Kun tällä palstalla on kerran niin paljon epäisänmaallisia viestejä ja sitä, ettei Suomeen enää uskota valtiona, haluaisin lukea sotaveteraanien ja heidän lastensa nykyiset näkemykset.
Etenkin, kun isänmaallisuuden puolustajat kehottavat sotavataraanien työurakan muistamiseen. Onko tämä vielä juuri se maa mitä varten toverinne taisteli, ja luotatteko että se vielä muuttuu, jos se ei ole mieleisenne?
Totuus tulkoon ilmi.
Etenkin, kun isänmaallisuuden puolustajat kehottavat sotavataraanien työurakan muistamiseen. Onko tämä vielä juuri se maa mitä varten toverinne taisteli, ja luotatteko että se vielä muuttuu, jos se ei ole mieleisenne?
Totuus tulkoon ilmi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Outo pyyntö, eiköhän jokaisella ole omanlaisensa mielipide maamme asijoista Totuus tulkoon ilmi.... lapsellinen ajatus.
Ai totuus on lapsellinen ajatus? Ja eikö "eiköhän jokaisella ole omanlaisensa mielipide maamme asijoista" ole totuus itsessään?
Aika voi muuttaa paljon, mutta lopussa se suosii aina totuutta, siitä huolimatta kuinka paljon salaisuuksia on. Ellei sitten elomme aikana, niin sen jälkeen.
Tarkotitin lapsellisuudella sitä ,että näillä palstoilla joku lopullinen totuus selvijäisi.
Mitä se veteraanien tai heidän lapsiensa mielipiteet eroaisivat muiden mielipiteistä ?
Isäni oli veteraani, hän oli etulinjassa jatkosodan alusta Lapin sodan loppuun.
Olen siis sotaveteraanin lapsi, mielestäni on isänmaallista jättää vouhotus ja tehdä tekoja. Teot nykyaikana ovat lähinnä työntekoa ja veronmaksua. Jos on oikein isänmaallinen, niin ostaa vielä valtion oblikaatioita.
Hyvä veronmaksaja on isänmaallisin ihminen, näin rauhan aikana.
Kohta jo itsekin eläkkeellä.
Monet mainostavat olevansa sotaveteraanin lapsia ja mitenkä ovat jotenkin sitä myöten isänmaallisempia kuin muut Niin olen minäkin, Mutta minun veteraani isäni oli hyvin lyhyt pinnanen painajisista kärsivä mies ,koko lapsuus meni jotenkin jonkin laisessa jännityksessä ,millonka se ukko räjähtää,En välitä yhtään isänmaalisuudella kouhkaamista. Eletään nyt tätä aikaa, menneet olkoon menneitä.
Nykyisin nuo nuorehkot ihmiset luulevat sotaveteraaneista jotain, mitä ei ole koskaan todellisuutta ollutkaan. Oma isäni kuului ennen sotia suojeluskuntaan, mutta tuskin oli sen isänmaallisempi kuin muutkaan. Sodassa hän mitalien perusteella oli kovasti palkittu, mutta sitä aikaa muisteli aina suurella katkeruudella. Häneltä meni nuoruus siinä kurjuudessa, mitään gloriaa ei isä siinä nähnyt. Ei ollut veteraaneilla valinnan mahdollisuutta, mentävä oli kun käskettiin. Minä taas muistan isäni hiukan samanlaisena kuin vm51poika.
Isä oli pelottava hahmo ja kuri kotona karmea. Se pinna oli tosi lyhyt ja rankaisut virheistä kovia. Äiti ei uskaltanut poikkipuoleista sanaa sanoa, joten ukon ehdoilla mentiin. Suuri oli helpotus elämään, kun aikoinaan kotoa pääsin pois muuttamaan.
Voi tosiaan sanoa, että sodissa ei ole mitään gloriaa, vaan se traumauttaa ihmiset moneen sukupolveen.
Parasta kun ei niitä muistele, vaan keskittyy nykypäivän isänmaallisuuteen, joka on nimenomaan sitä jokapäiväistä työntekoa ja veronmaksua, että voitaisiin säilyttää tässä yhteiskunnassa, edes jonkinlaiset turvaverkot.
Tämänpäivän maanpettureita ovat ne, jotka yrittävät keplotella yhteiskunnan tuilla, haluamatta itse osallistua talkoisiin lainkaan.
Sotaveteraanit ovat jo niin vanhoja, että eivät paljon tänne kirjoita.. ja niitä lapsia on joka junaan .Et taida paljon viisastua,