Minulla ei ole ketään oikeaa ystävää. Kaikki ovat vain koulukavereita. Sama homma nyt on jo jatkunut melkein koko ylä-asteen. Tuossa toissakesänä kaverit lopettivat käymisen, ja sen jälkeen elämä on ollut samaa. Nyt lähiaikoina, varsinkin rippileirin jälkeen on välillä alkanut ihan kunnolla ahdistamaan. Siellä tunsin ekan kerran että minusta ihan oikeasti välitettiin ja kaivattiin seuraa, pyydettiin aina pelaamaan lautapelejä ja sellaista. Samat ihmiset ovat koulussani (n. 400 oppilasta), mutta kukaan ei riparista huolimatta ole koskaan ottanut yhteyttä, paitsi facebookissa ja tietysti koulussa. Mutta vapaa-aika menee vaan kotona olemiseen. En minä rupea ihmisiltä kinuamaan mitään.
Eniten minua häiritsee se että tyttöihin ei ole facebookin ja koulun lisäksi oikein tullut kontaktia ja pojille ei oikein voi avautua. Olisi mahtavaa jos olisi joku kiva tyttönen edes ystävänä, joka kutsuisi kylään ja pidettäisiin kivaa kaksistaan. Vituttaa kun ainoa paikka kertoa huolistaan on kylmä internetti. Vain yksi tyttö edes viitsii lähettää minulle viestejä facessa ja hän on muutenkin oikein mukava ja söpö ja hiljainen ja oikeastaan ainoa tyttö "kaverini", mutta ei minulla silti ole edes hänen puhelinnumeroaan (vaikka sitä kovilla ponnisteluilla kysyinkin). Ja nykyään hänen paras poika "kaverinsa" josta hän tykkääkin käy heillä kylässä ja hän käy heillä. Eihän minulla ole mitään mahdollisuuksia nykytilanteessa hänen rinnallaan. Ottaa sydämmestä kun toiset vaan käyvät muina miehinä lempitytölläni kylässä joka on vielä hiljainen ja ujo ja minä ryven täällä surumielellä enkä saa mitään aikaiseksi.
Miten te olette päässeet tällaisesta tilanteesta ulos? Minulla on nykyään aivan kauhea aloitteentekokyky. Itse en pysty ehdottamaan mitään, ja sen takia tämä tilanne pysyy paikoillaan. Olen siis 15. Miten voisin jotenkin vihjailla tai valittaa jotain että joku, mieluiten tuo lempityttöni, kutsuisi kylään tai johonkin ennen kun oikeasti teen jonkun itsemurhan tai joukkomurhan.
Eniten minua häiritsee se että tyttöihin ei ole facebookin ja koulun lisäksi oikein tullut kontaktia ja pojille ei oikein voi avautua. Olisi mahtavaa jos olisi joku kiva tyttönen edes ystävänä, joka kutsuisi kylään ja pidettäisiin kivaa kaksistaan. Vituttaa kun ainoa paikka kertoa huolistaan on kylmä internetti. Vain yksi tyttö edes viitsii lähettää minulle viestejä facessa ja hän on muutenkin oikein mukava ja söpö ja hiljainen ja oikeastaan ainoa tyttö "kaverini", mutta ei minulla silti ole edes hänen puhelinnumeroaan (vaikka sitä kovilla ponnisteluilla kysyinkin). Ja nykyään hänen paras poika "kaverinsa" josta hän tykkääkin käy heillä kylässä ja hän käy heillä. Eihän minulla ole mitään mahdollisuuksia nykytilanteessa hänen rinnallaan. Ottaa sydämmestä kun toiset vaan käyvät muina miehinä lempitytölläni kylässä joka on vielä hiljainen ja ujo ja minä ryven täällä surumielellä enkä saa mitään aikaiseksi.
Miten te olette päässeet tällaisesta tilanteesta ulos? Minulla on nykyään aivan kauhea aloitteentekokyky. Itse en pysty ehdottamaan mitään, ja sen takia tämä tilanne pysyy paikoillaan. Olen siis 15. Miten voisin jotenkin vihjailla tai valittaa jotain että joku, mieluiten tuo lempityttöni, kutsuisi kylään tai johonkin ennen kun oikeasti teen jonkun itsemurhan tai joukkomurhan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä pelkää tuskinpa olet tappaja kuitenkaan. Ongelmasi on juuri tuo, yksi tyttö ei osoita vastakaikua, niin luulet että kukaan tyttö ei halua sinua ikinä. Tiedätkö montako yksinäistä tyttöä Suomessa on? Monta. Itselläkin aikalailla 0 kaveria, niin menin veljen kanssa baariin ja vedin pään täyteen. Tutustuin todella moneen ihmiseen (2 tytölle juttelin) ja puolituttujen tutuille juttelin niitä näitä. Olet vielä nuori niin voisit alkaa harrastamaan jotain älytöntä ja mennä ryyppäämää heidän kanssaan ohimennen
No, onhan se vähän tuollain, mutta ei tämä tyttönen minua missään vaiheessa varsinaisesti torjunut ole, enimmäkseen koska ei ole munaa edes tehdä mitään aloitetta. Tottakai luultavasti aikuisena saan kavereita, mutta olisi kiva jos voisin viettää nyt vielä huoletonta teini-ikää kavereiden kanssa ennen kuin muut muuttavat pois ja lähtevät muualle opiskelemaan.