Olen ruvennut ajattelemaan elämääni ja asenteitani ja tullut siihen tulokseen että minussa on paljon narsistisia piirteitä. Muistan kuinka pikkulapsena leikin monesti sellaista leikkiä, jossa perustin valtion. Nimitin itseni aina kuninkaaksi, presidentiksi tai liittokansleriksi ja leluhahmot olivat ns. tavallista kansaa. Nimitin myös isoäitini toisinaan pääministeriksi tai muuksi virkamieheksi mutta en ikinä hallitsijaksi.
Yleensä tällä kuvitteellisella valtiolla oli myös oma uskontonsa, jonka jumalahahmo minä olin. Kuulin pikkupoikana jostain dokumentista muslimien rukousta ja leikeissäni muokkasin sitä itse sellaiseen muotoon jossa minua ylistettiin.
Leikin myös monesti jotain armeija- tai tiedustelupalveluleikkejä, ja olin aina kenraali, kapteeni tms. Tulostin muistaakseni tietokoneelta jonkinlaisen organisaatiokaavion jossa minä olin aina ylimpänä ja alamaisena oli leluhahmojani. Taisin mainita joskus aiemmin myös siitä, että kuvailin videokamerallani kaikenlaisia "ohjelmia" ja salapoliisielokuvia, sillä tykkäsin kovasti katsoa itseäni telkkarista.
Olen ruvennut miettimään, että voikohan nykyisillä ongelmillani olla yhteyttä lapsuuteeni. Kuten tiedätte, haluan omistaa seurustelukumppanini loppuelämäni ajan enkä suvaitse että hänellä on aiempia seksikumppaneita. Vaikka kuinka haluaisin ajatella kuten suuri osa ihmisistä, en vain kykene kunnioittamaan naista jolla on kokemusta seksistä ennen minua. Vertaan itseäni myös monesti kanssaihmisiin ja yleensä tulen pääni sisällä siihen tulokseen että olen parempi ja arvokkaampi kuin ne ihmiset joihin vertaan itseäni. Ehkä juuri siksi vertaan itseäni aina kaiken maailman wt-porukkaan jonkun oikeasti fiksun ihmisen sijasta.
Yleensähän sanotaan, että narsisti ei itse tunnista omaa sairauttaan ja monesti narsisti on suosittu ihmisten keskuudessa. Monesti narsistit ovat myös koulukiusaajia, mutta minua puolestaan kiusattiin koko peruskoulun ajan. Nämä ominaisuudet eivät siis pidä minun kohdallani paikkansa, mutta uskon että jotenkin nuo lapsuuden piirteet olivat hyviä ennusmerkkejä siitä kuinka ongelmallinen parisuhde-elämä minulla tulee olemaan.
Yleensä tällä kuvitteellisella valtiolla oli myös oma uskontonsa, jonka jumalahahmo minä olin. Kuulin pikkupoikana jostain dokumentista muslimien rukousta ja leikeissäni muokkasin sitä itse sellaiseen muotoon jossa minua ylistettiin.
Leikin myös monesti jotain armeija- tai tiedustelupalveluleikkejä, ja olin aina kenraali, kapteeni tms. Tulostin muistaakseni tietokoneelta jonkinlaisen organisaatiokaavion jossa minä olin aina ylimpänä ja alamaisena oli leluhahmojani. Taisin mainita joskus aiemmin myös siitä, että kuvailin videokamerallani kaikenlaisia "ohjelmia" ja salapoliisielokuvia, sillä tykkäsin kovasti katsoa itseäni telkkarista.
Olen ruvennut miettimään, että voikohan nykyisillä ongelmillani olla yhteyttä lapsuuteeni. Kuten tiedätte, haluan omistaa seurustelukumppanini loppuelämäni ajan enkä suvaitse että hänellä on aiempia seksikumppaneita. Vaikka kuinka haluaisin ajatella kuten suuri osa ihmisistä, en vain kykene kunnioittamaan naista jolla on kokemusta seksistä ennen minua. Vertaan itseäni myös monesti kanssaihmisiin ja yleensä tulen pääni sisällä siihen tulokseen että olen parempi ja arvokkaampi kuin ne ihmiset joihin vertaan itseäni. Ehkä juuri siksi vertaan itseäni aina kaiken maailman wt-porukkaan jonkun oikeasti fiksun ihmisen sijasta.
