Olen niin toivottoman turhautunut yksin olemiseen. Olen 25-vuotias nainen joka ei tunnu saavan miestä sitten millään. Vähitellen alkaa tuntua siltä että vain 100% täydelliset ihmiset löytävät nykyään kumppanin.
Kaikki juttuni miesten kanssa tuntuvat päättyvän niin että minut hylätään, yhteydenpito lopetetaan seinään tai minut vaihdetaan johonkin toiseen. En jaksa enää niellä itkua ja kokea huonommuutta, koko ikäni olen kärsinyt huonosta itsetunnosta ja elämä kohtelee siihen malliin etten taida voida koskaan ajatella itsestäni mitään hyvää, ainoat hyviksi kokemani puoletkin itsessäni alkavat menettää merkityksensä kun minua kohdellaan kuin p*skaa...
Ristiriitaista tässä on se, että vaikka tunnun tulevan aina torjutuksi, saan silti ihmeen paljon kehuja esimerkiksi ulkonäöstäni sekä miehiltä että naisilta. Miehet ovat saattaneet sanoa olleensa ylpeitä että saivat iskettyä "näin hyvännäköisen naisen", kerran eräs mies jota tapailin sanoi jopa että nähdessään minut kaverinsa kanssa olivat puhuneet että "tuohon naiseen meillä ei ole mahiksia" ja että ihmetteli miten sitten kiinnostuinkin hänestä. Kehui minua maasta taivaisiin että olen "paras nainen minkä on koskaan saanut". Näiden kehujen vastapainoksi sitten saan osakseni myös mitä tylyintä kohtelua. Eräs mies katkaisi välit aivan täydellisesti yllättäen kesken suhteemme kuumimman alkuhuuman ilman yhtään minkäänlaisia selityksiä, katosi vain, eräs pyöritti toisia naisia ohellani, eräs palasi exänsä luo, eräs löysi toisen ja mitä vielä...
Alkaa tuntua siltä että minussa todella on jotain perustavaa laatua olevaa vikaa. Olen kiltti mutten liian kiltti, en esimerkiksi tätä nykyä salli itseäni kohdeltavan huonosti mistään hinnasta. Olen ujo mutta siitä huolimatta osaan olla seurassa oma itseni ja tuoda mielipiteitäni julki, itsetunto tosiaan on melko heikko. Vaikka yritän teeskennellä hieman itsevarmempaa, voi olla että se paistaa minusta silti läpi. Mutta herranjestas onhan maailma täynnä muitakin kaltaisiani, vai saako nykyään vain yltiösosiaaliset raudan lujalla itsevarmuudella varustetut ihmiset seuraa...
Olisi kiva kuulla kohtalotovereiden tarinoita ja etenkin niiltä jotka ovat löytäneet lopulta kumppanin, miten se tapahtui ja oletteko koskaan keksineet mistä huono-onnisuus ihmissuhteissa johtuu?
Kaikki juttuni miesten kanssa tuntuvat päättyvän niin että minut hylätään, yhteydenpito lopetetaan seinään tai minut vaihdetaan johonkin toiseen. En jaksa enää niellä itkua ja kokea huonommuutta, koko ikäni olen kärsinyt huonosta itsetunnosta ja elämä kohtelee siihen malliin etten taida voida koskaan ajatella itsestäni mitään hyvää, ainoat hyviksi kokemani puoletkin itsessäni alkavat menettää merkityksensä kun minua kohdellaan kuin p*skaa...
