Äiti vihaa minua

Lisään vielä. Siskoni saattaa olla oikeassa että olen ruma, lapsellinen.. ym. Voiko tämä kiusaaminen johtua siitä, että tulin tuohon perheeseen, kun olin 2v, enkä ole vanhempieni biologinen lapsi?
Joulu se vasta olikin kauhea.. Tietenkin siskoni saivat sen minkä halusi. Minäpä sain tyytyä pikkulahjaan jota en ollut toivonut. Syy oli etten ollut toivonut mitään, vaikka olin! :,( olen kauhean surullinen että perheeni vihaa minua.

Täältä tulee halaus :) Ikävä, että perheessäsi tunnet noin.

Voisitko sanoa äidillesi, että haluaisit jutella ihan rauhassa, kahden kesken, ilman, että muut ovat kuulolla. Kertoisit hänelle kaiken tuon, mikä viesteissäsi on. Toivottavasti äitisi jaksaa kuunnella. Älä syytä häntä mistään, kerro vain, miltä asiat sinusta tuntuvat.

Jos sinusta tuntuu, että äitisi ei jaksanut tai osannut sinua kuunnella, mene terkkarille ja sano, että haluaisit keskusteluapua. Jospa teidän koulussa olisi kuraattori tai psykologi.

Isosiskosi on jo 16. Olisipa mahtavaa, jos teistä vielä jonain päivänä voisi tulla myös toistenne hyvät ystävät. Toivotko sitä? Jos toivot, kerro se siskollesi.

Sinun pitäisi jutella äidin kanssa siskojen käytöksestä. Kysymyksessä on kiusaaminen, ja kiusaaminen on yhtälailla kiellettyä perheessä kuin koululuokassakin. Äiti ei varmaan huomaa kaikkea, ja paras olisi jutella asiasta kaikki yhdessä niin että siskot joutuvat ajattelemaan, miltä sinusta tuntuu. Voit myös kysellä perheen ulkopuolelta jonkun ohjaamaan keskustelua, esim opettaja tai koulupsykologi. Jos puhuminen on vaikeaa, kirjoita äidille kirje.

Siskojen kanssa ei tarvitse olla läheinen, kunhan vaan välit on asialliset. Kiusaamisen ei tarvitse tarkottaa että he vihaisivat sinua, mutta saattavat sillä tavalla väärin korostaa omaa asemaansa. Joskus kysymyksessä voi olla pelkkä ajattelematon huvittelu, luullaan että se on muka hauskaa.

Hanki muita ystäviä ja pysyttele pois ikävien siskojen läheisyydestä. Etsi iloja harrastuksista ja koulusta niin kodin murheet tuntuvat pienemmiltä.

Moi.

Olet hyvä ja kiva tyttö ihan sellaisena kun olet. Hienoa että kirjoitit tilanteestasi tänne. Asiat korjaantuvat ainoastaan kun niitä ruvetaan konkreettisesti hoitamaan.

Siskosi toimivat väärin, kenelläkään ei ole oikeutta kiusata omia perheenjäseniään. Voisiko olla, että siskoillasi on ikävä isäänne, muita huolia tai suruja? He eivät välttämättä osaa purkaa pahaa oloaan muulla tavoin kuin käyttäytymällä kurjasti sinua kohtaan.

Miten luulet siskojesi reagoivan, jos kirjoitat heille kummallekin henkilökohtaisen kirjeen, jossa kerrot kiusaamisen aiheuttamasta surusta. Älä syytä tai hauku, kerro vain kuinka koet tilanteen.

Toivottavasi asiat korjantuvat perheessäsi. Kaikkea hyvää, iloista ja kaunista elämääsi.

Eikä vihaa. Äiti on yhtä surullinen, vihainen, onneton, katkera, pelokas, ymmällään ja eksyksissä puolison poismenosta kuin sinäkin isäsi kuolemasta. Kaikki em. asiat tekevät äidistä ns. sokean, näkökyvyttömän kaikille niille asioille, joita ympärillä tapahtuu kenties liikaa hänen puolinaiselle jaksamis- ja havaintokyvylleen.

Kannattaisiko välittää ja huomioida, puhua ja helpottaa sekä omaa että äidin olotilaa. Aikuisetkin ovat keskeneräisiä monissa asioissa ja kuolema on sellainen asia, jossa miltei kaikki ovat. - Ja muuten: pinnalla ei ole mitään väliä, jos sisin on puhdasta kultaa.

"Kannattaisiko välittää ja huomioida, puhua ja helpottaa sekä omaa että äidin olotilaa." Epäreilu elämä kirjoitti näin, hän on väärässä.
Lapsen tai nuoren ei tule tukea äitiä eikä hän voikaan sitä tehtä. Äidin tulee huomioida tyttären tuen tarve suuressa surussa. Aikuinen pystyy paremmin jo auttamaan itse itseään.

Ap. olet 14 ja herkässä iässä. Jotkut äidit eivät pysty olemaan rakastavia äitejä lapsilleen. Usein on niin, että epäkypsät äidit pitävät jotakin lapsistaan suosikkina, syrjivät muita, on syntipukkeja ja muuta sairasta.
Kaikista ei ole äideiksi. He siirtävät omaa pahaa oloaan tyttäreensä, koska eivät muuhun pysty, eikä heillä ole kykyä tuntea myötätuntoa tai syyllisyyttäkään siitä mitä tekevät.

Kunpa löytäisit nyt jonkun järkevän aikuisen rinnallesi. Sellaisen, joka kuulisi ja näkisi sinun ainutlaatuisen kauneutesi ja arvosi.

Kirjassa Caryll McBryde :" Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä" voisi olla löytyä jotakin, mikä auttaisi sinua eteenpäin. Kirja on tarkoitettu aikuisille naisille ja saat siitä ehkä enemmän irti tulevina vuosina.
Äitisi ei tuosta todennäköisesti muuksi muutu, mutta sinulla on hieno elämä edessäsi! Pidä puolesi!

Siskosi ovat kateellisia sinulle, Se ei välttämättä muutu muuksi.

Tsemppiä!

niiinkö