Olen nelikymppinen nainen. Elämäni aviomieheni kanssa on kaikkea muuta kuin avioelämää. Mies ei halua seksiä puhumattakaan että häntä saisi halata tai suukotella. Seksiä tulee vain jos "on ihan pakko". En halua anella ja rukoilla että saisin hellyyttä osakseni. Ihminen on seksuaalinen olento, jolle seksi on luontainen perustarve. Hän evää minulta kokonaan elämisen ilon. Viimeksi harrastimme seksiä kolme ja puoli vuotta sitten. Vähän aikaa selibaatti menee, mutta nyt tilanne on se, että käyn koko ajan ylikierroksilla. Olen miettinyt uskottomuusvaihtoehtoa, mutta en ole luonteeltani pettäjä. Haluaisin rakastaa ja kokea olevani rakastettu. En näe enää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Haluaisin tietää miten muut vastaavassa tilanteessa olleet ovat asiassa edenneet?
oikein vai väärin...
inkkuliini1
3123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pettäminen ei ole koskaan vaihtoehto, mutta eroaminen on. Ihan moista tilannetta omakohtaisesti kokemanttomana totean. Tai olen tavallaan kokenutkin jotain tästä problematiikasta: ilmeisesti samassa tilanteessa ollut varattu mies otti yhteyttä nettitreffien kautta, kertoi olevansa täysin vapaa ja sitä rataa. Vapaa nainen haluttiin uhrata kelvottoman parisuhteen alttarilla...
Oletko kertonut tuon saman miehellesi? Jos et, tee se.
Olen kertonut asian miehelleni. Jollain tavalla hän nauttii siitä kun saa kiusattua minua. Hän tietää etten pettäisi. Usein vielä vinoileekin asiasta.
Ikävää "tummiin vesiin" että tuollaisia miehiä netissä vilisee. Ei ole oikein valehdella ja petkuttaa. Valitettavan usein moni sinkkunainen joutuu hyväksikäytön kohteeksi, ja varmasti muutama oikeasti vapaa mieskin. Mielestäni toista pitää osata kunnioittaa.