Ristiriitaista tässä on se, että vaikka tunnun tulevan aina torjutuksi, saan silti ihmeen paljon kehuja esimerkiksi ulkonäöstäni sekä miehiltä että naisilta. Miehet ovat saattaneet sanoa olleensa ylpeitä että saivat iskettyä "näin hyvännäköisen naisen", kerran eräs mies jota tapailin sanoi jopa että nähdessään minut kaverinsa kanssa olivat puhuneet että "tuohon naiseen meillä ei ole mahiksia" ja että ihmetteli miten sitten kiinnostuinkin hänestä. Kehui minua maasta taivaisiin että olen "paras nainen minkä on koskaan saanut". Näiden kehujen vastapainoksi sitten saan osakseni myös mitä tylyintä kohtelua. Eräs mies katkaisi välit aivan täydellisesti yllättäen kesken suhteemme kuumimman alkuhuuman ilman yhtään minkäänlaisia selityksiä, katosi vain, eräs pyöritti toisia naisia ohellani, eräs palasi exänsä luo, eräs löysi toisen ja mitä vielä...
Alkaa tuntua siltä että minussa todella on jotain perustavaa laatua olevaa vikaa. Olen kiltti mutten liian kiltti, en esimerkiksi tätä nykyä salli itseäni kohdeltavan huonosti mistään hinnasta. Olen ujo mutta siitä huolimatta osaan olla seurassa oma itseni ja tuoda mielipiteitäni julki, itsetunto tosiaan on melko heikko. Vaikka yritän teeskennellä hieman itsevarmempaa, voi olla että se paistaa minusta silti läpi. Mutta herranjestas onhan maailma täynnä muitakin kaltaisiani, vai saako nykyään vain yltiösosiaaliset raudan lujalla itsevarmuudella varustetut ihmiset seuraa...
Olisi kiva kuulla kohtalotovereiden tarinoita ja etenkin niiltä jotka ovat löytäneet lopulta kumppanin, miten se tapahtui ja oletteko koskaan keksineet mistä huono-onnisuus ihmissuhteissa johtuu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei ujous, eikä heikko itsetunto ole kummoisia miinuksia naiselle. No ok, heikko itsetunto voi olla, jos se johtaa väärinkäsityksiin, loukkaantumisherkkyyteen, keskustelukyvyttömyyteen ja riitelyyn.
Tekstisi mukaan sinussa ei ole mitään vikaa. Joko jätät jotain kertomatta, ehkä sellaista mitä et itsekään tiedosta, valikoit vääriä miehiä tai sitten käynyt vain huono tuuri.
Heikko itsetunto voi tietysti johtaa siihen, ettet pysty karsimaan vääriä miehiä kosijoistasi. Ehkä et tavoittelekaan tarpeeksi hyvää, kun et usko olevasi sellaisen arvoinen?
Todennäköisesti et myöskään itse tee aloitteita? Ehkä seuraavalla kerralla tavatessasi suloisen napakymppimiehen, muistat olevasi uskomattoman hyvä (kuten exäsi sanoi) ja tarjoat lottovoittoa eli itseäsi tuolle miehelle. Vaikkei kelpaisikaan, voit poistua hyvillä mielin, kun olet tehnyt päivän hyvän työn. Ja kerännyt myös kokemusta ja rohkeutta.
Faktahan nyt vain on että ei kukaan jaksa olla toiselle terapeutti ja isähahmo.
Nykynaisista niin suuri osa tuntuu olevan moniongelmaista porukkaa että oikein ihmetellä pitää miten he luulevat selviävänsä elämän alkeellisimmistakaan ongelmista kun jo maailma kaatuu jo siihen kun mies katsoo väärällä tavalla kaupassa.
Huonommuuden tunteesi ei johdu miesten käytöksestä sinua kohtaan, vaan lapsuuden suurista vaillejäämisen tunne-kokemuksista. Olet narsisti :) Välität toisiin ihmisiin tuota huonommuuden kokemusta, jolloin he ahdistuvat seurassasi.
Kirjoitit myös että "en esimerkiksi tätä nykyä salli itseäni kohdeltavan huonosti". Aikaisemmin siis sallit? Ja tätäkin nykyä olet varmaan vaan vetänyt päällesi jonkun paksunahkaisen suoja-kilven, etkä vieläkään torju huonoa käytöstä asiallisen tunne-ilmaisun kautta.
