! jos sen mokaa niin eipä se rakkautta sitten ole jos lempiasioita ei viitsi tietää....
Onko ihan oikeasti Ap kirjotus totta vai keksittyä.Moneskohan samanlainen kertomus ,tälläkin palstan sivuilla on parin viikon aikana ollut.Jos on totta , ei voi kun todeta ,että suomalainen nainen on täys ääliö. Helpoin kusettava on vanhenpi yksinhuoltaja äiti.
Emme ole olleet kuulusteluissa vielä lainkaan. Mieheni on Pohjois-Afrikasta. Juttelin käännytyspäätöstä toimeenpanevan poliisin kanssa ja hän kertoi, että ulkomaalaispoliisi ei edes tiennyt, että meillä on oleskelulupahakemus vireillä. Hän kertoi, että ei edes tiennyt sitä, että mieheni on avioliitossa. Lakimies myös kertoi minulle, että poliisiorganisaatiossa voi tosiaan käydä siten, että tieto ei liiku osastolta toiselle. Käännytyspäätöstä toimeenpaneva poliisi lupasi selvitellä asiaa, kun pyysin häneltä apua käännytyksen keskeyttämiseen. Hallinto-oikeus käsittelee asian ensi viikolla.
Sittenkin kyseessä vain pitkittynyt lomaromanssi.? Tällaisia lomalla alkaneita "rakkauksia" ei kyllä hyvällä migrissä katsota.
Varsinkaan siinä tapauksessa jos on kyseessä köyhistä oloista tuleva mies,aika hyvin heilä on jo tiedossa kuinka näissä käy.
Matkamuistot kannattaa jättää kotimaahansa. Heillä on tutkitusti sama kaava saalistaa näitä keski-iän kriisissä olevia tätejä: ensin puhutaan pää pyörälle ja voitetaan sääli ja luottamus puolelle, sitten alkavatkin jo erilaiset "ystävyyteen" vetoavat pyynnöt (empatiaa, palveluksia ja rahaa). Aina joku onnistuu, ja siksi kannattaa yrittää. Avioliitto eurooppalaisen kanssa on kovaa valuuttaa ja pääsylippu Euroopan ruokapatojen ääreen. Köyhyys laittaa yrittämään joka keinoa saada skandivaimo (mitä epätoivoisempi saalis, sitä parempi) mutta sitä ei kuitenkaan kannata tulkita romantiikaksi.
Mitäkö teet? Hanki uusi sähköpostiosoite Jannica från Sverige -osoitteella ja lähetä hänen nimissään deitti-ilmoitus avioliitossa olevalle miehellesi. Katsotaan nappaako.
ota yhteyttä jompaan kumpaan lakimieheen jotka ovat molemmat erikoistuneet ulkomaalaisten asioihin: Ville Hoikkala tai Ville Punto...molemmat ovat antaneet ilmaiseksi neuvoja puhelimitse ja ovat Heölsingistä, jos etsit numerotiedotuksesta. Heiltä saat parhainta faktaa, täällä on turhaa kysellä keneltäkään, en uskoisi ketään, soita heille. Toivottavasti saatte apua. Enkä todellakaan usko että hänet käännytettäisiin koska on naimisissa kanssasi ja saa odottaa oleskelulupaa täällä Suomessa.
Kyllä jotkut naiset osaavat ajaa elämänsä ihan surkeaan jamaan, ei voi ymmärtää, ja lapsia pykätään jokaisen kanssa, ei taivahan vallat. Tuollainen tilanne kuin ap:llä on, ei todellakaan hyvältä näytä, mutta eipä ole ensimmäinen, näitähän täällä kirjoitellaan vähän väliä, just tuollaisia juttuja, provoiksi todella voisi luulla.
Ehkä tuohon vaiktutaa myös se, että ihmiset täällä jättävät tarkoituksella kertomatta faktoja ja vääristellään totuutta. Ja sen jälkeen valitetaan, että mies sai hylyn :D
Tosin, samat henkilöt toistavat nämä virheet kyllä asianajajien ja viranomaisten kanssa, kuvitellaan että kun jätetään kertomatta kaikki faktat, niin oleskelulupa heltyy jo pelkän säälin perusteella. Turha aloittajaa on neuvoa, noilla tiedoilla jotka hän antoi, et voi vetää mitään johtopäätöstä hänen tapauksestaan, sillä siellä on jäävuoren kokoinen aukko faktoissa.
Ei ole kukaan vielä vastannut aloittajan kysymykseen, miten voi todistaa, että kysymyksessä ei ole lumeliitto. No, yhteistä taustaa pitää olla tarpeeksi pitkältä ajalta ja se pitää voida myös todistaa. Naimisiin ei pidä rynnätä parin viikon tuttavuuden perusteella. Täytyy pystyä osoittamaan, että liitto perustuu rakkauteen, eikä siihen, että saataisiin oleskelulupa Suomeen. Aloittaja ei ole kertonut paljonkaan taustoja, joten en pysty asiaa paremmin valottamaan, jos en saa enempää tietoja.
Hienoa, tajusit pointtini, miksi kukaan ei ole vastannut, miten todistaa liitto todelliseksi eikä lumeliitoksi ;)
Aloittaja kysyi, mutta ei kertonut ensimmäistäkään faktaa, miksi edes epäillään lumeliitoksi.Yhdessä asuminenkaan ei välttämättä hirveästi auta, jos naimisiin on rynnätty viikon lomamatkan seurauksena tai naimisiin on menty kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Nuo vain antavat tietyn vaikutelman ulkopuolisille liiton kestävyydestä. Tai sitten taustalla on muuta salailua tai yritystä kusettaa viranomaisia, ei tuollaiseen tilanteeseen vahingossa yleensä jouduta.
Ja toiseksi, toivottavasti lapsella on ikää, että hänen mielipidettään kysytään. Pensselitäti puhuu asiaa. Itse ainakin katkeroituisin äitiä/isää kohtaan, jos he yksinhuoltajina olisivat vieneet minut lapsena alemman elintason maahan vain omaa etuaan ajatellen minun edut unohtaen. Ehkä vanheemmuuteen pitäisi asettaa jonkinlainen vaatimus?
Koska asiaa jo kasitellaan, et voi muuta tehda kuin odottaa.
Viranomaiset katsovat joka tapausta erillisena, ja jos on syyta epaille ns lumeavioliittoa, ei lupia tule.
Keskity sina vain lapseesi, ei mieheesi. On aivan naurettavaa ajatella muutta toiseen maahan, raahata sinne lapsesi mukaan, kielitaidottomana (puhutko maan kielta ?), ja yrittaa aloittaa siella uusi elama. Millainen tuki siella olisi sinulla ja lapsellesi ???? Vain ei minkaanlaista.
Ajattele nyt jarjellasi, hyva nainen. Onko tama mies nyt ekana sun kalenterissa ?