Yleensähän sanotaan, että narsisti ei itse tunnista omaa sairauttaan ja monesti narsisti on suosittu ihmisten keskuudessa. Monesti narsistit ovat myös koulukiusaajia, mutta minua puolestaan kiusattiin koko peruskoulun ajan. Nämä ominaisuudet eivät siis pidä minun kohdallani paikkansa, mutta uskon että jotenkin nuo lapsuuden piirteet olivat hyviä ennusmerkkejä siitä kuinka ongelmallinen parisuhde-elämä minulla tulee olemaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joo ja sit sä jouduit hoitoon silloin seiskaluokalla. Mut tuu jo terveeks, ei me jakseta enää näitä sun ongelmias.
Ps. ruoka on valmiina.
Vähän samaa vikaa minussa. Tai siis eihän minussa mitään vikaa ole. Se on aina muissa vika. Tuntuu että ole alkanut ajatella vasta tässä viimeisimmän vuoden sisällä että olen parempi ihminen kuin toiset.
Koulukiusaaminen on tuhonnut kykysi luottaa muihin ihmisiin ja solmia minkäänlaisia ihmissuhteita. Muiden katsominen alaspäin ja vihamielisyys on puolustusmekanismi jota olet pakotettu käyttämään suojataksesi psyykettäsi. Sinulla ja kaltaisillasi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia noin.
Aina on vaihtoehtoja. Lapsuuttaan ei voi valita, sen miten siihen suhtautuu taas voi. Lukemattomat saman kohtalon kärsineet ovat valinneet toisin.
Piti vielä mainita että itsekin olen ollut aikoinaan koulukiusattu.
Sieltä se monen ATM:n katkeruus ja ongelmat juontavat juurensa.
Olet vaan kusi-pää. Ei muuta.
Jotenkin en usko, että olet narsisti. Sinulla on todennäköisesti vain todella vahvoiksi kehittyneet puolustusmekanismit, etkä ehkä uskalla oikeasti olla suhteessa, jossa olisit haavoittuvainen toisen silmissä. Sen takia asetat kumppanillesi niin suuret vaatimukset, ettei niitä voi lähes kukaan ikinä täyttää. On helpompaa pitää yllä suojamuuria, kuin alistua haavoittuvaisuudelle, mutta suosittelisin silti terapiaa tai muuta vastaavaa. Oletten siis, että haluat muuttua.
Samanlaista itseanalyysia olen harjoittanut ja olen melko varma, että itsekin olin selvästi keskivertoa narsistimpi, ehkä olen vieläkin, mutta en niin pahasti.
Eli uskon per.miehenkin osuvan oikeaan itsensä kohdalla. Narsismi ei ole joko-tai, vaan kaikissa on jonkun verran narsismia. Pahimman luokan narsisti tuskin kuitenkaan olet, koska pystyt myöntämään, että saatat olla narsisti.
No kappas, ihmisyyden piirteitä islaminuskoa ihannoivalla sekopäällä.
Minäkin olen koulukiusattu nainen, eikä se vaikuttanut myöhempään elämääni, annoin anteeksi kiusaajilleni. Kiusaajani myönsivät, että sellaisena pojankloppina on niin penikka ettei tajua mitä tekee.
Uskon olevan tuiki harvinaista, ettei koulukiusaaminen vaikuttaisi myöhempään elämään. Täytyy olla tosi paljon myönteisiä juttuja, jotka jotenkin voisivat häivyttää kiusaamisvaikutuksen. Kiusaaminen on niin kipeetä, että siitä on vaikea edes puhua. Paljon riippuu ihmisen herkkyydestä ja siitä, missä kohtaa lapsuutta sitä tapahtuu.