Miehet eivät myöskään jaksa roikuttaa kaltaistasi avoimesti huonoitsetuntoista naista kovin kauaa edes koriste-esineenä, vaikka kaunis olisitkin. Avoimesti huono-itsetuntoisista naisista kun ei säteile sellaisia samanlaisia koriste-viboja...
Miten niin et kelpaa? Tekstistäsi päätellen olet kelvannut monta kertaa ja todennäköisesti monessa eri asennossa.
Parisuhteeseen taas ei kelpaa yleensä jos on täysin tylsä tai ärsyttävä persoona.
Sinähän melkoinen jakorasia olet? Kirjoituksestasi voi päätellä että monelle olet antanut looraa? HÄPEE! mitä yrität oikein sanoa? Sua pidetään näköjään helppona ja sulta saa, siksi sä et pitempään meitä miehiä kiinnosta, sori, mut näin se vaan menee.
Miten edes päädyt miesten seuraan, jotka kertovat sinulle olevansa ylpeitä, että iskivät niin hyvännäköisen naisen? :DDD Siis kuka sanoo noin ääneen? Nuo tyypit ei varmaan kelaile asioita hirveästi naisten ulkonäön, naisten panemisen ja oman saliohjelman ulkopuolelta.
Mutta joo, huonon itsetuntosi takia varmaankin juuri ajaudut miesten seuraan, jotka antavat sinulle heti positiivista palautetta ja imartelua, koska sitä huonoitsetuntoisena kaipaat. Nuo miehet tietävät kaikki vivut, mistä vetää. Jos saat itsetuntosi jotenkin kuntoon, niin sitten voit löytää hyvän miehen. Tällä hetkellä kannattaisi lopettaa miesjutut kokonaan, sillä nyt ne vain huonontavat itsetuntoasi entisestään.
Sinä olet yhtä arvokas ihminen kuin kaikki muutkin. Ei täällä ole mitään arvohierarkiaa muiden kuin yhteiskunnan sääntöjä orjallisesti noudattelevien ja ehkä psykopaattien johtajien mielestä. Kuuntele aina ensin omaa sydäntäsi äläkä ulkoista tunteitasi jonkun muun ohjattavaksi. Kannattaa myös ottaa sellainen ajattelumalli, että sinussa, eikä kenessäkään muussa ole mitään vikaa. Muiden syyttelyä ei kannata harrastaa. Jotkut tyypit ovat ääliöitä, mutta sekään ei tee heistä viallista, he vain ovat sellaisia. Joku on voinut saada geeneissä taipumuksen persoonallisuushäiriöön, joku on kasvatettu ja kiusattu kieroon jne. Elämä vain menee niin kuin se menee ja kaikille tapahtuu hyviä ja huonoja asioita.
Jos sinulle on tapahtunut jotain huonoa, niin se ei tee sinusta huonoa. Jos vaikka vanhempasi ovat aiheuttaneet huonon itsetuntosi, niin se ei ole heidän vikansa. Ehkä he eivät ole oppineet omassa kasvuympäristössään nuorena, että miten muita ihmisiä tulee käsitellä. Jokainen ihminen kokee elämän eri tavalla, mutta ne kokemukset eivät tee jostain ihmisestä parempaa tai huonompaa kuin jostain toisesta.
Tsemppiä vain henkisen puolen eheytymiseen. Onhan se jokaisen ihmisen tärkein voimavara.
Äläpä Teemu puhu kakkaa. Monet ei-terveelliset, tyhmät ja masentuneet ihmiset ovat parisuhteessa....
En lukenut koko ketjua, mutta joko joku ennätti ehdottamaan, että olta kiltti "kunnon mies"?
Minä voin alkaa seurustelee sun kanssasi? Kelpaako sulle mies jolla ei ole kavereita ja on työtön? Veikkaan että ei kelpaa koska naiset on nirsoja. En ole myöskään komea enkä pitkä.